Lausuntopyyntö, rakennussuojeluesitys Katajanokan Merikasarminpuiston itäosan tiiliraunioiden suojelemiseksi, Uudenmaan ELY-keskus

Pormestari antoi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle seuraavan lausunnon Katajanokan Merikasarminpuiston itäosan tiiliraunioiden suojelemisesta Katajanokkaseura ry:n esityksestä ja siihen liittyvästä Museoviraston lausunnosta:

Kohteen kuvaus ja asemakaava

Helsingin kaupunki omistaa alueen, jolla rauniot sijaitsevat Katajanokalla Merikasarminpuiston itäosassa. Kohde sijaitsee Katajanokan vanhan osan valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä.

Merikasarminpuiston alueella on voimassa asemakaava nro 7535 (vahvistunut 14.7.1977), jossa se on merkitty istutettavaksi puistoalueeksi. (PI). Asemakaavassa määritellään kasarmialueen suojelutavoitteet sekä uudistuminen. Asemakaavan keskeisenä kaupunkikuvallisena tavoitteena oli Merikasarmin miljöön ja rakennuskannan korostaminen. Uuden asuinalueen yhtenäinen korttelimuuri muodostui osaksi Helsingin rantasiluettia. Engelin aikaisen tilanteen palauttaminen vaati erityisesti alueen telakkatoimintaan liittyvien rakennusten ja rakenteiden purkamista sekä rantaviivan muokkausta. Merikasarmin asemaa Katajanokan kärjen merijulkisivussa korostettiin sitä ympäröivillä puistikoilla ja puistokaduilla, mikä erottaa sen selkeästi uudesta asuinalueesta.

Asemakaavassa on luotu lähtökohdat vajaan hehtaarin kokoiselle Merikasarminpuistolle, joka suunniteltiin kehystämään monumentaalista kasarmia. U-kirjaimen muotoinen puisto ulottuu Merikasarminkadun varresta kummallekin puolelle Merikasarmin rakennuskompleksia. Kadun varteen on osoitettu lehtipuukuja. Merikasarminpuistolla on kolme eriluonteista osaa. Itäosaa hallitsee tiiliraunion rajaama oleskelualue ja sen itäpuolinen nurmirinne. Keskiosassa on tammikujanteen kehystämä puistokäytävä ja länsiosassa pelikenttä.

Idea puretun telakkarakennuksen rauniosta osana puistosommitelmaa perustuu kaavaan, mutta säilyttämistä ei ole edellytetty kaavamerkinnöin ja -määräyksin. Puisto muuriraunioineen on esitetty kaavaselostuksen havainnekuvassa. Vanhan pannuhuoneen paikalle kaava osoittaa samankokoisen rakennusalan puistorakennukselle, jota ei ole toteutettu. Puiston alueelle ei kohdistu muita suojelumerkintöjä kuin läntisen puistonosan päiväkotina toimivan rakennuksen ark-merkintä.

Puiston nykyisen ilmeen on suunnitellut kaupungin rakennusviraston maisema-arkkitehti Lars Liljefors vuonna 1986. Rauniot on jätetty puistoon historialliseksi fragmentiksi. Kunnostettujen muurien sisäpuolelle istutettiin mm. pensaita ja ruusutarha.

Puiston suunnittelutilanne

Helsingin kaupungin hoitoluokkaan A2 kuuluvaan Merikasarminpuistoon on laadittu puistosuunnitelma, joka koskee puiston peruskorjausta. Puistosuunnitelma on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Kaupunkiympäristölautakunta käsitteli puistosuunnitelmaa 13.11.2018 ja päätti palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi nyt lausunnolla olevan suojeluesityksen käsittelyn vuoksi.

Puistosuunnitelman 7.8.2018 päivätyn selostuksen mukaan tavoitteena on luoda asukkaille viihtyisä kohtaamispaikka lisäämällä puiston toimivuutta ja turvallisuutta sekä nostaa puiston merkitystä arvokkaaseen ympäristöön soveltuvana kaupunkikuvallisesti korkeatasoisena kokonaisuutena. Tarkoitus on, että puiston toiminnot säilyvät ja oleskelumahdollisuuksia lisätään. Alueen rakenteita, kasvillisuutta ja pintamateriaaleja on tarkoitus uusia. Myös valaistusta parannetaan. Itäinen oleskelualue kunnostetaan vehreäksi kukkatarhaksi viihtyisine istuskelupaikkoineen.

Tiilimuurien rajaamalta tasanteelta on tarkoitus purkaa nykyiset pinnat ja betonimuurit. Uudeksi pinnaksi esitetään maatiiltä Katajanokan kärjen punatiilisen kaupunkikuvan vuoksi. Vanhoja, erikorkuisia tiilimuureja on tarkoitus korjata ja korkeimpia madaltaa turvallisuussyistä. Korkeimmillaan ne olisivat metrin.

Puiston länsiosassa sijaitsee myös vanha tiilimuuri, joka on tarkoitus kunnostaa poistamalla ylimmät irtoavat tiilirivit. Loppuosa muurista jätetään paikalleen raunioitumaan nurmialueelle. Matalan, nurmialueen keskellä sijaitsevan muurin raunioitumista ei pidetä vaarallisena puistossa liikkuville.

Ramboll Oy:n tekemän kuntotutkimuksen (18.12.2017) mukaan tiilimuurin tiilet eivät ole pakkasta kestäviä ja tiilimuuri on rapautunut laajoilta alueilta. Tiilimuuria on paikattu ja korjattu usein. Korjausperiaatteena esitetään tiilimuurien madaltamista siten, että rapautumisesta aiheutuva tiilien irtoaminen ei aiheuta vaaraa ihmisille eikä omaisuudelle. Maanpinta muurin äärellä muotoillaan muurista poispäin viettäväksi, jotta pintavesi ei keräänny muurin juureen.

Katajanokkaseura ry:n esitys ja Museoviraston lausunto

Katajanokkaseura ry:n 25.10.2018 tekemän Katajanokan Merikasarminpuiston itäosassa sijaitsevien tilliraunioiden rakennussuojeluesityksen perustelujen mukaan puiston peruskorjausta varten tehdyssä puistosuunnitelmassa raunioita ei oteta riittävällä tavalla huomioon. Suunnitelmassa on esitetty korjaustoimia, jotka seura näkee raunioiden luonteelle sopimattomiksi. Olemassa oleva asemakaava ei suojeluesityksen perustelujen mukaan turvaa rauniomuurin säilymistä.

Museovirasto on antanut suojeluesitystä koskevan lausuntonsa 7.1.2019. Lausunnon mukaan raunioilla on kulttuurihistoriallista merkitystä. Rauniot sijoittuvat Katajanokan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009). Raunioilla itsessään on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010, jatkossa rakennusperintölain) 8 §:ssä tarkoitettua paikallista merkitystä seuraavasti:

- Fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta.

- Puiston sommitteluelementtinä rauniot ilmaisevat 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.

Museovirasto ei pidä paikallisesti merkittävien raunioiden suojelua rakennusperintölain nojalla tarkoituksenmukaisena asemakaava-alueella. Mikäli asemakaavamuutos tulee ajankohtaiseksi, on suojelutarve luontevaa tutkia siinä. Museoviraston näkemyksen mukaan suojelutavoitteet on pyritty ottamaan huomioon jo puistosuunnittelun yhteydessä ja takaamaan samalla julkisen puiston rakenteiden turvallisuus. Muurit säilyttävät edelleen keskeiset merkityksensä puiston sommitteluelementtinä sekä alueen rakennushistoriasta kertovana fragmenttina. Lausunnossa huomautetaan vielä, että puistorakenteille asetettujen vaatimusten puitteissa raunioihin kajoamisen tulee olla mahdollisimman vähäistä.

Helsingin kaupunki pitää Museoviraston lausuntoa asianmukaisena. Puiston suojelu rakennusperintölain nojalla ei ole tarkoituksenmukaista. Merikasarminpuiston tiiliraunio on 1980-luvulta lähtien käynyt läpi raunioitumisprosessin ja yleisölle vaarallisia muurin osia on jouduttu madaltamaan. Tiilimuureja on tarkoitus purkaa siten, että rauniot eivät aiheuta vaaraa ihmisille tai omaisuudelle. Kajoaminen muureihin rajoitetaan Museoviraston lausunnon mukaisesti vain turvallisuuden kannalta välttämättömiin kohtiin. Raunion säilyminen on riittävällä tavalla turvattu osana puistosuunnitelmaa eikä asemakaavan muuttaminen ole välttämätöntä sen turvaamiseksi.