Luonnonsuojelualueen perustaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma 2020-2030, Haltialanmetsä

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen perustamista sekä alueen hoito- ja käyttösuunnitelman vahvistamista vuosille 2020-2030.

Close

Hakemus Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Suojelun tarkoitus

Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2015–2024 on esitetty perustettavaksi Paloheinän-Haltialan alueelle metsäinen luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on 137 hehtaaria. Tarkoituksena on suojella monipuolinen lehtojen ja korpien muodostama metsäkokonaisuus, jolla on valtakunnallista suojeluarvoa erityisesti monien luontotyyppiensä sekä uhanalaisen ja vaateliaan kääväkäslajistonsa ansiosta. Merkittävää on myös uuden suojelualueen koko ja kytkeytyminen olemassa oleviin suojelualueisiin.

Taustaa

Haltialan metsäalueen arvo on tiedetty jo pitkään. Helsingin kasvikartoituksen tekijän Arto Kurton inventoinneissa 1990-luvulla Haltialan pohjoisosasta rajattiin useita hyvin arvokkaita lehto- ja korpialueita. Vuonna 2004 rakennusviraston viherosasto laati noin 110 hehtaarin laajuiselle suunnittelualueelle ennallistamis- ja hoitosuunnitelman ja aloitti kaksi vuotta myöhemmin kyseisen alueen hoitamisen ”luonnontilan vahvistamisen suunnittelualueena”. Tavoitteena on ollut luoda Pitkäkosken rinnelehdon ja Haltialan aarnialueen väliin mahdollisimman luonnontilaisen kaltainen metsäalue. Vanhan metsän piirteet (mm. lahopuun määrä ja vaateliaat kääväkkäät) ovatkin lisääntyneet entisestään niin, että alue on valtakunnallisesti arvokas.

Luonnonsuojelualueen perustamista on valmisteltu ensin ympäristökeskuksen ympäristönsuojeluosaston johdolla ja kaupungin organisaatiouudistuksen jälkeen kaupunkiympäristön toimialan ympäristöpalvelujen ympäristönsuojeluyksikön johdolla. Mukana viranhaltijayhteistyössä on ollut alusta alkaen sekä luonnonhoidon, kaavoituksen että liikunnan asiantuntijoita.

Luonnonsuojelualueen perustamiseen liittyvät selvitykset aloitettiin vuonna 2012. Silloin voimassa olleen luonnonsuojeluohjelman 2008-2017 mukaisesti oli tarkoitus perustaa kaksi erillistä suojelualuetta: Haltialan pohjoinen lehtoalue (44 ha) ja Paloheinän lehto- ja korpilaakson metsä (20 ha). Kasvillisuus ja linnusto kartoitettiin molemmilta alueilta.

Koska Helsingin uusi luonnonsuojeluohjelma tuli nopeutettuun valmisteluun yleiskaavan tahdissa, myös Paloheinän-Haltialan alue päätettiin ottaa tähän kokonaistarkasteluun. Uusi luonnonsuojeluohjelma hyväksyttiin ympäristölautakunnassa syyskuussa 2015, ja siinä päädyttiin esittämään Haltialaan laajempaa, ”ruotsalaismallista” suojelualuetta, jolla sallitaan myös paljon virkistystoimintoja.

Vuonna 2016 ympäristökeskus tilasi aiemmin tutkittujen kohteiden väliseltä alueelta täydentävän luontokartoituksen, ja saadut tiedot yhdistettiin vuoden 2012 tietoihin. Maastotöiden aikana ilmeni, että luonnonsuojeluohjelmassa oleva rajaus oli suhteellisen epätarkka. Se tarkistettiin syksyllä 2016 siten, että rajausperusteena oli pääsääntöisesti ekologisten kokonaisuuksien säilyttäminen, mutta paikoitellen oli mielekkäämpää käyttää suojelualueen rajana esimerkiksi olemassa olevaa ulkoilutietä.

Alueen sijainti

Suunniteltu Haltialanmetsän luonnonsuojelualue sijaitsee Pohjois-Helsingissä, Keskuspuiston pohjoisosassa (liite 1). Sen eteläpuolella on Paloheinä, idässä Tuomarinkylän pellot, pohjoispuolella Haltialan aarnialue, Pitkäkosken rinnelehdot ja Vantaanjoki. Länsipuolelle rakennetaan uutta Kuninkaantammen asuinaluetta.

Kiinteistötiedot ja omistus

Haltialanmetsän tuleva luonnonsuojelualue sijaitsee kolmella kiinteistöllä, jotka Helsingin kaupunki omistaa: 091-404-1-2 Tomtbacka, 091-421-1-3 Nackböle ja 091-431-1-659 Tuomarinkylän kartano (liitteet 2-4).

Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen rajausehdotuksen alueelle ei kohdistu rasitteita.

Kaavoitus

Yleiskaavan Kaupunkiluonto-teemakartassa Haltialanmetsän luonnonsuojelualue on esitetty oikeusvaikutteisella aluerajauksella muiden luonnonsuojeluohjelman 2015-2024 kohteiden kanssa.

Suojelualueen länsiosa sijoittuu Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavan 11905 alueelle. Kyseisessä kaavassa on edellisen luonnonsuojeluohjelman (2008-2017) mukaisesti kaksi erillistä aluetta merkinnällä SL-2 ”luonnonsuojelulain perusteella suojeltavaksi tarkoitettu alue, jolla on erityinen virkistyskäyttömerkitys”. Nyt esitettävä laajempi suojelualueen rajaus perustuu uuteen luonnonsuojeluohjelmaan (2015-2024) ja se on osittain myös kaavan VR- eli retkeily- ja ulkoilualueella.

Suojelualueen itäosa sijoittuu asemakaavassa 9540 VR-alueelle.

Luonnon monimuotoisuus

Luontotyypit ja kasvillisuus

Haltialanmetsän kasvillisuus on monipuolista ja rehevää. Monet alueen luontotyypit ja lajit vastaavat 1990-luvun valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan päätyneiden Uudenmaan kohteiden parhaimmistoa. Elinympäristöistä arvokkaimpia ovat laajat lehtokorvet, turvelehdot, keskiravinteiset tuoreet lehdot sekä kosteat lehdot. Alueella on myös tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää.

Pääosa alueen ylispuustosta on järeää tai kookasta, 70-110 vuotta vanhaa. Valtapuuna on kuusi, mutta haapaa kasvaa paikoitellen runsaasti. Itäosasta löytyy useita metsäkuvioita, joilla kasvaa tasaikäinen, nuorehko ja tiheä puusto. Kaakkoisosa poikkeaa muusta alueesta, koska se on lehtipuuvaltainen ja väljäpuustoinen.

Vuosien 2012 ja 2016 luontoselvityksissä Haltialanmetsän alueella havaittiin yhteensä 210 putkilokasvitaksonia. Niiden joukossa oli useita Helsingissä harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Valtakunnallisesti uhanalaisia putkilokasveja ei Haltialanmetsästä ole tavattu, mutta kylläkin muutamia silmällä pidettäviä ja alueellisesti uhanalaisia lajeja.

Lahopuusto

Lahopuun määrä, laatu ja jatkumo kertovat metsän luonnontilasta. Haltialan metsissä lahopuuta on syntynyt etenkin kosteisiin elinympäristöihin. Alueen eteläosan lahopuukeskittymät ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Runsaan kuusilahopuun syntyminen johtuu toisaalta puuston iästä, sillä yli 100-vuotiaat kuuset alkavat olla elinikänsä päässä, ja toisaalta tehdyistä ennallistamistoimista, kun pintavesi on noussut ojien patoamisen seurauksena. Myös pitkät kuivat jaksot ja myrskyt tuottavat lahopuuta. Lahopuu lisää huomattavasti metsien monimuotoisuutta, sillä monet eliöt ovat riippuvaisia siitä.

Kääväkkäät

Haltialanmetsä on valtakunnallisesti merkittävä alue kuusilahopuun kääväkäslajiston suojelun kannalta. Mombergintien lounaispuolen lehto on tärkeä haavasta ja koivusta riippuvaiselle lajistolle.

Kääpiä on kartoitettu Haltialan alueelta useana vuonna. Vuosien mittaan on havaittu yhteensä 98 kääpälajia. Alueen valtakunnallisesta suojeluarvosta ovat merkkinä monet ekologialtaan vaateliaat lajit, kuten sitkaskääpä, kalvaskääpä ja poimukääpä, jotka on vuoden 2019 uhanalaisarviossa luokiteltu vaarantuneiksi. Valtakunnallisesti silmällä pidettävistä lajeista mm. sitruunakääpä, lumokääpä ja peikonnahka on tavattu alueelta.

Lahokaviosammal

Lahokaviosammal on vaikeasti havaittava, uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji, joka kasvaa pitkälle lahonneilla kuusimaapuilla ja kannoilla. Sitä on löydetty varsinkin Paloheinän täyttömäkeä ympäröivistä metsistä. Tulevalta suojelualueelta lahokaviosammalen esiintymistä ei ole kartoitettu, mutta siellä on runsaasti lajille soveltuvaa pehmentynyttä kuusilahopuuta.

Linnut

Haltialanmetsän linnustolaskennat tehtiin vuosina 2012 ja 2016. Koko selvitysalueelta havaittiin kartoituksissa yhteensä 50 lajia, jotka kuuluvat alueen pesimälinnustoon tai joiden reviiri sijaitsi osittain selvitysalueella. Haltialanmetsän pesimälinnusto on lajistollisesti ja määrällisesti varsin edustava. Vanhan metsän suosijoista puukiipijä esiintyi selvitysalueella erityisen runsaana, samoin kuin Suomessa harvalukuiset idänuunilintu ja pikkusieppo. Vanhemman kuusivaltaisen metsän suosijoista tiltaltteja tavattiin muutamia. Mustapääkerttu oli runsas alueen rehevimmillä metsäkuvioilla. Vuosien mittaan myös petolinnuista on tehty havaintoja.

Merkittävä pesimälinnustoon vaikuttava erityispiirre selvitysalueen metsissä on luonnonkolojen runsaus. Laskennoissa löytyi erittäin paljon sekä tuoreita että vanhoja käpytikan koloja. Monia kolopesijöitä, kuten kirjosieppoa, tali-, sini- ja kuusitiaista, on Haltialassa enemmän kuin tavallisilla hoidetuilla metsäalueilla. Käpytikka oli vuonna 2012 ainoa havaittu tikkalaji selvitysalueella. Vuonna 2016 tehtiin havaintoja myös palokärjestä, pohjantikasta ja pikkutikasta.

Kovakuoriaiset

Haltialan alueella elää melko edustava kuuseen liittyvä kovakuoriaislajisto. Ennallistetun alueen lajiston monimuotoisuus on kasvanut kymmenen vuoden seurantakaudella. Tällä perusteella ennallistamista voidaan pitää onnistuneena. Lehtipuilla elävien kovakuoriaisten yksilömäärä kasvoi ennallistamisen alkuvaiheessa, mutta on palautunut myöhemmin ennalleen.

Viimeisimmässä kovakuoriaisselvityksessä vuonna 2015 ei havaittu yhtään uhanalaista lajia, mikä johtuu pääosin uhanalaisluokituksen muutoksista. Yksi silmälläpidettävä laji havaittiin: kyrmysepikällä näyttää olevan pysyvä kanta alueella.

Lahopuukovakuoriaisten seurannalla on saatu tietoa vanhan metsän lajiston elinolosuhteiden kehittymisestä ja alueen muuttumisesta luonnontilaisemmaksi. Samalla on varmistettu, etteivät erityisen haitalliset kaarnakuoriaiset ole lisääntyneet liian voimakkaasti. Seurantavuosien aikana ei ole havaittu puustolle haitallisten kaarnakuoriaisten massaesiintymiä.

Nisäkkäät

Haltiala on riittävän laaja metsäalue monille nisäkäslajeille. Sieltä on elinympäristö- ja lintukartoituksen yhteydessä havaittu rusakko, orava, supikoira ja kettu sekä metsä- ja valkohäntäkauriin jälkiä. Myös alueella havaituista näädästä, villisioista ja hirvistä on saatu tietoa.

Helsingin liito-oravakartoituksessa on tehty useita havaintoja liito-oravan jätöksistä niin tulevalla suojelualueella kuin laajemminkin Haltialan alueella. Liito-orava suosii vanhempia sekametsiä, joissa kasvaa kuusta ja haapaa. Se viihtyy erityisesti metsissä, joissa suojaa antavia alempia latvuskerroksia ei ole poistettu. Haltialanmetsä onkin liito-oravalle lähes kauttaaltaan soveltuvaa tai erittäin soveltuvaa elinympäristöä.

Virkistyskäyttö

Haltialan alue on pääkaupunkiseudun tärkeimpiä ulkoilualueita ja siellä käydään arviolta kaksi miljoonaa kertaa vuosittain, näistä hiihtokäyntejä on 0,5 – 1 miljoonaa. Alueella harrastetaan myös monia muita lajeja: kävelyä, lenkkeilyä, koiran ulkoilutusta, suunnistusta, maastopyöräilyä jne.

Haltialan alueen merkitys virkistysalueena tulee yhä tärkeämmäksi, kun pääkaupunkiseudun asukasmäärä kasvaa ja samalla viheralueiden määrä vähenee täydennysrakentamisen myötä.

Opetuskäyttö

Koko Haltialan alue on erinomainen opetus- ja retkikohde. Keväällä 2018 tehtiin nettikysely lähikoulujen ja päiväkotien opettajille. Vastausten mukaan tärkeimpiä retkikohteita alueella ovat Paloheinän majan ja Pitkäkosken majan ympäristöt, Pitkäkosken rinnelehdot ja Haltialan kotieläintila. Kyselyyn vastanneet opettajat kertoivat käyvänsä Haltialan alueella lukuvuoden aikana yleensä 1-2 kertaa/ryhmä ja päiväkotiryhmien kanssa useamminkin. Opettajat käyttäisivät aluetta enemmän, jos siitä saisi enemmän taustatietoja ja alueella olisi paremmat palvelut.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Haltialanmetsän luonnonsuojelualueelle on teetetty konsulttityönä hoito- ja käyttösuunnitelma (liite 5), joka oli luettavissa ja kommentoitavissa helmikuun 2019 ajan kaupungin verkkosivuilla osoitteessa www.hel.fi/luonnonsuojelu. Luontotieto Keiron Oy:n laatimassa suunnitelmassa on sovitettu yhteen alueen luontoarvoja ja virkistyskäyttöä.

Hoito- ja käyttösuunnitelma on yleistasoinen eli monien asioiden kohdalla tarvitaan yksityiskohtaisempaa toteutussuunnittelua. Hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan myös hydrologiset selvitykset tulee tehdä ennen kuin ennallistamistoimien laajentamisesta päätetään.

Hoito

Hoitotoimien tavoitteena on jatkaa vuonna 2006 aloitettua ennallistamista ja luoda Haltialanmetsän alueelle laaja, luonnontilaistuva lehtokorpialue.

Keskeisin asia hoitosuunnitelmassa on vesitalouden palauttaminen. Tämä tehdään hitaasti ja työtä jatketaan myös suunnitelmakauden 2020-2030 jälkeen. Aluksi toimitaan nykyisellä pohjoisella ennallistamisalueella ja myöhemmin uudella, eteläisemmällä osa-alueella.

Kuivatusojia patoamalla ja purouomia luonnonmukaistamalla saadaan vesi viipymään alueella pidempään, maa soistumaan nykyistä laajemmalta alueelta ja korpien eliölajistolle turvataan sopivat olosuhteet. Lahopuun määrä lisääntyy, samoin siitä riippuvaiset eliölajit. Myös metsän rakenne ja puulajisto monipuolistuvat, kun kuolevien kuusten tilalle aukkopaikkoihin kasvaa lehtipuita.

Ojien luonnontilaistumisen myötä virtavesien lajisto, ehkä jopa taimen, voi ajan mittaan palata alueelle. Virtaamavaihtelut Näsinojaan vähenevät ja eroosio pienenee, mikä puolestaan parantaa Vantaanjoen vedenlaatua ja vähentää Itämeren kuormitusta.

Kevyitä metsänhoitotoimia ehdotetaan mm. lehtoihin, joissa suositaan lehtipuita - ja pähkinäpensasta niissä paikoissa, joissa sitä esiintyy.

Suojelualueen itäreunalla on kangasmetsiä, joiden nuori puusto on tiheää ja tasaikäistä. Ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikkö tilaa alueelle tarkemman hoitosuunnitelman (toteutussuunnitelman), koska joillekin kuvioille on perusteltua tehdä harkittuja metsänhoitotoimia, kuten harvennuksia, jotta puusto kehittyy nopeammin eri-ikäiseksi ja luonnonmukaisemmaksi. Eläinten suojapaikoiksi jätetään tiheikköjä.

Ulkoilureittien reunoja on tarpeen hoitaa. Vaarallisten puiden kaataminen tehdään ennalta sovittavien periaatteiden mukaisesti. Haasteelliset alueet käsitellään kaupungin sisäisessä työryhmässä, johon ympäristönsuojeluyksikkö kutsuu edustajat kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalta, Starasta, rakennukset ja yleiset alueet –yksiköstä sekä maankäyttö ja kaupunkirakenne –yksiköstä. Latujen varsilla suositaan lehtipuita, mikä vähentää ladulle putoilevia neulasia ja helpottaa satavan lumen kertymistä ladulle. Risteyskohtien näkyvyyttä parannetaan. Reittien varsia voidaan niittää tarvittaessa.

Hoitosuunnitelmassa esitetään kahden vanhan niityn ennallistamista. Toimenpiteinä riittää vesaikon raivaus ja niitto kerran vuodessa. Niittyjen ennallistamisella on myönteinen suojeluvaikutus, koska suurin osa maamme uhanalaisista eliölajeista elää perinneympäristöissä. Avoimet niityt myös monipuolistavat maisemaa.

Haitallisista vieraslajeista palsamipihdat ja satunnaiset tuomipihlajat poistetaan. Lupiinin ja jättipalsamin leviämistä alueelle seurataan ja jos niitä havaitaan, torjunta aloitetaan heti. Eläimistä supikoira vaatii torjumista, koska se syö maassa pesivien lintujen munia ja poikasia. Jos minkkihavaintoja tulee, myös sen torjunta aloitetaan.

Käytön ohjaus

Käyttösuunnitelman tavoitteena on ohjata virkistyskäyttöä luonnon kannalta kestävään suuntaan ja siten vähentää maaston kulumista. Tärkeintä on, että reitit viitoitetaan selvästi ja niiden ylläpitoon varataan nykyistä enemmän resursseja.

Reitit

Suojelualueelle ei perusteta uusia reittejä, vaan nykyisiä parannetaan ja tehdään kestävämmiksi. Hyväkuntoiset reitit ohjaavat kulkua ja toivottavasti vähentävät uusien polkujen muodostumista.

Suojelualueen reittejä ei voi tarkastella irrallaan ympäröivästä ulkoilualueesta. Alueella on laaja latuverkosto, mutta talviselle kävelyreitille on suuri tarve. Suunnitelmassa ehdotetaan Kuninkaantammentien muuttamista ympärivuotisesti ylläpidettäväksi kävely- ja pyöräilyreitiksi, jolloin hiihtoladun voisi toteuttaa Pitkäkosken rinnelehdon kohdalla Kuninkaantammentien ja tulevan Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen väliin. Idempänä latu johdettaisiin Kuninkaantammentien yli pellolle, mikä vaatii kevyen sillan rakentamista.

Opastettuja luontopolkuja on Haltialanmetsän suojelualueella noin 4,7 kilometriä. Niiden linjauksia muutetaan tarvittaessa ennallistamistoimien vuoksi. Nykyistä Korpipolkua ylläpidetään, opastauluja ja viittoja uusitaan tarvittaessa. Aiempi Metsäpolku alueen eteläosassa päivitetään kokonaan, opasteista alkaen.

Alueella on paljon vakiintuneita polkuja, jotka mahdollistavat erilaisten lenkkien kulkemisen. Tärkeimmät polut merkitään maastoon ja karttaopasteisiin. Näitä merkittyjä ulkoilupolkuja hoidetaan aktiivisesti esim. kevyesti soraistamalla ja rakentamalla pitkospuita kosteisiin kohtiin. Kulkua ja kulumista voidaan ohjata myös siirtämällä maapuita sopiviin paikkoihin.

Pyöräily sallitaan merkityillä reiteillä. Pyöräilyn välttämistä kuitenkin suositellaan erittäin kosteina kausina, jotta maasto ei kuluisi ja reitit eivät muuttuisi kuravelliksi.

Opasteet ja viitoitus

Hyvät opasteet ja viitoitus ovat perusta kulumisen ehkäisyyn. Kun reitit on hyvin merkitty, turha harhailu polkujen ulkopuolella vähenee. Opastauluissa suositellaan, että käyttäjät pysyvät merkityillä reiteillä erityisesti lintujen pesimäaikana touko-kesäkuussa ja kosteina kausina.

Rakenteet

Turvallisuussyistä suojelualueella sallitaan rakenteita ulkoilureittien vaarallisimpiin risteyksiin hiihdon ja muun liikkumisen eriyttämiseksi.

Tapahtumien järjestäminen

Tapahtumien järjestämiseen tarvitaan entiseen tapaan maanomistajan lupa kaupunkiympäristön toimialan asukas- ja yrityspalveluiden alueidenkäyttö ja valvonta -yksiköstä, ja lupaehdoista neuvotellaan aina ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikön kanssa. Suurten tapahtumien järjestäminen kielletään lintujen keskeisenä pesimäaikana 10.5.-30.6.

Jos suunnitellun tapahtuman järjestäminen on ristiriidassa luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräysten kanssa, järjestäjä voi hakea lupaa rauhoitusmääräyksistä poikkeamiseen Uudenmaan ELY-keskukselta.

Suunnitelman vaikutukset

Hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttamisella on monia ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia:

Haltialanmetsän luonnon monimuotoisuus kasvaa ja luontoarvot lisääntyvät entisestään. Pitkäkosken rinnelehtojen ja Haltialan aarnialueen metsien kytkeytyneisyys paranee.

Luonnonsuojelun ja virkistyskäytön yhteensovittaminen antaa pääkaupunkiseudun asukkaille edelleen mahdollisuuden ulkoilla Haltialanmetsässä. Siellä onnistuu jatkossakin sosiaalinen vuorovaikutus harrastusten parissa tai iltalenkki omassa rauhassa. Luonnon hyvinvointivaikutuksista on runsaasti tutkimustietoa.

Taloudellisesti Haltialanmetsän hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttaminen vaatii sekä merkittäviä alkuinvestointeja että jatkuvaa ylläpitoa. Kustannuksia syntyy mm. reittien ja opasteiden ylläpidosta, ennallistamisesta sekä puuston hoidosta. Karkean kustannusarvion mukaan investoinnit ovat noin miljoona euroa ja vuotuiset ylläpitokustannukset 50 000- 150 000 euroa. Summat tarkentuvat toteutussuunnitelmien laatimisen myötä.

Taloudellinen panostus on välttämätöntä, jotta vilkkaasti käytetyn alueen kuluminen saadaan hallintaan. Se myös kannattaa siksi, että alueelle tulisi jatkossakin luontoliikuntaa arvostavia kävijöitä, jotka käyttävät alueen palveluita. Näin yritysten kannattavuus paranee ja kaupungin verotulot kasvavat. - Luonnossa liikkuminen on monien tutkimusten mukaan hyödyllistä ihmisten hyvinvoinnille. Tämä näkyy vähentyneinä terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen tarpeena. – Lisäksi Haltialanmetsän ennallistamisen arvioidaan tasoittavan virtaamia Näsinojassa ja vähentävän Vantaanjoen tulvimista, jolloin myös tulvavahinkojen korjauskustannukset vähenevät.

Ehdotus rauhoitusmääräyksiksi

1. Yleiset rajoitukset

Alueella on kielletty

• rakennuksien, rakennelmien ja teiden rakentaminen
• maa-aineksien, kivien ja kaivoskivennäisten ottaminen ja maa- tai kallioperän vahingoittaminen tai muuttaminen
• puiden, pensaiden tai muiden kasvien ja sienten ja niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen
• luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai häiritseminen ja niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen ja kerääminen
• tulenteko, telttailu ja muu leiriytyminen
• muut toimet, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen.

2. Liikkumisrajoitukset

Alueella on kielletty

• moottoriajoneuvolla liikkuminen lukuun ottamatta alueen hoidon kannalta välttämätöntä liikkumista
• pyöräily merkittyjen polkujen ulkopuolella
• ratsastus
• koirien, kissojen ja muiden lemmikkien irti pitäminen.

3. Alueella on sallittu edellä mainittujen määräysten estämättä

• liikkuminen jalkaisin; merkityillä poluilla pysymistä suositellaan varsinkin kosteina kausina ja keskeisenä pesimäkautena 10.5.-30.6.
• toimintarajoitteisen henkilön liikkuminen sähkömoottoroidulla apuvälineellä alueen ulkoiluteillä
• marjojen ja ruokasienten poimiminen
• vaarallisiksi arvioitujen puiden ja niiden oksien tapauskohtainen poistaminen siten, että järeiden puiden rungot (rinnankorkeusläpimitta yli 20 cm) jätetään lahopuuksi kasvupaikalleen tai sen läheisyyteen
• ulkoiluteiden ja polkujen ylläpitoon ja turvallisuuteen liittyvät toimet
• haitallisten vieraslajien poistaminen
• kiinteiden muinaisjäännösten tutkiminen ja hoitaminen Museoviraston toimesta tai luvalla
• toiminta hoito- ja käyttösuunnitelmassa sekä toimenpidesuunnitelmissa tarkemmin osoitetulla tavalla

4. Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luonnonsuojelualueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa esitetään tarpeelliset toimenpiteet luontoarvojen säilyttämiseksi ja parantamiseksi sekä virkistyskäytön ohjaamiseksi. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vahvistaa hoito- ja käyttösuunnitelman sekä myöhemmin laadittavat tarkemmat toteutussuunnitelmat.

5. Rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luonnonsuojelualuetta koskevista rauhoitusmääräyksistä, jos poikkeaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta ja on tarpeen alueen hoidon, käytön tai tutkimuksen kannalta.

Korvausmenettely

Helsingin kaupunki ei vaadi luonnonsuojelulain mukaista korvausta rauhoituksen mahdollisesti aiheuttamasta taloudellisesta haitasta.

Osallistaminen

Haltialan ulkoilualuetta käyttäviä asukkaita otettiin mukaan vuoropuheluun jo työn alkuvaiheessa. Toimintamuodoksi valittiin edustuksellinen osallistaminen: toistakymmentä alueella toimivaa asukasyhdistystä tai harrastusseuraa sai kutsun lokakuussa 2016 järjestetylle maastokäynnille. Toiveena oli saada mukaan 1-2 edustajaa jokaisesta kutsutusta yhdistyksestä. Samoille sidosryhmille järjestettiin kaksi fasilitoitua työpajaa: kesäkuussa 2017 aiheena oli alueen käyttäjien kokemukset ja toiveet, lokakuussa 2017 puolestaan luontoarvojen ja eri virkistyskäyttömuotojen yhteensovittaminen.

Sidosryhmiltä on saatu arvokasta tietoa alueen käytöstä ja käyttäjien tarpeista. Lisäksi työpajoissa on päästy pohtimaan alueen tulevaisuutta sekä luonnonsuojelun että eri harrastusmahdollisuuksien näkökulmista. Erilaisten intressien yhteen sovittaminen onkin ollut tässä työssä erityisen tärkeää.

Tulevan luonnonsuojelualueen suunnittelusta kerrottiin myös kahdessa Pakila-Tuomarinkylän aluesuunnitelmaa käsittelevässä asukasillassa huhtikuussa 2017.

Lähialueen opettajille järjestettiin nettikysely toukokuussa 2018. Se lähetettiin yli 50 koululle ja päiväkodille, ja vastauksia saatiin 20. Vantaalaiset koulut olivat vastaajissa enemmistönä.

Lokakuussa 2018 Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelman luonnos esiteltiin avoimessa yleisötilaisuudessa Pakilan yläasteella, jolloin halukkailla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kommentteja suunnitelmasta.

Tammi-helmikuun vaihteessa 2019 luonnonsuojelualueen perustamisesityksen teksti sekä hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnos lähetettiin vielä sidosryhmille mahdollisia kannanottoja varten ja laitettiin kaupungin verkkosivuille kommentoitavaksi. Aikaa kannanotoille oli 28.2.2019 saakka.

Kannanotot

Rauhoitusesityksestä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmasta saatiin yhteensä 17 kirjallista kannanottoa. Näistä kaksi oli kaupungin sisäisiä lautakuntien lausuntoja. Lisäksi 11 eri yhdistystä ja neljä yksityishenkilöä lähettivät oman kannanottonsa.

Useissa kannanotoissa ilmaistiin selvästi puoltava mielipide luonnonsuojelualueen perustamiseen. Yhdessäkään kannanotossa ei vastustettu luonnonsuojelualueen perustamista.

Monissa kannanotoissa kiiteltiin hyvää valmistelua ja suunnittelua. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri olisivat toivoneet tiiviimpää vuorovaikutusta hoito- ja käyttösuunnitelman luonnosvaiheessa. Kaksi yksityishenkilöä oli sitä mieltä, että kaikkia käyttäjäryhmiä ei ole kuultu tasapuolisesti.

Kaikkien yksityishenkilöiden palautteessa korostui huoli maaston kulumisesta ja toive siitä, että pyöräilijät ohjattaisiin eri reiteille kuin kävelijät. Luontojärjestöjen mielestä suuria tapahtumia ei saisi järjestää alueella lainkaan eikä ainakaan toukokuun alusta heinäkuuhun. Luontojärjestöjen yhteisinä huolina olivat myös mahdolliset metsänhoitotoimet suojelualueen itäosissa ja puiden kaataminen jopa 25 metrin leveydeltä ulkoilureittien molemmin puolin. Liikuntaharrastusjärjestöjen palaute liittyi paljolti reitteihin. Monet yhdistykset ilmaisivat halunsa olla jatkossakin mukana alueen suunnittelussa.

Esittelijä kiittää kaikkia kantansa ilmaisseita arvokkaasta palautteesta. Se käydään seuraavassa läpi niin, että ensin esitellään kaupungin lautakuntien, seuraavaksi yhdistysten ja lopuksi yksityishenkilöiden antamat kannanotot vastineineen. Laajimpien kannanottojen kohdalla on käytetty alaotsikointia luettavuuden parantamiseksi.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta puoltaa Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen perustamista. Lautakunta toteaa, että alueen suojelu on kaupungin strategian mukaista luonnonsuojeluohjelman toteuttamista ja metsäverkoston vahvistamista. Alue tarjoaa päiväkoti-, koulu- ja liikuntaryhmille sekä kerho- ja iltapäivätoiminnalle erinomaisen oppimisen, liikunnan ja virkistyksen retkikohteen. Siten alueen käyttö tukee kasvatuksen ja koulutuksen strategiaa, jossa koko kaupunki on oppimisen ympäristö ja arjen liikkumista lisätään.

Lautakunta esittää, että alueen opetus- ja liikuntakäytön lisäämiseksi kaikkina vuodenaikoina tulee jatkosuunnittelussa huomioida selkeästi opastetut luontopolut ja ladut sekä riittävät palvelut alueella. Lisäksi laajempi taustamateriaali alueen luonnosta, viitoitetuista reiteistä ja palveluista helpottaisi retkien suunnittelua alueelle.

Esittelijä toteaa, että puutteet reittien merkinnöissä on tiedostettu jo pitkään. Kaupunkiympäristön toimialalla puisto- ja viheraluesuunnitteluyksikössä on käynnissä suunnitteluhanke, jossa laaditaan Keskuspuiston ulkoilureittien yleissuunnitelma sekä opastus- ja viitoitussuunnitelma.

Luonnonsuojelualueen perustamisen myötä ympäristönsuojeluyksikkö tuottaa lisää taustamateriaalia Haltialanmetsän luonnosta, reiteistä ja palveluista. Tällä hetkellä alueen luonnosta löytyy tietoa esimerkiksi osoitteista www.hel.fi/luontotieto ja www.citynature.eu(Link leads to external service).

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta puoltaa Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen perustamista esityksen mukaiselle alueelle muutamin tarkennuksin. Alueen laajan virkistyskäytön takia on tärkeää, että hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitettyjen ulkoiluteiden ja reittien sekä muiden toiminnallisten alueiden ympäristöjen hoidosta huolehditaan hyvin kaikkien käyttäjien turvallisuuden takaamiseksi.

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa on tuotu hyvin esiin suojelun tavoitteet ja vaadittavat toimenpiteet. Myös reittien varsien puuston hoidon tarve on otettu hyvin huomioon, mutta reittien varsien niitto sekä muu reittien reunojen ja rakenteiden kunnossapito olisi hyvä lisätä suunnitelmaan.

Lautakunnan mielestä suunnittelussa on huomioitu hyvin alueen tärkeys ulkoilu-, liikunta- ja virkistysalueena ja näiden tarpeiden yhdistäminen suojelualueen tavoitteisiin; näiden tavoitteiden yhteensovittaminen vaatii tulevaisuudessa kaikkien eri toimijoiden hyvää yhteistyötä.

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta huomauttaa, että esitetyn suojelualueen rajauksen sisällä sijaitsee kaksi muinaismuistolain perusteella suojeltua kiinteää muinaisjäännöstä, joiden mahdollisesti tarvitsema hoito olisi hyvä kirjata hoito- ja käyttösuunnitelmaan.

Lopuksi lautakunta ilmaisee pitävänsä hyvänä, että tämä luonnoltaan merkittävä ja sijainniltaan keskeinen alue ja sen luonnonarvot saadaan säilymään. On tärkeää, että luonto- ja luonnonsuojelualueita on myös kaupunkialueella julkisen ja kevyen liikenteen keinoin saavutettavissa. Tämä mahdollistaa nuorten luonnossa liikkumisen, hyvän luontosuhteen kehittymisen ja sitä kautta kasvun ympäristövastuullisiksi kansalaisiksi.

Esittelijä toteaa, että reittien varsien niitto on lisätty hoito- ja käyttösuunnitelmaan. Kiinteiden muinaisjäännösten osalta on varmistettu, että kaupunginmuseolla ei ole tällä hetkellä hoitosuunnitelmia niiden varalle. Rauhoitusmääräyksiin sekä hoito- ja käyttösuunnitelmaan on lisätty maininta siitä, että Museovirasto saa tutkia ja hoitaa alueella sijaitsevia kiinteitä muinaisjäännöksiä. - Hyvä yhteistyö alueen eri toimijoiden kesken on luonnollisesti tärkeää jatkossakin.

Eteläiset kaupunginosat ry – Södra stadsdelarna rf kannattaa lämpimästi Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen perustamista sekä hoito- ja käyttösuunnitelmaa 2020-2030. Yhdistys katsoo, että suojeluasia on hyvin käsitelty ja suunniteltu.

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helka kannattaa suojelualueen perustamista ja esitettyä laajaa rajausta, jolla sallitaan paljon virkistystoimintoja. Yhdistys toteaa, että kestävä virkistyskäyttö ja luonnonsuojelu ovat alueen tärkeitä arvoja. Yhdistyksen mielestä eri luonnonsuojelunäkökulmien ja käyttäjäintressien yhteensovittaminen on ollut ansiokasta. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa on tuotu hienosti esiin eri luontotyyppien ja alueiden suojelun tavoitteet sekä toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Myös koulujen ja päiväkotien mukaan ottaminen on ollut hyvä; Helka ry pitää erittäin tärkeänä kaupunkilaisnuorten luontosuhteen vahvistamista ja nuorten kasvamista ympäristövastuullisiksi kansalaisiksi.

Helka ry muistuttaa, että ulkoilureittien ja muiden toiminnallisten alueiden hoidosta ja turvallisuudesta tulee huolehtia hyvin ja siihen tulee varata riittävät resurssit. Yhdistys toivoo, että alueelle järjestetään riittävä opastus ja käyttäjien ohjeistus. Lisäksi yhdistys huomauttaa, että muinaismuistokohteet on hyvä huomioida hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Helka toivoo, että osallistamista ja vuoropuhelua alueen asukkaiden ja käyttäjien kanssa kehitettäisiin edelleen, ja jatkossa täydennettäisiin esimerkiksi sähköisin karttakyselyin.

Esittelijä viittaa kiinteiden muinaisjäännösten ja reittien reunojen hoidon osalta kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnalle annettuun vastineeseen. Osallistamisen kehittäminen on jo työlistalla, ja jatkossa sähköiset karttakyselyt ovat varteenotettava osallistamismahdollisuus uusien luonnonsuojelualueiden perustamisvaiheessa.

Helsingin Latu ry:n mielestä suunnitelmassa on huomioitu hyvin alueen moninainen ulkoilu- ja virkistyskäyttö. Suunnitelma latu-, kävely- ja pyöräreittien yhteensovittamisesta on hyvä. Myös esitetty suunnitelma opasteiden päivittämisestä on kannatettava.

Helsingin Latu ry toivoo, että reittien suunnittelussa huomioidaan reittiverkosto kokonaisuutena. Reittien tulee palvella sekä aktiivista ulkoilua että arkista paikasta toiseen liikkumista ympäri vuoden. Risteämiskohtien suunnitteluun on syytä erityisesti paneutua, reittimerkintöjä tulee parantaa sekä maastossa että kartoissa, reittejä voisi merkitä myös yhteiskäyttöreiteiksi ja leventää tarvittaessa.

On myös varmistettava, että muualta tulevat reitit eivät katkea hiihtolatuun. Tarvitaan riittävä talvikävelyreitistö. Poluilla tulee huomioida eritasoiset maastopyöräilijät niin, että opasteita on riittävästi kartalla ja maastossa.

Lisäksi Helsingin Latu toivoo, että tauko- ja levähdyspaikkoja lisätään ja alueen pohjoisosaan saadaan enemmän käymälöitä. Yhdistys kannustaa reittien ylläpitoon talkoovoimin, ja ilmoittaa olevansa jatkossakin mielellään mukana alueen suunnittelussa.

Suomen Latu ry tukee Helsingin Ladun kannanottoa ja korostaa samalla tavalla alueen hyvän ja ympärivuotisen ulkoilureittiverkoston suunnittelun tarpeellisuutta. Yhdistyksen mielestä tärkeät yhteydet ja luontoon pääsy on turvattava talvisin myös muulla tavoin kuin hiihtäen.

Esittelijä viittaa kasvatus- ja koulutuslautakunnalle annettuun vastineeseen ja toteaa, että yllä mainitut reitteihin liittyvät asiat ratkaistaan käynnissä olevassa suunnitteluhankkeessa, jossa laaditaan Keskuspuiston ulkoilureittien yleissuunnitelma sekä opastus- ja viitoitussuunnitelma. Suunnitelman luonnos on kaupungin verkkosivuilla ja sitä voi kommentoida Kerrokantasi-palvelussa 28.10.-17.11.2019.

Palveluiden osalta esittelijä vastaa, että Helsingin luontoalueille on suunnitteilla kuivakäymälöitä. Kaupunkiympäristön toimialalla on valmisteltu asiaa ja oltu yhteydessä myös kulttuurin ja vapaa-ajan toimialaan. Tavoitteena on toteuttaa ensimmäiset koekuivakäymälät Viikin Pornaistenniemen pitkospuiden lähelle ja Uutelan kodan luokse. Saatuja kokemuksia hyödyntäen huussiverkostoa laajennetaan tulevaisuudessa Keskuspuistoon ja muillekin luontoalueille.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri tukevat lämpimästi Haltialanmetsän suojelualueen perustamista. Yhdistykset pitävät pitkän rauhoitusprosessin lopputulosta melko onnistuneena eri intressien yhteensovittamisena, vaikka valmistelussa onkin tehty kompromisseja, jotka eivät ole luontoarvojen kannalta aivan optimaalisia.

Suojelualueen rajaus

Yhdistysten mielestä esitetty rajaus kattaa vain osan Haltialan valtakunnallisesti arvokkaasta metsäkokonaisuudesta. Erityisen arvokkaita metsäalueita jää pois varsinkin rajauksen pohjois- ja lounaispuolella. Rajaus sisältää kuitenkin edustavimman osan alueesta, joten sitä voidaan pitää melko tyydyttävänä. Yhdistykset esittävät kuitenkin vielä vakavaan harkintaan Haltiavuoren liittämistä suojeltavaan alueeseen, jolloin suojelun piiriin tulisivat Haltialan alueen puustoltaan edustavimmat kalliometsät. Biotooppivalikoiman monipuolistaminen olisi hyvä myös alueen ympäristökasvatuskäytölle ja samalla mahdollistuisi Haltiavuoren kasvillisuutta vakavasti haittaavan maastopyöräilyn ohjaaminen merkityille poluille. Yhdistykset painottavat, että suojelun ulkopuolelle jäävien arvokkaiden metsien luontoarvojen huomioimiseen tulee joka tapauksessa kiinnittää enemmän huomiota.

Esittelijä toteaa, että luonnonsuojeluohjelmaa ja Haltialanmetsän perustamisesitystä valmisteltaessa keskusteltiin laajemmasta rajauksesta, mutta se ei saanut riittävää kannatusta. Nyt esitetty rajaus on pääpiirteissään ympäristölautakunnan hyväksymän luonnonsuojeluohjelman mukainen ja sisältyy yleiskaavan oikeusvaikutteiseen kaupunkiluonto–teemakarttaan. Esittelijä on kuitenkin samaa mieltä siitä, että luonnonsuojelualueen ulkopuolellakin on paljon arvokkaita luontokohteita, esimerkiksi tiukasti suojellun lahokaviosammalen esiintymät ja Haltiavuoren paloalue, jolla on harvinaisia eliölajeja. Näihin luontoarvoihin tulee kiinnittää erityistä huomiota, kun Keskuspuiston luonnonhoitoa jatkossa suunnitellaan.

Luontotyypit ja kasvillisuus

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri (myöhemmin Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri) ovat sitä mieltä, että alueen valtakunnallista suojeluarvoa ei ole tuotu riittävästi esille, vaikka Haltialanmetsän suojelualueella voi katsoa olevan valtakunnallista suojeluarvoa niin pinta-alan, luontotyyppirikkauden, METSO-kriteerit täyttävien metsien määrän kuin alueella elävän uhanalaisen ja vaateliaan lajiston osalta. Arvoa lisää se, että uusi suojelualue kytkee toisiinsa jo olemassa olevia suojelualueita: Haltialan aarnialueen, Pitkäkosken rinnelehtojen luonnonsuojelualueen ja Silvolanmetsän luonnonsuojelualueen.

Yhdistykset vaativat alueen luontotyyppien ja lajiston uhanalaisuuteen liittyvien luokitusten päivittämistä (uhanalaisluokitukset ovat muuttuneet luontotyyppien osalta joulukuussa 2018 ja lajien osalta maaliskuussa 2019).

Esittelijä toteaa, että valtakunnallinen suojeluarvo on nyt kirjattu sekä rauhoitusesitykseen että hoito- ja käyttösuunnitelmaan paremmin kuin kommenteilla olleessa luonnoksessa. Uhanalaistiedot ovat edellisen uhanalaisluokituksen mukaisia, koska Haltialanmetsän tiedot on kerätty ennen uusien uhanalaistietojen julkistamista.

Lahopuu ja seuralaislajisto

Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri ihmettelevät, miksi alueen kääväkäslajisto (käävät, orakkaat ja orvakat) on käsitelty ylimalkaisesti, vaikka kääväkkäät on todettu suojelualueen ainoana lajiryhmänä valtakunnallisesti erittäin edustavaksi. Yhdistysten mielestä olennaisimmat ja ekologialtaan vaateliaimmat lajit on perusteltua mainita suojelualueen perustamisasiakirjassa.

Esittelijä toteaa, että alueen tärkeimmät kääväkäslajit on lisätty rauhoitusesitykseen sekä hoito- ja käyttösuunnitelmaan.

Hoito

Helsyn ja SLL:n Uudenmaan piirin mielestä esitetyistä hoitotoimenpiteistä lähes kaikki ovat perusteltuja, mutta osaan (lähinnä ulkoilureittien lähivyöhykkeiden hoitoon sekä purouomien luonnonmukaistamiseen) liittyy tarvetta täsmentää esityksiä. Yhdistykset pitävät osaa suojelualueen itäosan "nuoriin, tiheisiin ja tasarakenteisiin" metsiin esitetyistä harvennushakkuista huonosti harkittuina.

Esittelijä toteaa, että tässä suunnitelmassa moni asia on käsitelty yleispiirteisesti. Purouomien ennallistaminen tarkentuu hydrologisen selvityksen jälkeen. Samoin suojelualueen itäosaan esitettyjä metsän eri-ikäistämiseen tähtääviä toimenpiteitä tarkennetaan myöhemmin laadittavassa toimenpidesuunnitelmassa.

Reitit

Yhdistykset pitävät esitettyjä reittilinjauksia perusteltuina.

Tapahtumien järjestäminen

Yhdistykset ihmettelevät, että rauhoitusmääräykset sallivat harkinnanvaraisen suurten tapahtumien järjestämisen alueella määrittämättä tarkemmin, mitä nämä tapahtumat voivat olla. Ainoa rajoitus on linnuston pesinnän ydinaika, joka on määritelty hyvin lyhyeksi. Yhdistykset eivät pidä alueen ulkoilureittien ja latujen ulkopuolista osaa erityisen sopivana mihinkään merkittävää kulutusta tai häiriötä aiheuttavaan tapahtumaan ja ovat sitä mieltä, että mikäli suurten tai muuten ilmeistä häiriötä aiheuttavien tapahtumien järjestäminen alueen metsissä tullaan sallimaan, on kesäaikaista rauhoitusta syytä pidentää sekä alku- että loppupäästä siten, että rajoitusaika olisi esimerkiksi 1.5. – 15.7.

Esittelijä toteaa, että suurten tapahtumien määrittelemisen vaikeutta on avattu hoito- ja käyttösuunnitelman sivulla 70. Kaikkiin tapahtumiin on kuitenkin edelleen haettava lupa kaupunkiympäristön toimialan asukas- ja yrityspalveluiden alueiden käyttö ja valvonta -yksiköstä, joka ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikön kanssa neuvoteltuaan harkitsee jokaisen hakemuksen kohdalla, kuinka paljon kyseinen tapahtuma mahdollisesti häiritsee suojeluarvoja ja voidaanko lupa myöntää.

Esittelijä muistuttaa vielä, että luonnonsuojeluohjelmassa lähtökohtana suojelualueen perustamiselle tässä laajuudessa on ollut se, että virkistystoiminta voi jatkua alueella. Suurten tapahtumien rajoitusaikaa mietittäessä tavoitteena on ollut sovittaa yhteen luontoarvot ja Haltialan-Paloheinän perinteikäs suunnistustoiminta, joka on jatkunut alueella 1970-luvulta lähtien. Esittelijä yhtyy näkemykseen siitä, että aikajakso, jolloin suurten tapahtumien järjestäminen on kielletty, on ekologisesti tarkasteltuna suhteellisen lyhyt. Sitä on nyt pidennetty 30.6. asti. Se on luonnonsuojelun ja virkistyskäytön välillä tehty kompromissi, joka on epätyydyttävä molemmille, mutta kuitenkin luonnon kannalta nykytilannetta parempi – tähän mennessä alueella ei ole ollut minkäänlaisia rajoituksia.

Esitetyt rauhoitusmääräykset

Yhdistykset pitävät esitettyjä rauhoitusmääräyksiä pääosin perusteltuina, kunhan

1. hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnosta muokataan siten, että sen keskeiset ongelmat (lueteltu jäljempänä) saadaan poistettua

2. ulkoiluteiden ja polkujen varrelta kaadettavien järeiden puiden rungot jätetään suojelualueelle

3. linnuston kannalta herkkää aikaa, jolloin ei järjestetä suuria tapahtumia, laajennetaan kattamaan väli 1.5. – 15.7.

Esittelijä toteaa, että järeiden puunrunkojen jättämistä koskeva kohta on nyt tarkennettu. Luettelon kolmannen kohdan osalta viitataan vastineen kohtaan ”tapahtumien järjestäminen”. Uudenmaan ELY-keskus tekee lopullisen perustamispäätöksen rauhoitusmääräyksineen.

Hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksesta

Hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnokseen liittyvästä vuorovaikutuksesta

Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri kirjoittavat, että Haltialanmetsän suojelualueen perustamiseen liittyvä vuorovaikutus on ollut poikkeuksellisen perusteellista, mutta valitettavasti hoito- ja käyttösuunnitelmaa ei ole luonnosvaiheessa tuotu kunnolla osallisten kommentoitavaksi, vaikka se sisältää monia tulevan suojelualueen hoidon kannalta keskeisiä linjauksia ja toimenpide-esityksiä. Yhdistykset kirjoittavat myös: ”Koko alueen hoidon kannalta keskeisimmän dokumentin heikko vuorovaikutus vie hoito- ja käyttösuunnitelmalta merkittävän osan sen oikeutuksesta toimia jatkossa tarkempia toteuttamissuunnitelmia ohjaavana suunnitelmana”.

Yhdistykset huomauttavat, että heidän mielestään hoito- ja käyttösuunnitelma on luonnos, jossa on vielä monia muutos- ja korjaustarpeita. Se esitellään kuitenkin ikään kuin päätettynä asiakirjana eli olemassa olevana julkaisuna. Yhdistykset esittävät, että siihen suhtaudutaan edelleen luonnoksena, jota ollaan valmiita myös muuttamaan ja täydentämään, mikäli lausuntokierroksen palaute sitä edellyttää.

Esittelijä toteaa, että osallisilla on juuri ollut mahdollisuus kommentoida hoito- ja käyttösuunnitelman luonnosta, johon on nyt tehty muutoksia saadun palautteen perusteella. Hämmennystä on aiheuttanut ilmeisesti se, että hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksen taittovaiheessa kannesta tehtiin valmiin julkaisun näköinen, vaikka muutoksia oli odotettavissa ja julkaisu viimeistellään vasta Uudenmaan ELY-keskuksen vahvistettua suunnitelman.

Valmistelun loppuvaiheessa olisi voinut järjestää vielä yhden tapaamisen sidosryhmien kanssa. Haltialanmetsän suojelualueen valmistelutyössä vuorovaikutusta on kuitenkin ollut poikkeuksellisen paljon, koska alue on laaja ja paljon käytetty. Yleisesti ottaen Helsingin kaupunki osallistaa asukkaitaan uusien luonnonsuojelualueiden valmistelussa enemmän kuin laki vaatisi. Läheskään kaikissa kunnissa ei asukkaita kuulla luonnonsuojelualueiden perustamisen valmisteluvaiheessa niin paljon kuin Helsingissä.

Haltiala muissa suunnitelmissa

Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri huomauttavat, että suunnitelman sivulla 11 olemassa olevien suunnitelmien joukossa on mainittu myös Keskuspuiston luonnon- ja maisemanhoidon yleissuunnitelma 2019-2033, jota ei ole asiallista käsitellä tasaveroisena jo hyväksyttyjen suunnitelmien kanssa, koska kyseinen yleissuunnitelmaluonnos palautettiin uuteen valmisteluun marraskuussa 2018.

Esittelijä toteaa, että tekstiin ja julkaisuluetteloon on nyt merkitty Keskuspuiston luonnon- ja maisemanhoidon yleissuunnitelman 2019-2033 kohdalle merkintä ”valmistelussa”.

Elinympäristöt

Helsyn ja SLL:n Uudenmaan piirin mielestä alueen valtakunnallinen arvo suojelualueverkoston kehittämisen ja varsinkin rehevien metsä- ja korpityyppien kannalta on hyvä tuoda selvemmin julki tässä osuudessa. Kuvauksessa vähätellään turhaan alueen metsien merkitystä vanhoina metsinä toteamalla, että "alueella ei ole hyvin vanhaa puustoa johtuen alueen historiasta". Tosiasiassa rehevillä lehtopohjilla ja lehtoturvekankailla kasvavat yli 100-vuotiaat kuuset ovat jo niin vanhoja puita kuin ne näin eteläisillä ja rehevillä kasvupaikoilla kasvavina kuusina pystyvät olemaan. Tämä on osasyy siihen, miksi tiettyjen vanhimpien metsikkökuvioiden kuusista niin suuri osa on nykyisin pysty- tai maalahopuuna.

Esittelijä toteaa, että tekstiä on muutettu siten, että alueen valtakunnallinen arvo tulee paremmin esiin.

Suojelualueen luontotietopohjan ajantasaisuus

Helsyn ja SLL:n Uudenmaan piirin mielestä hoito- ja käyttösuunnitelman pitäisi toimia myös aluetta koskevan keskeisen luontotiedon koosteena. Siksi olisi tärkeää, että siinä käsiteltäisiin tasapuolisesti alueen keskeisimmät, selvityksissä todetut lajistoarvot. Nyt hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksessa on käsitelty lähinnä putkilokasvit, linnut, kovakuoriaiset ja nisäkkäät.

Esittelijä toteaa, että parhaimmillaan hoito- ja käyttösuunnitelma toimii myös suojelualueen tärkeimmän luontotiedon lähteenä. Hoito- ja käyttösuunnitelman tekstiä on korjattu siten, että kääväkkäät tulevat paremmin esille. Mutta jos Haltialanmetsän hoito- ja käyttösuunnitelma sisältäisi kaikki alueelta kerätyt luontotiedot, se olisi järkälemäinen teos, jota olisi hankala kuljettaa käytännön hoitotöissä maastossa. Siksi siinä päätettiin esittää luontotiedot vain tiivistetysti ja keskittyä enemmän hoidon ja käytön suunnitteluun. Vuosien 2012 ja 2016 luontoselvitysten tulokset on koottu yhteen raporttiin, joka julkaistaan kaupungin luontotietojärjestelmässä. Lisäksi on erillisiä julkaisuja esimerkiksi kääpä- ja kovakuoriaisselvityksistä. Nämä on listattu hoito- ja käyttösuunnitelman lähdeluetteloon.

Lahopuut ja seuralaislajisto

Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri ovat sitä mieltä, että hoito- ja käyttösuunnitelman kuvassa 10 oleva "lahopuun määräarvio tunnistaa ja osoittaa hyvin suojeluesityksen kaikkein runsaslahopuustoisimmat metsiköt. Vuosina 2012 ja 2016 tehdyssä lahopuumäärien silmämääräisessä arvioinnissa on ilmeisesti ollut selviä kalibrointiongelmia, koska kartan perusteella valtaosalla suojelualueesta lahopuuta on vain vähän (alle 5 kuutiometriä/ha) tai korkeintaan kohtalaisesti (5-10 kuutiometriä/ha). Todellisuudessa tilanne on lahopuuston osalta varsinkin vuonna 2019 selvästi tätä parempi.”

Esittelijä toteaa, että yhden henkilön tekemissä silmämääräisissä arvioissa on aina epätarkkuutta ja subjektiivisuutta. Kuutiomäärää ei mitattu maastossa, vaan asteikoksi otettiin karkea neliportainen luokittelu. Kuten kuvatekstissä kerrotaan, arviot on tehty vuosina 2012 ja 2016 eikä niiden ole tarkoituskaan kuvata vuoden 2019 tilannetta. Lahopuun määrä on tosiaan ilahduttavasti lisääntynyt, mutta pitkän valmistelun tässä vaiheessa olisi mahdotonta päivittää kaikkia tietoja nykytilannetta vastaaviksi.

Yhdistykset ihmettelevät lisäksi, kuinka ylimalkaisesti hoito- ja käyttösuunnitelmassa kuvataan kääpälajisto, ainoa lajiryhmä, jonka osalta alueen arvot ovat todetusti valtakunnallisesti merkittävät.

Yhdistykset huomauttavat esimerkiksi, että alueelta on havaittu aikojen kuluessa yhteensä 98 kääpälajia. Uhanalaisen ja vaateliaan kääväkäslajiston kannalta alueen suojelumerkitys on selvästi valtakunnallista tasoa.

Yhdistykset esittävät, että alueelta havaitut ns. Punaisen kirjan lajit sekä muut erityisen merkittävät kääväkäslajit esitetään hoito- ja käyttösuunnitelmassa taulukoituna kuten putkilokasvit ja luokiteltuna uusimman eli maalikuussa 2019 julkaistun Punaisen kirjan mukaan.

Esittelijä toteaa, että uhanalaiset ja vaateliaat kääväkäslajit ja niiden valtakunnallinen arvo tuodaan nyt tekstissä paremmin esiin. Niiden lajilistat löytyvät kuitenkin taulukoituna Helsingin kääpäselvityksistä, joten niitä ei toisteta tässä.

Linnusto

Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri esittävät, että linnuston osalta Punaisen kirjan lajit ja muut Helsingissä suojelutoimia vaativat lajit on syytä esittää taulukossa. Tässä on syytä huomioida myös alueelta 2010-luvun muissa selvityksissä havaitut lajit.

Esittelijä toteaa aiempaan viitaten, että hoito- ja käyttösuunnitelmaan ei ole koottu kattavasti kaikkea lajistotietoa. Linnut on kuvailtu ja taulukoitu kattavasti luontotietojärjestelmässä julkaistavassa vuosien 2012 ja 2016 luontoselvitysraportissa ja sen liitteessä 3.

Eläimistö

Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri huomauttavat, että Eläimistö-otsikon nimeksi on syytä muuttaa kovakuoriaiset ja nisäkkäät.

Osallistaminen

Yhdistykset toteavat, että osallisten listalle kuuluu Suomen luonnonsuojeluliiton sijasta sen maakunnallinen piirijärjestö Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.

Esittelijä toteaa, että otsikointia ja osallisia koskevat tarkennukset on tehty tekstiin.

Luonnonsuojelun tavoitteet

Helsyn ja SLL:n Uudenmaan piirin mielestä alueeseen liittyviä suojelutavoitteita on käsitelty monipuolisesti, mutta tavoitteista näyttäisi puuttuvan alueen kangas-, lehto- ja korpimetsien puuston kehittäminen pääosaltaan luonnontilassa. Tämä on syytä lisätä.

Esittelijä toteaa, että Haltialanmetsän puuston annetaan kehittyä pääosin luonnontilassa. Vesiolosuhteiden ennallistamistoimilla pyritään alkuperäisiin korpimaisiin kosteusolosuhteisiin. Joitakin istutusmetsikköjä harvennetaan, jotta ne kehittyisivät nopeammin monikerroksisiksi ja monimuotoisiksi.

Purojen ennallistaminen

Helsyn ja SLL:n Uudenmaan piirin mielestä esitetty purojen ennallistaminen on tavoitteena hyvä, mutta mahdollinen toteutus vaatii erityistä tarkkuutta ja harkintaa toteuttamissuunnitelmia laadittaessa. Koneiden viemistä maaperän ja lahopuuston suhteen herkille kohteille on syytä harkita ja suunnitella tarkkaan sekä varmistaa se, että toteutus tapahtuu sellaisina vuosina ja vuodenaikoina, jolloin maaperävauriot jäävät mahdollisimman pieniksi. - Suisteiden käyttö purojen mutkaisuuden luomiseksi puuttuu esitetystä keinovalikoimasta.

Esittelijä vastaa, että ensin teetetään hydrologiset selvitykset, ja vasta sitten päätetään, tehdäänkö suurimittaisia kaivuutöitä ja miten ne toteutetaan. Jos kaivamiseen ryhdytään, on ilman muuta noudatettava suurta harkintaa ja huolellisuutta. Siinä vaiheessa ollaan yhteydessä myös Uudenmaan ELY-keskukseen. - Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään mahdollisiksi ennallistamiskeinoiksi ”erilaisia puurakenteita, kiviä, pohjannostoa tai säännöstelypatoja”. Puurakenteet ja kivet ohjaavat vedenvirtausta mutkittelevaksi.

Lehtojen hoito

Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri toteavat: ”Lehtojen mahdollinen hoito on rajattu niihin kohteisiin, joissa se nähdäksemme on järkevää. Mombergintien lehtoalueen hoidossa on syytä huomioida alueen merkitys tärkeänä, vuodesta toiseen asuttuna liito-oravan ydinalueena. Siksi myös kuusen on syytä jatkossakin kuulua alueen lajistoon niin isoina puina kuin asuttujen kolohaapojen läheisyydessä kasvavina, suojaa tarjoavina alikasvospuina. Liiallisen alikasvoskuusen pienimuotoinen poisto on kohteella varmasti laadukkaasti toteutettavissa, mutta sitä ei kannata toteuttaa ilman liito-oravan tarpeiden huomiointia.”

Esittelijä toteaa, että Haltialanmetsän lehdot ovat pääasiassa kuusivaltaisia, joten Mombergintien lehtipuuvaltaiset lehdot lisäävät alueen lajistollista monimuotoisuutta. Lehtipuuvaltaisuuden ylläpitäminen vaatii kuusen taimien poistamista. Liito-oravan huomioon ottaminen on mainittu hoito- ja käyttösuunnitelman kohdassa 6. Lisäksi liito-oravan ja sen pesimäpuiden seuranta lisätään myöhemmin laadittavaan seurantaohjelmaan, jotta niiden lähiympäristöä osataan käsitellä sopivalla varovaisuudella.

Lahopuu

Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri kirjoittavat: ”Haltialanmetsän alueella on ollut jo toistakymmentä vuotta tarjolla merkittäviä määriä tuoretta kuusilahopuuta ja siten myös näkyvää kirjanpainajaeloa. Tämä ei ole aiheuttanut ympäristöön mitään aidoksi ja varsinaiseksi metsätuhoksi kutsuttavaa ilmiötä. Joidenkin biologisen ikänsä päähän tulleiden vanhojen kuusten kuolema ei metsätuho vielä ole. Hoito- ja käyttösuunnitelman teksti viittaa siihen, että alueelta on poikkeustilanteissa mahdollista poistaa myös hyönteistuhoriskiä aiheuttavaa, vaurioitunutta puustoa. Tällaiset asiat tulisi käsitellä rauhoitusmääräysten yhteydessä eikä jättää ilman kunnollista vuorovaikutusta laadittuun hoito- ja kehittämissuunnitelmaan.”

Yhdistykset kirjoittavat edelleen: ”Keskuspuiston alueella on 2010-luvulla tapahtunut useita kaupungin virkamiesten keskenään siunaamia ja osin ylimitoitettuja kuusituulenkatojen poistoja. Näiden ylilyöntien jälkeen luontojärjestöpuolella on jäljellä hyvin vähän luottamusta siihen, että pelkästään kaupungin sisäisellä virkamieskonsultoinnilla pystyttäisiin välttämään tarpeettomat ylilyönnit, mikäli vaurioitunutta kuusta päädytään poistamaan. Mikäli tällaisiin ratkaisuihin suojelualueella päädytään, on selvää, että ELY-keskuksen konsultoinnin lisäksi tarvitaan myös muuta vuorovaikutusta.”

Esittelijä toteaa, että Keskuspuiston suojelemattomissa osissa aiemmin tapahtuneita tuulenkaatojen poistoja ei ole syytä verrata Haltialanmetsään, josta on tulossa luonnonsuojelualue. Suojelualueilla toimitaan eri periaatteella kuin virkistysmetsissä. Rauhoitusmääräykset on käyty valmisteluvaiheessa läpi Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa. Määräykset eivät salli mahdollisten hyönteistuhoriskiä aiheuttavien puiden poistamista ilman alueellisen ELY-keskuksen lupaa.

Metsien ja puuston hoito

Helsyn ja SLL:n Uudenmaan piirin mielestä ”hoito- ja käyttösuunnitelman ongelmallisin ja huonoiten perusteltu esitys liittyy nuorten, tiheiden ja tasaikäisten kangasmetsien hoitoon alueen itäosassa”. Yhdistysten mielestä ”niiden kohdalla ei ole osattu pysyä luonnonsuojelun kannalta järkevissä toimenpiteissä, vaan on lähdetty perustelemaan hakkuita myös virkistyskäytölle muka koituvilla hyödyillä. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa mahdolliseksi hoitoalueeksi on rajattu melko iso alue, joka sisältää yksijaksoisten yhden puulajin kuusikoiden ohella myös vastaavan ikäistä sekapuustoa sekä nuoria sekametsätaimikoita - nuoria metsiä. Itä-koillisosassa hoitoalueen rajaukseen on otettu mukaan myös kuvio runsaslahopuustoista vanhaa kuusimetsää.”

Yhdistykset jatkavat: ”Hoitoalueen koillis-itäosan vanha kuusikko tulee rajata toimenpiteiden ulkopuolelle. Tähän länsipuolelta liittyvät taimikkovaiheen ja nuoren metsän kehitysluokan välillä olevat metsiköt sopivat hyvin kehitettäviksi tiheinä ja suojaisina ilman hoitoa. Tällöin ne tarjoavat häiriöille herkälle lajistolle (mm. pyy) sopivia suojapaikkoja. Hoitoalueen eteläosan tasaikäiset kuusikot voidaan hyvin käsitellä yhdellä erirakenteistavalla harvennushakkuulla, kunhan kaadettava järeämpi puusto jätetään kuviolle maalahopuuksi. Hoitoalueeseen sisältyvät sekapuustoisemmat kohdat on syytä rajata kaikkien käsittelyjen ulkopuolelle.”

Esittelijä toteaa, että hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti kuvassa 33 merkitylle alueelle laaditaan yksityiskohtaisempi hoitosuunnitelma, jossa tarkennetaan mahdolliset osa-alueet, joilla harkittuja metsänhoitotoimia tehdään. Tarkoitus ei ole käsitellä kuvaan 33 rajattua aluetta kokonaan, vaan rajauksen sisältä tarkoin valittuja kuvioita tarkoin harkituin toimenpitein. Häiriöherkkien eläinten suojapaikoiksi jätetään tiheikköjä. Hoito- ja käyttösuunnitelman tekstiä on selvennetty näiltä osin.

Ulkoilureittien varsien hoito

Alueen valtakunnallisesti merkittävän ja monipuolisen virkistyskäytön ja varsinkin alueen hiihtomerkityksen takia Helsy ja SLL:n Uudenmaan piiri ymmärtävät perusteet ulkoilureittien viereen esitettyyn 10 metrin hoitovyöhykkeeseen varsinkin ns. kaatumavaarallisten puiden osalta. Sen takaiselta 15 metrin lisätarkastelualueelta puiden kaatamisen tulee sen sijaan aina olla hyvin poikkeuksellinen toimenpide. Yhdistysten mielestä hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnos jättää tältä osin liikaa tulkinnanvaraa kaupungin omalle jatko-ohjeistukselle.

Yhdistysten mielestä hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksessa on melko onnistuneesti kuvattu ne tilanteet, joissa järeä puu muuttuu ulkoilureitin kannalta jossakin määrin vaaralliseksi. Yhdistyksen kirjoittavat: ”Pidämme listaa melko lailla kattavana eikä hoito- ja käyttösuunnitelman tapaan esimerkinomaisena. Ongelmallisten järeiden lehtipuiden osalta on monissa tapauksissa hyvät perusteet jättää rungon alaosa pökkelöksi. Tällaiset 3–5 metrin pökkelöt toimisivat osaltaan kolopuun lisääjinä eivätkä erityisemmin aiheuta turvallisuusriskiä.”

Esittelijä toteaa, että puita ei ole tarkoitus kaataa automaattisesti 25 metrin etäisyydellä ulkoiluteistä. Ulkoilutien viereinen 10 metriä on vaarallisten puiden kannalta ”perustarkastelualue”. Mutta koska puut voivat hyvinkin kasvaa 25 metrin pituisiksi, eikä niiden latvaosienkaan haluta kaatuvan ulkoilutielle, on vaarallisia puita seurattava ja tarkkaa harkintaa käyttäen voitava kaataa jopa 25 m etäisyydeltä ulkoilutien molemmin puolin. Hoito- ja käyttösuunnitelman tekstiä on tarkennettu tältä osin.

Hoito- ja käyttösuunnitelman lukuun 6.8 vaaraa aiheuttavien puiden kohdalle on myös kirjattu, että harkinnan mukaan voidaan vaarallisten puiden yläosa katkaista ja jättää alaosa pystyyn pökkelöksi. On kuitenkin otettava huomioon, että esimerkiksi viiden metrin koivupökkelöt aivan ulkoilutien vieressä voivat aiheuttaa vaaraa romahtaessaan aikanaan maahan.

Helsyn ja SLL:n Uudenmaan piirin mielestä suojelualueelta kaadettavien järeämpien puiden jättäminen maalahopuuksi joko kaatoalueelle tai siirtäminen suojelualueen muihin osiin tulee olla lähtökohtaista (alunperin tekstissä käytettiin sanaa ”ensisijaisesti”). Yhdistykset pitävät hoito- ja käyttösuunnitelman ja rauhoitusmääräysten ehdotettuja sanamuotoja tältä osin liian löysinä. Yhdistysten mielestä pienpuuston käsittelyyn ei ole tarvetta kuin parin metrin vyöhykkeellä reitin luomassa valoaukossa. Poikkeuksena ovat risteysalueet, joissa on näkymäsyistä perusteet poistaa pienpuustoa laajemmalta alueelta.

Esittelijä toteaa, että hoito- ja käyttösuunnitelman tekstiä on muutettu ja sana ”ensisijaisesti” on poistettu. Pienpuustoa ei ole tarkoitus hoitaa laajoilla alueilla, vaan nimenomaan risteysalueilla ja tarvittaessa reitin varsilla.

Helsingin Seudun Lintutieteellinen yhdistys – Helsingforstraktens Ornitologiska Förening Tringa ry kannattaa lämpimästi alueen suojelua mahdollisimman laajana, yhtenäisenä ja luonnontilaisena. Yhdistys on pääosin tyytyväinen perustamisesitykseen sekä hoito- ja käyttösuunnitelmaan ja pitää alueen liittämistä luonnonsuojelualueverkostoon merkittävänä tekona. Lisäksi yhdistys pitää kannatettavana kaupungin linjaa lähteä rohkeasti sovittamaan yhteen alueen merkittäviä luontoarvoja ja voimakasta virkistyskäyttöä.

Rajaus

Tringa toteaa, että Haltialan alue on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi lintualueeksi edustavan metsälinnustonsa vuoksi. Tämän ns. MAALI-alueen rajaus on huomattavasti esitettyä suojelualuetta suurempi. Tringan mielestä suojelualueen rajaaminen nyt esitettävän alueen pohjois- ja länsiosissa MAALI-alueen rajauksen mukaisesti turvaisi alueen metsäluonnon arvoja ja parantaisi viheryhteyksiä. Tringa painottaa, että olisi järkevää suojella myös luonnon kannalta arvokkaimpien alueiden ympäristöä, jolloin arvokkaiden kohteiden ympärille muodostuisi riittävä puskurivyöhyke. Näin voitaisiin ohjata ihmisiä kulutusta paremmin kestäville kuiville osille, ja samalla turvattaisiin Keskuspuiston vihersormen ja pääkaupunkiseudun viherkehän kytkeytyneisyys.

Lisäksi Tringa huomauttaa, että suunnitelmassa Pitkäkosken rinnelehtojen kohdalla Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen alkuperäistä pohjoisrajaa on siirretty 25 m etelään päin, jotta hiihtäjät ja muut talviliikkujat saadaan omille reiteilleen. Tämän kompensoimiseksi yhdistys esittää suojelualueen laajentamista muualla.

Esittelijä viittaa rajauksen muutoksen osalta aiempaan vastaukseen Helsylle ja SLL:n Uudenmaan piirille ja lisää, että Haltialanmetsän suojelualueen ensisijaisina rauhoitusperusteina ovat lehto- ja korpikasvillisuus sekä arvokkaat käävät. Valitettavasti rajaukseen ei ole voitu ottaa mukaan kaikkien eliöryhmien kannalta optimaalisia alueita.

Esittelijä toteaa, että ekologisesti olisi järkevää rauhoittaa alueita puskurivyöhykkeineen. Toisaalta pääkaupunkiseudulla on niin paljon erilaisia maankäyttötarpeita, että näin laajan suojelualueen perustaminen on toteutuessaan merkittävä saavutus. Laajan virkistyskäytön salliminen mahdollistaa pinta-alaltaan laajan luonnonsuojelualueen perustamisen.

Hoito

Tringa toteaa, että osa esitetyistä hoitotoimista on ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, että jatketaan vuonna 2006 aloitettua ennallistamista ja luodaan Haltialanmetsän alueelle laaja, luonnontilaistuva lehtokorpialue. Esimerkiksi ulkoilureittien varrelle esitetty 25 m levyinen tarkasteluvyöhyke tuo mahdollisten hoitotoimien piiriin yli 15 % alueen pinta-alasta, mikä uhkaa metsän yhtenäisyyttä ja luontoarvoja. Tringa esittää hoitotoimien rajaamista 10 metrin etäisyydelle ulkoilureiteistä. Tämän alueen ulkopuolelta hoitotoimia saisi kohdistaa vain selvästi virkistyskäytön turvallisuutta vaarantaviin yksittäispuihin tapauskohtaisesti ja huolellisesti harkiten. Tringa kannattaa kaadettujen puiden jättämistä ensisijaisesti lahopuuksi.

Tringa ihmettelee alueen itäosiin esitettyjä ”harkittuja metsänhoitotoimia”. Yhdistyksen mielestä osa hoitotoimien piiriin esitetystä alueesta tulisi ehdottomasti rauhoittaa kaikilta toimilta (mm. vanhaa, runsaasti lahopuuta sisältävää kuusimetsää ja noin 40-vuotiaita kuusivaltaisia sekametsiä). Yhdistys kehottaa harkitsemaan tarkoin myös taimikoiden hoitotoimia, koska taimikot ovat luonnollisia turvapaikkoja eläimille.

Tringa myös vaatii, että metsänhoitotoimet, erityisesti hakkuut, toteutetaan lintujen pesimäaikojen ulkopuolella.

Esittelijä viittaa Helsylle ja SLL:n Uudenmaan piirille annettuun vastaukseen liittyen hoitotoimiin 10-25 metrin etäisyydellä ulkoiluteistä ja itäosiin esitettyihin ”harkittuihin metsänhoitotoimiin”.

Mahdolliset hoitotoimet tehdään pesimäajan (1.4 – 31.7.) ulkopuolella, lukuun ottamatta vaarallisia puita, joita voidaan tarvittaessa poistaa muulloinkin.

Tapahtumat

Tringa kirjoittaa suurten tapahtumien järjestämiskiellosta aikavälillä 10.5.-20.6: ”Rajaus on lintujen pesimäbiologian valossa täysin järjetön ja sitä on ehdottomasti pidennettävä. Linnut ovat häiriölle alttiita erityisesti pesimä- ja poikasaikaan, jolloin isot ihmismassat alueella voivat helposti pilata pesintöjä kokonaan.” Tringa jatkaa: ”Esitetty rajaus loppuu monen myöhään muuttavan lajin osalta aivan liian aikaisin ja toisaalta alkaa monen varhain pesivän lajin kannalta aivan liian myöhään.” Tringa muistuttaa, että monien lintulajien elinkiertoon kuuluu myös toisen poikueen tekeminen myöhemmin kesällä.

Tringa toteaa, että alueen luontoarvojen kannalta paras ratkaisu olisi tapahtumien kieltäminen kokonaan, mutta laajan virkistyskäytön vuoksi ymmärtää tämän olevan haastavaa. Niinpä Tringa esittää, että tapahtumien järjestäminen kielletään ajalla 1.5.-31.7.

Esittelijä viittaa suurten tapahtumien järjestämisen osalta aiempaan vastaukseensa Helsylle ja SLL:n Uudenmaan piirille.

Helsingin suunnistajat ry kertoo, että yhdistys on ollut mukana luonnonsuojelualueen suunnittelutyössä ja suunnitelmassa on otettu hyvin huomioon alueella tapahtuva suunnistustoiminta. Yhdistys pitää ennallistamista erinomaisena asiana, koska ennallistamisen myötä alueelle syntyy uusia luonnon monimuotoisuutta lisääviä maastokuvioita.

Yhdistys kertoo tarkentaneensa omaa ohjeistustaan ratasuunnittelussa, tavoitteenaan haitallisten luontovaikutusten vähentäminen. Käytössä on mm. tapahtumien valvojat, jotka huolehtivat siitä, että ratojen laatijat eivät käytä samana tai peräkkäisinä vuosina samoja rastipisteitä eikä yksittäisille reiteille tai rastipisteille tule liikaa suunnistajia.

Helsingin suunnistajat kertoo lisäksi olevansa 75-vuotias seura, jonka nuorisotoiminnan keskeinen toimintapaikka Paloheinä on ollut koko ajan. Iltarasteja on järjestetty 1970-luvulta asti. Yhdistys odottaa voivansa jatkaa lasten ja aikuisten suunnistusopetusta kuten ennenkin myös keväällä ja alkukesällä, koska osanottajamäärät ovat varsin pieniä.

Yhdistyksen mukaan ratasuunnittelussa yksittäiset pistemäiset kohteet (esimerkiksi uhanalaisten kasvien kasvupaikat) ovat helposti vältettävissä, kunhan kohteet ovat tiedossa. Sen sijaan aluemaisten kohteiden rajaaminen pois suunnistukselta voisi johtaa viereisten alueiden voimakkaampaan kulumiseen. Siksi olisi hyvä, jos aluetta voisi käyttää suunnistuksessa kohtalaisen tasaisesti. Yhdistys ehdottaa myös, että kevätkaudella suunnistuksessa voisi toimia eri ohjeilla kuin syksyllä – esimerkiksi niin, että keväällä ei sijoitettaisi rasteja tietyille herkille alueille tai tietyn herkän alueen yli kuljettaisiin vain polkua pitkin.

Esittelijä pitää suunnistajien omaa ohjeistusta hyvänä esimerkkinä siitä, miten luontoarvoja on jo pyritty omatoimisesti ottamaan huomioon. On myös hyvä ehdotus, että suunnistustapahtumissa voisi toimia keväisin eri ohjeilla kuin syksyisin. Näin voidaan varjella linnuille tai muille eliölajeille tärkeitä paikkoja ja erityisen kulutusherkkiä, kosteita alueita.

Kiertävä luontokoulu Naakka ”kannattaa ehdottomasti” suojelualueen perustamista. Se yhdistäisi hyvin sirpaleisia alueita ja loisi viherkäytäviä. Toiveena on kuitenkin suojelualueen toteuttaminen niin, että alueen tutkimus- ja elämyksellinen käyttö olisi edelleen mahdollista.

Kiertävän luontokoulun kannanotossa todetaan, että monet tulevan suojelualueen sisällä olevat alueet ovat osittain opetuskäytössä, osana opetussuunnitelmaan kuuluvaa ulkoluokkatoimintaa. Alueella liikkuu paljon päiväkoti- ja koululaisryhmiä, jotka rakentavat majoja, suunnistavat ja leikkivät erilaisia aisti- ja liikuntaleikkejä. Tämä vaatii vapaata rakennusmateriaalia ja juoksutilaa maapuiden päällä ja kallioilla.

Kannanoton mukaan Korpipolku on erityisen hyvä opetuskohde, ja Haltialan alueelle toivotaan lisää vastaavia sokkeloisia ja tauluilla oheistettuja polkuja. Myös laavuja, torneja, kota tai muita taukopaikkoja voisi olla.

Kiertävä luontokoulu Naakka ehdottaa, että alueelle rajattaisiin opetuskäyttöön erityisiä tutkimusharjoitus"huoneita", joita sitten vaihdettaisiin tietyssä kiertojärjestyksessä. Näin maasto saisi välillä elpyä. Herkimmät alueet pitäisi tietysti suojata.

Kiertävä luontokoulu Naakka toteaa kannanotossaan myös, että Pohjois-Helsingin alue olisi sopiva pysyvälle luontokoululle, koska siellä on monipuolinen luonto metsineen ja peltoineen, valmiita luontopolkuja, Niskalan arboretum ja Haltialan tila. Yhteistyöllä näihin ympäristöihin saisi monenlaisia opetuskohteita. Tämä vaatisi kuitenkin eri tahojen sitoutumista.

Kannanotossa muistutetaan myös, että luontokoulutoiminta tukee lasten ja nuorten kiinnostusta luontoalueisiin ja opettaa arvostamaan luontoa. Tutkimusten mukaan luonto myös tukee mielenterveyttä.

Esittelijä toteaa, että tarkemmassa suunnittelussa voidaan osoittaa polkujen yhteyteen sopivia paikkoja ympäristökasvatustoiminnalle. Luonnonsuojelualueella ei kuitenkaan voida rohkaista majanrakentamiseen tai vastaavaan ympäristöä muokkaavaan toimintaan; siitä on huonoja kokemuksia muualla. Esittelijän mielestä Pohjois-Helsingissä olisi hyvät edellytykset luontokoulutoiminnalle.

Mountain Bike Club Finland ry:n (MTBCF ry) mielestä luonnonsuojeluarvojen ja maastopyöräilyn välillä ei ole ristiriitaa, koska pyöräily tapahtuu lähes yksinomaan olemassa olevilla poluilla. Suunnitelmassa kerrotut toimenpiteet reittien ja polkujen parantamiseksi ja ylläpitämiseksi ovat hyvä asia kulumisen hallinnan kannalta. Myös ohjeistuksen ja merkintöjen lisääminen on hyvä, koska se selkeyttää polkujen käyttöä ja rohkaisee eksymistä pelkääviä lähtemään metsään. Yhdistys pitää tärkeänä, että polkujen kunnostustoimenpiteitä suunniteltaessa kuullaan myös harrastajia ja mahdollisesti kunnostetaan polkuja yhteistyössä, esimerkiksi talkoilla.

MTBCF ry toteaa, että turvallisuussyistä polkujen ja latujen risteämiskohtien suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota ja paikoin voi olla tarpeen leventää latu-uraa tai sallia latu-uran vieressä pyöräily.

Yhdistys ehdottaa rauhoitusmääräysten liikkumisrajoituksiin sanamuodoksi ”Alueella on kielletty pyöräily maastossa näkyvien polkujen ulkopuolella”. Alkuperäinen sanamuoto on ”…maastossa merkittyjen polkujen ulkopuolella”.

Esittelijä viittaa aiempaan vastaukseensa Helsingin Ladulle. Reitteihin liittyvät toiveet on toimitettu Keskuspuiston ulkoilureittien yleissuunnitelman valmistelutyöhön kaupunkiympäristön toimialan puisto- ja viheraluesuunnitteluyksikköön sekä kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan lähiliikuntayksikköön. Rauhoitusmääräysten liikkumisrajoituksiin ehdotetusta muutoksesta esittelijä toteaa, että suojelualueella tavoitellaan hallittua käyttöä ja pyritään minimoimaan maaston kuluminen. Siksi on tärkeää, että pyöräily tapahtuu nimenomaan suunnitelluilla ja merkityillä poluilla. Muuten voisi käydä niin, että pyöräilypolkuverkosto laajenisi hallitsemattomasti. Tekstimuotoilu on pidetty ennallaan.

Pakilan Veto ry, yli 80-vuotias hiihtoseura, kannattaa luonnonsuojelualueen perustamista esityksen mukaisessa laajuudessa ja toteaa, että myös virkistyskäytön ja liikunnan harrastajien näkökulmat on otettu suunnittelussa huomioon. Yhdistyksen kannalta on erityisen tärkeää, että suojelualueen sisälle pääosin jäävien 1 km, 1,8 km, 3 km ja 5 km ulkoilu-/latureittien ylläpito on jatkossakin mahdollista seuraavasti:

• reunojen ja risteyskohtien hoitaminen hoito- ja käyttösuunnitelmassa mainituilla tavoilla
• erityisesti havupuiden määrää latujen varsilla on pystyttävä rajoittamaan, jotta laduille sataisi enemmän lunta ja vähemmän neulasia
• kahden lyhyimmän ladun lumettamisessa on voitava hyödyntää myös erilaisia lumetusjärjestelmiä
• reittimerkintöjen ja opasteiden parantaminen
• vilkkaimpiin risteyksiin tulee toteuttaa yli-/alikulkuratkaisuja

Pakilan veto pitää tarkoituksenmukaisena, että virkistys- ja liikuntakäyttöä suunnataan myös suojelun ulkopuolelle jääville alueille. Maastohiihdon aktiiviharrastamisen ja kilpailutoiminnan painopistettä voisi siirtää Pitkäkoskelle johtavan ulkoilutien länsipuolelle/täyttömäen puolelle.

Pakilan Veto myös ilmoittaa olevansa kiinnostunut koko alueen kehittämisestä Helsingin kaupungin ja alueen muiden toimijoiden kanssa niin, että eri käyttäjäryhmien tarpeet pystytään sovittamaan sujuvasti yhteen.

Esittelijä toteaa, että suunnitelmassa onkin mainittu, että latujen varsilla suositaan lehtipuita. Muiden kohtien osalta palaute on toimitettu eteenpäin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan lähiliikuntayksikköön, joka vastaa mm. latujen ylläpidosta sekä kaupunkiympäristön toimialan puisto- ja viheraluesuunnitteluyksikköön, jonka johdolla valmistellaan Keskuspuiston ulkoilureittien yleissuunnitelmaa sekä opastus- ja viitoitussuunnitelmaa.

Pakila-Seura ry kannattaa nyt esitettyä suojelualueen rajausta ja puoltaa perustamisesitystä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Seura pitää tärkeänä Haltialan alueen kehittämistä virkistysalueena sekä opastuksen ja viitoituksen hoitamista niin, että herkkä luonto ei vahingoitu.

Pakila-Seura toivoo, että Helsingin kaupunki varaa suojelualueen perustamiseen ja vuotuisiin käyttökustannuksiin tarvittavan määrärahan, tiedottaa suojelualueen virkistys- ja opetuskäyttömahdollisuuksista ja tekee yhteistyötä alueen käytöstä kiinnostuneiden tahojen kanssa.

Esittelijä vastaa, että kaupunkiympäristön toimialan budjetissa on varattu Haltialanmetsän perustamiseen investointirahaa vuosille 2019-2021, minkä lisäksi käytössä on kaikkien luonnonsuojelualueiden vuotuiseen ylläpitoon liittyvä budjetti. Suojelualueesta ja sen mahdollisuuksista tiedotetaan enemmän, kunhan Uudenmaan ELY-keskus on tehnyt suojelualueen perustamispäätöksen. Yhteistyö alueen käyttäjien kanssa on tärkeää jatkossakin.

Myös neljä yksityishenkilöä ilmaisi mielipiteensä Haltialanmetsän suojelualueen perustamisesta. He vaikuttivat tuntevan alueen hyvin ja liikkuvan siellä ahkerasti. Seuraavassa yhteenveto heidän palautteestaan aihepiireittäin:

Epätasapuolinen osallistaminen

Kahden asukkaan mielestä suunnitelmassa painottuvat järjestäytyneiden, aktiivisten maastopyöräilijöiden toiveet, vaikka tämä käyttäjäryhmä ei välttämättä ole muita suurempi. ”Järjestäytyneitä tahoja kuten maastopyöräilijöitä ja suunnistajia on helpompi kuunnella ja kutsua työpajoihin kuin järjestäytymättömiä koiranulkoiluttajia.” Toinen asukkaista arveli lisäksi, että liikuntasovelluksia, joita oli käytetty yhtenä suunnitelman taustatietona, käyttävät yleisemmin ne, jotka mieltävät harrastavansa urheilua aktiivisesti. Tämäkin on saattanut vaikuttaa niin, että suunnitelmassa korostuvat maastopyöräilijöiden toiveet.

Esittelijä toteaa, että valmistelussa on pyritty katsomaan asioita mahdollisimman monen eri käyttäjäryhmän kannalta. Asiasta järjestettiin myös kaikille avoin tilaisuus lokakuussa 2018. Lisäksi kuka tahansa on voinut tutustua kaupungin nettisivuilla oleviin asiakirjoihin ja lähettää niistä mielipiteensä. Siitä huolimatta on toki mahdollista, että kaikkien käyttäjäryhmien, esimerkiksi koiranomistajien, näkökulma ei tullut suunnittelun aikana kuuluviin.

Maaston kuluminen

Metsämaaston kuluminen huolestuttaa kaikkia palautteen antaneita yksityishenkilöitä. Syiksi mainitaan lisääntynyt käyttöpaine, maastopyöräily ja yhdessä viestissä myös se, että koiranulkoiluttajat liikkuvat polkujen ulkopuolella ja ”läskipyöräilijät ajavat missä sattuu”. Vastaavasta pyöräilystä on palautteen antajan mukaan nähtävissä surullisia esimerkkejä Rastilassa, Uutelassa ja Kivikon metsässä. Kirjoittaja toteaa kuitenkin, että järjestäytyneet pyöräilijät toimivat yleensä vastuullisesti.

Tiedottaminen

Kulumisen vähentämiseksi (hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitettyjen keinojen lisäksi) yksi palautteen antaja pitää ensiarvoisen tärkeänä muutoksesta tiedottamista alueen asukkaille ja käyttäjille. Maastopyöräilijät ja koiranulkoiluttajat saattavat tulla alueelle metsän kautta pääreittien ulkopuolelta, minkä vuoksi alueelle olisi hyvä sijoittaa kylttejä ja opasteita esitettyä enemmän niin, että niitä ei voi olla huomaamatta. Vaikka runsaat kiellot ja opasteet eivät tunnukaan mukavilta, niitä kannattaisi laittaa mieluummin liikaa kuin liian vähän. Myöhemmin niitä voi vähentää. Tärkeintä on, että ihmiset tulevat asiasta tietoiseksi.

Esittelijä on yhtä mieltä siitä, että tiedottamiseen on syytä panostaa viimeistään siinä vaiheessa, kun luonnonsuojelualueen perustamispäätös saadaan Uudenmaan ELY-keskuksesta.

Maastopyöräily

Kaikki kantansa ilmaisseet yksityishenkilöt ovat huolestuneita maastopyöräilyn aiheuttamasta maaston kulumisesta. Asukkaiden palautteissa ollaan sitä mieltä, että pyöräily kuluttaa maastoa enemmän kuin kävely eikä sitä tulisi sallia kaikilla poluilla. Yhdessä kannanotossa painotetaan, että pyöräilyreittejä ei pitäisi lainkaan ulottaa luonnonsuojelualueille. Kirjoittajan mielestä ”suhteettoman pieni harrastajajoukko saa aikaan suhteettoman suurta haittaa kuluttamalla polkujen pohjat mutaikoiksi”. Lisäksi pyöräily kuluttaa mahdolliset pitkospuut muutamassa vuodessa. Kirjoittaja ehdottaa, että pyöräilijöille sallituilla reiteillä käytettäisiin jotain halvempaa pitkospuumateriaalia kuin lehtikuusta, ja mahdollisesti jotain nykyistä kestävämpää pitkospuiden rakennetta.

Toinen haaste on pyöräilijöiden ja muiden alueen käyttäjien ”yhteiselo” samoilla reiteillä. Polkujen yhteiskäyttö esimerkiksi koiranulkoiluttajien, retkeilijöiden ja maastopyöräilijöiden kesken koetaan hankalaksi: kokemuksen mukaan pyöräilijät ajavat vauhdilla ja kävelijät joutuvat väistämään - talvella jopa hankeen mahdollisten koiriensa kanssa. Märän maan aikana puolestaan reitit kuluvat pyöräilijöiden jäljiltä mutavelliksi, jolloin ne eivät ole enää kävelykelpoisia. Palautteessa arvellaan, että hankalin tilanne on koiranulkoiluttajilla, koska muut jalankulkijat voivat hyödyntää reittivalinnoissaan myös pururatoja.

Ratkaisuna esitetään maastopyöräilyn ja kävelyn/koiranulkoilutuksen aktiivisempaa ohjaamista eri reiteille. Jos osa reiteistä olisi ”pyhitettyjä maastopyöräilylle”, muut reitit kuluisivat vähemmän eikä niillä tarvitsisi pelätä vauhdikkaita pyöräilijöitä.

Palautteessa kysyttiin myös, kuka valvoo (ja miten) maastopyöräilijöiden pysymistä polulla. ”Nykyäänkin esim. Haltialan aarnialueella näkee säännöllisesti pyöräilijöitä ja pyörän jälkiä, vaikka aarnialueen rauhoitusmääräyksissä pyöräily on kielletty.”

Esittelijä vastaa, että Haltialanmetsän suojelualueen ehdotettujen rauhoitusmääräysten mukaan pyöräily sallitaan merkityillä poluilla.

Tarkoitus on tiedottaa asiasta tulevissa alueopasteissa ja suojelualueen opasteissa. Luonnonsuojelulain mukaan valvonta kuuluu alueelliselle ELY-keskukselle. Jos rauhoitusmääräystä rikotaan niin, että siitä aiheutuu selvästi todennettavaa haittaa alueen suojeluarvoille, Uudenmaan ELY-keskuksen on mahdollista tiukentaa rauhoitusmääräyksiä ja kieltää pyöräily kokonaan.

Suunnittelussa on tiedostettu, että olemassa olevalla Haltialan aarnialueella pyöräillään kiellosta huolimatta. Jatkossa on syytä parantaa tiedotusta myös aarnialueella.

Esittelijä toteaa lisäksi, että Helsingin kaupunki on palkannut vuosittain luontovalvojan, joka kiertää kesäaikana valvomassa kaupungin luonnonsuojelualueita. Tulevaisuudessa luontovalvojan työpanosta voidaan mahdollisesti käyttää myös Haltialanmetsässä ja Haltialan aarnialueella, jolloin tehtäväkuvaan voisi kuulua pyöräilijöiden ohjeistaminen vastuulliseen liikkumiseen. Kaupunki on jatkossa myös yhteydessä Paloheinässä sijaitsevaan Suomen Ladun toimipisteeseen. Sieltä on luontevaa jakaa pyöräilijöille tietoa siitä, miten voi ottaa huomioon luonnon ja muut luonnossa liikkujat.

Talviajan reitit

Yksi asukkaista kommentoi talviajan kävelyreittien lisäämisehdotuksia, joita hän piti pääosin hyvinä. ”Koiranulkoiluttajan kannalta näitä reittejä voisi olla vieläkin enemmän. Eri suunnista kevyen liikenteen väyliltä pitäisi päästä helposti kävelijöille sallituille talvireiteille, myös luontopoluille. Kävely-yhteyden lisäämistarve olisi esimerkiksi Torpparinmäestä päin tulevalta ulkoilutieltä luontopolulle.”

Esittelijä toteaa, että tämä toive on toimitettu Keskuspuiston ulkoilureittien yleissuunnitelman valmistelijoille.

Puupohjaiset materiaalit polkujen kunnostuksessa

Kaksi asukasta toivoi kulumisen hallintaan puupohjaisia materiaaleja, esimerkiksi kuorta tai purua, jotka ovat pehmeämpiä vaihtoehtoja kuin polkujen ylläpidossa paljon käytetyt sora ja kivituhka. Perusteena oli se, että monet ulkoilijat hakeutuvat metsäpoluille nimenomaan luonnollisen pehmeän maapohjan takia. Jos polkuja päällystetään ja levennetään liikaa, kulkijat siirtyvät muualle metsään ja maasto kuluu entistä laajemmalta alueelta. - Puupohjaisten materiaalien hyvänä puolena tuotiin esiin myös se, että ne hajoavat vähitellen luontaisesti, jos reititys myöhemmin muuttuu.

Esittelijä toteaa, että puupohjaiset materiaalit saattavat sisältää erilaisia metsäluontoon kuulumattomia siemeniä. Lisäksi ne ovat varsin lyhytikäisiä, ja niitä täytyy lisätä polulle parin vuoden välein. Sora- ja kivituhkapohjaiset reitit kestävät moninkertaisen ajan. Haltialanmetsän polkujen kunnostuksessa menetelmänä on kevyt soraistus, jota on paikoitellen jo käytettykin ilman polkujen levennyksiä ja ilman, että käyttäjiltä olisi tullut kielteistä palautetta. Jatkosuunnittelussa (polkusuunnitelma) voidaan ottaa toive huomioon ja suunnitella osa poluista pehmeäpohjaisiksi.

Muita kommentteja

Yhden yksityishenkilön palautteessa esitettiin myös yksityiskohtaisia teksti- ja sisältömuutoksia hoito- ja käyttösuunnitelmaan, mm. korjauksia kuvien numerointeihin, selitteitä taulukon 1 luokituslyhenteisiin ja uhanalaisten luontotyyppien päivittämistä uusimman luokittelun mukaisiksi. Lisäksi palautteen mukaan vieraskasvilajien määrät ovat suuremmat kuin hoito- ja käyttösuunnitelmassa annetaan ymmärtää.

Esittelijä toteaa, että virheelliset numerot on korjattu ja selitteet lisätty taulukkoon 1. Haltialanmetsän kasvitiedot on kerätty vuosina 2012 ja 2016, joten tilanne voi tosiaan nyt olla erilainen, koska vieraslajit ovat hyvin tehokkaita leviämään.

Close

Kasvatus- ja koulutuslautakunta 26.03.2019 § 117

26.02.2019 Ehdotuksen mukaan

Close

This decision was published on 26.11.2019

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §

Close