Lausunto ympäristöministeriölle rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen arviointimenetelmästä

Pormestari antoi ympäristöministeriölle seuraavan lausunnon:

Helsinki on yhdessä Tampereen ja Turun kaupunkien kanssa kehittämässä rakennusten hiilijalanjäljen arviointia mm. 6Aika-rahoitteisessa EKAT-hankkeessa (Energiaviisaat kaupungit). Lisäksi Helsinki on osallistunut EU:n Level(s)-indikaattorien testaamiseen, jossa on testattu uudisrakennusten hiilijalanjäljen laskentaa.

Rakennusten hiilijalanjäljen arvioinnin ja rakennustyyppikohtaisten päästörajojen on suunniteltu tulevan osaksi Suomen rakennusmääräyksiä 2020-luvulla. Tästä syystä ehdotettu laskentamenetelmä ajoittuu rakennuslupavaiheeseen, jossa rakennuksen suunnittelu on jo niin pitkällä, että esimerkiksi ns. määräluettelot rakennusmateriaaleista ovat saatavilla.

Kaupunki katsoo, että hiilijalanjäljen laskenta on tarpeellinen, jotta nähdään, miten rakennuksen suunnittelu on onnistunut suhteessa kansallisiin ja kaupunkien omiin ilmastotavoitteisiin. Laskennalla ei kuitenkaan voida enää vaikuttaa rakennuksen suunnitteluun, sillä kaikki merkittävät hiilijalanjälkeen vaikuttavat päätökset on jo tehty.

EKAT-hankkeessa ollaan kehittämässä hiilijalanjäljen ja elinkaarikustannusten laskentaa, jota voidaan käyttää vertailevana ja ohjaavana työkaluna rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Markkinakartoitus alan palveluntuottajien kanssa on tarkoitus järjestää alkuvuonna 2019. Kaupungit tekevät kehitystyössä mielellään yhteistyötä myös ympäristöministeriön ja valtion ympäristöhallinnon kanssa.

Alla yksityiskohtaisia kommentteja lausunnolla olevasta arviointimenetelmästä:

2.1.3.

Arviointijaksoina on esitetty asuinrakennuksille 75 vuotta ja muille rakennuksille 50 vuotta. Helsingissä asuinrakennuksille tavoitellaan kuitenkin jo 100 vuoden käyttöikää samoin kuin kaupungin palvelurakennusten rungoille. Laskennassa tulee voida asettaa rakennukselle oma käyttöikätavoite vakioidun käyttöiän sijaan.

2.1.4.

Toiminnallinen yksikkö, eli lämmitetty nettoala, tulee määritellä tarkemmin. Vertailtavuuden vuoksi on selkeämpää, jos ns. puolilämpimät tilat otetaan laskentaan mukaan, sillä ne ovat myös mukana hiilijalanjäljen laskennassa käytettävässä ostoenergiankulutuksessa. Toisaalta kylmien tilojen rakennusmateriaalien hiilijalanjälki on laskennassa mukana, joten on johdonmukaista sisällyttää ne toiminnalliseen yksikköön.

2.2.

Eri arviointivaihtoehtojen (yksinkertaistettu ja tarkennettu) tarkoitus jää hieman epäselväksi, sillä yksinkertaistetussakin menetelmässä tarvitaan kattavat määräluettelot, jotka eivät yleensä ole käytettävissä suunnitteluvaiheessa. Jos tarkennettu menetelmä on tarkoitettu kehityshankkeille, se tulee selventää menetelmän kuvauksessa.

Kuva 5

Energiaselvitys lähtötietona viittaa siihen, että tarvitaan muutakin tietoa kuin E-lukulaskenta. E-lukulaskentaan sisältyy kuitenkin kaikki hiilijalanjälkilaskennan kannalta oleellinen rakennuksen energiatieto, joten sen tulee riittää.

2.3.

Käytetyt epävarmuuskertoimet eivät käy ilmi ehdotuksesta, ja ne tulee selventää kuvauksessa.

3.1.3.

Rakennustyömaan ylijäämämateriaaleille on hyödyllistä laskea myös ns. vakiokerroin, sillä niitä on suunnitteluvaiheessa vaikea arvioida.

3.2.

Kappaleen otsikoinnissa tulee olla elinkaaren vaihe samaan tapaan kuin kappaleessa 3.1.

3.2.2.

Ostoenergian tarve on syytä määritellä tarkemmin. On perusteltua sisällyttää siihen myös käyttäjien ns. laitesähkön kulutus, joka sisältyy myös E-luvun laskentaan.

3.2.3.

Tarkennetussa menetelmässä on hankalaa arvioida korjausten ja vaihtojen hiilijalanjälki vielä rakennuslupavaiheessakaan, koska tulevat korjaukset ovat harvoin tiedossa siinä vaiheessa. Toisaalta suunnittelun ohjeistukseen tulee sisällyttää pitkän tähtäimen suunnitelman laatiminen, jotta korjausten arviointi on mahdollista.

3.3.

Samoin kuin edellä, tarkennetussa menetelmässä oleva purkutöiden laskeminen laskentaa tehtäessä on pelkkä arvaus, sillä purkusuunnitelmaa ei silloin vielä ole olemassa.

4.2.

Uudelleenkäytön ja kierrätyksen hiilikädenjäljen laskenta on epäselvästi kuvattu ja vaatii täsmentämistä.

Liite 3

Kaukolämmön päästökertoimina tulee laskennassa voida käyttää kansallisen kertoimen lisäksi myös paikallisia päästökertoimia. Kansallisen kertoimen käyttö mahdollistaa rakennusten vertailun sijainnista riippumatta, mutta paikallisen kertoimen käyttö tuottaa oikeamman arvion todellisesta hiilijalanjäljestä. Esimerkiksi Helsingin päästötavoitteiden mukaisesti laskettu kaukolämmön paikallinen päästökerroin vuodelle 2035 on vain 49 g CO2 e/ kWh. Lisäksi liitteessä esitetyt kaukolämmön kertoimet eivät ole valtion energia- ja ilmastostrategian eikä esitetyn kivihiilikiellon kanssa linjassa, joten niitä tulee arvioida uudelleen kansallisten tavoitteiden näkökulmasta.

Lisäksi kuvauksessa kerrotaan, että rakennusmateriaalien ja -töiden, kuljetusten sekä jätteenkäsittelyn päästökertoimet tullaan julkaisemaan. Tietojen julkaiseminen on erittäin tarpeellista, sillä julkista tietokantaa ei tällä hetkellä ole saatavilla, ainakaan Suomessa. Tietokannan tulee sisältää mahdollisuuksien mukaan myös valmistajakohtaisia päästökertoimia, sillä eri tuotantomenetelmillä valmistettujen tuotteiden päästökertoimissa voi olla huomattaviakin eroja.