Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmän mietinnöstä

Kasvatus- ja koulutuslautakunta antoi seuraavan lausunnon sosiaali- ja terveysministeriön pyytämän tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmän mietinnöstä oman toimialansa näkökulmasta:

Kasvatus- ja koulutuslautakunta toteaa, että mietinnön toimenpiteet tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämiseksi ovat tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia tupakkalain tavoitteen saavuttamiseksi. Tupakoimattomuus on tärkeimpiä väestön hyvinvointia ja terveyttä edistäviä tekijöitä. Erityisesti lasten ja nuorten suojaamista tupakan ja muiden nikotiinituotteiden haitoilta tulee edelleen jatkaa.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta ottaa kantaa erityisesti mietinnön toimenpide-ehdotuksiin koskien nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisyä, savuttomia ympäristöjä sekä tupakka- ja nikotiinituotteiden lopettamisen tukea.

Nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisy

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala kattaa ihmisen koko elämänkaaren, mistä syystä toimialalla on merkittävä rooli tupakoinnin aloittamisen ehkäisyssä sekä tupakoinnin lopettamisen tuessa. Nuoret aloittavat tupakoinnin useimmiten ennen 18-vuoden ikää. Tästä syystä valistus ja myös vieroitustuki tulee olla osa kasvatusta ja opetusta sekä kiinteä osa koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa.

Mietinnössä ehdotetaan tupakkalain muuttamista siten, että tupakkatuotteita, nikotiininesteitä ja nikotiinin vastikkeita ei saa myydä, luovuttaa tai välittää alle 20-vuotiaille. Kasvatus- ja koulutuslautakunta katsoo, että tupakka- ja nikotiinituotteiden ostamisen ikärajan tulisi olla yhdenmukainen täysi-ikäisyyden kanssa eli säilyä 18 ikävuodessa. Kasvatus- ja koulutuslautakunta pitää hyvänä ehdotusta tunnusomaisten tuoksujen ja makujen kieltämisen laajentamista koskemaan kaikkia tupakkatuotteita.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta pitää tärkeänä mietinnön ehdotusta tupakoimattomuus- ja nikotiinittomuusteeman liittämisestä ammatillisiin kysymyksiin sekä ja työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Ammatillisen koulutuksen osalta tulee jatkossa tehdä yhä tiiviimpää yhteistyötä ammattiliittojen ja työssäoppimispaikkojen kanssa opiskelijoiden savuttomuuden ja nikotiinittomuuden tukemiseksi.

Savuttomat ympäristöt

Savuton Helsinki, tupakoinnin ehkäisy- ja vähentämisohjelma (2007-2015) laadittiin monitoimijaisessa yhteistyössä kansanterveysjärjestöjen kanssa. Ohjelman tärkeimpänä päämääränä oli, että lasten ja nuorten tulee voida kasvaa savuttomassa ympäristössä. Savuton Helsinki -kriteerit määrittelevät kaupungin hallinnoimien rakennusten ulko- ja sisätilojen savuttomuutta ja niiden merkitsemistä.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala kuuluu jo nyt tupakkalain tupakointikieltojen soveltamispykälän (TupL78§) piiriin. Tupakointikiellon teho kärsii valvontaan liittyvistä haasteista erityisesti toisen asteen oppilaitoksissa.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla toimivan oppilas- ja opiskeluhuollon ehkäisevän päihdetyön asiantuntijaryhmä on omassa kannanotossaan huomioinut lain noudattamisen valvonnan haasteen ja esittää, että nuoret tulisi osallistaa yhä vahvemmin toimivien ratkaisujen etsimiseen. Kouluissa ja oppilaitoksissa tulee jatkossa panostaa enemmän terveellisten elämäntapojen edistämiseen ja tarjota mielekkään tekemisen kautta välitunneille ja tauoille vaihtoehtoja, jotka tukevat savuttomuutta.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta kannattaa mietinnön ehdotusta savuttomien ympäristöjen laajentamisesta alueisiin, jotka ovat pääsääntöisesti alaikäisten käytössä. Näitä ovat esimerkiksi leikkipuistot ja uimarantojen alueet. Tupakointikiellon laajentaminen myös joukkoliikennepysäkeille on kannatettava toimenpide-ehdotus.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta pitää tärkeänä, että savuttomuutta ja nikotiinittomuutta vahvistetaan kaupungin kaikilla toimialoilla huomioiden lasten ja nuorten kasvuympäristöt kuten nuorisotalot, kirjastot ja liikuntapaikat.

Tupakka- ja nikotiinituotteiden lopettamisen tuki

Nuorten tupakointi on vähentynyt huomattavasti Helsingissä, mutta nuuskan käyttö on kuitenkin yleistynyt. Nuoret eivät tunne nuuskan aiheuttamia terveyshaittoja yhtä hyvin kuin tupakoinnin aiheuttamia haittoja. Tutkimustulosten mukaan nuoret tarvitsevat enemmän tietoa nuuskan aiheuttamasta riippuvuudesta ja muista terveyshaitoista. Nuuskan käyttöön liittyvät mielikuvat ovat osittain positiiviset. Vanhemmat ja huoltajat ovat usein voimattomia omassa kasvatustehtävässään sosiaalisen median viestiviidakossa.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta pitää mietinnön mukaista maan kattavaa viestintäkampanjaa perusteltuna ja näkee koulujen ja oppilaitosten roolin merkittävänä kampanjan toteuttajana. Kasvatus- ja koulutuslautakunta toteaa, että kampanjalle tulee kohdentaa riittävät resurssit, jotta toivotut tulokset ovat saavutettavissa ja arvioitavissa.

Tupakoimattomuus- ja nikotiinittomuuskampanjoinnissa tulee hyödyntää sosiaalisen median kanavat ja muut sellaiset keinot, jotka ovat vahvasti mukana lasten ja nuorten arjen toiminnoissa. Savuton Helsinki -loppuraportin mukaan teemapäivät, oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuus sekä monihallintokuntainen yhteistyö ovat keskeisiä keinoja koulujen ja oppilaitosten savuttomuustyössä.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta kannatta mietinnön mukaista tupakan ja muiden nikotiinituotteiden käytön puheeksiottamista kaikissa lasten ja nuorten asiaan liittyvissä kohtaamisissa kouluissa ja oppilaitoksissa sekä vapaa-aika ja harrastustoiminnassa. Lasten ja nuorten parissa työskentelevien aikuisten sitouttaminen tupakoimattomuustyöhön ja ammatillisen perusosaamisen varmistaminen tupakoivien lasten ja nuorten kohtaamiseen on perusteltua.

Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten tupakointi ja nuuskan käyttö on huomattavasti yleisempää kuin lukiossa opiskelevien nuorten keskuudessa. Tästä syystä kasvatus- ja koulutus lautakunta kannattaa esitystä tupakasta vieroituksen tuen ottamisesta osaksi ammatillisten oppilaitosten opiskeluhuollon suunnitelmaa.

Kaupunkiympäristölautakunta antoi seuraavan lausunnon kaupunginhallitukselle tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmän mietinnöstä:

Kaupunkiympäristölautakunta toteaa, että työryhmän ehdotukset ovat oikeansuuntaisia ja perusteltuja. Työryhmälle asetettu tavoite tehdä esityksiä lakimuutoksiksi ja muiksi toimenpiteiksi, jotka tukevat ja edistävät tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppumista vuoteen 2030 mennessä, on kannatettava. Kaupunkiympäristölautakunta pitää kuitenkin tärkeänä, että lopullisista toimenpiteistä päätettäessä painotetaan vieroituksen sekä muiden nikotiiniriippuvaisille suunnattujen tukitoimien merkitystä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mietinnössä ehdotetaan tunnusomaisten tuoksujen tai makujen kieltoa laajennettavaksi koskemaan kaikkia tupakkatuotteita. (Toimenpide-ehdotus 5.) Vesipiippujen käyttö yleistyy koko ajan, joten tunnusomaisten tuoksujen ja makujen kiellon laajentaminen koskemaan myös niitä on tarpeen. Tunnusomaisten tuoksujen ja makujen kieltoa tulisi laajentaa koskemaan myös poltettavaksi tarkoitettuja kasviperäisiä tuotteita, jotta ne olisivat verrattavissa sähkösavukkeissa käytettäväksi tarkoitettuihin nikotiinittomiin nesteisiin. Valvonnan kannalta on helpompaa, jos markkinoilla ei ole säädöksiltään toisistaan poikkeavia tuoteryhmiä.

Työryhmä ehdottaa, että tupakkalain tupakointikieltojen soveltamispykälää (TupL 73 §) muutetaan niin, että se kattaa kaikkien tupakkalain alaisten tuotteiden polttamisen, kuumentamisen ja muunlaisen käyttämisen, josta vapautuu sisäilman laatua heikentäviä aerosoleja. (Toimenpide-ehdotus 9.) Ehdotus on kannatettava, koska nykyinen lainsäädäntö on mahdollistanut erilaisten tupakkalain alaisten tuotteiden polttamisen ja kuumentamisen sisätiloissa. Valvonnan kannalta on ollut erittäin hankalaa todentaa, mitä tuotteita sisätilassa on poltettu tai kuumennettu. Tuotekehitys on hyvin nopeaa, joten laki on laadittava siten, että se kattaa kaikki mahdolliset poltettavat, kuumennettavat tai muulla tavalla käytettävät tuotteet, joista vapautuu sisäilman laatua heikentäviä aerosoleja.

Tupakointikieltoja laajennettaisiin koskemaan sellaisia ulkotiloja ja -alueita, jotka ovat pääsääntöisesti alaikäisten käytössä, kuten esimerkiksi leikkipuistot ja EU-uimarannat. Tupakointikielto koskisi myös suussa käytettävän tupakan käyttämistä. (Toimenpide-ehdotus 10.) Toimenpide-ehdotusta on kuitenkin syytä tarkentaa siten, että tupakointikielto koskisi EU-uimarantojen lisäksi kaikkia yleisiä uimarantoja. EU-uimarantojen käsite ei ole kovinkaan tunnettu ja toisaalta kaikilla yleisillä uimarannoilla alaikäiset muodostavat huomattavan osan kävijöistä. Valvonnan kannalta olisi selkeintä, että lakiin kirjattaisiin täsmällisesti tupakointikiellon alaiset alueet. Tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön mukaan tupakointi on kielletty yleisötilaisuuksissa, joissa yleisö oleskelee paikoillaan. Kieltoa on hankala valvoa, eikä laissa ole määritelmää sille, mikä alue tarkalleen ottaen on. Lakia tulisi selkeyttää tältä osin. Tupakointikieltoja laajennettaisiin koskemaan joukkoliikennepysäkkejä (ml. ”taksitolpat”). (Toimenpide-ehdotus 11.) Joukkoliikennepysäkkien tupakointikieltoja koskien tulee paljon yhteydenottoja, joiden perusteella voidaan sanoa ehdotuksen olevan perusteltu.

Mietinnössä ehdotetaan asunto-osakeyhtiölakia muutettavaksi siten, että tupakointikiellosta parvekkeilla tai asukkaiden hallinnassa olevissa sisätiloissa voidaan päättää enemmistöpäätöksellä. (Toimenpide-ehdotus 13.) Asuntoyhteisöt kokevat tupakointikiellon hakemisen nyt työlääksi ja byrokraattiseksi. Ohjeistuksista huolimatta hakemukset ovat usein puutteellisesti valmisteltuja tai niistä puuttuu tarvittavia asiakirjoja, mitkä aiheuttavat ylimääräistä työtä viranomaiskäsittelyssä. Myös kunnissa hakemusten käsittely koetaan raskaaksi ja ne aiheuttavat runsaasti erilaisia valituksia asukkaiden taholta. Tupakointikieltohakemusten valmistelu asuntoyhteisöissä ja niiden käsittely kunnassa (mm. hallintolain mukaisen kuulemisen vuoksi) on hidasta, ja kokonaisaika asuntoyhteisön tupakkalain mukaisesta asukkaiden kuulemisesta viranomaisen päätöksentekoon asti on pitkä. Hakemusten käsittelyn aikana asuntoyhteisöissä tilojen haltijat usein vaihtuvat, mikä aiheuttaa hankaluuksia mm. hallintolain mukaisen kuulemisen toteutuksessa. Asuntoyhteisöjen tupakointikieltoa koskevien päätöksien valvonta on nykymuotoisena käytännössä mahdotonta. Tupakoinnin ajallisen satunnaisuuden vuoksi viranomaistarkastusten ajoittaminen kiellon rikkomisen todentamiseksi on erittäin vaikeaa. Lisäksi todentamista hankaloittaa se, ettei tupakointitilanteiden kuvaaminen ole mahdollista. Ehdotuksen mukaisen kannatettavan asunto-osakeyhtiölain muutoksen lisäksi tulee huomioida, että tupakointikieltoja määrätään myös muille asuntoyhteisöille kuin asunto-osakeyhtiöille. Tupakkalakia tulisikin harkita muutettavaksi siten, että myös muille asuntoyhteisöille tulisi mahdollisuus tupakointikielloista päättämiseen ilman viranomaiskäsittelyä.

Mietinnössä ehdotetaan, että tupakkatuotteiden, nikotiininesteiden ja täyttösäiliöiden sekä niiden vähittäismyyntipakkausten ominaisuuksien sääntelyä muutetaan niin, että otetaan käyttöön yhdenmukaisia tuotepakkauksia ja tuotteita koskeva sääntely. (Toimenpide-ehdotus 14.) Tämänhetkisen lainsäädännön perusteella pakkauksissa esiintyvän markkinoinnin tulkitseminen on hankalaa. Kaikilla tupakkalain alaisilla tuoteryhmillä tulisi olla samanlaiset säädökset. Tämä helpottaisi sekä valvojien että elinkeinonharjoittajien toimintaa.

Mietinnössä ehdotetaan, että verovapaasti EU:n ulkopuolelta maahan tuotavien savukkeiden määrä rajoitetaan 200 savukkeesta 40 savukkeeseen, sikarit 50:stä 10 kappaleeseen, pikkusikarit 100:sta 20 kappaleeseen sekä piippu- ja savuketupakan tuonti 250 grammasta 50 grammaan. (Toimenpide-ehdotus 26.) Nykyisestä lainsäädännöstä on unohdettu kokonaan vesipiipputupakan tuontirajoitukset. Vesipiipputupakka on ainoa valvonnassa havaittu tupakkalain alainen tuoteryhmä, jota on tuotu laittomasti vähittäismyyntiin.

Työryhmä ehdottaa, että sellaisten tuotteiden myynti tai muu luovutus kuluttajalle kielletään, joiden tarkoituksena on antaa tunnusomainen tuoksu tai maku tupakkalain alaiselle tuotteelle, jossa tunnusomainen tuoksu tai maku on kielletty. (Toimenpide-ehdotus 33.) Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan tunnusomaisia tuoksuja tai makuja sisältävien tupakkatuotteiden, nikotiininesteiden tai höyrystettäväksi tarkoitetun nikotiinittoman nesteen myynti on kiellettyä. Nikotiinittomien nesteiden osalta tuotteiden määrittäminen tupakkalain alaiseksi tuotteeksi on ollut hankalaa. Valviran linjauksen (Dnro V/6284/2018) mukaan valvovan viranomaisen on tulkittava joissain tapauksissa elinkeinonharjoittajan elintarvikkeena myytävä tuote tupakkalain alaiseksi tuotteeksi. Asiasta ei ole vielä oikeuskäytäntöä. Kiellon tulee olla erittäin selkeä eikä nykyisen lain kaltaisesti tulkinnanvarainen.

Työryhmän ehdotuksen mukaan tupakointikieltojen rikkomisen sanktio muutettaisiin hallinnolliseksi sanktiomaksuksi (vrt. pysäköintivirhemaksu). (Toimenpide-ehdotus 36.) Hallinnollinen sanktiomaksu voisi oikein toimiessaan olla tehokas keino vähentää tupakointia esimerkiksi yleisötilaisuuksissa tai sisätiloiksi määriteltävillä ulkotarjoilualueilla. Laissa tulee määritellä kenelle sanktio annetaan, tupakoinnin sallivalle taholle vai tupakoivalle henkilölle. Sanktiomaksun määräämisen tulee olla helppo prosessi. Työryhmän ehdotuksessa ei mainita, millä viranomaisilla olisi mahdollisuus sanktiomaksun määräämiseen. Lautakunta pitää perusteltuna, että tämä oikeus olisi tupakkalakia valvovalla viranomaisella ja poliisilla.

Työryhmä ehdottaa, että tupakkalaissa säädetyt vuosittaiset valvontamaksut pidetään voimassa olevan tupakkalain mukaisella maksimitasolla. (Toimenpide-ehdotus 37.) Valvontamaksu on hyvä pitää ennallaan. Lakiin tulisi määrittää selkeästi valvontamaksun määrä ja perimisperusteet, jotta eri kunnissa toimivat elinkeinonharjoittajat olisivat samassa asemassa. Nykyinen lainsäädäntö antaa kunnille mahdollisuuden päättää valvontamaksuista hyvin erilaisilla tavoilla.

Sosiaali- ja terveyslautakunta antoi seuraavan lausunnon kaupunginhallitukselle tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmän mietinnöstä oman toimialansa näkökulmasta ja käsittelee mietinnön toimenpide-ehdotuksia nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisystä, savuttomista ympäristöistä, tupakoinnin lopettamisen tuesta ja seurantajärjestelmistä:

"Sosiaali- ja terveystoimialaa säätelevät terveydenhuoltolain, sosiaalihuoltolain ja ehkäisevän päihdetyön järjestämislain velvoitteet.

Tämä lausunto perustuu Savuton Helsinki -ohjelmassa saavutettuun asiantuntemukseen ja sen tuloksiin. Savuton Helsinki, tupakoinnin ehkäisy- ja vähentämisohjelma Helsinkiin 2007–2015, laadittiin monitoimijaisessa yhteistyössä kansanterveysjärjestöjen kanssa. Ohjelma hyväksyttiin vuonna 2006 kaupunginvaltuustossa ja sen loppuraportti käsiteltiin kaupunginhallituksessa vuonna 2016. Ohjelma oli suunnattu helsinkiläisväestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Ohjelman tärkeimpänä päämääränä oli, että lasten ja nuorten tulee voida kasvaa savuttomassa ympäristössä. Ohjelmassa oli mukana myös Helsingin kaupungilla työskentelevä henkilökunta.

Tämän jälkeen toimintaa on jatkettu kaupunkiyhteisessä verkostossa. Sosiaali- ja terveystoimi on toiminut ohjelman koordinoivana tahona.

Nuorten tupakointi on vähentynyt Helsingissä huomattavasti. Tupakointi ja nuuskan käyttö on peruskouluissa ja ammattiin opiskelevilla muuta maata harvinaisempaa. Nuuskan käyttö on kuitenkin yleistynyt. Uusia toimenpiteitä tarvitaan edelleen hyvien trendien vahvistamiseksi ja uusien haasteiden voittamiseksi.

Nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisy, toimenpide-ehdotukset 4, 5, 7 ja 8

Toimenpiteet 4–5: Sosiaali- ja terveyslautakunta kannattaa mietinnössä ehdotettua tupakkalain muuttamista niin, että tupakkatuotteiden, nikotiininesteiden ja nikotiinin vastikkeita ei saa myydä, luovuttaa tai välittää alle 20-vuotiaille. Edelleen ehdotusta tunnusomaisten tuoksujen ja makujen kieltämisen laajentamista koskemaan kaikkia tupakkatuotteita lautakunta pitää hyvänä nuorten suojelemiseksi tupakkatuotteiden käytön aloittamiselta.

Tuoreen Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito Käypä hoito -suosituksen mukaan tupakka- ja nikotiiniriippuvuus on vakava sairaus. Ehkäisy tulee kohdistaa erityisesti 10–16-vuotiaisiin, sillä Suomessa tyypillisin ikä ensimmäisille tupakkakokeiluille on 14–16 vuotta.

Mietinnän ehdotus tupakkalainsäädännön kehittämiseksi noudattaisi alkoholilainsäädännön kanssa samoja periaatteita. Ehdotus 20 vuoden ikärajasta on yhdenmukainen väkevien alkoholinjuomien ikärajan kanssa. Lisäksi kaupoissa on jo tällä hetkellä käytänteet, joiden mukaan alle 30-vuotiailta pyydetään henkilötodistusta. Nikotiinia sisältämättömien tupakkalain alaisten tuotteiden ostoikäraja jäisi 18 vuoteen. Kansanterveyden edistämisen näkökulmasta tupakka- ja alkoholilainsäädännön yhdenmukaistaminen ikärajojen osalta on perustelua.

Toimenpiteet 7–8: Sosiaali- ja terveyslautakunnan näkemyksen mukaan on perusteltua panostaa vahvasti nuorten tupakoinnin ja nikotiinituotteiden aloittamisen ehkäisyyn, ja osana sitä huomioida liikunta- ja nuorisotyöhön liittyvien järjestöavustusten myöntämisen yhtenä kriteerinä sitoutuminen tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden käytön ehkäisyyn. On tärkeää, että kaupungilta järjestöavustusta saavat järjestöt ovat sitoutuneet ja tuntevat vastuunsa samoihin periaatteisiin julkisen sektorin kanssa. Myös toimintakulttuurin vahvistaminen hyviksi todetulla käytänteillä on kannatettavaa.

Savuttomat ympäristöt, toimenpide-ehdotukset 9–12

Sosiaali- ja terveyslautakunta pitää erittäin hyvänä sitä, että mietinnössä ehdotetaan edelleen lainsäädännön tupakointikieltojen vahvistamista sisä- ja ulkotiloissa, ja lisäksi lautakunta kannattaa muiden savuttomien ympäristöjen vahvistamista mietinnön toimenpide-ehdotusten mukaisesti. Lisäksi sosiaali- ja terveyslautakunta ehdottaa, että mietinnössä voisi vielä tarkentaa kaupunkiympäristöön liittyviä nuorten suosimien oleskelupaikkojen tupakointikieltoja. Näitä ovat esimerkiksi kauppakeskusten, nuorisotilojen ja urheilupaikkojen ympäristöt sekä joukkoliikenneasemat suuressa kaupungissa.

Savuton Helsinki -ohjelmassa on systemaattisesti edistetty ympäristön savuttomuutta. Muun muassa Savuton Helsinki -kriteerit määrittelevät kaupungin hallinnoimien rakennusten ulko- ja sisätilojen savuttomuutta ja niiden merkitsemistä. Vuodesta 2010 alkaen on toteutettu Uimastadionin ja Kumpulan maauimalan savuttomuutta kaupunginhallituksen päätöksellä.

Savuttomille elinympäristöille on myös kaupunkilaisten tuki. Helsinkiläisille osana Savuton Helsinki -ohjelmaa Taloustutkimuksella teetetyn kyselyn perusteella Helsingin savuttomuutta edistäisi tupakoinnin kieltäminen leikkipuistoissa, julkisten rakennusten ovien edessä ja katetuilla joukkoliikennepysäkeillä.

Tupakoinnin lopettamisen tuki, toimenpide-ehdotukset 17–24

Sosiaali- ja terveyslautakunta tarkastelee erikseen seuraavia toimenpiteitä, koska ne ovat sisällöltään sosiaali- ja terveystoimen ydinosaamisaluetta.

Toimenpide 17: Sosiaali- ja terveyslautakunta kannattaa tätä toimenpidettä, jonka mukaan koko hoitoketju perus- ja erityispalveluissa ylläpitää vierotusosaamista, tarjoaa vieroituspalveluja ja osallistuu potilaan tupakasta vieroitukseen. Tupakoinnin vieroitusohjaus on tehokasta toimintaa terveydenhuollossa (Käypä hoito 2018). Sosiaali- ja terveyspalveluissa puheeksiotto, lyhytneuvonta ja seuranta ovat osa kuntalaisille annettavia palveluita.

Toimenpide 18: Sosiaali- ja terveyslautakunta kannattaa puheeksioton vahvistamista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskontakteissa mahdollisimman kattavasti. Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa tupakointitieto on määritelty yhdeksi terveys- ja hyvinvointi -indikaattoriksi. Indikaattoritieto on saatavissa tietojärjestelmistä.

Toimenpide 19: Sosiaali- ja terveyslautakunta kannattaa mahdollisiin maakuntiin perustettavia tupakasta vierotuksen yksiköitä alueellisen koordinaation vahvistamiseksi. Tämä tukee asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja toimenpiteiden vaikuttavuutta eritysesti vaativammissa vieroitustilanteissa. Helsingissä on toiminut vuodesta 2007 tupakkaklinikka vieroitusyksikkönä ja asiantuntijatahona tehden verkosto- ja koulutusyhteistyötä kaupungin yksiköiden, erikoissairaanhoidon ja järjestöjen kanssa. Vuosina 2011–2013 toimi myös erillinen Savuton pääkaupunkiseutu -hanke, jossa edistettiin savuttomuutta alueellisesti.

Toimenpide 20: Sosiaali- ja terveyslautakunta kannattaa kaikkien tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden hoidossa käytettävien reseptillä lääkärin määräämien vierotuslääkkeiden ottamista sairausvakuutuksen lääkekorvauksen piiriin. Tämä ehdotus selkeyttää tupakasta vieroituksen lääkehoidon saamista ja helpottaa osaltaan heikommassa taloudellisessa asemassa olevien asiakkaiden mahdollisuuksia saada lääkehoitoa.

Toimenpide 22: Sosiaali- ja terveyslautakunta pitää kannatettavana tupakoimattomuuden ja nikotiinittomuuden edistämisen kytkemistä osaksi ammattiin opiskelevien työkyvyn edistämistä ja oppilaitoksen toimintasuunnitelmaa.

Toimenpiteet 23–24: Raskaana olevien tupakasta vieroituksen tukena häkämittaukset ja paljon tupakoivien erityisryhmien vieroituksen tehostaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on perusteltua ja tarpeellista. Helsingissä on jo aloitettu raskaana olevien häkämittaukset. Lisäksi sosiaali- ja terveystoimi mielenterveyspotilaita hoitavana organisaationa toteaa, että suuri osa mielenterveyspotilaista tupakoi, ja heillä on usein voimakas riippuvuus. Heidän tukemisekseen tupakoinnin lopettamiseen tarvitaan erityistoimenpiteitä. Sosiaali- ja terveyslautakunta pitää hyvänä, että nämä asiakasryhmät huomioidaan hyvin mietinnön ehdotuksissa.

Seurantajärjestelmät, toimenpiteet 43–44

Toimenpiteet 43–44: Sosiaali- ja terveyslautakunta pitää erittäin hyvänä seurantajärjestelmien ylläpitämistä ja kehittämistä. Ne tukevat paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla tehtävien toimenpiteiden arviointia ja vaikuttavuuden seurantaa. Jatkossakin tulee turvata kuntatasolla saatava tietoa väestön tupakoinnista ja nikotiinituotteiden käytöstä.

Yhteenvetona sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että mietinnön toimenpiteet tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämiseksi ovat hyviä ja tarpeellisia tupakkalain tavoitteen saavuttamiseksi. Ne vahvistavat nykyisiä toimenpiteitä.

Tupakka- ja nikotiinituotteiden verotus, tuotteiden saatavuuden rajoittaminen sekä lasten ja nuorten nikotiinittomat kasvuympäristöt ovat tärkeitä tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöä ehkäiseviä tekijöitä. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi on tarpeellista edelleen kehittää vaikuttavia vieroitusmenetelmiä erityisesti niille väestöryhmille, joissa tupakoidaan selkeästi keskimääräistä enemmän. Kokonaisuudessaan mietinnön toimenpiteiden suunta on oikea ja perusteltu.

Savuton Helsinki -ohjelman toimeenpanossa on todettu tarpeita täsmentää tupakoinnin vähentämisen toimenpiteitä, kuten bussipysäkkien ja uimarantojen tupakointikiellot sekä vieroituslääkkeiden korvattavuus. Lautakunta panee tyytyväisenä merkille, että nämä kohdat ovat nyt toimeenpano-ehdotuksissa.

Terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi

Tupakoimattomuus on tärkeimpiä väestön hyvinvointia, terveyttä ja terveyden tasa-arvoa edistäviä tekijöitä. Erityisesti lasten ja nuorten suojaamista tupakan ja nikotiinin haitoilta tulee edelleen jatkaa.

Myös tahaton altistuminen ympäristön tupakansavulle lisää sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Tupakoimattomuuteen auttaminen on osa keskeisten kansansairauksien hoitoa.”

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta antoi asiasta seuraavan lausunnon:

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta katsoo, että tavoitteiden saavuttamisen keinot ovat vaikuttaviksi todettuja ja siksi kannatettavia. Nuorten tupakoinnin yleisyys on laskenut sekä tytöillä että pojilla. Tämän trendin jatkamiselle on välttämätöntä työryhmän esittämien keinojen toteuttaminen.

Toimenpide-ehdotusten tuomat vaikutukset erityisesti nuorten tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön aloittamisen ehkäisemiseen, käyttöön ja käytön lopettamiseen ovat merkittävät. Myös ehdotus savuttomien ympäristöjen laajentamisesta alueisiin, jotka ovat pääsääntöisesti alaikäisten käytössä, kuten päiväkotien ja EU-uimarantojen alueet vähentävät lasten ja nuorten altistumista tupakkatuotteiden aiheuttamille haitoille. Kootut hyvät käytänteet ja seuranta tuovat systemaattisuutta ehkäisevään päihdetyöhön.

Tutkimusten mukaan ikärajan nosto yli 18 vuoteen on vähentänyt arvion mukaan erityisesti 15–17-vuotiaiden tupakoinnin aloittamista. Ikärajan noston 21 ikävuoteen on arvioitu vähentävän tupakointia 12 prosenttia enemmän kuin olemassa olevat tupakoinnin rajoitukset, kun taas ikärajan noston 25 ikävuoteen on arvioitu vähentävän tupakointia 16 prosenttia.

Systemaattiset toimet tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden käytön loppumiselle edistävät kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia ja vähentävät eriarvoisuutta.