Tarkastusilmoitus ja nimeämispyyntö, Olympiastadionin perusparannushanke, Valtiontalouden tarkastusvirasto

Pormestari antoi valtiontalouden tarkastusvirastolle seuraavan lausunnon tarkastusviraston Olympiastadionin perusparannushanketta koskevaan tarkastusraporttiluonnokseen:

Tausta

Helsingin kaupunki toteaa Olympiastadionin perusparannus- ja uudistamishankkeen osalta yleisesti, että kyseessä on ollut Suomen valtion ja Helsingin kaupungin yhdessä rahoittama ja ohjaama kooltaan ja vaativuudeltaan kansallisesti ainutlaatuinen hanke, jonka toteuttajana on toiminut Stadion-säätiö. Valtio on asettanut hankkeeseen ohjaus- ja sittemmin seurantaryhmän.

Ohjausryhmässä olivat edustettuina Helsingin Kaupunki, opetus ja kulttuuriministeriö, valtiovarainministeriö, Stadion-säätiö, Senaatti-kiinteistöt sekä asiantuntijat Museovirastosta ja HKR-Rakennuttajalta. Myös seurantaryhmän jäseniä ovat asettaneet opetus- ja kulttuuriministeriö, valtiovarainministeriö, Helsingin kaupunki ja Stadion-säätiö. Seurantaryhmän kokouksissa on ollut paikalla pysyvänä asiantuntijana Senaatti-kiinteistöjen edustaja. Valtio on asettanut ohjaus-/seurantaryhmän puheenjohtajan ja sihteerin.

Rakennushankkeen johtoryhmänä on toiminut rakentamistoimikunta, joka on vahvistanut hankkeeseen liittyvät asiat Stadion-säätiön hallituksen päätöksentekoa varten. Rakentamistoimikunnassa ovat olleet edustettuina Helsingin Kaupunki, opetus- ja kulttuuriministeriö, Stadion-säätiö, Senaatti-kiinteistöt sekä asiantuntijat Museovirastosta ja HKR-Rakennuttajalta / kaupunkiympäristön toimialalta.

Hankkeen rahoittamisesta on sovittu valtion ja kaupungin välillä solmituilla sopimuksilla, joista ensimmäisessä, 13.3.2013 allekirjoitetussa sopimuksessa, sovittiin molempien osapuolien sitoutuvan kustannusten enimmäismäärästä sopimisen jälkeen rahoittamaan hankkeen hyväksyttävät ja todelliset arvonlisäverottomat kustannukset yhtä suurin osuuksin. Lisäksi valtio ja kaupunki sopivat samassa sopimuksessa, että kumpikin huolehtii omalta osaltaan rahoituksen järjestämisestä haluamallaan toisen osapuolen ja Stadion-säätiön kannalta kustannusneutraalilla tavalla.

Maaliskuun 4. päivä 2015 tehtiin valtion ja kaupungin välillä sopimuslisäys 13.3.2013 allekirjoitettuun sopimukseen. Sopimuslisäyksessä sovittiin muun muassa, että sopijapuolet rahoittavat ja vastaavat hankkeen hyväksyttävistä ja todellisista arvonlisäverottomista toteuttamiskustannuksista yhtä suurin osuuksin. Sopimuslisäyksessä osapuolet sitoutuivat lisäksi rahoittamaan hanketta enintään 104,5 miljoonalla eurolla kumpikin.

Valtion ja kaupungin rahoitusosuuksia korotettiin yhteensä 52 miljoonalla eurolla 29.8.2017 ja 5.9.2017 allekirjoitetulla sopimuslisäyksellä.

Marraskuussa 2019 talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi, että valtio tulee Olympiastadionin perusparannus- ja uudistamishankkeen osalta pitämään hankkeen loppuun saakka kiinni niistä sopimus- ja rahoitusvelvoitteista ja -periaatteista, joista on sovittu valtion, Helsingin kaupungin ja Stadion-säätiön välillä 13.3.2013 allekirjoitetussa sopimuksessa. Samalla talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi, että valtio hyväksyy omalta osaltaan turvaporttien ja tornin sisäpuolen kunnostuksen toteuttamisen osana hanketta. Kaupunginhallitus päätti 9.12.2019 kaupungin osalta vastaavasti todeta tekevänsä asiaa koskevan esityksen kaupunginvaltuustolle hankkeen valmistumisen jälkeen niin, että kaupungin lopullinen kustannusosuus hankkeesta on puolet sen hyväksyttävistä ja todellisista arvonlisäverottomista kustannuksista valtion osuuden ollessa loput kustannuksista.

Valtiontalouden tarkastusviraston raporttiluonnos

Raporttiluonnoksen mukaan tarkastuksen kohteena oli Olympiastadionin perusparannushanke erityisesti valtionavustuksen myönnön, käytön ja valvonnan näkökulmasta. Tarkastus kohdistui opetus‐ ja kulttuuriministeriöön valtionapuviranomaisena ja Stadion‐säätiöön valtionavustuksen saajana.

Edellä mainitusta rajauksesta huolimatta Helsingin kaupunki pitää tarpeellisena lausua raporttiluonnoksesta. Kaupungin näkemyksen mukaan valtiontalouden tarkastusviraston raporttiluonnoksessa on kirjauksia ja otsikointeja, jotka saattavat antaa virheellisen kuvan Olympiastadionin perusparannus- ja uudistamishankkeesta ja sen toteuttamisesta. Luonnoksen perusteella syntyy mielikuva, että tarkastuksen yhteydessä ei ole tutustuttu kaikkeen hankkeen aikana valtiolle toimitettuun aineistoon.

Kaupungin näkemyksen mukaan olennaisin havainto tarkastuksesta on sivulla 8 todetun mukaisesti, että ”Tarkastuksessa ei tullut esiin viitteitä siitä, etteikö rahoitettu kokonaisuus olisi yleisesti valtionapupäätösten mukainen.” Kyseinen havainto tulee olla keskeisesti esillä myös varsinaisessa tarkastusraportissa ja tarkastusviraston kannanotoissa, jotta raportin lukijoille ei muodostu virheellistä kuvaa hankkeesta ja sen toteutuksesta. Raporttiluonnos on lisäksi epäselvä sen suhteen, minkä tahon toimintaan eri kohdissa viitataan ja minkä tahon toiminnassa tarkastusvirasto eri kohdissa katsoo olleen puutteita.

Olympiastadionin perusparannus- ja uudistamishankkeessa on kyse Suomen valtion ja Helsingin kaupungin yhdessä rahoittamasta ja ohjaamasta hankkeesta, jonka toteuttajana on Stadion-säätiö sr. Hankkeen kustannukset ovat nousseet merkittävästi hankkeen aikana molemmille rahoittajatahoille sekä ohjaus-/seurantaryhmälle ja rakentamistoimikunnalle esitetyistä syistä, kuten rakennuskustannusten yleinen kehitys (tarjoushintaindeksi) sekä rakennettujen näköesteettömien paikkojen kalleus. Kaupungin näkemyksen mukaan kustannusnousujen syyt on kuvattu rahoittajatahoille yksityiskohtaisesti Stadion-säätiön valtiolle ja kaupungille lähettämissä lisärahoitushakemuksissa ja niiden liitteissä.

Hankkeen hallinnoinnin osalta kaupunki toteaa, että hankkeen asianmukainen johtaminen ja valvonta on arvioitu kahdessa erillisessä ulkopuolisessa tarkastuksessa. Patentti- ja rekisterihallituksen 28.2.2018 päivätyn valvontamuistion mukaan hankkeen projektinohjaus sekä seuranta on asiallisesti ja ammattitaitoisesti järjestetty. Säätiön hallitus on aina varmistanut rahoittajien (Helsingin kaupunki ja Suomen valtio) kannan ennen rahoitusta vaativien päätösten täytäntöönpanoa ja toteuttanut Olympiastadionin perusparannus- ja uudistamishanketta rahoittajien hyväksymän hankesuunnitelman mukaisesti. Suurimmat kustannusarviota nostaneet tekijät olivat valvontamuistion mukaan tarjoushintaindeksin nousu sekä pohjois- ja eteläkaarteen kustannusten nousu, joita ei ole voitu arvioida hankesuunnitelman suunnitelmista. Kaupungin näkemyksen mukaan Patentti- ja rekisterihallituksen valvontamuistion johtopäätökset olisi perusteltua todeta myös valtiontalouden tarkastusviraston raportissa. Raporttiluonnoksessa ei mainita Patentti- ja rekisterihallituksen suorittamaa tarkastusta lainkaan, eikä myöskään professori Arto Saaren aikaisemmin suorittamaa hankkeen auditointia, jossa hanke on katsottu asianmukaisesti toteutetuksi.

Kaupunki toteaa, ettei se ota raporttiluonnokseen kantaa siltä osin kuin tarkastuksen havainnot liittyvät valtion rahoitusta koskevaan päätöksentekoon. Edellä mainitulla tavalla sekä valtio että kaupunki ovat sitoutuneet huolehtimaan omasta rahoitusosuudestaan haluamallaan toisen rahoittajan ja Stadion-säätiön kannalta kustannusneutraalilla tavalla. Vastaavasti kaupungilla on solmittujen sopimusten perusteella yksinomainen päätösvalta sen osalta, miten toteuttaa oman rahoitusosuutensa hankkeessa sopimusvelvoitteiden puitteissa. Toisin kuin raporttiluonnoksen suosituksessa 4 todetaan, rahoittajaosapuolien kustannusten jaon periaatteet / jakomalli on sovittu em. sopimuksissa yksiselitteisesti.

Kaupunki ei myöskään ota lausunnossaan kantaa raporttiluonnokseen siltä osin kuin se koskee valtion sisäistä päätöksentekoa ja sen yhteydessä käsiteltyä aineistoa tai muuta valtion sisäistä toimintaa.

Kaupunki ei siten lausunnossaan ota kantaa raporttiluonnoksen suosituksiin 5-9. Suositus 2 puolestaan kohdistuu Stadion-säätiöön.

Suositus 1

Valtiontalouden tarkastusviraston raporttiluonnoksessa todetaan, että hankkeen kustannuksiin liittyvä aineisto ei ole vertailukelpoista hankesuunnitelman kanssa ja tulisi laatia selkeä, vertailukelpoinen laskelma siitä, miten rakennetut tilat vastaavat tilaohjelmassa sovittua. Laskelmassa tulisi osoittaa myös riittävän tarkasti syyt hankkeen kustannusten nousuun.

Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan Olympiastadionin perusparannus- ja uudistamishanke on toteutettu hyväksytyn tilaohjelman mukaisesti. Sama asia on todettu myös edellä mainitussa Patentti- ja rekisterihallituksen valvontamuistiossa, jonka mukaan hankkeen projektinohjaus sekä seuranta on asiallisesti ja ammattitaitoisesti järjestetty ja hanke toteutettu rahoittajien hyväksymän hankesuunnitelman mukaisesti.

Raporttiluonnoksessa mainittujen turvaporttien ja Olympiastadionin tornin sisäpuolen kunnostamisen osalta kyse on ollut hankkeen toteutukseen kiinteästi liittyneistä molempien rahoittajien hyväksymistä kokonaisuuksista, jotka ovat osoittautuneet hankkeen toteutusaikana välttämättömiksi muun muassa muuttuneiden kansainvälisten turvamääräysten johdosta.

Hankkeen kustannuskehitystä ja sen syitä on säännöllisesti esitelty hankkeen ohjaus-/seurantaryhmälle. Lisäksi kustannuskehityksen syyt on erikseen avattu hankkeen käynnistymisen jälkeen käytyjen lisärahoitusneuvottelujen yhteydessä molemmille rahoittajaosapuolille.

Hankkeen tilaohjelmaa ja sen mukaista toteutumista on hankkeessa seurattu vakiintuneiden toimintamallien mukaisesti. Hankkeen yhteydessä tilaohjelmassa määritellyt ns. ohjelmoidut tilat eivät ole hankkeen yhteydessä vähäisiä muutoksia lukuun ottamatta kasvaneet. Päinvastoin joissakin tapauksissa toiminnallisia tiloja on pystytty toteuttamaan hieman suunniteltua pienemmin neliömäärin.

Hankkeen ominaispiirteisiin liittyy myös se, että esimerkiksi katsomojen tukipilareiden manttelointi on aiheuttanut merkittäviä lisäkustannuksia hankkeen aikana. Kyseiset lisäkustannukset eivät kohdistu nimenomaisesti mihinkään tilaohjelman mukaiseen tilaan. Kaikkia hankkeen kustannuksia ei siten ole mahdollista esittää ennen hankkeen käynnistämistä suunniteltuun tilaohjelmaan perustuvan jaon mukaisesti.

Helsingin kaupungin näkökulmasta olennaista on tältä osin, että hankkeessa ei ole toteutettu ns. ohjelmoituja tiloja, kuten matkailijapalvelutilat, urheilu- ja monitoimitilat, kokous- ja monitoimitilat sekä yleisöpalvelutilat, hyväksyttyä tilaohjelmaa laajemmin.

Tieto kustannusten nousun syistä on esitetty tarkasti ja yksilöidysti sekä molemmille rahoittajaosapuolille että ohjaus-/seurantaryhmälle ja rakentamistoimikunnalle.

Suositus 3

Raporttiluonnoksessa on esitetty, että hankkeen kustannuksiin sisällytetty korkeimman hallinto-oikeuden päättämä yhtä yksittäistä hankintaa, LVIA-teknisen projektinjohtourakan kilpailutusta, koskeva hyvitysmaksu ei olisi hankkeen avustuskelpoinen kustannus.

Kaupungin näkemyksen mukaan kyseessä oleva hankinta on toteutettu hankintalain säännöksiä noudattaen ja ulkopuolisen hankintalain erityisasiantuntijan asiantuntemusta hyödyntäen. Kyseiseen hankintaan on kuitenkin liittynyt erittäin haastava hankintaoikeudellinen tulkintakysymys, jonka lopulliseen ratkaisemiseen on tarvittu korkeimman hallinto-oikeuden kanta.

Asiassa ei ollut kyse siitä, että Stadion-säätiö olisi toiminut jonkin hankintalain yksityiskohtaisen säännöksen, hankintalain hallituksen esityksessä todetun säännöksen perustelun tai aikaisemman oikeuskäytännön vastaisesti. Asiassa oli kyse siitä, kuinka tulee tulkita seuraavaa tarjousten vertailuperusteisiin sisältynyttä vaatimusta: Rakennuttaja on vastaanottanut kohteen korkeintaan viisi (5) vuotta hankintailmoituksen julkaisupäivämäärää aikaisemmin.

Asiassa oli kaksi tulkintavaihtoehtoa: 1) Vaatimus muodostaa ns. aikaikkunan hankintailmoituksen julkaisupäivämäärästä viisi vuotta taaksepäin (Stadion-säätiön tulkinta ja valittajan tulkinta tarjouskilpailun aikana esittämässään kysymyksessä); 2) Vaatimus tarkoittaa sitä, että huomioon otetaan kaikki referenssit, jotka on vastaanotettu viisi vuotta hankintailmoituksen julkaisupäivämäärää aikaisemmin eli myös hankintailmoituksen julkaisun jälkeen vastaanotetut referenssit (valittajan tulkinta valituksessaan ja markkinaoikeuden sekä korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta).

Hyvitysmaksu ei ole rangaistus, kuten sakko, seuraamusmaksu tai laiminlyöntimaksu. Hyvitysmaksu ei ole myöskään vahingonkorvaus eikä valittajalla ole vastaavaa näyttötaakkaa kuin kantajalla vahingonkorvausasioissa. Hyvitysmaksua ei ole Euroopan unionin julkisia hankintoja ja niiden oikeussuojakeinoja koskevissa direktiiveissä. Hyvitysmaksu on menettelytapa, jolla voidaan yhdistää valittajan oikeusturva ja hankinnan eteneminen tilanteessa, jossa hankintaan ei voida jäädä odottamaan markkinaoikeuden ratkaisua.

Kaupungin näkemyksen mukaan hyvitysmaksu ja asian hoitamiseen liittyvät oikeudenkäyntikulut ovat joka tapauksessa hanketta koskevissa valtion ja kaupungin välisissä sopimuksissa tarkoitettuja hankkeen hyväksyttäviä ja todellisia arvonlisäverottomia toteuttamiskustannuksia, jotka tulee kattaa solmittujen sopimusten mukaisesti rahoittajien yhtä suurin osuuksin, kuten muutkin hankkeen kustannukset riippumatta siitä, millä tavalla valtio ja kaupunki omat rahoitusosuutensa käytännössä toteuttavat.

Suositus 4

Edellä kuvatulla tavalla valtio ja kaupunki ovat sopineet hanketta koskevissa sopimuksissa ja niihin tehdyissä lisäyksissä siitä, miten hankkeen rahoitus toteutetaan. Molemmat osapuolet huolehtivat sopimuksen mukaan rahoitusosuutensa toteuttamisesta haluamallaan toisen osapuolen ja Stadion-säätiön kannalta kustannusneutraalilla tavalla.

Molemmat rahoittajat ovat toteuttaneet omaa rahoitusosuuttaan sovitun mukaisesti. Kaupungin rahoitusosuus on toteutettu pääosin urheilu- ja ulkoilurahastosta säätiölle myönnetyillä lainoilla, joiden lyhennykset ja korot säätiö on maksanut kaupungin myöntämillä vuotuisilla avustuksilla. Lisäksi kaupunki on vähäisessä määrin tehnyt panostuksia säätiön hallituksen perustamaan perusparannusrahastoon käytettäväksi Olympiastadionin uudistamis- ja perusparannushankkeeseen.

Kaupungin rahoitusosuuden kattamiseen liittyvät laina- ja muut päätökset ovat julkisia samoin kuin talousarviot, joista ilmenevät säätiölle varatut avustukset.

Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan erityistä riskiä ei sisälly siihen, noudattaako kaupunki solmimiaan sopimuksia vai ei, ja joka tapauksessa kaupungin säätiölle lainanlyhennyksiin ja korkoihin myöntämät avustukset ovat todennettavissa kaupungin tekemistä päätöksistä.

Muut raporttiluonnoksen kirjaukset

Rakennuttajan yleiskustannukset

Raporttiluonnoksen mukaan yleiskustannuksiin liittyvien palkkakustannusten peruste tulisi osoittaa hankekohtaisella työaikaraportoinnilla. Helsingin kaupungin käsityksen mukaan ko. raportointi on esitetty valtiontalouden tarkastusvirastolle ja raporttiluonnosta tulisi päivittää tältä osin.

Kaupungin näkemyksen mukaan hankkeen yhteydessä Stadion-säätiöltä veloitetut kustannukset ovat perustuneet säätiön ja kaupungin väliseen sopimukseen, laskutusperusteet on käyty etukäteen läpi rakennuttajan ja rahoittajien, erityisesti valtion, kesken, ja laskutus on ollut solmitun sopimuksen ja sovittujen periaatteiden mukaista. Rakennuttajan laskutus on tältä osin ollut kaupungin näkemyksen mukaan selkeää ja läpinäkyvää.

Yksityiskohtana esiin nostetun projektinjohtajan tuntihinnan osalta kaupunki toteaa, että hankkeen tuntiveloitushinnastoa on muutettu hankkeen edetessä sopimuksen mukaisin menettelyin, ja valtion edustajien kanssa läpikäyden, marraskuussa 2015 siten, että projektinjohtajan tuntiveloitus on noussut kymmenellä eurolla. Samassa yhteydessä hankkeen johtavien asiantuntijoiden tuntihintoja on laskettu kymmenellä eurolla. Hinnoittelumuutosten vaikutusta hankkeeseen tulee siten tarkastella kokonaisuutena, eikä yksinomaan projektinjohtajan osalta, kuten valtintalouden tarkastusviraston raporttiluonnoksessa on tehty.

Kilpailuttaminen

Valtiontalouden tarkastusviraston raporttiluonnoksessa todetaan, että tarkastuksessa olisi havaittu yksittäinen tapaus, jossa olisi tehty suorahankinta ilman riittäviä hankintalainsäädännön edellyttämiä perusteita.

Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan raporttiluonnos on tältä osin virheellinen. Kyseinen suorahankinta on toteutettu hankintalain mukaisesti ja hankinnasta on julkaistu vapaaehtoinen suorahankintailmoitus hankintalaissa kuvatulla tavalla. Kyseinen asia tulee kaupungin näkemyksen mukaan korjata raporttiluonnoksessa.

Hankkeen päätöksentekoa koskeneet tiedot

Raporttiluonnoksen mukaan hankkeen rahoituspäätösten pohjaksi ei ole välittynyt tietoa hankkeen kustannusarvioiden kehityksestä oikea-aikaisesti ja riittävässä laajuudessa.

Kaupungin näkemyksen mukaan säätiö on toimittanut hankkeen etenemisen aikana rahoittajille rahoituspäätösten tekemiseksi tarpeelliset tiedot. Säätiön rahoitushakemuksissa ja niiden liitteissä on tuotu esille hankkeen toteuttamiseen liittyviä riskejä ja niiden vaikutuksia hankkeen kokonaiskustannuksiin. Molemmilla rahoittajilla on siten ollut kaupungin näkemyksen mukaan oman päätöksentekonsa tueksi yhtäläiset tiedot hankkeen toteutuneista ja ennustetuista kustannuksista riskivarauksineen.

Lisäksi hankkeen ohjaus-/seurantaryhmien sekä rakentamistoimikunnan kokouksissa on käyty säännönmukaisesti läpi hankkeen kustannuksia ja kustannusennusteita. Edellä mainituissa kokouksissa on ollut edustus niin valtiolta, kaupungilta kuin Stadion-säätiöltäkin, lisäksi Senaatti-kiinteistöt on ollut edustettuna.

Urakkamalli

Olympiastadionin perusparannus- ja uudistushankkeen urakkamuoto, maksuperuste ja hankintamenettely on käsitelty muun muassa hankkeen ohjausryhmässä sekä rakentamistoimikunnassa vuoden 2014 lopulla.

Rakennuttaja esitti loka-joulukuussa 2014 rakentamistoimikunnalle, ohjausryhmälle sekä Stadion-säätiön hallitukselle hankkeen jakamista kolmeen erilliseen urakkavaiheeseen: maanrakennusurakka (kokonaishintaurakkana), rakennusurakka talotekniikoineen (projektinjohtourakka) sekä istuimien hankinta (kokonaishintaurakka).

Samassa yhteydessä rakennuttaja esitteli projektinjohtorakentamisen keskeiset piirteet ja vastuualueet, tavoitehintaurakan maksuperusteen, hankintamenettelyn ja sen valinnan perusteet sekä alustavan hankinta-aikataulun. Esityksen perusteella on selvää, että kiinteää kattohintaa ei valitussa urakkamallissa voida edellyttää.

Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan hankkeen urakkamallien ja sovellettujen hankintamenettelyjen osalta päätökset on tehty yhteisesti eri osapuolien kesken.

Professori Arto Saaren hankkeesta tekemän auditoinnin 12.3.2018 päivätyssä raportissa todetaan urakkamuodon osalta muun muassa seuraavaa ”Hankkeeseen valittu tavoite- ja kattohintainen projektinjohtourakkamuoto ja hankintamenettelynä käytetty neuvottelumenettely sopivat hyvin kohteeseen, koska kohde on iso ja se sisältää paljon riskejä. Mallissa urakoitsija on päätoteuttaja ja hoitaa aliurakoiden kilpailuttamisen. Mallissa tilaaja hyväksyy urakoitsijan laatiman hankintasuunnitelman ja aliurakoiden hankintapäätökset. Tämä aikaansaa yhteistoimintaa tilaajan ja urakoitsijan välille ja mahdollistaa joustavan rakennusaikaisen suunnittelunohjauksen. Myös hankkeessa käytössä oleva pääurakoitsija fasilitoima bigroom-työskentely parantaa osapuolten välistä yhteistyötä.”

Olympiastadionin perusparannushankkeessa lisä- ja muutostyöt eivät tarkoita sitä, että Stadion-säätiön toiveesta olisi tehty laajuus- tai laatutason muutoksia eli kasvatettu toiminnallisten tilojen laajuutta tai laatutasoa.

Hankkeen alkuvaiheen kustannusarviot

Raporttiluonnoksessa viitataan Senaatti-kiinteistöjen hankkeen alkuvaiheessa esittämään arvioon hankkeen kustannusten suuruusluokasta. Kaupungin näkemyksen mukaan kyseinen arvio on perustunut merkittäviltä osin suurempaan hankelaajuuteen kuin rakennuttajan silloinen arvio ja on sisältänyt osia, jotka eivät olleet osa hanketta. Kustannusarvio ei siten ole vertailukelpoinen rakennuttajan kustannusarvion kanssa.

Rakennuttajan kustannusarvion läpikäynnin osalta kaupunki toteaa, että siihen tarjottiin Senaatti-kiinteistöjen asiantuntijoille erikseen mahdollisuutta sen lisäksi, että kustannusarvioita käytiin laajasti läpi rakentamistoimikunnassa sekä ohjausryhmässä.