Lausuntopyyntö, uudistuva ja osaava Suomi 2021-2027 EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmaehdotus ja ympäristöselostus, työ- ja elinkeinoministeriö

Pormestari antoi työ- ja elinkeinoministeriölle seuraavan lausunnon Uudistuva ja osaava Suomi 2021-2027 EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmaehdotuksesta ja siihen liittyvästä ympäristöselostuksesta (VN/8737/2019).

Yleiset kommentit ohjelmaehdotuksesta

Suomen EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakautta koskevassa ohjelmaehdotuksessa kuvataan jäsenmaan kehittämistoiminnalle asettamat lähtökohdat, tavoitteet, toimet sekä rahoitus. Ohjelmaehdotus sisältää Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) tuettavat toimet. Ohjelma toteutetaan vuosina 2021-2027.

Ohjelma on sisällöltään monipuolinen ja se antaa runsaasti mahdollisuuksia aluekehittämiseen. Kuntien merkitys aluekehittäjänä on ymmärretty ohjelmavalmistelussa. Myönteistä on myös se, että ohjelma on valmisteltu kumppanuusperiaatteella ja niin, että alueet ovat voineet vaikuttaa ohjelman kohdentumiseen alueellisten haasteiden perusteella.

Ohjelmalla pyritään vaikuttamaan rakenteellisiin koko Suomea koskeviin haasteisiin kuten tutkimuksen ja kehityksen BKT-osuuteen ja energiatuotannon päästöihin. Tuottavuuskehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että ohjelma osaltaan viitoittaa tietä kohti neljän prosentin TKI-osuutta bruttokansantuotteesta.

Ohjelman alkuosassa pitäisi mainita, että Suomi luopuu hiilivoimasta viimeistään vuonna 2029 ja ohjelman tavoitteena on edistää siirtymistä vähäpäästöisimpiin energiamuotoihin. Sähköistyvän liikenteen kannalta on hyvä, että ohjelmalla voidaan edistää myös kestävää akkutuotantoa.

Ohjelman alussa tulisi olla myös johdanto, jossa on kuvaus siitä, miten REACT EU-rahoitus liittyy kokonaisuuteen. Rahoituksen jaossa kehittyneiden alueiden osuus on suhteellisen pieni verrattuna siirtymä- tai NSPA-alueisiin. Myönteistä on, että kestävän liikennejärjestelmän kehittämiseen on mahdollista saada jossain määrin hankevaroja, vaikka varsinaisesti saavutettavuus on painopisteenä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ohjelmaan lukeutuva kansallisen kaupunkikehittämisen ITI-rahoitus on myös tärkeä, koska se mahdollistaa innovatiivisen aluelähtöisen kehittämisen.

Ohjelman toimeenpanon kannalta on tärkeää, että hankkeiden hallinnollisia menettelyjä kehitetään niin, että hankkeiden käsittely- ja maksatusajat ovat mahdollisimman lyhyitä.

Koronaepidemian vaikutuksiin viitataan lyhyesti sivulla 4. Koronaepidemia on vuodesta 2020 lähtien merkittävästi heikentänyt toimintaedellytyksiä erityisesti pääkaupunkiseudun kaupungeissa, joiden elinkeinorakenne on palveluvaltainen. Koronan vaikutuksesta kaupunkeihin on kasautunut eniten tartuntoja, sulkutoimet ovat kohdentuneet kaupunkeihin ja niiden seurauksena sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset osuvat rankimmin kaupunkeihin, kaupunkilaisiin ja alueen yrityksiin. On tästä syystä selvää, että myös koronan jälkihoitotoimet, hoito- ja palveluvelka ovat suhteellisesti suurimmat kaupungeissa. Tämä liittyy kaikkiin ohjelman tavoitteisiin kuten esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyyn.

Tekstin luettavuuteen, asioiden toistoon sekä tilannekuvatiedon paikkaansa pitävyyteen tulee kiinnittää huomiota. Ohjelman tilannekuvatietoa pitää tarkentaa ja virheelliset väittämät poistaa. Ohjelman alkuosassa todetaan, että nuorisotyöttömyys on vähentynyt (s.8 ja s.16). Väitteissä pitäisi tuoda esille ajallinen yhteys ja todeta ainakin, että vuodesta 2020 alkaen nuorisotyöttömyys kasvoi suurissa kaupungeissa. Matkailu- ja ravintola-alat ja erikoiskauppa ovat kärsineet erityisen paljon koronaepidemiasta ja näillä aloilla työskentelee paljon nuoria. Sivulla 16 kohdassa 3 ”Yhteenliitetympi Eurooppa” viitataan siihen, että Itä- ja Pohjois-Suomen matkailu on kärsinyt eniten koronaepidemiasta. Helsingin ja Lapin matkailuelinkeinot ovat eniten kärsineet koronaepidemian vaikutuksista Suomessa. Ohjelmatekstissä pitäisi myös olla tuoretta tilastotietoa esimerkiksi työllisyysasteesta, 2010-luvun kehitys ei ole olennaista.

Ohjelma-asiakirjan rakenne on ongelmallinen, koska samat kappaleet toistuvat jopa lukuisia kertoja. Esimerkiksi Itämeren alueen strategiaa koskeva sama kappale on ohjelmassa kymmenen kertaa (s.24, 31, 37, 45, 52, 59, 65,78, 85 ja 92). Kestävä kehitys läpileikkaavana periaatteena samoin kuin toimet tasa-arvon, osallisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseksi toimintalinjojen erityistavoitteiden hankkeiden toteutuksessa ovat kannatettavia. Ne voitaisiin todeta yleisinä rahoitettavaa hanketoimintaa ohjaavina periaatteina, jolloin niitä ei tarvitsisi toistaa kunkin erityistavoitteen kohdalla.

Indikaattoritietojen osalta hämmentävältä vaikuttaa se, että esimerkiksi työpaikkatavoitteet ovat kovin alhaisia kehittyneillä alueilla, joissa kuitenkin suurin osa työpaikoista on. Asiakirjassa pitäisi tuoda esille se, miten lukuihin on päädytty (esim. kytkentä rahoituksen määrään). Myös indikaattoritaulukot voisivat olla yhdessä kohtaa.

Kommentit toimintalinjoittain

Toimintalinja 1: Innovatiivinen Suomi

Erityistavoite 2.1.2 mahdollistaa sen, että hankerahoitusta voitaisiin ohjata liikennejärjestelmän innovaatioihin ja digitalisaatioon sekä myös reaaliaikaiseen tiedontuotantoon. Rahoitusmahdollisuus reaaliaikaiseen tiedontuotantoon edistää kestävän liikennejärjestelmän kehittämistä, johon kunnissa panostetaan. Reaaliaikaisen tiedontuotannon kehittämisen merkitystä korostettiin myös joulukuussa 2020 julkaistussa EU:n komission kestävän ja älykkään liikenteen strategiassa.

Julkinen sektori on digitalisoinut palveluja jo pitkään, mikä on tuottanut laajat asiatietorekisterit. Tämä mahdollistaa tietojohtamisen ja palvelujen kehittämisen, mutta ennen kaikkea datan hyödyntämisen uudella tavalla palvelutuotannossa. Esimerkkinä voi mainita Helsingin kaupungin datastrategian mukaisen asiakkaiden palvelutarpeiden ennakoinnin datan avulla. Palvelujen ennakoiva kohdentaminen kaupunkilaiselle edellyttää analyyttisten menetelmien käyttämistä ja datan hyödyntämistä laajasti. Luottamus julkiseen hallintoon on Suomessa korkea, mikä on data- ja tekoälyasioiden kehittämisessä erityisen tärkeää. Ohjelmaesityksessä tulisi painottaa sitä, että Suomessa ja Euroopassa tulee kehittää ketterämpiä yhteisiä käytäntöjä datan hyödyntämiseen. Tällä hetkellä käytäntöjen puute estää usein datan paremman hyödyntämisen.

Toinen painotus jota voitaisiin tuoda esiin on ns. MyData-periaate, joka tuo kaupunkilaiset datahallinnan keskiöön. Periaatteen mukaan kaupunkilainen voi itse päättää, miten häntä koskevaa dataa jaetaan ulkopuolisille. Tämä mahdollistaa aivan uudenlaisen palvelutoiminnan, mutta myös sen, että kaupungin hallinnassa olevaa dataa voisi jakaa ja hyödyntää alustamaisesti ulkopuolisen ekosysteemin, kuten yhteisöjen, yliopistojen ja yritysten, käyttöön. Ulkoiset toimijat voivat tehdä tutkimusta ja kehittää sellaisia palveluja, jollaisia kaupungilla ei ole tarjolla tai palveluntarjonta on puutteellista.

On myönteistä, että Innovatiivinen Suomi -toimintalinjassa tuetaan muun muassa kaupunkien ja kuntien pilotointi- ja kokeiluympäristöjen kehittämistä. Herää kuitenkin kysymys, onko kasvavien kaupunkien ja kaupunkiseutujen kehittäminen huomioitu riittävästi Kestävän kaupunkikehittämisen ITI-strategian ohella? Osa suurista kaupungeista on pidemmällä alustamaisessa tekemisessä ja laajemminkin innovaatiotoiminnassa kuin kansallinen tai alueellinen taso. Tämä tulisi tuoda näkyviin tekstissä paremmin, ITI-osioiden lisäksi.

PK- ja startup-yritysten ohella tulisi mahdollistaa myös suurten yritysten ja pienempien yritysten yhteiset hankkeet ja ekosysteemien kehittäminen.

On myönteistä, että kulttuuritoimialan TKI-toimintaa ja luovaa osaamista hyödynnetään aiempaa enemmän yrityksissä ja muissa organisaatioissa. Esimerkiksi ns. digitaalisten luovien alojen TKI-toiminnan ja liiketoiminnan kehittämiseen tulisi panostaa.

Rahoituksen jaossa kehittyneiden alueiden osuus on erittäin pieni verrattuna siirtymä- tai NSPA-alueisiin (tutkimusinfra, yrityksille suunnatut toimet ja tuet jne.).

Toimintalinja 2. Hiilineutraali Suomi

Energiatehokkuustoimenpiteissä korostuu liikenne, rakennuskanta ja energiatuotanto, kuten myös Helsingin kaupungin hiilineutraalisuustyössä. Energiatehokkuuteen liittyen on keskeistä yhteistyön ja osaamisen edistäminen, älyratkaisujen hyödyntäminen ja rakennusten osalta myös puurakentaminen. Energiantuotannossa näkyy hajautetut ratkaisut, tuotannon monipuolistaminen ja energian varastointi. Liikenteessä on keskeisenä energiatarpeen vähentäminen, uudet palvelukonseptit ja vaihtoehtoiset voimanlähteet sekä julkiset hankinnat. Nämä osuvat melko hyvin yksiin Helsingin kaupungin suunnitelmien kanssa.

Ohjelmaluonnoksessa todetaan, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen näkyy ilmastostrategioissa niin kaupunkien kuin valtion tasolla heikosti. On hyvä, että asia on nostettu hillinnän rinnalle ja sen tärkeyttä korostetaan sekä lyhyen aikavälin että pitkän aikavälin toimien ja varautumisen osalta. Tässä yhteydessä on myös tunnistettu sopeutumisen mahdollinen vaikutus kilpailukykyyn.

Ilmastonmuutokseen sopeutumissa ollaan kaupungeissa vielä alkuvaiheessa, vaikkakin esimerkiksi Helsingissä on ilmastoriskien kartoitus jo tehty ja sopeutumislinjaukset hyväksytty. Niiden toteuttaminen vaatii kuitenkin konkretisointia, priorisointia ja resurssien varmistamista.

Ohjelmatekstissä tuodaan hyvin esiin mm. suunnittelukäytäntöjen kehittäminen, viherrakenteet ja luontopohjaiset ratkaisut sekä yhteistyö, jotka ovat keskeisiä myös kaupungin sopeutumistyön kannalta.

Kiertotalouden osalta ohjelmatekstissä korostuu yhteistyö ja kaupunkien ja kuntien toimiminen kasvualustoina, uudet innovaatiot sekä kiertotalouskonseptien kehittäminen. Siinä on tunnistettu myös rakentamisen mahdollisuudet kiertotaloudessa. Nämä asiat korostuvat myös Helsingin kiertotaloustyössä, joka on vielä melko alkutekijöissään massataloutta lukuun ottamatta.

Sivulla 43 otsikon ”Tavoitteena hiilineutraalisuus ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen” alla mainitaan lyhyesti "elinkaaritarkastelu" päästövähennysten näkökulmasta. Voisiko tätä avata sanallistamalla sitä tarkemmin? Muualla elinkaaritarkasteluun viitataan pääasiassa tuotteiden pitkäikäisyyden ja talouden näkökulmista (s. 15 ”elinkaarihallinta) tai eritellen elinkaari- ja ympäristökriteerit (s.51).

Toimintalinja 3: Saavutettavampi Suomi

Ohjelmaesityksen pääperiaatteena on kestävä liikkuminen, hiilestä irtautuminen ja erityisenä tavoitteena mm. paikallisen saavutettavuuden kehittäminen. Kaupunkien ja TEN-T ydinverkon urban node –kaupunkien paikallista multimodaalisuutta eli korkean tason saavutettavuutta kehittävät ja katuverkkoon ulottuvat vaikuttavat ratkaisut hankkeineen tulisi ulottaa selkeästi ohjelman piiriin. Saavutettavamman Suomen osalta ohjelman tavoitteita ei edistetä Uudenmaan alueella, vaikka vaikuttavuus sen kaupunkien alueilla olisi juuri tässä ohjelmassa asetetuille tavoitteille erittäin merkittävä.

EAKR-rahaston tavoitteena on tukea kestäviä ratkaisuja. Erityistavoitteeseen kirjatun liikennejärjestelmien strategisen suunnittelun irrallisuus maankäytön strategisesta suunnittelusta ei ole tarkoituksenmukaista kestävyyden näkökulmasta. Tästä syystä tulisi edellyttää, että liikennejärjestelmän strateginen suunnittelu tulee laatia maankäytön strategisen kokonaisuuden osana, ei siitä irrallisena, kuten ohjelmateksti painottaa ja antaa olettaa. Liikennejärjestelmän suunnittelukokonaisuuteen kuuluvat liikkumisympäristö ja eri liikennemuodot kuten kävely ja pyöräily, joukko-, henkilöauto- ja tavaraliikenne. Yksittäisten hankkeiden sijaan kestävässä maankäytön suunnittelussa tarkastellaan niin kokonaisuutta kuin erilaisten toimenpideyhdistelmien vaikutuksia liikkumiseen ja liikenteeseen, ei siitä irrallisena.

Maankäytön strateginen suunnittelu on se mekanismi, joka sisältää kokonaisvaltaisen tarkastelun, jossa liikennejärjestelmäsuunnittelun ja elinkeino- ja yritysalueiden maankäytön tavoitteet kestävällä tavalla sovitetaan yhteen. Olisi tarkoituksenmukaista, että EAKR-rahastosta myönnettäviä varoja osoitetaan logistiikka- ja investointihankkeille, jotka tukevat maankäytön eheyttämistä ja kestävän kokonaisuuden syntymistä. Ohjelmassa tulisikin edellyttää ja erityisesti korostaa kaupunkien ja kaupunkiseutujen maankäytön kokonaissuunnittelua ja yhteentoimivuuden varmistamista EAKR-rahoituksen myöntämisedellytyksenä.

Ohjelmaehdotuksessa korostuvat väylät ja väylähankkeet. Erityistavoitteen pääasiallisena sisältönä on mainittu myös paikallistasolla toteutettavat yhteydet TEN-T –verkkoon. Olisiko ohjelmaa mahdollista laajentaa tulevaisuudessa niin, että investointeja on mahdollista kohdentaa multimodaalisten asemanseutujen ja TEN-T urban node -ratkaisuissa Uudella maalla?

Sivulla 65 mainitaan, että ”erityistavoitetta rahoitetaan ainoastaan Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutun alueen erillisrahoituksella.” Tähän kohtaan olisi hyvä liittää perustelu.

Toimintalinja 4: Työllistävä, osaava ja osallistava Suomi

Luku 4 sisältää paljon kannatettavia ajatuksia, kuten esimerkiksi monialaiset, moniammatilliset ja monikanavaiset ohjaus- ja neuvontapalvelut koulutuksessa ja työelämässä sekä asiantuntijoiden osaamisen vahvistamisen, jotta he pystyvät paremmin kohtaamaan monimuotoistuvan asiakaskunnan tarpeet. Myös räätälöidyt palvelut, joilla vastataan työvoiman kohtaanto-ongelmiin ja rekrytointihaasteisiin, ovat tärkeä näkökulma. On myös hyvä, että ohjelmaluonnoksessa korostetaan monissa eri kohdissa yhteistyötä työelämän toimijoiden kanssa.

On myönteistä, että ohjelmaluonnoksessa painottuvat joustavat mahdollisuudet osaamisen lisäämiseen niin muodollisessa koulutuksessa kuin epämuodollisissa oppimisympäristöissäkin. Työntekijöiden mahdollisuus kouluttautua työn ohessa ja työelämässä on tärkeää ja koulutuksia tulisi kehittää vahvemmin myös yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa.

Työelämän joustojen lisääminen ikääntyneille, jotta työurat pitenisivät, on kannatettava näkökulma. Yleisesti ikäjohtamisen osaamisen kehittäminen on kannatettavaa.

Osaamistarpeiden ennakointi on tärkeää koulutuksen tarjonnan näkökulmasta. Ennakointitiedon ja ennakointi- ja osaamisverkoston kehittämisen lisäksi tarvitaan myös ennakointimallien luomista koulutuksenjärjestäjien avuksi, jotta koulutuksenjärjestäjät pystyvät paremmin vastaamaan työelämän osaamistarpeisiin

Ohjelmaluonnokseen on sisällytetty paljon moniammatillisten ohjaus- ja neuvontapalveluiden kehittämiseen viittaavia asioita. Ohjaamo on jo olemassa oleva moniammatillinen ohjaus- ja kehittämispalvelu, joten kehittäminen kannattanee suunnata Ohjaamon toimintaan, eikä luoda Ohjaamon rinnalle toista palvelua.

On kannatettavaa, että kansainvälisten osaajien merkitys on nostettu ohjelmaluonnoksessa. Sen lisäksi, että Suomeen houkutellaan vieraskielisiä osaajia, myös ulkomailla asuvien suomalaisten osaajien paluumuuttoa Suomeen tulisi edistää kuin myös Suomessa asuvien ulkomaisten korkeakouluopiskelijoiden jäämistä Suomeen töihin valmistumisensa jälkeen. Samalla yritysten ja organisaatioiden valmiutta kohdata kulttuurista moninaisuutta tulisi vahvistaa.

Huono-osaisuus eriytyy usein alueellisesti. Tällöin on tärkeää, että kehitettävät palvelut ovat myös fyysisesti mahdollisimman lähellä asiakkaita. Huono-osaisuuden ”kasautuminen” on hyvä määre käyttää tässä kontekstissa.

EU-rahoitusta tulisi voida kohdentaa systeemiseen muutokseen ja ennaltaehkäisevään toimintaan täydentämään julkisia palveluita. Kun tavoitteena on ennaltaehkäistä huono-osaisuuden kasautumista on syrjintään puututtava varhain, jolloin todennäköisemmin saavutetaan vaikuttavampia muutoksia. Tämä siksi, että jo nyt perus- ja lakisääteinen toiminta kohdentuvat korjaaviin palveluihin.

Ohjelmaluonnoksessa niputetaan kaikkein vaikeimmassa sosioekonomisessa asemassa olevat myös syrjäytymisvaarassa oleviin. Hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevan perheen lapsi voi myös syrjäytyä esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelman vuoksi. Tämän voisi todeta tekstissä.

Vanhempien työllistymisen edistämisen lisäksi tulee tukea kouluttautumista, jos vanhempien koulutus on jäänyt kesken tai heiltä puuttuu tutkinto.

On kannatettavaa, että yhteistyössä työnantajien kanssa kehitetään erilaisia valmennus- ja kuntoutustoimia, jotka voidaan toteuttaa työpaikoilla. Olisi myös varmistettava, että työpaikoilla on valmiudet ja osaaminen työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden vastaanottamiseen ja tukemiseen, mm. avainhenkilöstöä kouluttamalla.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan integroiminen koulutukseen on kiinnostava ajatus. Toivottavasti tässä ei ole ajatuksena liittää toiminta ainoastaan korkea-asteen koulutuksen yhteyteen, vaan myös toisen asteen koulutus otetaan huomioon.

Toimintalinja 5: Sosiaalisten innovaatioiden Suomi

Ohjelmassa keskitytään lastensuojelun avo- ja sijaishuollon asiakkaisiin ja nuoriin. Heidän osaltaan on keskeiset palvelujen kehittämistarpeet nostettu hyvin esiin.

Myös ns. erityistä tukea taritseviin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat Helsingissä perhesosiaalityön ja nuorten sosiaalityön asiakkaita, tulisi kohdentaa toimenpiteitä. Sosiaalipalveluissa ”erityistä tukea tarvitsevasta lapsesta” on kyse silloin, kun lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään ja kehitystään, lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään tai lapsi on erityisen tuen tarpeessa, koska hänellä on vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön tai usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai syyn vuoksi. Edellä mainittuihin kohderyhmiin olisi myös tärkeää kohdentaa toimenpiteitä, jotta heistä ei tule lastensuojelun asiakkaita.