Helsingin liito-oravakartoitus 2018

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto päättää merkitä tiedoksi raportin Lammi, E., Routasuo, P.: Helsingin liito-oravakartoitus 2018. Kaupunkiympäristön julkaisuja 27/2018

Julkaisu on saatavissa Helsingin kaupungin Internet-sivuilla osoitteessa https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-27-18.pdf(Link leads to external service)

Helsingissä on tehty liito-oravaselvitys aikaisemmin vuosina 2014 ja 2016. Keväällä 2018 selvitys tehtiin kolmannen kerran. Selvitys kattoi saman alueen kuin kaksi vuotta aiemmin, mutta Keskuspuisto ja Tali jätettiin tarkistusten ulkopuolelle. Tutkimusalueen itärajana oli Herttoniemestä Kivikkoon ulottuva metsäselänne. Tulokset osoittavat liito-oravakannan kasvun jatkuneen nopeana. Kahden vuoden takaisia esiintymiä tarkistettiin 17, ja niistä 16 oli edelleen asuttuina. Uusia liito-oravan asuttamia metsäkuvioita löytyi kaksi vuotta aiemmin tarkistetuilta alueilta 32. Liito-oravakanta on vahvistunut kaikkialla, eniten Konalan‒Malminkartanon alueella, Haagassa, Pakilan ympäristössä sekä Veräjämäen metsissä. Laji tavattiin ensi kertaa Seurasaaresta ja Töölöstä. Keskuspuiston itäpuolelta jätöksiä löytyi 16 metsiköstä. Yhtään havaintoa ei tehty Lahdenväylän itäpuolella. Lauttasaareen asti liito-orava ei myöskään ole levittäytynyt.

Liito-oravia inventoidaan puiden tyviltä löytyvien ulostepapanoiden perusteella kevättalvella tai keväällä. Tuolloin papanat ovat helposti löydettävissä, sillä niitä on talven jäljiltä runsaasti ja ne ovat kellertäviä liito-oravan syömien lehtipuiden hedenorkkojen sisältämän siitepölyn vuoksi. Papanalöytöjen perusteella voidaan päätellä liito-oravalle tärkeän metsäalueen rajat, mutta ei alueella elävien liito-oravien lukumäärää tai sukupuolta. Monilta elinalueilta löytyy myös liito-oravan käyttöönsä ottamia tikankoloja tai vanhoja oravanpesiä.

Helsingistä on selvitysvuosina löytynyt kaikkiaan 89 liito-oravan asuttamaa metsäkuviota, joista osa voi kuulua samaan liito-oravan elinpiiriin. Yhdistämällä lähekkäiset, enintään 200 metrin päässä toisistaan olevat havaintopaikat, saadaan elinpiirien määräksi noin 70. Lukumäärä on suuntaa antava, sillä liito-oravat voivat keväisin liikkua laajalla alueella.

Liito-orava on pohjoisen havumetsävyöhykkeen eläin, joka suosii varttuneita ja vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on kolopuita pesäpaikoiksi ja lehtipuita ruokailupaikoiksi. Helsingissä suurin osa esiintymistä on ns. eri-ikäisrakenteisissa sekametsissä, jossa on runsaasti nuorta lehtipuuta järeämmän, kuusivaltaisen pääpuuston alla. Isot kuuset ja haavat ovat liito-oravalle tärkeitä. Niitä on miltei kaikilla elinalueilla. Pesäpuut ovat useimmiten haapoja, joissa on vanha käpytikan kolo. Pieni osa liito-oravista elää vanhaa puustoa kasvavilla puistoalueilla, yleensä kuitenkin metsäalueiden liepeillä. Tiedossa ei ole, pystyvätkö liito-oravat lisääntymään hyvin puistoalueilla, vai ovatko ne joutuneet niille paremman paikan puuttuessa.

Liito-oravan runsastuminen Helsingissä on merkki siitä, että kaupungin virkistysmetsien hoidossa luonnon monimuotoisuus on otettu hyvin huomioon. Liito-oravan säilyminen kaupungin eläimistössä edellyttää elinympäristöjen vaalimisen lisäksi sitä, että liito-oravan tarvitsemat metsäiset kulkuyhteydet elinalueelta toiselle säilyvät. Liito-orava asettaa vaatimuksia sekä luonnonhoidolle että maankäytön suunnittelulle. Raportin lopussa esitetään suosituksia liito-oravan elinolojen turvaamiseksi.

This decision was published on 20.02.2019

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §