Kaupunginhallitus esitti kaupunginvaltuustolle seuraavaa:

Kaupunginvaltuusto katsoo valtuutettu Sanna Vesikansan aloitteen loppuun käsitellyksi.

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta antoi asiasta seuraavan lausunnon:

Valtuutettu Vesikansan aloitteessa esitetään, että Helsinki helpottaa ammattiin opiskelevien nuorten harjoittelupaikkojen saamista. Tämä tavoite on kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan mielestä kannatettava. Kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala toimii jo tällä hetkellä niin, että sen toiminnoissa on runsaasti opiskelijoita paitsi harjoitteluissa myös projektiopinnoissa.

Espoo ja Vantaa ovat varanneet omat harjoittelupaikat omien kaupunkiensa oppilaitosten opiskelijoille. Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla oman kaupungin oppilaitosten harjoittelijoiden automaattinen etusija olisi ongelmallinen toimintamalli, sillä helsinkiläisillä oppilaitoksilla ei ole tarjolla esimerkiksi nuoriso-tai liikunta-alan koulutusta.

Helsingin kaupunki on sekä nuoriso-, liikunta että kulttuurialalla niin keskeinen työnantaja ja toimialan kehittäjä, että alan opiskelijoiden on voitava hakeutua harjoitteluun Helsinkiin. Nämä harjoittelut ovat merkittävä työnantajakuvan muokkaaja ja rekrytoinnin kanava.

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala tarjoaa jatkossakin aktiivisesti opiskelijoille harjoittelupaikkoja ja yhä tiivistää yhteistyötä Stadin ammattiopiston ja muiden ammatillisen koulutuksen toimijoiden kanssa. Toimialan ammattialoilla tulee kuitenkin olla harjoittelijoita myös muualta kuin helsinkiläisistä oppilaitoksista.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Kasvatus- ja koulutuslautakunta kannattaa valtuutettu Sanna Vesikansan ym. esitystä, että Helsingin kaupunki helpottaa ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden työssäoppimispaikkojen saamista. Vuoden 2018 alussa voimaan tulevan ammatillisen koulutuksen lakiuudistuksen myötä työelämässä tapahtuva oppiminen lisääntyy ja työelämän rooli ammattitaidon hankkimisessa ja osaamisen arvioinnissa nousee entistä merkittävämpään asemaan. Uudistuksen myötä myös kaikki osaaminen osoitetaan työelämässä tapahtuvissa näytöissä, joissa toinen arvioija on aina työelämän edustaja. Esimerkiksi Stadin ammattiopistossa näyttöjen määrä on vuositasolla n. 26 000. Jos työpaikkoja ja työelämän arvioijia ei ole riittävästi tarjolla, voi opiskelijoiden opinnot viivästyä.

Helsingin kaupunki on saanut viime vuosina lisäopiskelijapaikkoja ammatilliseen koulutukseen ja ottanut ne täysimääräisenä käyttöön. Tästä syystä myös työssäoppimispaikkojen tarve on lisääntynyt. Stadin ammatti- ja aikuisopiston lisäksi Helsingissä on 18 ammatillista oppilaitosta, joissa voi opiskella ammatillisia perustutkintoja. Perustutkintoa opiskelevia opiskelijoita on oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa Helsingissä yhteensä noin 18 400, joista Stadin ammatti- ja aikuisopistossa opiskelee noin 10 100 opiskelijaa ja yksityisissä oppilaitoksissa opiskelee noin 8 300 opiskelijaa. Helsingissä opiskelevien opiskelijoiden lisäksi Helsingin kaupungin työssäoppimispaikkoja hyödyntävät myös muiden kuntien oppilaitosten opiskelijat ja työttömänä työnhakijoina olevat työkokeilijat.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta pitää tärkeänä valtuustoaloitteessa esitettyä velvoitetta asettaa Helsingissä opiskelevat opiskelijat etusijalle kaupungin työssäoppimispaikkojen tarjoamisessa. Haasteita työssäoppimispaikkojen löytymisessä on ollut erityisesti sosiaali-ja terveysalalla, jossa opiskelijavolyymit ovat isoja ja suuri osa työssäoppimispaikoista on kaupungin omia paikkoja. Myös matkailualalle olisi tarve saada sovittu kiintiö omille opiskelijoille. Tämä koskee lähinnä peruskoulupohjaisia opiskelijoita joille on vaikea löytää työssäoppimispaikkaa yksityiseltä sektorilta ennen kuin he ovat täyttäneet 18-vuotta. Sama haaste koskee myös muiden alojen alaikäisiä opiskelijoita.

Ammatillisessa koulutuksessa on kaikilla aloilla yhä enemmän erityistä tukea tarvitsevia ja maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, joille on haastavaa löytää työssäoppimispaikkoja. Yrityksistä on vaikeaa löytää työssäoppimispaikkoja, koska heillä ei ole resursseja riittävään ohjaukseen. Myöskään opettajille annettava lisäresurssi erityistä tukea tarvitsevien ohjaukseen ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös kohdennettuja työssäoppimispaikkoja kaupungin toimialoilta erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Kaupungin toimialoilta löytyy soveltuvia tuetun työssäoppimisen tehtäviä ja työpaikkoja kaikille aloille, kunhan jonkinlainen velvoite työssäoppijoiden ottamisesta saadaan aikaiseksi. Myös kasvava maahanmuuttajien määrä hyötyisi kohdennetuista työssäoppimispaikoista.

Valtuutettu Sanna Vesikansan ym. valtuustoaloitteessa esitetään muiden vaikuttavien keinojen etsimistä työssäoppimispaikkojen löytämiseksi. Kasvatus- ja koulutuslautakunta toteaa, että toimialojen yhteistyön lisääminen on avainasemassa työssäoppimispaikkojen löytämisessä. Työntekijät toimialoilla tarvitsevat koulutusta ja tukea opiskelijoiden ohjaukseen, mikä edellyttää tiivistä yhteistyötä opettajien kanssa.

Sosiaali- ja terveyslautakunta antoi esittelijän muutetun ehdotuksen mukaisen lausunnon valtuutettu Sanna Vesikansan ym. valtuustoaloitteesta Helsingin omissa ammattiopistoissa opiskelevien opiskelijoiden harjoittelupaikkojen lisäämisestä. Seuraavassa lausunnossaan sosiaali- ja terveyslautakunta ottaa kantaa vain oman toimialan harjoittelukäytäntöihin:

"Nykytilanteen kuvaus

Helsingin sosiaali- ja terveystoimiala toimii monipuolisena opiskelijoiden oppimis- ja tutkimusympäristönä. Sosiaali- ja terveystoimiala tarjoaa ammattikorkeakouluopiskelijoille ja ammatillisessa koulutuksessa oleville mahdollisuuksia harjoittelujaksojen, työssäoppimisen, osaamisen näytön ja näyttötutkintojen suorittamiseen. Toimialalla harjoittelee myös yliopistossa perustutkintoa opiskelevia opiskelijoita. Harjoittelujen lisäksi Helsingin sosiaali- ja terveystoimi myöntää opiskelijoille lupia toteuttaa opinnäytetöitä toimialan työympäristöissä.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimiala on solminut ohjaussopimukset pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten kanssa. Suurimmat oppilaitokset ovat Metropolia ammattikorkeakoulu sekä Stadin ammattiopisto ja Stadin aikuisopisto. Valtaosa harjoittelu- ja näyttötutkintopaikoista annetaan juuri näille oppilaitoksille. Stadin ammatti- ja aikuisopistojen jälkeen seuraavaksi suurin ammatillinen oppilaitos on Helsingin Diakoniaopisto ja loput ovat pienempiä oppilaitoksia. Sosiaali- ja terveystoimi perii ohjauksesta kulukorvauksen, joka on 38,68 euroa opintoviikolta ja lisäksi suojavaatteista peritään 2,86 euroa opintoviikolta. Kulukorvauksien taso on keskitasoa verrattaessa muihin sote-organisaatioihin pääkaupunkiseudulla.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden ja ammatillisessa koulutuksen opiskelijoiden harjoittelujaksoja on vuositasolla keskimäärin n. 2500, mikä tarkoittaa n. 37 500 harjoittelupäivää vuodessa. Opiskelijoiden lukumääriä ei enää voi kasvattaa, koska opiskelijoille tulee voida tarjota riittävä määrä oppimis- ja harjoittelutilanteita. Lisäksi työyksiköissä potilas- ja asiakasturvallisuus ei saa vaarantua. Ohjaajia ja näyttötutkintojen vastaanottajia koulutetaan ammatillisissa oppilaitoksissa ja koulutusta on ollut tarjolla riittävästi. Ohjauksen onnistumista ja laatua on alettu seurata vuoden 2017 alusta sähköisellä opiskelijoiden täyttämillä CLES-palautekyselyllä. Tätä ennen opiskelijoiden palaute on pyydetty lomakkeella. Pääsääntöisesti ohjauksesta saatu palaute on ollut hyvää, ilmoitettuihin ongelmakohtiin on puututtu välittömästi.

Haasteet sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelupaikkojen riittävyydessä

Suuri haaste on työelämän tarjoamien harjoittelupaikkojen sopivuus ja riittävyys Helsingissä ja laajemmin koko pääkaupunkiseudulla. Harjoittelupaikkojen niukkuutta ei ole yksinomaan Helsingin kaupungin työpaikoilla, vaan alueen kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavissa organisaatioissa. Ratkaisu ei ole yhden organisaation käsissä, vaan se on laajempi kysymys. Ammattikorkeakoulu- ja ammatillista tutkintoa suorittavien harjoitteluvolyymejä ei voi erottaa toistaan, koska työyksikön näkökulmasta on kysymys kokonaisuudesta.

Tärkeimpinä taustatekijöinä ovat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen aloituspaikkojen lisääminen pääkaupunkiseudulla lähes kaikissa ammattikorkeakoulu- ja ammatillisissa tutkinnoissa sekä työelämän puolella sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä ja hoito- ja palvelukäytännöissä tapahtuneet muutokset. Palvelurakenne on muuttunut, ympärivuorokautisen hoidon laitospaikat ovat vähentyneet ja painopiste on siirtynyt kotona asumisen tukemiseen ja palveluasumiseen. Palvelurakenteen muuttuminen edellyttää myös opiskelijoiden oppimistavoitteiden, harjoittelun ja työssä oppimisen uudistamista.

Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöjä saneerataan paljon pääkaupunkiseudulla, mikä puolestaan tarkoittaa, että täysi kapasiteetti ei ole käytössä. Pääkaupunkiseudulla on paljon myös yksityistä palveluntuotantoa, joka ottaa rajatusti opiskelijoita.

Edellä luetellut tekijät kukin osaltaan ovat vaikuttaneet siihen, että harjoittelupaikkojen kokonaismäärä on pienentynyt, mikä puolestaan on vaikuttanut isojen julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden harjoittelupaikkojen kysynnän lisääntymiseen ja kuormittumiseen. Kun oppilaitos ei saa yhdeltä organisaatiolta tarvitsemaansa määrää harjoittelupaikkoja, niin oppilaitos kääntyy toisen organisaation puoleen.

Yhteistyömuotojen kehittämisestä

Opiskelijaharjoittelun yhteistyömuodot ja yhteyshenkilörakenteet ovat vakiintuneita. Oppilaitoksilla ja sosiaali- ja terveystoimen palvelukokonaisuuksilla on nimetyt henkilöt, jotka toimivat keskenään tiiviissä yhteistyössä. Konkreettinen yhteistyö harjoittelupaikkavarauksissa ja ohjauksen sisällöissä toteutuu työyksikkötasolla.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimella on myös hallinnollisella tasolla yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksien kanssa. Toimialan edustaja on kaupungin ammattiosaamisen toimikunnassa työelämän edustajana ja oppilaitosten neuvottelukunnissa. Lisäksi tavataan vuosittain oppilaitoksien rehtoreita ja koulutusalojen päälliköitä. Oppilaitokset pyytävät myös työelämän edustajilta asiantuntijalausuntoja uusien opetussuunnitelmien sisällöistä.

Oppilaitosten ja työelämän yhteistyöneuvotteluissa on mietitty erilaisia harjoittelujen ratkaisumalleja; uusia käytäntöjä on pilotoitu ja otettu käyttöön. Työelämätaho on esittänyt oppilaitoksille, että lukukausien kaikki kuukaudet otetaan kattavasti käyttöön harjoitteluissa. Sujuvuutta lisää myös se, että oppilaitokset tekevät keskenään yhteistyötä ja käyvät tiivistä keskustelua työelämän kanssa. Harjoittelupaikkavarauksien peruutukset ilmoitetaan mahdollisimman varhain, näin vapautuvia harjoittelupaikkoja voidaan antaa muille. Laitoshoidon harjoittelujaksoilla opiskelijat eivät harjoittele ainoastaan aamuvuoroissa, vaan niissä työvuoroissa, missä ohjaajakin työskentelee. Tämä käytäntö mahdollistaa sen, että työyksikköön voidaan yhtäaikaisesti ottaa useampia opiskelijoita. Opiskelijat harjoittelevat enemmän käytännön harjoitteluja oppilaitoksen simulaatiotiloissa. Opiskelijan esittämiä toivomuksia vaihtaa harjoittelupaikka ei voida ottaa huomioon kuin yksittäisissä tapauksissa.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan yhteenveto

Sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että opetus- ja kulttuuriministeriö myöntäessään oppilaitoksille tutkintojen järjestämisluvat ottaa huomioon ennen kaikkea alueen työelämän henkilöstötarpeet. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot vastaavat alueen oppilaitoksien harjoittelutarpeisiin säädösten mukaisesti. Julkisilla sosiaali- ja terveyspalveluilla on lakisääteinen velvollisuus antaa opiskelijoille mahdollisuus käytännön harjoitteluun, mikä varsinkin Helsingissä näkyy suurina opiskelijamäärinä. Lautakunta korostaa, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa otetaan jo nyt huomioon kaupungin omat oppilaitokset Stadin ammatti- ja aikuisopisto ja osakeyhtiömallilla toimiva Metropolia ammattikorkeakoulu jaettaessa harjoittelupaikkoja. Esimerkiksi terveysasemien ammatillisen koulutuksen harjoittelupaikat annetaan ainoastaan Stadin ammatti- ja aikuisopistoille. Oppisopimuskoulutukset toteutetaan Stadin aikuisopistossa.

Sosiaali- ja terveyslautakunta esittää näkemyksenään nykyisten käytäntöjen jatkamista harjoittelupaikkojen jakamisessa, jotta hyvä yhteistyö alueen sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten kanssa jatkuisi. Kaikissa alueen oppilaitoksissa opiskelee helsinkiläisiä ja kaikista pääkaupunkiseudun oppilaitoksista rekrytoidaan valmistuneita sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä. Oppilaitoksilla on myös erilaisia painotuksia opetuksessa, kuten esimerkiksi ruotsinkielellä tarjottavat opinnot. Harjoittelujaksot eivät ainoastaan täytä ainoastaan ammatillisten osaamisen harjoittelun tavoitteita, vaan ovat tärkeä sisääntuloväylä uuden henkilöstön rekrytoinnissa. Onnistuneet harjoittelujaksot lisäävät merkittävästi organisaation vetovoimaisuutta ja opiskelijoiden halukkuutta tulla Helsingin kaupungille töihin valmistumisen jälkeen. Harjoittelujaksoilta rekrytoidaan usein suoraan kesän vuosilomasijaiset.

Lisäksi lautakunta toteaa, että sote-opiskelijoiden ohjausta ei ole erikseen resurssoitu, vaan ohjaustehtävä on rakennettu osaksi työtehtäviä. Sosiaali- ja terveysalalla työntekijöillä on opetusvelvollisuus. Ohjaajille järjestetään ohjaajakoulutusta ja näyttötutkinnon vastaanottajakoulutusta. Yhtenä kannustimena on ohjaajille maksettava ohjauspalkkio, 5 euroa/ohjauspäivä.

Sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimi on valmis tarkastelemaan opiskelijoiden harjoitteluprosesseja ja käymään tarkemmin läpi kehittämis- ja yhteistyötarpeita oppilaitoksien kanssa. Tämä yhteistyö kannattaa kytkeä ammatillisten koulutuksen reformiin, joka on tällä hetkellä eduskunnassa hallituksen esityksenä laiksi ammatillisen koulutuksen järjestämisestä.

Lopuksi sosiaali- ja terveyslautakunta haluaa tuoda esille suunnitteluvaiheessa olevan sosiaali- ja terveydenhuollon maakunnallisen uudistuksen. On oletettavaa, että lakien voimaan tulon myötä sosiaali- ja terveydenhuollon perus-, ammatti- ja erikoisammattiopintoihin liittyviä käytännön harjoitteluja joudutaan uudelleen organisoimaan maakunnallisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteissa. Sote-uudistuksen myötä myös yksityistä sektoria voitaneen hyödyntää jatkossa nykyistä enemmän harjoittelupaikkojen järjestämisessä. Tällöin on välttämätöntä tarkastella työelämän ja sote-alan oppilaitosten yhteistyörakenteet ja opiskelijoiden käytännön harjoitteluympäristöjen tarpeet koko maakunnan tasolla."