Luonnonsuojelualueen perustaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma, Tahvonlahdenharju

Esitys on ehdotuksen mukainen.

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Suojelun perusteet

Tahvonlahden harju on Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2015–2024 kohde (https://www.hel.fi/static/ymk/lso.html(Link leads to external service)). Se esiintyy luonnonsuojeluohjelmassa nimellä Tahvonlahdenharju. Kaupungin luonnonsuojeluohjelmaa toteutetaan perustamalla luonnonsuojelualueita. Tahvonlahden harjun suojeluperusteita ovat geologinen muodostuma (toinen Helsingin hyvin säilyneistä harjuista) ja vanha mäntyvaltainen metsä. Lisäksi alue mainitaan suojeluohjelmassa arvokkaana lepakoiden ruokailualueena. Rantaniityltä on myös todettu kasvistollisia arvoja.

Alue täyttää luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset (luonnonsuojelulaki 10 §): uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi, jonka suojelutason säilyttämistä luonnonsuojelualueen perustaminen parantaa.

Rauhoituksen tarkoitus

Tahvonlahden harjun luonnonsuojelualueen perustamisen tarkoituksena on geologisen muodostuman, luontotyyppien ja lajien säilymisen turvaaminen.

Valmistelu

Kaupunkiympäristön toimialan ympäristönsuojelu ja ohjaus -yksikkö on valmistellut luonnonsuojelualueen perustamisesityksen. Lisäksi alueelle on laadittu konsulttityönä hoito- ja käyttösuunnitelma, joka on esityksen liitteenä 1. Suunnitelmassa on esitetty tarpeelliset toimenpiteet luonnonympäristön hoitamiseksi ja alueen virkistyskäytön ohjaamiseksi. Uudenmaan ELY-keskus hyväksyy hoito- ja käyttösuunnitelman luonnonsuojelualueen perustamisen yhteydessä.

Alueella tehtiin tarvittavat luontoselvitykset vuonna 2019, ja luontotietoa täydennettiin vuosina 2020–2021 hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelun yhteydessä. Lisäksi vanhemmista luontoselvityksistä koottiin tietoja valmistelun tueksi.

Laajasalon luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmista järjestettiin 30.3.2021 verkossa yleisötilaisuus, jossa käsiteltiin myös tulevaa Tahvonlahden harjun luonnonsuojelualuetta. Tilaisuuteen osallistui 45 kaupunkilaista, jotka saivat kommentoida alueen suunnitelmaa ja esittää kysymyksiä alueesta. Vastauksista julkaistiin tiedote kaupungin verkkosivuilla noin viikko tilaisuuden jälkeen (https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/asuminen-ja-ymparisto/kaavoitus/Verkkotilaisuus_Laajasalon_ls-alue…(Link leads to external service)).

Luonnonsuojelualueen perustamisesityksestä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmasta pyydettiin kannanotto Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseltä (Helsy), Jyty Metropoli ry:ltä, Laajasalo-Degerö Seuralta, Stansvikin kyläyhdistykseltä ja Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringalta. Kannanoton lähettivät Helsy ja Stansvikin kyläyhdistys. Kannanottoja ja niihin laadittuja vastineita on käsitelty jäljempänä.

Alueen sijainti ja rajaus

Tahvonlahden harjun luonnonsuojelualue sijaitsee Laajasalon Kruunuvuoressa, Stansvikin kartanopuiston eteläpuolisella Tahvonlahdenniemellä. Alueen pinta-ala on 4,01 hehtaaria. Luonnonsuojelualueeseen kuuluu niemen länsirannalla kapea kaistale vesialuetta, muuten raja seuraa rannoilla vesirajaa. Pohjoisreunalla raja kulkee Stansvikin kartanon puistosuunnitelman puistona hoidetun osuuden rajaa ja ulkoilutietä pitkin. Luoteisosassa suojelualue ulottuu rantasaunan piha-alueen rajalle. Alueen rajaus on esitetty liitteessä 2.

Kiinteistötiedot ja omistus

Perustettava luonnonsuojelualue sijaitsee kiinteistöllä 91-412-1-253 Stansvik. Helsingin kaupunki omistaa kiinteistön.

Lainhuutotodistus on esityksen liitteenä 3.

Kaavatiedot

Tahvonlahden harjun luonnonsuojelualueella on voimassa asemakaava 11960 (https://kartta.hel.fi/helreport/planpdfloader/?id=11960(Link leads to external service)). Kohteella on kaavassa merkintä VL/s (virkistysalue, jota tulee hoitaa siten, että sen geologia-, luonto- ja maisema-arvot säilyvät) ja W (vesialue). Yleiskaava 2016:een tuleva luonnonsuojelualue on merkitty virkistys- ja viheralueeksi. Oikeusvaikutteisella yleiskaavan Kaupunkiluonto-teemakartalla se on suojeltavaksi tarkoitettu alue.

Luonnon yleispiirteet ja luontoarvot

Luontotyypit

Tahvonlahden harjun pääasiallinen luontotyyppi on rannikon kuiva kangasmetsä, joka on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen (EN). Metsän puusto muodostuu eri-ikäisestä männiköstä, jossa on kohtalaisesti lahopuuta. Suuria mäntykeloja esiintyy melko paljon. Metsää on aikoinaan harvennettu. Lisäksi harjulla tavataan kymmenkunta vanhaa arkangelinlehtikuusta, joiden siemenistä on itänyt myös taimia. Kangasmetsän kenttäkerroksen valtalaji on mustikka ja avoimet kohdat ovat runsasheinäisiä. Aluskasvillisuus on paikoin kulunutta, ja etenkin niemen kärjessä se on tallauksen seurauksena kulunut kokonaan pois.

Luonnonsuojelualueen koilliskulmassa sijaitsee kauan sitten maa-aineksen ottopaikalle kehittynyt vaahteravaltainen jalopuumetsikkö. Metsävaahtera uudistuu nykyisin paikalla luontaisesti. Metsikössä kasvaa selvästi vaahteraa niukemmin myös muita jaloja lehtipuita: metsälehmusta, saarnea ja tammea sekä lisäksi hieman pähkinäpensasta.

Selvitysalueen rantoja kiertävät erilaiset merenrantaluontotyypit. Näistä Itämeren hiekkaranta on valtakunnallisesti luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, muut elinvoimaisiksi. Koillisosassa on pienialaisesti suurruohoniittyä, joka vaihettuu tervaleppälehdoksi. Kangasmetsän ja avoimen rannan välissä on kapeana vyöhykkeenä pensasmaisia leppiä. Tahvonlahdenniemen itärannalla on kapea hiekkarantavyöhyke. Niemen länsirannalla on kivien, lohkareiden ja somerikon lomassa mosaiikkimaisesti kasvavaa runsaslajista rantaniittyä. Se on luontotyypiltään 'Itämeren sora- ja somerikkorantaa' sekä 'Itämeren kivikkoista niittyrantaa'. Niittyrannalla rantavoimat ovat synnyttäneet monimuotoisen kasvillisuuden, jota hanhien laidunnus pitää matalana.

Niemen avoimille rannoille on levinnyt vieraslajiasetuksen perusteella torjuttavaa hyvin haitallista kurtturuusua, joka on saatu merkittävästi harvenemaan kitkemällä. Muita tulevalla luonnonsuojelualueella tavattavia vieraslajeja ovat isotuomipihlaja ja terttuselja.

Eliölajit

Perustettavan luonnonsuojelualueen rannoilla kasvavia, huomionarvoisia kasvilajeja ovat monin paikoin tavattava, valtakunnallisesti vaarantunut (VU) keltamatara, alueellisesti uhanalainen ja Helsingissä hyvin harvinainen (RT) rantatyräkki sekä Helsingissä harvinainen isokäärmeenkieli. Muita mainittavia ovat isosappi, särmäputki, ruokopuntarpää, värimorsinko, rantanätkelmä, iharuusu ja niemenkärjessä kasvava kalliotuhkapensas. Vaahteralehdossa kasvaa lehtosaarni on silmälläpidettävä (NT) laji.

Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa vuosille 2015–2024 Tahvonlahdenharjulla mainitaan havaitun seuraavat lepakkolajit: viiksisiippa, vesisiippa, pohjanlepakko ja pikkulepakko. Vuoden 2017 lepakkoinventoinnissa alueelta todettiin keskinkertaisia määriä lepakoita, pääasiassa viiksisiippoja.

Tahvonlahdenniemeltä todettiin vuonna 2019 tehdyssä kovakuoriaisselvityksessä 164 lajia, joiden joukossa oli yli kymmenen harvinaista tai harvinaisehkoa lajia. Huomionarvoiset lajit ovat pääasiassa Suomenlahden rannoille tyypillisiä. Erikoisin alueelta havaittu laji oli uutena pääkaupunkiseudulle löytynyt murasonkiaislaji (Carpelimus sp.).

Tuleva luonnonsuojelualue sisältyy Tringa ry:n / Margus Ellermaan rajaamaan tärkeään Tahvonlahden linnustoalueeseen. Itse Tahvonlahden harjulta on ilmoitettu varsin vähän lintuhavaintoja, sen sijaan Stansvikin kartanon puistoalue on kartoitettu selvästi tarkemmin. Dokumentoidut lajit ovat enimmäkseen vesilintuja. Niistä isokoskelo on mahdollisesti pesinyt niemellä.

Alueen käyttö

Tahvonlahdenniemi on yhdessä Stansvikin kartanopuiston kanssa hyvin suosittua ulkoilualuetta. Ulkoilijat käyttävät aluetta erityisesti kävelyyn, jonka yhteydessä harrastetaan yleisesti koiran ulkoilutusta ja luonnon tarkkailua. Polkujuoksu on suosittu liikuntamuoto paikalla. Niemen kärki ja länsiranta houkuttelevat kauniina päivinä kerralla kymmenittäin luonnossa liikkujia ottamaan aurinkoa, eväsretkelle ja uimaan. Paikalla vallinneen käytännön mukaan lähinnä itärantaa on käytetty koirien ulkoiluttamiseen. Niemen kärjessä kalastetaan, varsinkin siikaa keväisin. Rannoilla on useita nuotionpohjia. Stansvikin kyläyhdistyksen perinteenä on ollut polttaa juhannuskokko niemenkärjessä. Länsirannan pohjoispäässä, saunarakennuksen läheisyydessä on vanha ja huonokuntoinen ulkokuntoilupiste, jonka käyttö vaikuttaa vähäiseltä. Penkkejä on sijoitettu eri puolille niemeä. Alueella ei ole kaupungin ylläpitämiä palveluita.

Tahvonlahdenniemelle pääsee maitse ainoastaan puiston kautta. Niemellä on Stansvikinniemi-niminen pääreitti, joka kulkee harjun lakea pitkin niemen eteläkärkeen. Pääreitin lisäksi alueelle on syntynyt useita, enimmillään viisi harjun suuntaista polkua. Venelaitureita on molemmin puolin niemeä suunnitellun luonnonsuojelualueen pohjoispuolella, ja ainakin itäitärannalla on vierasvenepaikkoja.

Alueen vilkas virkistyskäyttö on kuluttanut erityisesti Tahvonlahdenniemen kärjen kasvillisuutta, ja siellä rannalle kulku on myös aiheuttanut sortumaa rantatörmään. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään erilaisten rakenteiden asentamista tulevalle luonnonsuojelualueelle kasvillisuuden ja pinnanmuotojen kulumisen vähentämiseksi.

Ehdotus rauhoitusmääräyksiksi

Yleiset rajoitukset

Alueella on kielletty:

• rakennuksien, rakennelmien ja teiden rakentaminen
• maa-aineksen, kivien ja kaivoskivennäisten ottaminen ja maa- tai kallioperän vahingoittaminen tai muuttaminen
• kasvien ja sienten tai niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen
• luonnonvaraisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai häiritseminen ja niiden pesien hävittäminen
• tulenteko, telttailu ja muu leiriytyminen
• muut toimet, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen

Liikkumisrajoitukset

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi on kielletty:

• liikkuminen tarkoitukseen merkittyjen polkujen ja ranta-alueiden ulkopuolella 1.9.-14.7. välisenä aikana
• moottoriajoneuvolla liikkuminen, lukuun ottamatta alueen hoidon kannalta välttämätöntä liikkumista
• ratsastus
• koirien, kissojen ja muiden lemmikkien irti pitäminen

Sallitut toimenpiteet

Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallittua:

• liikkuminen jalan ja pyörällä tarkoitukseen merkityillä poluilla ja ranta-alueilla
• marjastus ja sienestys koko alueella 15.7-31.8. välisenä aikana
• toimintarajoitteisen henkilön liikkuminen sähkömoottoroidulla apuvälineellä merkityillä poluilla ja ranta-alueilla
• vaarallisiksi arvioitujen puiden ja niiden oksien tapauskohtainen poistaminen siten, että puiden rungot jätetään lahopuuksi kasvupaikalleen tai sen läheisyyteen
• ulkoilureittien ja polkujen ylläpitoon ja turvallisuuteen liittyvät toimet
• haitallisten vieraslajien poistaminen maanomistajan luvalla
• muu toiminta hoito- ja käyttösuunnitelmassa sekä toimenpidesuunnitelmissa tarkemmin osoitetulla tavalla

Kannanotot

Helsy ry:

Kannanotossaan Helsy esitti pääasiassa positiivisia huomioita hoito- ja käyttösuunnitelmasta. Yhdistys kannattaa paitsi Tahvonlahden harjun suojelua, myös sille esitettyjä luonnonhoitotoimia: rantaniityn hoitoa, lahopuun lisäämistä ja pihlajan rajoittamista männyntaimien ympäriltä. Lisäksi hoito- ja käyttösuunnitelmaan kuuluvia portaita, aitoja, kieltotauluja ja valvontaa pidetään järeinä, mutta tarpeellisina toimenpiteinä kasvavan virkistyskäyttöpaineen kohteena olevalla alueella. Myös alueelle ehdotettuja rauhoitusmääräyksiä kannatettiin.

Helsy ehdottaa suunniteltua luonnonsuojelualuetta laajennettavaksi Tahvonlahdenniemen luoteiskulmassa sijaitsevalle rantakaistaleelle, jonka se katsoo edustavan yhtä hyvin Itämeren rantaluontotyyppejä kuin niemen muutkin rannat.

Helsy esittää, että lehtipuuston sallittaisiin kehittyä vapaasti tiheikköiseksi muualla kuin hoidettavien männyntaimien yhteydessä. Tämä hyödyttäisi kannanoton mukaan alueelle kerääntyviä eläimiä, kuten syksyllä paikalla pysähtyviä lintuparvia. Rantojen kulutusta yhdistys pyrkisi hillitsemään asentamalla kevyitä aitauksia rannoille rajoittamaan kulkua vastaavasti kuin hoito- ja käyttösuunnitelmassa on esitetty harjun rinteelle.

Luonnonsuojeluyhdistys kannattaa kulumisen ja kasvillisuuden kehityksen seurantaa vuosittain. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa oli suositeltu kulumisen seurantaa enintään kolmen vuoden välein ja kasvillisuuden kehityksen seurantaa noin viiden vuoden välein, mutta viimeistään ennen suunnitelman päivityksen yhteydessä eli arviolta noin kymmenen vuoden kuluttua.

Vastine:

Helsyn ehdottama, perustettavan luonnonsuojelualueen laajentaminen esityksen rajauksen luoteispuolelle mahdollistaisi kaupungin uhanalaisten luontotyyppien kartoituksissa todetun kahden luontotyyppikohteen suojelun. Kohteet kuuluvat silmälläpidettävään luontotyyppiin ’Itämeren kivikkoiset niittyrannat’. Toisen kohteen edustavuus on arvioitu kohtalaiseksi, toisen hyväksi (paras edustavuusluokka on erinomainen). Tältä kannalta niiden liittäminen suojelualueeseen lisäisi niittyrantojen suojelun kattavuutta Tahvonlahdenniemellä.

Osalla eteläisempää Itämeren kivikkoista niittyrantaa on voimassa olevassa asemakaavassa 11960 sama merkintä, VL/s-1, kuin perustamisesityksen rajauksen sisällä. Lopulla tästä luontotyyppikohteesta ja pohjoisemmalla niittyrantakohteella on merkintä VP/s (puistoalue, jota tulee hoitaa siten, että alueen ja rakennuskannan kulttuurihistoriallinen arvo, maisemallinen arvo ja alueen geologiset arvot säilyvät). Lisäksi kaava mahdollistaa laiturien rakentamisen molemmille kohteille. Stansvikin kartanopuistoon on myös laadittu puistosuunnitelma, joka seuraa asemakaavan ratkaisuja.

Esittelijä katsoo, että Helsyn ehdotus suunnitellun luonnonsuojelualueen laajentamiseksi sisältäisi hyviä puolia luontoarvojen turvaamisen osalta, mutta laajentamiseen sisältyy eräitä ongelmia, joiden ratkaisu vaatisi Helsingin kaupungin sisäisiä viranomaisneuvotteluja. Ongelmiin ei välttämättä löytyisi ratkaisua, ja neuvotteluista saatava hyöty jäisi todennäköisesti vähäiseksi verrattuna niihin kuluviin resursseihin. Lisäksi tarvittaisiin merkittäviä muutoksia hoito- ja käyttösuunnitelmaan. Helsyn laajennusehdotus on myös osittain voimassa olevan kaavan vastainen.

Helsy ei käsittele kannanotossaan laajennusehdotuksen suhdetta suojelualueen yhtenäisyyteen. Kaupungin valmisteleman rajausehdotuksen laajentaminen erillisillä osa-alueilla ei ole esittelijän käsityksen mukaan hyvä ratkaisu varsinkaan siksi, että alueen käyttäjien olisi tällöin hyvin vaikeaa hahmottaa suojelualueen luoteisosassa alueen rajoja. Rantaluontotyyppikohteiden liittäminen luonnonsuojelualueeseen yhtenäistä aluerajausta käyttäen toteutuisi, jos rajaukseen liitettäisiin myös metsää tai vaihtoehtoisesti rantasaunan tonttia laitureineen sekä lisäksi kahden luontotyyppikohteen välistä, ihmisen selvästi muuttamaa ranta-aluetta. Jos yhdistäminen eteläisempään luontotyyppikohteeseen toteutettaisiin rantasaunan pohjoispuolelta metsän kautta, suojelualueen osaksi tulisi myös saunalle johtava ulkoilutie tai suojelualue jouduttaisiin katkaisemaan tien kohdalta.

Kaavassa ei ole muuten huomattavaa estettä VL/s-1-merkityn rantaosuuden kuulumiselle luonnonsuojelualueeseen, mutta laiturin rakentaminen heikentäisi tai supistaisi luontotyyppiä. Laiturin rakentaminen pitäisi sallia rauhoitusmääräyksissä. Suojelualueen ulottaminen puistoalueelle (VP/s) olisi selvästi erikoisempi ratkaisu kuin sen ulottaminen VL/s-1-alueelle. Todennäköisesti tästä seuraisi tarve kaavamuutokseen.

Helsyn suositus tiheikköjen jättämisestä männyn taimien kasvun turvaamiseksi raivattavien laikkujen ulkopuolelle on ainakin pihlajan osalta yhteneväinen hoito- ja käyttösuunnitelman kanssa. Suunnitelmaan kuuluu vaahterantaimien raivaaminen kaikkialta kangasmetsästä. Vaahteraa kasvaa kangasmetsässä huomattavasti vähemmän kuin pihlajaa. Vaahteran raivaaminen ei vaikuta käytännössä tiheikköjen määrään harjulla.

Helsyn ehdotus ranta-alueiden kevyestä aitaamisesta muuttaisi hyvin radikaalisti Tahvonlahdenniemen nykyistä käyttöä, johon kuuluu oleellisesti virkistäytyminen veden äärellä. Esittelijä katsoo, että alueen nykyisen virkistyskäytön yhteensovittamista luonnonsuojelun kanssa on hyvä pitää alueen määräysten tavoitteena. Jos Helsy tarkoittaa kannanotossaan aitaamisella rantojen sulkemista ulkoilijoilta, kyse olisi merkittäviltä osin nykyisen virkistyskäytön lakkauttamisesta. On totta, että kulun rajoittaminen koko ranta-alueella varjelisi paremmin sen luontotyyppejä ja kasvillisuutta, mutta samalla valvonnasta myös iltaisin ja viikonloppuisin tulisi välttämättömyys monen ulkoilijan kokiessa rajoittamisen kohtuuttomana toimena. Samalla on kuitenkin todettava, että kaupunki on varannut Tahvonlahdenniemen pääasiassa luonnonsuojeluun, joten ulkoilukäyttö ei saa heikentää oleellisesti alueen luontoarvoja. On vaikea ennakoida, miten paljon ulkoilijamäärien kasvu vaikuttaa kasvillisuuden kulumiseen. Jos luontoarvot eivät säily hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyillä keinoilla ja ehdotetuilla määräyksillä, niitä on muutettava eli suunnitelma päivitettävä ja ehdotettava määräyksiin tiukennuksia tilanteen muuttamiseksi.

Edelliseen liittyen Helsyn ehdotus kasvillisuuden kulumisen ja kehityksen seurannan toistotiheydestä on esittelijän käsityksen mukaan kannatettava. Alueen käyttöpaineen kasvaessa todennäköisesti nopeasti varsinkin kulumisen vuosittainen seuranta on perusteltua. Kasvillisuuden kehityksen tarkkaan seurantaan sitoutuminen vaatisi alueen kokoon nähden suhteellisen merkittävää resurssien kohdentamista alueeseen. Kulumisen seurannan yhteydessä voidaan seurata resurssien puitteissa myös kasvillisuuden muutoksia menetelmällä, joka ei perustu tarkkoihin lajikohtaisiin mittauksiin. Usein toistettavassa kasvillisuusseurannassa on parempi kiinnittää huomiota erityisesti harvinaisten ja uhanalaisten lajien, kuten keltamataran, rantatyräkin ja käärmeenkielen runsauteen ja dokumentoida niiden kasvupaikkojen säilyminen ja paikalla laajalti esiintyvistä lajeista mahdolliset runsauden muutokset karkealla luokituksella.

Stansvikin kyläyhdistys:

Stansvikin kyläyhdistys kannattaa Tahvonlahden harjun luonnonsuojelualueen perustamista. Yhdistyksen kannanoton pääsisältö on vaatimus rajata Tahvonlahden harjun luonnonsuojelualue paljon suunniteltua laajemmaksi. Kannanotossa viitataan Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmaan 2008–2017, jossa suojeltavan alueen pinta-ala oli 9,04 hehtaaria. Perustamisesityksessä suojeltavan alueen pinta-ala on 4,01 hehtaaria ja kannanotoilla olleessa hoito- ja käyttösuunnitelmassa pinta-alaksi ilmoitettiin 3,83 hehtaaria. Yhdistys esittää, että nykyiset luonnonsuojelualueet Vuorilahden paadet ja Stansvikin lehto- ja kaivosalue, kaupungin luontotietojärjestelmän tärkeät lintukohteet Tahvonlahden alue ja Varisluodonkari, suojeltu luontotyyppi Kruunuvuoren lehmusmetsikkö sekä nyt luonnonsuojelualueiksi ehdotetut Kruunuvuorenlampi ja Tahvonlahden harju tulisi yhdistää myöhemmin yhtenäiseksi laajaksi luonnonsuojelualueeksi pienten hajanaisten alueiden sijaan.

Stansvikin kyläyhdistys viittaa lukuisiin luontoselvityksiin, joissa on todettu runsaasti luontoarvoja perustamisesityksen rajauksen ulkopuolelta, erityisesti kartanopuistosta ja Varisluodonlahden rannalta. Kannanotossa muistutetaan muun muassa Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinneissa raportoidusta, rajauksen luoteispuolelle jäävästä luontotyypistä ’Itämeren kivikkoiset niittyrannat’ ja pohjoispuolelle, kartanopuiston ja rajauksen väliin jäävästä kangasmetsäosuudesta. Yhdistys mainitsee myös erittäin uhanalaisen luontotyypin, 'Itämeren hiekkarannan' esiintymisestä Stansvikin uimarannan vieressä. Yhdistyksen esiin ottamat luontotyyppikohteet ulottuvat Koirasaartentielle ja Tahvonlahden perukkaan asti. Kannanotossa selostetaan myös lukuisia Tahvonlahdenniemen pohjoispuolelle sijoittuvia arvokkaita lajiesiintymiä. Yhdistys toteaa, että lintujen parimäärät ovat harjun alueella selvästi alhaisempia kuin sen pohjoispuolella, missä ne ovat hyvin korkeita.

Vastine:

Esittelijä toteaa, että kaupungin vanhoja maankäyttösuunnitelmia ei voi ottaa tämän hetkisten luonnonsuojelualueita tai muita kohteita koskevien suunnitelmien lähtökohdaksi. Näin ollen kaupungin edellinen luonnonsuojeluohjelma vuosille 2008–2017 ei ole Tahvonlahden harjun luonnonsuojelualueen rajaamisen kannalta merkityksellinen. Suojelualueen rajaamisessa on noudatettu voimassa olevan luonnonsuojeluohjelman 2015–2024 suuntaviivoja, mikä on myös voimassa olevien yleiskaavan ja Stansvikin alueen asemakaavojen mukaista.

Suunnitellun luonnonsuojelualueen rajaaminen yhtä laajaksi kuin Stansvikin kyläyhdistys kannanotossaan esitti, voitaisiin toteuttaa vain lukuisten kaavamuutosten jälkeen. Osa alueella vaikuttavista kaavoista on tullut vastikään voimaan, joten kaavamuutosten mahdollisuus on käytännössä poissuljettu. Hyvin laajaan suojelualueeseen tulisi myös muun muassa teiden johdosta useita epätarkoituksenmukaisia katkoksia tai rasitteita, joten käytännössä suojelu ei toteutuisi yhtenäisesti.

Esittelijä ei kiistä kartanopuiston ja sen lähialueiden korkeita luontoarvoja, mutta Stansvikin kaavoitustilanteen perusteella ne voidaan turvata vain muiden suunnitelmien kuin Tahvonlahden harjun luonnonsuojelualueen perustamisesityksen tai hoito- ja käyttösuunnitelman avulla. Suunnitellun suojelualuerajauksen pohjoispuolelle jäävien Tahvonlahdenniemen länsirannan merenrantaluontotyyppien kuulumista suojelualueeseen koskisivat ongelmat, joita on selostettu edellä Helsy ry:lle esitetyssä vastineessa.

Kommenteilla olleessa hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetty luonnonsuojelualueen rajaus ei vastaa kaikilta osin perustamisesityksen rajausta. Stansvikin kyläyhdistyksen mainitsema, rajauksen ulkopuolelle jäävä kangasmetsäosuus kuuluu lähes kokonaan tulevaan suojelualueeseen. Ulkopuolelle jää eräin kohdin kapea kaistale, joka on merkitty kartanopuiston suunnitelmaan puistona hoidettavaksi alueeksi.

Yhteenveto luonnonsuojelualueen perustamisesitykseen sekä hoito- ja käyttösuunnitelmaan tehdyistä muutoksista

Helsyn ehdotus kasvillisuuden kulumisen ja kehityksen seurannan toistotiheydestä huomioitiin muuttamalla hoito- ja käyttösuunnitelmaan kulumisen seuranta vuoden välein toistettavaksi.

Luonnonsuojelualueen perustamisesitykseen ei tehty muutoksia kannanottojen johdosta.

This decision was published on 06.07.2021

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §