Lausuntopyyntö, asetus toiminnan tehostamisen, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen ja pelastustoimen uudistamisen valtionavustuksista, VM

Pormestari päätti antaa valtionvarainministeriölle seuraavan lausunnon luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi toiminnan tehostamisen, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen ja pelastustoimen uudistamisen valtionavustuksista:

Yleiset kommentit asetusluonnoksesta

Helsingin kaupunki pitää hyvänä, että valtio haluaa tukea erillisavustuksella kuntien ja kuntayhtymien toiminnan tehostamista, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista ja pelastustoimen uudistamista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuuden ja tuottavuuden parantaminen, palveluiden kustannusten nousun hillintä ja niiden läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisääminen ovat kannatettavia tavoitteita, joiden edistämiseksi Helsinki on kehittänyt palvelujaan ja toimintatapojaan.

Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan asetusluonnokseen kirjatut valtionavustuksen myöntämisen edellytykset tekevät avustusmenettelystä hallitusohjelmaan kirjatun maakuntapohjaisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanoa tai vähintään toimeenpanon valmistelua, joka ei ole tarkoituksenmukaista. Tätä näkemystä tukee asetusluonnoksen kirjaus siitä, että valtionavustusta voidaan myöntää usean kunnan yhteisiin hankkeisiin, joissa osallistuvien kuntien ja kuntayhtymien yhteenlasketun asukasluvun tulee olla vähintään 80 prosenttia maakunnan asukasluvusta. Näkemystä tulee myös se, että asetusluonnoksen mukaan hankkeiden tulee liittyä palveluiden järjestämistehtävän ja tuottamisen toimintamallien ja ohjauksen kehittämiseen ja yhtenäistämiseen, palveluverkkoa koskevaan selvitykseen ja suunnitelmaan, horisontaalisen ja vertikaalisen integraation toimintamallien kehittämiseen, palveluverkon ja palveluketjujen johtamisen kehittämiseen ja tiedolla johtamiseen, tieto- ja viestintäteknisten ratkaisujen yhtenäistämiseen sekä muiden kustannuskehityksen hillintään liittyvien toimenpiteiden valmisteluun.

Asetusluonnos ei huomioi millään tavalla valmisteilla olevaa Uudenmaan erillisratkaisua, mikä on vakava puute valmistelussa ja antaa ymmärtää, että erillisratkaisu on poissuljettu valmistelun yhteydessä. Asetusluonnoksen mukaan maakuntaperusteisesta aluejaosta voidaan poiketa, jos sille on erityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen ja kehittämiseen liittyvä perusteltu syy, mutta tämä kirjaus ei mahdollista hankkeiden suunnittelua Uudellamaalla ennen kuin erillisratkaisuselvitys on tehty ja erillisratkaisusta on olemassa päätös.

Asetusluonnokseen on kirjattu, että hankkeeseen osallistuvien kuntien ja kuntayhtymisen yhteenlaskettu asukasluku tulee olla vähintään 80 prosenttia maakunnan asukasluvusta. Uudenmaan kannalta tämä kynnys on selvästi liian korkea. Asetusluonnoksessa esitetty 80 prosentin väestöpeittävyys kehittämishankkeissa tarkoittaisi Uudellamaalla käytännössä, että Helsingin on oltava mukana hankkeessa tai muiden kuntien ei ole mahdollista saada rahoitusta. Uudenmaan alueella asuu noin 1,7 miljoonaa asukasta, jolloin huomattavasti matalampikin väestöpeittävyys merkitsisi suurempaa väestömäärää kuin useimpien muiden maakuntien koko väestömäärä on. Uudellamaalla koko maakunnan laajuiset kehittämishankkeet eivät ole tarkoituksenmukaisia alueen suuren koon ja muita maakuntia suuremman sisäisen moninaisuuden vuoksi. Uudenmaan kuntien ja kuntayhtymien tarkoituksenmukaisesti toteutettavat hankkeet on aidosti mahdollistettava, joka on myös kansallinen etu.

Yksityiskohtaiset kommentit pykälistä

2 §

”Hankkeeseen osallistuvien kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettu asukasluku tulee olla vähintään 80 % maakunnan asukasluvusta.”

Uudellamaalla väestöpeittävyysvaadetta tulisi väljentää selvästi. 80 prosentin väestöpeittävyysvaatimus ei ole tarkoituksenmukainen Uudellamaalla eikä huomioi Uudenmaan erillisratkaisuvalmistelua. Väljempi väestöpeittävyysvaade mahdollistaisi alueiden erityispiirteet huomioivat ja tulokselliset kehittämishankkeet Uudenmaan eri alueilla.

”Maakuntaperusteisesta aluejaosta voidaan poiketa, jos sille on erityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen ja kehittämiseen liittyvä perusteltu syy.”

Asetuksessa tulisi mainita Uudenmaan erillisratkaisu tai vaihtoehtoisesti todeta, että se olisi perusteltu syy poikkeamiselle.

3 §

”Valtionavustusta voidaan myöntää kunnalle tai kuntayhtymälle.”

Asetukseen tulisi tarkentaa, että kuntayhtymällä tarkoitetaan peruspalvelukuntayhtymää. Hallitusohjelman painopisteenä on peruspalvelujen vahvistaminen ja peruspalvelujen kehittämisen kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että erikoissairaanhoidosta vastaava sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voisi toimia hankehallinnoijana.

4 §

”Myönnettävän valtionavustuksen enimmäismäärä voi olla enintään 80 prosenttia hankkeen valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksista.”

Pykälässä määritellään valtionavustuksen enimmäismäärä, mutta ei vähimmäismäärää, joka jää avustuksen myöntäjän harkittavaksi. Perustelumuistiossa todetaan, että avustuksen tulisi olla riittävän suuri kannustaakseen kuntia ja kuntayhtymiä toteuttamaan hankkeita, mutta pitää sisällään riittävä omavastuuosuus, koska kyse on kuntien järjestämisvastuulla olevien tehtävien vapaaehtoisesta kehittämisen tuesta, johon tulisi olla intressi ilman ulkopuolista rahoitusta. Kun avustusta myöntää kolme ministeriötä, kannustavuuden arviointi jättää merkittävää harkintavaltaa ministeriöille hankekohtaisesti, minkä suuruinen avustus on kannustava ja paljonko omavastuuosuus on.

Kommentit perustelumuistioon

Kuten vastauksessa yleisistä kommenteista asetusluonnokseen todetaan, Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan, joka perustuu asetuksen kirjauksiin, kyseessä on hallitusohjelmaan kirjatun maakuntapohjaisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpano tai vähintään toimeenpanon valmistelu, vaikka perustelumuistiossa korostetaan, että kyse on voimassa olevaan lainsäädäntöön perustuvasta vapaaehtoisesta alueellisesta yhteistyön ja yhteisen valmistelun tukemisesta.

Perustelumuistion johdannossa todetaan, että hallitus on käynnistänyt sote-uudistuksen valmistelun, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kootaan kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille ja myös pelastustoimen järjestäminen siirretään maakuntien tehtäväksi. Perustelumuistioluonnoksessa ei mainita hallitusohjelman kirjausta Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisun selvittämisestä yhteistyössä alueen kaupunkien ja kuntien kanssa vuoden 2019 mennessä. Tätä ei myöskään oteta huomioon asetustekstissä koskien valtionavustuksen myöntämisen edellytyksiä.

Yhteistyövelvoitteesta säädetään asetuksessa seuraavasti: ”Hankkeeseen osallistuvien kuntien ja kuntayhtymien ja 3 §:n 2 momentissa mainitun hankehallinnoijan tulee sitoutua osallistumaan alueen toimijoiden ja ministeriöiden keskusteluihin alueen palveluiden järjestämistä ja tuottamista sekä toiminnan kustannusvaikuttavuutta koskien.” Perustelumuistiossa todetaan, että asetuksessa mainittujen keskustelujen sisältö, osallistujat ja toteuttamistapa tarkentuvat myöhemmin. Keskustelujen tarkoituksen ja sisällön tulisi olla tarkemmin tiedossa asetuksen valmisteluvaiheessa tai viimeistään hakuvaiheessa selkeästi määriteltyinä, jotta hankehallinnoija tietää mihin sitoutuu.

Lausuntopyynnössä todetaan, että valtionavustushaku on tarkoitus käynnistää mahdollisimman pian valtioneuvoston asetuksen antamisen ja jälkeen ja rinnakkain Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaan liittyvien valtionavustusten kanssa. Rinnakkainen hakuprosessi voi sisältää riskin päällekkäisyydestä, sekavuudesta ja puutteellisesta koordinaatiosta ja sen vuoksi avustushakujen ajoitusta olisi syytä pohtia tarkasti.