Poistokokoelman perustaminen MuseumPlus kokoelmahallintajärjestelmään ja poistokokoelmaan liitettävät taideteokset, HAM Helsingin taidemuseo

Vs. taidemuseon johtaja päätti Poistokokoelman perustamisesta MuseumPlus kokoelmahallintajärjestelmään ja Poistokokoelmaan siirrettäväksi LIITE 1 teoslistan teokset.

Poistokokoelmaan siirto tarkoittaa erilaisin menetelmin suoritettavaa objektin, HAMin kohdalla taideteoksen, pysyvää siirtämistä pois museokokoelmista; sekä konkreettisia poistotoimenpiteitä, että teoksen statuksen muutosta.

HAM Helsingin taidemuseo käynnisti poistettujen ja poistettavien teosten tarkistamisen projektin, kun siirryimme MuseumPlus-kokoelmahallintajärjestelmän käyttöön 2021 vuoden lopussa. Kaikkia kokoelmia on tarkasteltu takautuvasti tässä yhteydessä. Nykyaikaiseen kokoelmahallintaan siirtymisen lisäksi viimeisin määräaikainen teosinventointi talletuskohteissa saatiin valmiiksi edellisenä vuonna 2020, ja HAMin kokoelmakeskuksen inventointityötä jatkettiin edelleen. Näiden kolmen projektin tullessa päätökseen on perustellut syyt siirtää takautuvasti kokoelmateoksia MuseumPlus-järjestelmään perustettavaan Poistokokoelmaan yllä olevan päätöksen mukaisesti. Taideteosten poistamiselle on museostandardien mukaiset prosessit.

Poistettavien teosten yhteinen arvo ei ole taloudellisesti merkittävä. Suurin osa poistettavista teoksista on grafiikan vedoksia 1950, -60 luvuilta, joista kokoelmassa on useimmiten monia vedoksia samaa teosta.

Kokoelmapolitiikan poistojen pääperiaatteena on, että poistot tulee tehdä perustellusti. Poiston peruste voi olla se, että teos on rakenteeltaan tai materiaaliltaan vaarallinen. Teos voi olla tuhoutunut materiaaliteknisistä tai olosuhdesyistä (esim. rakennetussa ympäristössä tapahtuvien muutosten takia), vandalismin seurauksena tai teos voi olla varastettu tai kadonnut.

Poistaminen voidaan nähdä myös yhtenä kokoelman kehittämisen välineistä. Helsingin taidemuseon kokoelmat muodostuvat kaupungin 1800-luvun loppupuolelta lähtien eri tahojen tekemistä hankinnoista sekä lahjoituksista. Taideteoksia on hankittu alusta asti myös esille kaupungin ulko- ja sisätiloihin, alun perin kaupunkilaisten ja työntekijöiden iloksi. Vuonna 1979 Kaupungin taidekokoelma liitettiin kulttuuriasiainkeskukseen ja taidekokoelmien nimi muutettiin Kaupungin taidemuseoksi. Taidemuseon perustamisen jälkeen kokoelmien luettelointia ja hoitoa on tehty museoammattilaisten toimesta.

Vanhat merkinnät teostiedoista ovat joiltain osin epätarkkoja ja puutteellisia eivätkä vastaa nykyisiä taideteosluetteloinnin standardeja. Kokoelmiin on myös liitetty teoksia, jotka eivät laadullisesti vastaa museokokoelmalle määriteltyjä kriteerejä. Nykyään taidemuseon talletustoiminnalla ja julkisella taiteella on selkeät tavoitteet, prosessikuvaukset ja säännölliset inventoinnit. Vuosikymmenten kuluessa teosten sijoituspaikoista on saattanut kadota teoksia, joita ei ole pystytty jäljittämään tai ne ovat tuhoutuneet erinäisistä syistä.

Säilyttämisen etiikka on keskeistä museotyössä. Taideteosten ainutkertaisuus määrittelee vahvasti taidekokoelmista tehtäviä poistopäätöksiä. Poistopäätöksiä tehtäessä muistetaan taidemuseon rooli ja vastuu taidevarannon ylläpitäjänä myös tuleville sukupolville. Joitakin kokoelmien osia tai yksittäisiä teoksia pitää kuitenkin pystyä uudelleenarvioimaan. Muut erityisesti huomioon otettavat seikat liittyvät taiteilijan rooliin sekä tekijänoikeudellisiin kysymyksiin, kuten taiteilijan luoksepääsyoikeuteen teoksiinsa.

Yhtään kokoelmapoistoa ei tehdä ilman asianmukaista arviointia. Lopullisen poistoarvion ja poistoesityksen tekee aina taidemuseoammattilaisista koottu asiantuntijaryhmä keskustelun perusteella yhdessä määriteltyjä arviointikriteereitä ja ICOM:in museotyön eettisiä sääntöjä noudattaen. Arviointi voi johtaa myös poistoprosessin keskeyttämiseen.