Lausuntopyyntö, liikenneturvallisuusstrategia, Liikenne- ja viestintäministeriö

Pormestari antoi liikenne- ja viestintäministeriölle luonnoksesta liikenneturvallisuusstrategiaksi seuraavan lausunnon:

Luonnos liikenneturvallisuusstrategiaksi on pääosin kannatettava. Helsingin kaupunki on osallistunut strategian valmisteluun ohjausryhmän jäsenenä ja Helsingin kaupungin liikenneliikelaitos (HKL) tie- ja rautatieliikenteen turvallisuutta käsittelevän työryhmän jäsenenä. Helsingin kaupungilla on oma liikenneturvallisuuden kehittämisohjelma, jota parhaillaan päivitetään. Ohjelma tukee liikenneturvallisuusstrategian toimenpiteiden edistämistä.

Luonnos liikenneturvallisuusstrategiaksi sisältää kattavasti eri kulkumuotojen toimenpiteitä. Toimenpiteiden jalkautuminen eri toimijoiden toimintaan tulee varmistaa. Monissa toimenpiteissä on esitetty useita eri vastuutahoja vastaamaan yhden toimenpiteen toteuttamisesta. Kuhunkin toimenpiteeseen tulee asettaa päävastuutaho, joka vastaa toimenpiteen koordinoinnista ja käynnistämisestä. Päävastuutahon asettamatta jättämisen seurauksena toimenpide voi jäädä käynnistymättä. Helsingin kaupunki esittää, että ministeriö perustaa poikkihallinnollisen koordinaatioryhmän edistämään ja seuraamaan toimenpiteiden toteutumista. Helsingin kaupunki osallistuu mielellään ryhmän ja ehdotettujen yhteistyöryhmien toimintaan sekä säädösten valmisteluun.

Vaikutus Helsingin kaupungin toimintaan

Kunnat on merkitty vastuutahoiksi useissa toimenpiteissä. Vaikutuksia Helsingin kaupungin toimintaan on arvioitu erityisesti näiden toimenpiteiden osalta mutta myös muita erityisesti kaupungin toimintaan vaikuttavia toimenpiteitä on arvioitu.

Toimenpiteissä 9. ja 10. esitetään vakavien loukkaantumisten seurantaa ja tilastoinnin kehittämistä paikkatiedon ja liikkumismuodon ilmenemisen osalta. Kunnat osallistuvat toimintaan terveydenhuollon toimijoiden kautta. Toimenpide on tärkeä, jotta vakavien loukkaantumisten tapahtumapaikoista saadaan tietoa ja kunnat voivat katuverkollaan kohdistaa parannustoimenpiteitä liikenneturvallisuuden kannalta ongelmallisiin paikkoihin. Pelkästään liikennekuolemien tarkastelu ei ole riittävää tarpeellisen tietopohjan saamiseksi. Toimenpide 13. liittyy myös tilastoinnin kehittämiseen pyöräilijöiden, mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden liikenneonnettomuuksien osalta. Nykyisin kaksipyöräisten ajoneuvojen yksittäisonnettomuudet jäävät usein virallisen tieliikenneonnettomuustilaston ulkopuolelle. Onnettomuuksista on tärkeää saada tietoon onnettomuuden tapahtumapaikka, jotta kunnat voivat kohdistaa parannustoimenpiteitä katuverkolle.

Toimenpiteen 14. mikroliikkumisen verkoston perustaminen on tärkeää ja Helsingin kaupunki osallistuu mielellään verkoston toimintaan. Toimenpiteen 15. mikroliikenteeseen liittyvän tilastoinnin kehittäminen on tärkeää ja kuntien sosiaali- ja terveystoimet tulee osallistaa tilastoinnin kehittämiseen. Mikroliikkumisen osalta Helsingin kaupunki esittää myös lainsäädännön kehittämistä. Kuntien keinot vaikuttaa sähköisten liikkumisvälineiden palveluntarjoajiin ovat nykyisellään vähäiset. Lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että kunnat voisivat vaikuttaa ja säännellä palveluntarjoajien toimintaa liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Toimenpiteissä 24.–28. on esitetty liikennekasvatukseen liittyviä toimenpiteitä. Kuntia ei ole esitetty toimenpiteissä vastuutahoiksi, vaikka kunnat käytännössä toteuttavat toimenpiteet päiväkodeissa, kouluissa ja muissa oppilaitoksissa. On tärkeää, että Opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö huolehtivat opetussuunnitelmien laadinnassa liikennekasvatuksen järjestämiselle sopivan tilanteen ja riittävästi aikaa, jotta kunnilla on mahdollisuus toteuttaa liikennekasvatusta oppilaitoksissa ajan ja muiden resurssien puitteissa. Kunnat tulee lisätä vastuutahoiksi, sillä toteutuksen vastuu on kuitenkin kunnilla ja kunnat tulee osallistaa myös liikennekasvatuksen toteutuksen suunnitteluun. Toimenpiteessä 28. todetaan, että ”Kiinnitetään erityishuomiota koulujen ja päiväkotien liikenneympäristön rauhoittamiseen.” Toimenpiteeseen on lisättävä kunnat vastuutahoksi, sillä koulut sijaitsevat useimmiten katuverkon varrella, jonka liikenneympäristön suunnittelusta ja rauhoittamisesta kunnat vastaavat. Saman sisältöinen toimenpide on tosin merkitty myös toimenpiteeksi 37., jossa kunnat ovat vastuutahona.

Toimenpide 29. liikennekasvatukseen liittyen on tärkeä ja siihen on merkitty kunnat vastuutahoksi. Toimenpiteen sisältö on kuitenkin varsin yleisellä tasolla, joten konkreettisten tulosten mittaaminen voi olla haastavaa. Sama sisällön liian yleinen taso koskee toimenpidettä 48.

Toimenpide 57. edellyttää viestintää hyvin laajalle sektorille, sillä esimerkiksi kunnissa tilataan kuljetuksia monilla eri toimialoilla. Toimenpiteellä tulisi olla yksi koordinaattori, kuten Liikenne- ja viestintävirasto, joka tiedottaisi kuljetustoiminnan vastuullisuuden huomioimisesta kuntien kuljetusten tilaajille.

Raideliikenteeseen ja viestintään liittyvät toimenpiteet 58. ja 59. ovat tärkeitä, mutta tehokas ja vaikuttava viestintä edellyttää koordinointia, jota kuuluisi Väyläviraston tehtäviin.

Toimenpiteet 67.–70. liittyvät turvallisen infrastruktuurin kehittämiseen ja kunnossapitoon maanteillä ja katuverkolla. Helsingin kaupunki pyrkii kehittämään kasvavan kaupungin katuverkkoaan ja kunnossapitämään sitä mahdollisimman hyvin mutta valtion tulee osallistua enemmän maantieverkon liikenneturvallisuuden ongelmakohtien ratkaisemiseen kaupungin alueella ja osoittaa lisää rahoitusta yhteisesti havaittuihin ja vaikuttavimpiin parannustoimenpiteisiin.

Toimenpiteessä 71. esitetään nopeusrajoitusohjeiden päivittämistä. Helsingin kaupunki on vuonna 2018 päivittänyt omaa katuverkkoaan koskevaa nopeusrajoitusohjeistusta. Kaupunki osallistuu mielellään valtakunnallisen ohjeen päivitystyöhön. Toimenpide 74. liittyy nopeusrajoitusten laskemiseen runsaiden jalankulku- ja pyöräilymäärien alueilla. Helsinki on jo toteuttanut toimenpidettä katuverkollaan vuonna 2019, mutta toimenpide on tärkeää saada käytäntöön koko maassa. Samoin automaattisen liikennevalvonnan kehittämiseen ja lisäämiseen liittyvä toimenpide 75. on hyvä koordinoida valtiojohtoisesti. Helsingin kaupungin katuverkolla ollaan jo toteuttamassa seuraavien vuosien aikana merkittävää lisäystä automaattiseen kameravalvontaan. Kameravalvonnan vaikutuksiin liittyen kaupunki on ollut mukana myös ennen-jälkeen tutkimuksessa, jonka ennen -osuus on laadittu vuonna 2019 ja jälkeen -osuutta suunnitellaan toteutettavaksi vuonna 2022.

Toimenpiteessä 76. ehdotetaan edistettäväksi liikkumisen palveluiden syntyä kokeilujen, julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyön ja digitalisaation kautta. Helsingin kaupunki suhtautuu positiivisesti liikkumisen palvelujen kehittämiseen. Mikäli kunnille osoitetaan sitovia toimenpiteitä, pitäisi tämä huomioida myös resursseissa.

Toimenpiteessä 79. ehdotetaan hyödynnettäväksi kansallisen tason suunnitelmia ja ohjeita eri suunnittelutasoilla liikenneturvallisuuden parantamisessa. Helsingin kaupunki on laatinut myös omia suunnitteluohjeitaan esimerkiksi pyöräliikenteeseen liittyen. Kaupunki voi kuitenkin soveltaa kansallisia ohjeita soveltuvin osin.

Pyöräily- ja jalankulkuväylien kunnossapitoon liittyvä toimenpide 81. on tärkeä liikenneturvallisuuden kannalta. Toimenpiteen sisältöä tulee kuitenkin kehittää konkreettisempaan suuntaan. Kunnossapitoon varatut rahat eivät monissa kunnissa ole riittäviä, joten kunnossapidon tapoja ja priorisointia pitäisi pystyä kehittämään, jotta olemassa olevaa ja uutta infrastruktuuria voidaan ylläpitää riittävällä tasolla. Samoin pyöräliikenteen ja jalankulun infrastruktuurin kehittämiseen liittyvä toimenpide 82. vaatii riittävää rahoitusta toteutuakseen ja kuntia voidaan tukea toimenpiteen toteuttamisessa esimerkiksi valtionavustusten avulla.

Toimenpiteet 94.–97. koskevat liikenteen automaatiota. Liikenteen automaatioasteen lisääntymisellä inhimillisten virheiden osuutta saadaan vähennettyä. Sääntelyä tulee kuitenkin kehittää jalankulku ja pyöräliikenne sekä kaupunkien erityispiirteet huomioiden. Helsingin kaupunki osallistuu mielellään sääntelyn kehittämiseen.

Lainsäädäntöön liittyviin toimenpiteisiin liittyen Helsingin kaupunki kannattaa strategiassa esitettyä lainsäädännön vaikutusten arviointia liikenneturvallisuuden näkökulmasta. Erityisesti toimenpiteessä ajokorttiuudistuksen arvioimiseksi tulee kiinnittää huomiota nuorten kuljettajien korkeampaan onnettomuusriskiin. Ajokorttilakien tulisi myös tukea nuorten ohjaamista kestävien kulkumuotojen käyttäjiksi.

Vaikutukset liikenneturvallisuuteen

Liikenneturvallisuusstrategian visiona on, että kenenkään ei tarvitse liikennemuodosta riippumatta kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi luvussa 7. on esitetty muita tarkempia seurantamittareita strategian eri linjauksille.

Kaikkien toimenpiteiden toteutuessa, liikenneturvallisuusstrategia tukee hyvin nollavision mukaista tavoitetta ja muita luvussa 7. esitettyjä tavoitteita. Strategian vaikuttavuutta lisäisi, jos vaikuttavimpia toimenpiteitä ohjelmoitaisiin aikajanalle toteuttavien tahojen toiminnan suunnittelun tueksi.

Raitioliikenne

Raitioliikenteen osalta tulee tuoda selkeämmin esille, että raitioliikenteeseen kohdistuu myös raideliikenteen sääntelyä ja että eräät strategialuonnoksessa raideliikenteelle kohdistetut toimenpiteet koskevat myös raitioliikennettä.

Selvyyden vuoksi strategiassa tulisi käyttää seuraavia termejä:

Vaikutukset resursseihin

Liikenneturvallisuuden edistämiseksi tarvitaan eri tahojen yhteistoimintaa. Tavoitteena on, että liikenneturvallisuus vakiintuu osaksi normaalia toimintaa eri hallinnonaloilla. Liikenneturvallisuusstrategiassa asetut toimenpiteet tukevat tätä tavoitetta.

Helsingin kaupunki osallistuu mielellään ehdotettuihin yhteistyöryhmiin sekä erilaisten lakien ja säädösten valmisteluun. Kuitenkin strategian toimenpiteiden nopeampi ja tehokkaampi toteuttaminen edellyttää myös liikenneturvallisuuteen osoitettujen valtion määrärahojen lisäämistä ja kohdentamista erityisesti perusväylänpitoon, infran kehittämiskohteisiin ja kunnossapitoon liittyvien toimenpiteiden osalta.