Vahingonkorvaus, esinevahinko

Hallintopäällikkö päätti hylätä (jäljessä hakija) ********** yhteensä 609 euron suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen rikkoutuneista silmälaseista, silmälääkärin maksusta sekä kivusta ja särystä.

Hakija on esittänyt 23.11.2020 Helsingin kaupungin kirjaamoon saapuneessa vahingonkorvausvaatimuksessa yhteensä 609 euron suuruisen korvausvaatimuksen: rikkoutuneista silmälaseista 389 euroa pakollisesta silmälääkäristä 120 euroa (ei tositetta) sekä kivusta ja särystä 100 euroa. Hakemuksen liitteenä silmälasiliikkeen kustannusarvio uusista laseista 389 euroa, sillä heinäkuussa 2018 hankitut silmälasit eivät korjattavissa.

Hakijan mukaan hän oli hakemassa lastansa päiväkodista, kun naulakolla toinen hoitolapsi otti silmälaseista kiinni ja väänsi niitä murtaen rungosta osuuden, joka pitää linssit oikeassa asennossa. Sama lapsi oli noin viikkoa aiemmin toiminut samalla tavoin. Silmälasit eivät kuitenkaan vääntyneet yhtä pahasti ja ne oli mahdollista oikaista. Henkilökunta oli tilanteen sattuessa niin kaukana, ettei se ehtinyt reagoimaan vahingonaiheuttajan nopeaan liikkeeseen. Lapsi on aiheuttanut aiemminkin henkilökunnalle vahinkoja silmälaseja vääntämällä, joten käytös on ollut tiedossa ja ennakoitavissa. Silmälasiliikkeen arvion mukaan heinäkuussa 2018 hankitut silmälasit eivät ole korjattavissa. Koska edes optikko ei ole saanut silmälaseja täysin suoristettua, silmän lihakset koettavat korjata taittoa, mikä aiheuttaa särkyä. Lasien valmistaminen tulee kestämään, mikä merkitsee pääkivun kanssa elämistä viidestä seitsemään viikkoa. Silmälääkärin vastaanotto on saatu vasta useamman viikon päähän.

Varhaiskasvatuksen toimipisteestä (päiväkoti) saadun selvityksen mukaan lapsi nappasi hakijan päästä silmälasit äkillisesti ja rutisti niitä niin, että ne menivät rikki. Tämä tapahtui, kun hakija oli hakemassa lastansa päiväkodista. Ryhmässä oli tapahtumahetkellä kolme työntekijää, joista kaksi oli paikalla eteistilassa. Yksi työntekijöistä jutteli isän kanssa ja kertoi päivän kuulumisia eteistilassa. Tuli puheeksi, että lapsi voisi ottaa erään aikaisemmin tekemänsä askartelutyön kotiinsa. Työntekijä lähti hakemaan kyseistä työtä ryhmätilasta ja samoihin aikoihin toinen työntekijä tuli eteistiloihin ja kävi samalla läpi mm. lasten naulakoita, samalla myös vahingon aiheuttanut lapsi tuli eteistiloihin. Isä oli kyykistyneenä lapsensa edessä selin vahingon aiheuttaneeseen lapseen, joka liikkui nopeasti ja vaikeasti ennakoitavasti hakijan luo ja hyvin spontaanisti kiskaisi silmälasit käteensä puristaen niitä samalla lujasti. Eteistilassa ollut työntekijä ehti sanallisesti rajoittaa lapsen toimintaa, mutta vahinko pääsi tapahtumaan. Toinen lapsen askartelutyön hakenut ja palannut työntekijä otti lapsen kädestä kiinni, mutta lasit olivat jo lapsen kädessä. Lasit murtuivat saranakohdasta. Vahingon aiheuttanut lapsi on aikaisemmin nappaillut henkilökunnan silmälaseja, mutta hänen käyttäytymisensä on hyvin vaikeasti ennakoitavissa. Tällainen tapahtumaketju pääsi syntymään, vaikka ryhmässä oli riittävä määrä henkilökuntaa ja valvonta toteutui.

Korvausvelvollisuuden syntyminen vaatii vastuuperusteen, muutoin vahinko jää vahingonkärsijän kannettavaksi. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan työnantajan vastuu koskee myös julkisyhteisöä, kun vahinko on aiheutunut sellaisen yhteisön työntekijän tai yhteisöön virkasuhteessa tai siihen verrattavissa palvelussuhteessa olevan henkilön virheestä tai laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä. Mikäli korvausvelvollisuus syntyy, vahingonaiheuttajan on korvattava esine- ja henkilövahingot. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo. Esineen uushankintahintaa ei korvata, kun vahingoittunut esine on käytetty.

Saadun selvityksen perusteella ei ole ilmennyt, että vahinko olisi aiheutunut Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan työntekijän virheestä tai laiminlyönnistä työssä. Ryhmän työntekijät ovat valvoneet asianmukaisesti lasten toimintaa, mistä huolimatta vahinko on päässyt tapahtumaan. Vahinkotilanne on ollut äkillinen, eikä se ole ollut estettävissä lasten valvonnasta huolimatta. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan ei voida katsoa olevan asiassa vahingonkorvauslain nojalla korvausvelvollinen.