Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Vallilan puisto, kaupunkiympäristön toimiala

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
Y-tunnus: 0201256-6

**********

Alueen omistaja

Helsingin kaupunki omistaa alueen.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja
-valvontayksikköön 17.9.2024.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:
-Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu, Kunnostuksen yleissuunnitelma, Vallilan puisto, Helsinki, 17.9.2024, Ramboll Finland Oy
-Kiinteistötiedot

Ilmoitusta on täydennetty sähköpostiviestillä 27.9.2024. Täydennyksessä on esitetty korjattuina kiinteistötunnus ja näytepisteiden merkintöjä sekä täsmennetty puiston rakentamissuunnitelmia. Lisäksi on täsmennetty kunnostustavoitteita ja toimenpiteitä säilytettävän kasvillisuuden alueilla. Riskinarviota on täydennetty.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Kunnostettava alue sijaitsee Helsingin 22. kaupunginosassa (Vallila) kiinteistöllä 91-22-9903-101, osoitteissa Kangasalantie 12, Kangasalantie 10, Rautalammintie 1 a, Vallilan puisto ja Karstulantie 1 a. Ilmoitusalueen koko on noin 16 520 m².

Alueella on voimassa asemakaavat nro 1865 ja 12508. Alue on puistoaluetta. Ilmakuvatarkastelun perusteella kohde on ollut jo vuonna 1932 puistoaluetta ja nyt uudistettava allas on rakennettu 1940-luvulla ja alueella ei ole sen jälkeen tehty suuria muutoksia. Puiston perusparannuksen yhteydessä uusitaan vesiallas ja allasrakenteisiin liittyvät vesijohdot sekä altaan tyhjennykseen liittyvät hulevesikaivot ja -linjat. Puisto rakennetaan puistosuunnitelman mukaisesti ja alueelle on tulossa uusia istutusalueita ja uusia puita. Osa puista säilytetään paikallaan ja osa siirretään uuteen paikkaan puiston alueella. Puistosuunnitelma on esitetty kunnostussuunnitelmassa. Suunnitelmat voivat vielä osittain muuttua. Koko puiston alue on otettu mukaan kunnostusalueeksi, koska alueen puistosuunnittelu on käynnissä ja kaivutarvetta voi tulla myös muille, kuin syyskuussa 2024 aloitetun vesialtaan alueelle.

Maaperän pilaantuneisuus

Alueella on todettu valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen kynnysarvon ylittäviä metallien/alkuaineiden ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia sekä alemman ohjearvon ylittävät PAH-yhdisteiden pitoisuudet. Pilaantuneisuuden aiheuttajasta tai ajankohdasta ei ole tietoa. Arvion mukaan pilaantuneisuus johtuu täyttömaista ja/tai maanparannusaineena käytetystä masuunikuonasta.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Vallilan puiston alueella on täyttömaata, jonka alla on kalliota sekä täyttömaata, jonka alla on savea ja avokalliota. Humuksesta ja hiekasta koostuvan täyttömaakerroksen paksuus on 1–3 metriä. Maanpinta on pohjakartan mukaan tasolla +19,8…+21,5 ja avokallioalueella kallionpinta kohoaa tasolle +25,8. Uusittavan altaan kohdalle tehdyissä tutkimuspisteissä havaittiin masuunikuonan tms. kerros.

Tutkimusalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella.

Lähin pintavesistö on kohteesta 250 metriä pohjoiseen sijaitseva Kumpulanpuro. Pohjavedenpinnantaso on ollut Helsingin kaupungin karttapalvelun mukaan alueella olevassa pohjavesiputkessa vuonna 2017 tasolla +16,10…+17,05.

Haitta-ainetutkimukset

Alueella on tehty maaperän pilaantuneisuustutkimus vuonna 2017 ja maaperätutkimuksia rakentamisen yhteydessä vuonna 2024.

Vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa kolmen tutkimuspisteen alueella todettiin kynnysarvon ylittäviä arseenin, koboltin, lyijyn, nikkelin ja/tai vanadiinin pitoisuuksia pisteiden P3, P11 ja P22 alueella. Näytteissä P3/2–3, P11/0–0,3 ja P11/2,3–3,3 arseenin pitoisuudet (6–7 mg/kg) eivät ylittäneet GTK:n Tapir-tietokannan suurinta suositeltua taustapitoisuutta (SSTP).

Vuonna 2024 otetuissa maanäytteissä on todettu alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet PAH-yhdisteitä (bentso(a)pyreeniä ja fluoranteenia) näytepisteessä RF2. Lisäksi näytteessä todettiin kynnysarvon ylittävät pitoisuudet bentso(a)antraseenia, bentso(k)fluoranteenia ja fenantreenia. Lisäksi näytepisteissä RF1, RF3, RF6, RF9, RF10 ja RF11 todettiin kynnysarvon ylittävät pitoisuudet arseenia, kobolttia, kuparia, nikkeliä tai vanadiinia. Pisteessä RF10 ja RF11 mitatut arseenin pitoisuudet eivät kuitenkaan ylittäneet suurinta suositeltua taustapitoisuutta (SSTP). Tutkimuspisteissä RF3, RF4, RF5, RF6 ja RF7 havaittiin kuonaa/jätejakeita noin 0,5–1 metrin syvyydessä.

Tutkimustulosten perusteella pilaantunutta maata (haitta-ainepitoisuus yli alemman ohjearvon) arvioidaan olevan noin 100 m²:n alueella noin 100 m³ktr (200 tonnia). Kynnysarvon ylittäviä, mutta alemman ohjearvon alittavia pitoisuuksia haitta-aineita sisältäviä maita, eli ns. kynnysarvomaita arvioidaan olevan noin 600 m³ktr.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Analyysitulosten tulkinnassa on käytetty valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arvioinnista (214/2007) esitettyjä viitearvoja. Maaperää pidetään viitearvovertailun perusteella puistoalueella pilaantuneena, jos yhden tai useamman aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Viitearvovertailun perusteella maaperää pidetään pilaantuneena koekuopan RF2 alueella.

Kynnysarvon ylittävänä pitoisuutena on todettu arseenia, kobolttia, kuparia, lyijyä, nikkeliä, vanadiinia, bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia ja/tai fluoranteenia.

Puistoalueen pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi on tehty viitearvovertailuna. Kohteen herkin tuleva käyttötarkoitus on puistoalue, jonka vuoksi viitearvoina on käytetty alempia ohjearvoja sekä SHP-viitearvoja (ekologisin perustein (SHPeko) ja terveysperusteisesti (SHPter) määritellyt vertailuarvot).

Tutkimuksessa todettu vanadiinin (134 mg/kg) sekä nikkelin (81 mg/kg) pitoisuudet ylittävät SHPeko -viitearvon tutkimuspisteessä RF6. SHPeko ylittyy myös bentso(a)antraseenin (3,5 mg/kg) osalta tutkimuspisteessä RF2. Kaikki viitearvot ylittävät maa-ainekset sijaitsevat 0,5–1 metriä nykyisen maanpinnantason alapuolella. Vanadiini, nikkeli ja bentso(a)antraseeni ovat heikosti kulkeutuvia ja pysyvät tavallisesti orgaaniseen ainekseen sitoutuneena. Pitoisuudet eivät ylitä alempaa ohjearvoa ja sijaitsevat vähintään 0,5 metriä tulevan maanpinnanatason alapuolella, joten niistä ei katsota aiheutuvan riskiä ympäristölle. Alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet bentso(a)pyreeniä (2,2 mg/kg) ja fluoranteenia (8,9 mg/kg) tutkimuspisteessä RF2 eivät ylitä SHPeko tai SHPter viitearvoja.

Ekologisten riskien arviointia on täydennetty 27.9.2024: Maaperäekosysteemin osalta merkityksellisiä ekologisia vaikutuksia voidaan olettaa aiheutuvan lähinnä silloin, kun aineita on haitallisina pitoisuuksina tarpeeksi laajalla alueella maaperän biologisesti aktiivisessa kerroksessa. Biologisesti merkittävänä kerroksena pidetään maanpinnan juurivyöhykettä, jonka arvioidaan ulottuvan keskimäärin 50 cm syvyyteen. SHPeko-arvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia on todettu vain yksittäisissä tutkimuspisteissä (vanadiinia ja nikkeliä pisteessä RF6 (0–0,5 m) ja bentso(a)antraseenia pisteessä RF2 (0,5–1 m)). SHPeko-arvon ylittävän 0,5–1 metrin syvyydellä todetun bentso(a)antraseenin ei arvioida vaikuttavan maaperäekosysteemiin merkittävästi. Lisäksi kohteen maaperä on useiden vuosikymmenten ajan ollut koskematonta, eikä ilmakuvatarkastelun perusteella alueella ole tapahtunut muutoksia vuoden 1940 jälkeen. Maaperän pintaosissa (0–0,5 metriä) esiintyvien haitta-aineiden arvioidaan olleen maaperässä vuosikymmeniä, jolloin maaperäeliöstö on todennäköisesti sopeutunut vallitseviin olosuhteisiin. Pintamaassa todetut nikkeli ja vanadiini ovat ominaisuuksiltaan heikosti kulkeutuvia ja sitoutuvat helposti orgaaniseen ainekseen ja maaperän hienoainekseen, jolloin ne eivät ole helposti maaperäeliöiden saatavilla. Kohdealueen ei arvioida olevan minkään eläimen pääasiallista elinaluetta, joten muiden kuin maaperän eliöiden altistuminen pintamaan SHPeko-arvot ylittäville haitta-aineille arvioidaan merkityksettömäksi.

Riskitarkastelun perusteella alueella todetuista haitta-aineista ei aiheudu ympäristö- tai terveysriskiä eivätkä haitta-aineet kulkeudu alueen ulkopuolelle.

Puhdistustarpeen arviointi perustuu arvioon maaperässä olevien haitallisten aineiden aiheuttamaan vaaraan tai haittaan terveydelle ja ympäristölle. Haitta-aineiden ei arvioida aiheuttavan ympäristö- ja terveyshaittaa alueen nykyisessä tai suunnitellussa maankäytössä.

Tutkimustulosten perusteella alueen maaperässä on ohjearvovertailun perusteella paikoin pilaantunutta maata. Kunnostustarve alueella syntyy rakentamisen vaatimasta kaivusta alueella, jolla on todettu haitta-aineita alemman ohjearvon ylittävissä pitoisuuksissa.

Alueelta poistetaan rakentamisen vuoksi pilaantuneita maa-aineksia yhteensä arviolta noin 100 m³ktr. Tehtyjen tutkimusten ja rakentamissuunnitelmien mukaan alueella ei ole jäämässä alemman ohjearvon ylittäviä maa-aineksia. Mikäli rakentamissuunnitelmat muuttuvat pisteen RF2 alueelle jää 0–100 m³ktr haitta-ainepitoisuudeltaan alemman ohjearvon ylittäviä pilaantuneita maa-aineksia. Tehdyn viitearvovertailun ja riskinarvioinnin perusteella havaituista haitta-aineista ei aiheudu ympäristö tai terveysriskiä alueelle eikä maiden jättämiselle täten ole estettä.

Puhdistustavoitteet

Tutkimustulosten ja riskitarkastelun perusteella kohteen maaperälle on asetettu kunnostustavoitteet seuraavasti:

-Pilaantuneet maa-ainekset (pitoisuudet yli alemman ohjearvon) poistetaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa.

-Johtojen ja kaapeleiden yms. kunnallisteknisten rakenteiden ympärille toteutetaan 0,3 metrin suojakerros maa-aineksilla, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat alle kynnysarvojen.

-Puistoalueen pintakerros toteutetaan 0,5 metrin paksuisella pilaantumattomalla (alle kynnysarvon) maa-aines- tai rakennekerroksilla tai tiiviillä pintarakenteella.

-Mikäli alueella todetaan rakentamisen aikana aikaisemmista tutkimuksista poikkeavaa pilaantuneisuutta, arvioidaan niiden osalta pilaantuneisuus ja puhdistustarve uudelleen, ellei kyseisiä maa-aineksia päätetä poistaa alueelta.

Täydennyksen 27.9.2024 mukaan tutkimukset on kohdistettu/kohdistetaan alueille, joille tulee rakentamisen vaatimaa kaivua ja näillä alueilla pintakerros (0–0,5 metriä) toteutetaan kynnysarvon alittavilla maa-aineksilla. Mikäli säilytettävällä alueella todetaan pilaantuneisuutta työn aikana, arvioidaan niiden aiheuttamat ympäristö- ja terveysriskit sekä mahdollisten huomio-/eristysrakenteiden tarve tapauskohtaisesti erikseen työn aikana. Suunnitelmat hyväksytetään viranomaisella ennen rakenteiden toteutusta.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostus tehdään massanvaihdolla alueen rakennustöiden yhteydessä. Pilaantuneet maa-ainekset poistetaan rakentamisen tai kunnostuksen tavoitetasojen edellyttämässä laajuudessa. Säilytettävän kasvillisuuden alueilla tehdään vain rakentamisen vaatimia kaivutöitä.

Pilaantuneet massat lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin pilaantuneisuuden mukaan siten, että eriasteisesti pilaantuneet massat kyetään luotettavasti ohjaamaan näiden pilaantuneisuustasoja vastaaviin vastaanottopaikkoihin. Kaivu- ja maa-ainesten pilaantuneisuusluokitus tehdään pääasiassa ennen työn aloittamista tehtyjen maaperän pilaantuneisuustutkimusten tulosten perusteella.

Mikäli ilmoitusalueella tavataan kunnostustyön aikana poikkeavaa jätettä tai viitteitä tutkimuksista poikkeavasta pilaantuneisuudesta, jätetään kyseinen maa-aines kaivamatta tai vaihtoehtoisesti massa siirretään välivarastokasaan, kunnes sen laatu on selvitetty. Alueella ei seulota maa-aineksia. Kaivun yhteydessä kaivumaista pyritään erottelemaan suuret kivet ja suuret yksittäiset jätejakeet. Mikäli kaivumaissa on runsaasti jätejakeita tai kiviä, ne erotellaan tarvittaessa seulomalla kaupungin erikseen luvittamilla välivarastointialueilla tai vastaanottopaikassa.

Pilaantuneet ainekset kaivetaan joko suoraan autoihin poiskuljetettavaksi tai läjitetään alueelle kasoihin jatkotutkimuksia varten. Poistetut maa-ainekset toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn tai hyötykäyttöön. Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä aineksia. Alueelta kaivettavat massat, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot, käytetään ensisijaisesti alueen täyttöihin tai toissijaisesti viedään pitoisuustasojen mukaisesti hyötykäyttöön, maankaatopaikoille tai muualle luvanvaraiseen vastaanottoon.

Pilaantuneen maan kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat. Siirtoasiakirjoihin merkitään sähköisessä siirtoasiakirjassa vaaditut järjestelmäkohtaiset tiedot. Siirtoasiakirjat tehdään sähköisesti kunkin vastaanottopaikan mukaisia järjestelmiä käyttäen. Jos siirtoasiakirjat joudutaan tekemään paperisina, ne viedään manuaalisesti valtakunnalliseen SIIRTOrekisteriin.

Pilaantuneen maan kunnostus päättyy, kun kunnostusalueella on saavutettu kunnostustavoitteet ja mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet on tehty.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Työmaalle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua ja valvoo kunnostusta. Ympäristötekninen valvoja tekee myös mahdollisten jätejakeiden työnaikaisen laatuarvioinnin aistinvaraisesti sekä tarvittaessa näytteenotoin ja analyysein.

Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan tarvittaessa työn aikana koekuopista, kaivannon seinämistä, -pohjista ja kasoille läjitetyistä massoista aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla.

Tutkimukset on kohdistettu ja kohdistetaan alueille, joille tulee rakentamisen vaatimaa kaivua.

Kaivutyön aikana tai sitä ennen alueelta otetaan riittävästi näytteitä poistettavien massojen laadun varmistamiseksi. Näytemäärissä otetaan huomioon jo tutkimusvaiheessa analysoidut näytteet. Näytteistä analysoidaan vähintään ne haitta-aineet, joita kyseisellä alueella on todettu kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia. Mikäli tutkimuksissa käytetään kenttäanalyysejä, niistä vähintään 10 % varmennetaan laboratorioanalyysein.

Pilaantuneen maan poistamisen jälkeen maaperän jäännöspitoisuudet tarkistetaan ottamalla näytteitä seuraavasti:

-yksi näyte kaivannon pohjasta noin alkavaa 100 m² kohden

- yksi näyte kaivannon seinämästä alkavaa noin 20 metriä kohden

Jäännöspitoisuusnäytteet otetaan edustavina kokoomanäytteinä, jotka muodostetaan noin 4–6 osanäytteestä. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään ne haitta-aineet, joita on kyseisessä kaivannossa todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

Alueen maaperään ei arvioida jäävän maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot. Näin ollen tarvetta huomio- ja/tai eristysrakenteille ei ole. Jos kaivun aikana todetaan, että kaivantojen pohjiin ja/tai seinämiin jää alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, asennetaan huomioverkko. Huomioverkkona voidaan käyttää maanrakentamisessa yleisesti käytössä olevista rakennusmateriaaleista poikkeavaa muoviverkkoa. Huomioverkkoa ei asenneta kiinteiden rakennelmien kuten paalulaattojen tms. kohdille.

Eristysrakennetta käytetään tapauksissa, jossa kaivannon seinämään jää orgaanisia haitta-aineita, jotka voivat aiheuttaa kulkeutumisriskiä. Eristysrakenne suunnitellaan tapauskohtaisesti haitta-aineen ominaisuuksien perusteella.

Mikäli säilytettävällä alueella todetaan pilaantuneisuutta työn aikana, arvioidaan niiden aiheuttamat ympäristö- ja terveysriskit sekä mahdollisten huomio-/eristysrakenteiden tarve tapauskohtaisesti erikseen työnaikana. Suunnitelmat hyväksytetään viranomaiselle ennen rakenteiden toteutusta.

Asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijainnit mitataan (xyz). Kunnostuksen loppuraportissa kuvataan tehdyt huomio- ja eristysrakenteet sekä esitetään niiden sijainnit kartoilla.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Työmaa aidataan ja merkitään pilaantuneen maan kunnostamisesta kertovin kyltein. Pilaantunutta maa-ainesta sisältävät kuormat peitetään, jotta estetään pilaantuneiden maiden leviäminen ja pölyäminen ympäristöön.

Kunnostussuunnitelmassa on käsitelty työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta.

Veden tutkiminen ja käsittely

Tarvittaessa kaivantoja pidetään kuivana pumppaamalla. Kaivannoissa, joiden alueella ei ole todettu pilaantunutta maata, vedet käsitellään ja johdetaan Helsingin työmaavesiohjeen mukaisesti.

Pilaantuneen alueen kaivannon kuivatusvedet johdetaan jätevesiviemäriin. Tarvittaessa vedet esikäsitellään ennen johtamista kiintoaineksen erotuksella, öljynerottimella ja/tai aktiivihiilisuotimella.

Kaivantovedet johdetaan jätevesiviemäriin HSY:ltä haettavan viemäröintiluvan mukaisesti. Pilaantuneiden alueiden pumpattavasta kaivantovedestä otetaan näytteet vähintään kerran viikossa. Vesinäytteistä analysoidaan HSY:n viemäröintiluvan mukaiset haitta-aineet ja muut parametrit.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Kohteen alueella ei varastoida pilaantuneita maa-aineksia. Kohteen alueella voidaan kuitenkin lyhytaikaisesti ottaa kasalle maa-aineksia niiden laadun varmentamisen, kuljetusten tai vastaanottopaikan järjestämisen vaatiman ajan.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Alueella hyödynnetään täytöissä alueelta kaivettuja maita, joiden haitta-aineiden pitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot. Alueella ei kuitenkaan hyödynnetä selvästi haisevia maa-aineksia tai kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina helposti haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia. Hyödynnettävät ainekset ovat geotekniseltä laadultaan täyttöön sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä mineraalisia rakennusjätejakeita (jätejakeiden osuus alle 10 tilavuusprosenttia) eli ne ovat niin sanottua Helsinki-moreenia. Hyödynnettävien kaivumaiden päälle tulee joko tiivis pintarakenne (asfaltointi) tai vähintään 0,5 metrin paksuinen kerros maa- tai kiviaineksia, joissa pitoisuudet alittavat kynnysarvot.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ilmoituksessa on esitetty varautuminen mahdollisiin odottamattomiin tilanteisiin.

Tiedottaminen ja raportointi

Kunnostustyön aloituksesta tiedotetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille kirjallisesti ennen aloitusta.

Työmaalla pidetään työmaapäiväkirjaa, jossa esitetään ainakin seuraavat asiat:
- tiedot alueelta pois viedyistä pilaantuneista massoista
- tiedot otetuista näytteistä
- tiedot mahdollisista poikkeavista työskentelyolosuhteista
- hajuhavainnot
- erikoiset havainnot ja poikkeamat suunnitelmista sekä syyt poikkeamiin
- mahdolliset pumpatut vesimäärät ja mahdolliset vesien käsittelytoimenpiteet

Kohteen ympäristötekninen valvoja vastaa kirjanpidosta.

Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti, joka toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa. Loppuraportissa esitetään ainakin seuraavat asiat:
- tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt
- muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot
- poistettujen pilaantuneiden massojen määrä ja niiden haitta-ainepitoisuudet
- kunnostustyön toteutus
- mahdollisesti rakennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijaintitiedot ja tyyppipiirustukset
- kunnostuksen aikataulu
-mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä
- kartta kunnostetuista alueista ja jäännöspitoisuustiedot
- mahdolliset vesien käsittelytiedot

Puhdistustyön ajankohta

Maarakennustöiden ja pilaantuneen maaperän kunnostustyötä jatketaan mahdollisimman pian syksyllä 2024.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Vallilan puiston alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja ilmoituksessa esitettyjen sekä seuraavien periaatteiden mukaisesti. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Ilmoituksessa esitetyn mukaisesti rakentamisen vaatimalla kaivualueella vähintään 0,5 metrin pintakerroksessa haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia kynnysarvoja. Lisäksi ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. Muilta kuin aiemmin tutkituilta ja riskinarviossa käsitellyiltä alueilta tulee arvioida riittävän pilaantumattoman pintakerroksen vähimmäispaksuus. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen kunnostustyön päättämistä. Arvioinnissa arseenin osalta voidaan käyttää vertailuarvona luontaista taustapitoisuutta. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4, 5 §, YSL 135 §, Jätelaki 13 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden. Pilaantumattoman maan kerroksen tulee olla paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua kaivutyön aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Kyseiset maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

4. Mikäli alueelle on jäämässä aiemmin todettua selvästi korkeampia haitta-ainepitoisuuksia ja/tai haitta-ainepitoisuuksia arvioitua selvästi laajemmalle alueelle, tulee riskinarviota tarvittaessa tarkentaa vastaamaan muuttuneita lähtöoletuksia. (YSL 135 §)

5. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa (214/2007) 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

6. Rakentamisen vaatimien kaivualueiden ulkopuolella, mukaan lukien säilytettävän kasvillisuuden alueet, on tehtävä lisätutkimuksia riittävästi siten, että koko puistoalueen maaperän haitta-ainepitoisuudet saadaan luotettavasti selvitettyä. (YSL 6 §)

7. Jäännöspitoisuusnäytteet on otettava ilmoituksessa esitetyn lisäksi, siten että kaivantojen reunoilta näytteet otetaan maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. (YSL 6 §)

8. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä luotettavasti haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa (214/2007) 5 §, YSL 6, 209 §)

9. Mikäli poiskuljetettujen massojen kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

10. Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristys- ja huomiorakenteista ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12, YSL 7, 16 §)

11. Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

12. Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely, varastointi ja kuljetus sekä muut puhdistustyön työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

13. Poistettavat pilaantuneet ja/tai jätteensekaiset maa-ainekset sekä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävät maa-ainekset, joita ei hyödynnetä tämän päätöksen määräyksen mukaisesti, on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti ensisijaisesti hyödynnettäviksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäviksi vastaanottopaikkaan, jonka luvassa on hyväkysytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

Vesien käsittely

14. Pinta- ja hulevesien pääsy alueelle kaivettuihin kaivantoihin tulee estää. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä todetut haitta-aineet. Pilaantuneiden alueiden kaivantovedet on tutkittava lisäksi HSY:n viemäröintiluvan mukaisesti. HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluille ennen vesien jätevesiviemäriin johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

15. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

16. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voi käyttää hyödyksi ilmoitusalueella. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tällöin kynnysarvomaita voi käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytetyn maa-aineksen yläpuolelle tulee sijoittaa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (asfaltti). Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. (YSL 32, 136 §, JL 8 §)

Toiminta poikkeuksellisissa ja yllättävissä tilanteissa

17. Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

18. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoitusalueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava myös sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

19. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tehtävästä kirjallisesta aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi puhdistuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja puhdistustyön valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

20. Mikäli päätösalueella todetaan haitta-ainetutkimuksien perusteella pilaantuneen maan kaivutarve myös muualla kuin rakennettavan altaan alueella, asiasta on tiedotettava ympäristöseuranta- ja
-valvontayksikölle. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin tai alueelle rakennetaan, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (Määräykset 1–5.)

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Riskitarkastelun perusteella alueella todetuista haitta-aineista ei aiheudu ympäristö- tai terveysriskiä eivätkä haitta-aineet kulkeudu alueen ulkopuolelle. Ilmoituksessa on esitetty lisäksi puhdistustavoitteet alueen maaperän 0,5 metrin pintakerrokselle. Ilmoituksen täydennyksen 27.9.2024 mukaan pilaantumaton pintakerros toteutetaan vain rakentamisen vaatimille kaivualueille, joten määräyksissä on edellytetty lisäarviota pilaantumattoman pintamaakerroksen osalta. Tällöin pilaantumattoman pintamaakerroksen paksuuden tarpeen arvioinnissa on otettava huomioon kyseisen osa-alueen käyttötarkoitus myös lasten leikkialueena.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Määräyksessä on lisäksi edellytetty tarvittaessa lisäarvioita, mikäli riskinarvion lähtöoletuksiin tulee muutoksia.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta
(Määräykset 6–9.)

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Lisätutkimuksilla selvitetään haitta-ainepitoisuudet ja mahdollinen toimenpidetarve myös rakentamisen vaatimien kaivualueiden ulkopuolella. Jäännöspitoisuusnäytteiden tutkimisella varmennetaan puhdistustavoitteiden täyttyminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Määräykset ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi (Määräykset 10–11.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteiden asennussuunnitelman esittämisellä etukäteen varataan vastaavasti mahdollisuus arvioida perusteet kaivun lopettamiselle kohdassa, johon huomiorakenteita ollaan asentamassa.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (Määräykset 12–13.)

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Veden tutkiminen ja käsittely (Määräys 14.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (Määräys 15.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (Määräys 16.)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella.

Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n nojalla kohteen arvioinnin yhteydessä. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (Määräykset 17–18.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (Määräykset 19–20.)

Määräyksessä edellytetyt tiedot ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 16, 17, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §
Jätelaki (646/2011) 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään ja VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja
-valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750 euron maksu.

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle. Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.