Lausuntopyyntö, lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistaminen - Lunastuslakityöryhmän mietintö, oikeusministeriö

Helsingin kaupunki antoi asiassa seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunki suhtautuu mietinnöissä esitettyyn kriittisesti. Helsingin kaupunki arvioi, että esitettyjen lainsäädännön tarkistusehdotusten kielteiset vaikutukset yhteiskunnan maankäyttöön, kuntalaisten palveluihin sekä elinkustannuksiin ovat merkittäviä ja pysyviä. Esitetyt lainsäädännön muutokset vaikeuttaisivat kuntien mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa kestävää ja kustannustehokasta maankäyttöä sekä kunnan vastuulla olevaa palveluverkostoa.

Yleistä

Mietinnössä on pohdittu kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki, 603/1977) muuttamista varsin monista, joskin kovin suppeista näkökulmista. Lunastuslain aseman pohdiskelu lainsäädäntöjärjestelmässämme on jäänyt lähinnä perustuslain omaisuuden suojan ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksen varaan. Pohdiskelematta tai oivaltamatta on jäänyt lunastuslain merkitys yhdyskuntarakentamista koskevan lainsäädäntökokonaisuuden osana. Esitettyjen muutosten vaikutusta kuntatalouteen ei ole selvitetty, vaan muutosten vaikutuksia on mietinnössä vähätelty.

Kunnan kaavoittaessa yksityismaita on lunastuslaki ajantasaistettavana olevan kaavoitusjärjestelmäämme ja siihen liittyviä lunastusperusteita säätelevän maankäyttö- ja rakennuslain toteuttamisen erittäin tärkeä apuväline. Lunastuslain korvaussäännöstön merkittävä uudistaminen tilanteessa, jossa maankäyttö- ja rakennuslakiin suunnitellaan merkittäviä, mahdollisesti lunastusperusteisiinkin ulottuvia muutoksia on huonosti harkittu.

Mietinnössä esitettyjen muutosten vaikutukset

Mietinnössä esitetyt muutokset vaikeuttaisivat Helsingin ja muiden kuntien raakamaan, yleisten alueiden ja kuntapalveluja varten tarvittavien Y-tonttien ja erikoisalueiden (varikot, suojelualueet jne.) hankintaa. Helsingin kaupungin periaatteena olevasta vapaaehtoisen kaupankäynnin ensisijaisuudesta jouduttaisiin käytännössä maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vuoksi luopumaan.

Pääsäännöksi muodostuisi siten toimeenpanoltaan hidas ja monivaiheinen lunastusprosessi monine valitusmahdollisuuksineen. Kaupunki ei voi tehdä maanhankintaa vapaaehtoispohjalla, jos samassa asemassa oleva toinen maanomistaja saa korkeamman hinnan kieltäytymällä kaupanteosta ja ilmoittamalla haluavansa lunastukseen. Tämä ei liene ollut valmistelun tavoitteena.

Esitetyt muutokset johtaisivat jatkuvasti kohoavaan maan ja asumisen hinnan nousuun sekä yleisistä taloussuhdanteista riippumattomiin, jatkuvasti kohoavien hintojen odotuksiin ja maakeinotteluun. Lunastustilanteessa maksettava maanhinta nousisi kerta kerralta suhdanteista, markkinatilanteesta ja -hinnasta riippumatta. Mietinnössä esitetty korvaus perustuisi yhä enenevässä määrin spekulaatioon maan tulevasta arvonnoususta.

Kokonaisuutena esitetyt muutokset vaikeuttaisivat merkittävästi kaupungin mahdollisuuteen maanhankinnan kautta järjestää kuntalaisille tarvetta vastaavia palveluita sekä kaupungin vastuulla olevia palveluita kohtuullisella veroasteella ja kustannustasolla. Moninkertaistuvat lunastustoimitukset lisäisivät yhdessä korkeamman korvaustason kanssa merkittävästi kuntien investointimenoja ja heikentäisivät kuntatalouden tasapainoa ja liikkumisvaraa. Tämä vaarantaisi yhdyskuntarakenteen vastuullisen kehittämisen.

Esitetyt muutokset vaikeuttaisivat myös yksityisten palveluiden oikea aikaista järjestämistä kuluttajien tarvetta vastaavasti. Kustannustehottomat palveluverkot ovat koko yhteiskunnan yhteinen ongelma.

Ruotsin Kuntaliiton (Sveriges Kommuner och Landsting) mukaan Ruotsissa lunastuslainsäädännön vastaavat muutokset vuosituhannen alkupuolella ovat ratkaisevasti heikentäneet kuntien mahdollisuutta hankkia raakamaata ja ohjata asuntorakentamista. Yksityismaiden laajempi osuus asuntotuotannosta on paikoin lisännyt segregaatiota ruotsalaisessa yhteiskunnassa, kun rakennuttajat ovat lähteneet profiloimaan hankkeitaan alueiden arvostusten pohjalta. Vetovoimaisten alueiden hinta- ja laatutason nousu sekä heikomman vetovoiman alueiden laatutason laskutrendi ei ole omiaan edistämään sosiaalisesti kestävää kaupunkirakennetta.

Lunastuslainsäädännön kehittämistarve

Voimassa oleva lunastuslainsäädäntö turvaa jo nykyisellään lunastettavan tahon oikeuden saada täysi korvaus menetyksestään sekä maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen. Maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa sekä maanhankinnassa maanomistajia ja muita kuntalaisia kohdellaan Suomessa siten, etteivät perus- tai ihmisoikeudet ole vaarassa. Lunastamiseen turvaudutaan viimeisenä keinona. Perus- ja ihmisoikeuksia ei voida turvata lunastuskorvauksen korotuskertoimilla. Esitetyt muutokset heikentäisivät oikeusjärjestelmämme oikeudenmukaisuutta ja luotettavuutta, tasa-arvon toteutumista sekä loukkaisivat vahvasti lunastajan eli kuntalaisten yhteisiä oikeuksia suhteessa tahoon, jolta lunastetaan. Muutos loukkaisi myös kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta yksityisen lunastaessa yksityiseltä.

Mietinnössä näkyy selvästi, että kyse on sellaisen epäillyn, väitetyn tai koetun epäkohdan poistamisesta jota ei käytännössä ole. Asetettu suppea tavoite parantaa maanomistajan asemaa lunastuksissa näyttäytyy mietinnössä tarkoitushakuisena ja ristiriitaisena sekä tasoltaan heikkoina ja väitemaisina perusteluina. Laintulkinnan kannalta merkittävissä pykäläkohtaisissa perusteluissa on paikoin sinne kuulumattomia pohdiskeluja teemoista, joita ei kyseisessä pykäläehdotuksessa ole. Mietinnön heikkotasoinen vaikutusarviointi on muutosehdotusten merkittävien, suorien ja välillisten vaikutusten vuoksi tehtävä huomattavasti monipuolisemmin ja syvällisemmin.

Jatkokäsittely

Helsingin kaupunki katsoo, että selvästi keskeneräinen ja vaikutusarvioinniltaan huomattavan puutteellinen lakiesitys on palautettava uudelleen valmisteltavaksi siten, että valmistelutyö kytketään vireillä olevaan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukseen.

Valmistelevassa työryhmässä tulee olla mukana kuntien edustajia sekä muita toimijoita, joihin lunastuslainsäädännön muutokset voimakkaasti vaikuttavat. Aikaa valmisteluun on varattava riittävästi. Helsingin kaupunki katsoo, että lunastuslainsäädännön korvausperusteet tulisi säilyttää lähellä nykymuotoaan.