Lausuntopyyntö, luonnon virkistyskäytön strategia, ympäristöministeriö

Pormestari antoi ympäristöministeriölle luonnoksesta luonnon virkistyskäytön strategiaksi seuraavan lausunnon:

Kaupunkialueella luonnon ja muiden viheralueiden monikäyttöisyys korostuu. Ihmisen näkökulmasta virkistysympäristöinä toimivat alueet ovat samaan aikaan luonnon monimuotoisuuden ja ekologisten verkostojen säilyttämisen alueita, kulttuuriympäristöjä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen, kuten hulevesien hallinnan alueita.

Helsinkiläisten merkittävin päivittäinen virkistysympäristö on kaupungin lähiluonnossa, mutta myös rakennetuissa ulkotiloissa, kuten puistoissa ja katuympäristöissä. Virkistymisen ympäristöt syntyvät kaupunkiluonnon, kulttuurihistoriallisten ympäristöjen sekä muun rakennetun ympäristön ja sen palveluiden kerroksista. Rakennetut puistot ja historialliset kohteet jäävät mainitsematta luonnon virkistyskäytön strategiassa ja sen virkistyskäytön määritelmässä. Näiden ympäristöjen merkitys kaupunkilaisten virkistysympäristöinä on suuri.

Virkistyskäytön strategiassa virkistyskäytön määritelmään sisältyy ainoastaan vapaa-aikana tapahtuva luonnonympäristöissä liikkuminen ja oleskelu. Määritelmä ei huomioi virkistysympäristöjen merkittävyyttä vapaa-ajan ulkopuolisessa toiminnassa, kuten työmatkoilla, etätyön ympäristöinä tai virkistysympäristöjen käyttöä esimerkiksi opetuksessa ja nuorisotoiminnassa.

Yhdenvertaisen luonnon virkistyskäytön edistämisen painoarvoa strategiassa tulee lisätä. Luonnon terveysvaikutuksiin liittyvä tutkimus on oleellisesti muuttanut käsitystä luonnon merkityksestä. Luontoa pitää olla jokaisen arkielämässä myös kaupungeissa. Lähiluonnon merkitys korostuu. Erityistä huomiota tulee kiinnittää niihin ryhmiin, joilla on esteitä lähteä luontoon. Toimintalinjauksiin tulee lisätä maininta ikäihmisten ja mielenterveyskuntoutujien luonnon virkistyskäytön helpottamisesta ja lisäämisestä.

Luonnon virkistyskäytön lähtökohtana on monimuotoisen luonnon riittävä määrä, mikä tulisi lisätä strategisiin tavoitteisiin. Luontoalueiden kestävä käyttö korostuu tiiviissä kaupungissa. Käyttäjien määrä aiheuttaa paikoin maaston kuluneisuutta ja eri käyttäjäryhmien tarpeiden yhteensovittamiseen tarvitaan laadukasta kulunohjausta.

Asukasmäärän kasvaminen edellyttää yhä suurempaa panostusta viheralueiden kunnossapitoon ja hoitoon sekä virkistysympäristöjen laatuun. Kulutuksen ja lisääntyvän virkistysalueiden käytön vaikutus on erityisesti korostunut pandemia-aikana. Rakennettujen, kulutusta kestävien viheralueiden riittävä määrä ja toisaalta luonnonympäristöjen käytön opastus ja hallinta on tärkeää käyttäjämäärien kasvaessa. Luontoalueiden käytön suunnittelun, kunnossapidon ja ympäristökasvatuksen resurssit varmistamalla voidaan virkistysmahdollisuudet turvata myös jatkossa. Virkistyskäytön strategiaan tulee lisätä mainita riittävän lähiluonnon määrästä ja laadusta. Tämä on tärkeää erityisesti kaupunkialueilla.

Kaupungeissa asuvat tarvitsevat toisaalta myös luontovirkistysmahdollisuuksia laajemmilla luontoalueilla kaupunkien ulkopuolella. Hyvät mahdollisuudet luonnossa virkistäytymiseen lisäävät kotimaanmatkailua ja edistävät vähäpäästöistä elämäntapaa.

Luonnonsuojelualueisiin saattaa liittyä jokamiehenoikeuksista poikkeavia rauhoitusmääräyksiä. Jokamiehenoikeudet ja luonnossa liikkumisen ohjeistus -kohtaan tulee lisätä maininta mahdollisista luonnonsuojelualueita koskevista poikkeamista jokamiehenoikeuksiin ja vastuutahoksi lisätä kunnat.

Jo edellisessä strategiassa (Maailman toimivin kaupunki 2017
–2021) Helsinki asetti tavoitteeksi, että ”Viher- ja sinialueiden ekologinen laatu, saavutettavuus ja terveysvaikutukset turvataan”, kaupunkiympäristöä kehitetään liikkumiseen ja arkiaktiivisuuteen kannustavaksi tasapuolisesti eri kaupunginosissa, ja Helsinki vaalii arvokasta luontoaan ja toimii kaupunkiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Uudessa strategiassa (2021–2025) tavoitteeksi on asetettu kaupunkirakentamisen yhteensovittaminen lähiluonnon arvojen kanssa ja monimuotoisen luonnon aktiivinen vaaliminen. Kaupunkilaisten omia mahdollisuuksia ympäristöystävällisten valintojen tekemiseen helpotetaan. Kaupunkilaisten terveys lisääntyy, kun omaehtoisen liikkumisen edellytykset paranevat.

Helsingin yleiskaavan tavoitteena on viherverkostokaupunki, jossa viher- ja virkistysalueet ovat kaikkien helsinkiläisten saavutettavissa kestävillä kulkumuodoilla, kuten kävellen, pyöräillen ja joukkoliikenteellä.