Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-16-9901-0, Hiittistenkuja, Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY)
Ilmalantori 1
00240 Helsinki
Y-tunnus: 2274241-9

**********

Alueen tiedot ja omistaja

Alue sijaitsee Helsingin 16. kaupunginosassa (Ruskeasuo) kiinteistöllä 91-16-9901-0 Hiittistenkujan, Hiittistenpolun ja Iniönpolun katualueilla. Kiinteistön omistaa Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 27.1.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:
- HSY, Pikku-Huopalahti, Hiittistenkuja, Puhdistuksen yleissuunnitelma, WSP Finland Oy, 24.1.2025

Ilmoitusta on täydennetty 28.1.2025 ja 10.2.2025 mm. seuraavilla tiedoilla:
- kiinteistön omistajan suostumus
- tarkennukset pilaantuneiden maa-ainesten välivarastoinnin järjestämiseen alueella
- tarkennettu arvio todetun pilaantuman ajankohdasta ja alkuperästä
- huomio- ja eristysrakenteita esitetään asennettavaksi tarvittaessa puhdistustavoitteen (ylempi ohjearvo) ylittäviin pitoisuuksiin
- Maa-ainesten hyötykäytöstä ei toimiteta yksityiskohtaista suunnitelmaa ilmoituksen yhteydessä, vaan suunnitelma toimitetaan tarvittaessa erikseen. Haitta-aineilta haisevia tai haihtuvia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia ei käytetä hyödyksi.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Ilmoitusalueella ei ole tiedossa aikaisempia pilaantuneen maaperän kunnostuksia tai maaperän puhdistamista koskevia päätöksiä.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Alue sijaitsee Helsingin Ruskeasuolla Hiittistenkujan, Hiittistenpolun ja Iniönpolun katu- ja pysäköintialueilla kiinteistöllä 91-16-9901-0. Ilmoitusalueen pinta-ala on noin 1000 m². Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa karttakuvassa.

Ilmoitusaluetta rajaa pohjoisessa asuinkortteleiden alue sekä autopaikkojen korttelialue ja etelässä julkisten lähipalvelurakennusten korttelialue sekä Pikku-Huopalahden puisto.

Pikku-Huopalahden alue on ollut osittain vesialuetta ennen 1930-lukua, jonka jälkeen aluetta on ryhdytty täyttämään. Alueella on toiminut Pikku-Huopalahden kaatopaikka 1937–1949 ja Kytösuontien eteläosan varrella on ollut romu- ja varastoalue vielä 1980-luvulla. Toimenpidealueelle sijoittuva Pikku-Huopalahden asuinalue on rakennettu 1990-luvulla.

Kiinteistön 91-16-9901-0 alue on merkitty voimassa olevassa asemakaavassa (9090) katualueeksi, pysäköintialueeksi sekä jalankululle ja polkupyöräilylle varatuksi kaduksi, jolla huoltoajo on sallittu (Iniönpolku ja Hiittisenpolku). Alueen käyttötarkoitus ei ole muuttumassa.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Alueella on aloitettu huhtikuussa 2024 Ruskeasuon ja Pikku-Huopalahden vesihuollon saneeraustyö, jonka yhteydessä havaittiin viitteitä maaperän mahdollisesta pilaantuneisuudesta Hiittistenkujan ja Iniönpolun risteyksessä joulukuussa 2024. Kaivutöiden yhteydessä tehdyssä ympäristöteknisessä näytteenotossa maaperässä todettiin raskasmetalleja, PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä. Lisäksi todettiin, että maa-aines sisälsi jätettä. Tiedossa ei ole yksittäistä maaperän pilaantumista aiheuttanutta päästöä. Kyseessä on vanha pilaantuma, joka on ollut nykyisessä sijainnissaan todennäköisesti jo ennen alueen rakentumista nykyiseksi asuinalueeksi. Pilaantunut maa-aines on aiempien kaivutöiden yhteydessä erotettu paikalle tuoduista pilaantumattomista täyttömaista suodatinkankaalla.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Maaperäkartan mukaan toimenpidealueen maaperä on kartoittamatonta. Ympäristöteknisen näytteenoton yhteydessä maaperän pintaosan todettiin olevan hiekkaa ja mursketta, jonka alla oli suodatinkangas. Suodatinkankaan alapuolella todettiin hiekkaa, mursketta ja luonnonmaana savea.

Topografiavaihtelut toimenpidealueella ovat verrattain vähäisiä. Alue viettää kohti Pikku-Huopalahtea, joka on lähin pintavesistö noin 100 metriä kohteesta lounaaseen. Noin 100 metrin etäisyydellä sijaitsee myös Haaganpuro, joka on taimenpuro ja luokiteltu herkäksi vesikohteeksi. Toimenpidealue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella.

Haitta-ainetutkimukset

Kaivutöiden yhteydessä 19.12.2024 otettiin yhteensä viisi maanäytettä kaivannon seinämistä ja kaivumaista. Haitta-aineiden pitoisuudet ylittivät kolmessa näytteessä VNa:n 214/2007 mukaiset ylemmät ohjearvot öljyhiilivetyjen C₁₀-C₄₀, PAH-yhdisteistä fenatreenin ja fluoranteenin sekä metalleista kuparin, elohopean, lyijyn, antimonin ja sinkin osalta. Lisäksi näytteissä todettiin VNa:n 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä, PAH-yhdisteitä (bentso(a)pyreeni, fenantreeni, fluoranteeni ja/tai PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus) ja lyijyä. VNa:n 214/2007 mukaisen kynnysarvopitoisuuden ylittivät naftaleeni, antraseeni, bentso(a)antraseeni, bentso(k)fluoranteeni) sekä metalleista arseeni ja kadmium.

Tutkimuksen yhteydessä maaperässä havaittiin vähäisiä määriä jätettä (tiiltä, lasia). Todetut haitta-ainepitoisuudet ja jätteet olivat täyttökerroksen ja maaperään aiemmin asennetun suodatinkankaan alapuolisessa maa-aineksessa. Suodatinkankaan yläpuolelta otetuissa näytteissä ei todettu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia tai jätteitä.

Alustava arvio haitta-ainepitoisuudeltaan VNa:n 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvon ylittävistä maa-aineksista on noin 300–500 m³ / 600–1000 tonnia. Esitetty massamäärä on alustava arvio ja se tarkentuu työn aikana.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla ei-herkällä alueella voidaan yleensä soveltaa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisia ylempiä ohjearvoja. Toimenpidealueen käyttötarkoitus ei ole muuttumassa nykyisestä katu- ja pysäköintikäytöstä. Alueella uusitaan katurakenteita, vesijohtoja, jätevesiviemäreitä sekä hulevesiviemäreitä ja muita hulevesirakenteita.

Alue ei sijaitse pohjavesialueella tai muulla ympäristön kannalta herkällä alueella. Huomioiden alueen käyttö ja alueen geologiset olosuhteet, ei arvioida olevan estettä toteuttaa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia viitearvovertailuna. Em. perusteella maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa käytetään VNa:n 214/2007 mukaisia ylempiä ohjearvoja.

Tutkimuksissa on todettu VNa:n 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia raskasmetalleja, PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä täyttökerroksen ja suodatinkankaan alapuolisessa maassa. Viitearvovertailun perusteella toimenpidealueen (katu- ja pysäköintialueet) maaperä luokitellaan voimassa olevien kaavojen mukaisessa käytössä pilaantuneeksi, ja alueella arvioidaan olevan pilaantuneen maaperän puhdistustarve.

Ilmoituksen kohteena olevilla katu- ja pysäköintialueilla esitetään käytettävän puhdistustavoitteena VNa:n 214/2007 mukaisia ylempiä ohjearvoja.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Katu- ja pysäköintialueilla tehtävän vesihuollon saneeraustyön yhteydessä kaivetaan maa-aineksia ja pilaantuneeksi todetut alueet puhdistetaan massanvaihdolla. Puhdistustöitä tehdään vain saneeraustyön vaatimassa laajuudessa. Kaivuita ei lähtökohtaisesti laajenneta haitta-ainepitoisen maan takia. Haitta-aineiden kulkeutuminen estetään tarvittaessa puhdistettaville alueille sekä sinne asennettavien putkilinjojen/rakenteiden sijaintiin, jos se riskinarviossa todetaan välttämättömäksi.

Kaivun yhteydessä pidetään erillään eri tasoisesti pilaantuneet maat sekä toimenpidealueella hyödynnettäväksi soveltuvat maat. Kaivutyö tehdään pääosin lajittelevana kaivuna siten, että isot kivet, lohkareet tai jätteet erotellaan kaivinkoneen työtarkkuudella erilleen maa-aineksesta.

Pilaantuneen maa-aineksen kuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa ja pilaantuneita maita sisältävien kuormien mukana toimitetaan siirtoasiakirja kuorman vastaanottavalle jätteenkäsittelykeskukselle. Pilaantuneita maa-aineksia kuljettavien kuorma-autojen lavat peitetään kuljetuksen ajaksi.

Pilaantuneiden maa-ainesten kaivun ja lastauksen aiheuttamat ympäristövaikutukset arvioidaan vähäisiksi ja lyhytaikaisiksi. Kaivun ja kuljetuksen aikana voi esiintyä pilaantuneiden maa-ainesten pölyämistä. Massojen pölyämistä seurataan työn aikana ja tarvittaessa massoja kostutetaan pölyämisen ehkäisemiseksi.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivumaiden hyödyntämistä ja massojen poistoa ohjaa ennakkotutkimusten ja työnaikaisten näytteenottojen perusteella ympäristötekninen asiantuntija, joka tarkistaa kaivettavien massojen haitta-ainepitoisuuksia kenttätestein ja laboratorioanalyysein. Osa näytteistä (vähintään 10 %) tarkistetaan laboratorioanalyysein, analyysien ollessa aikaisemmin todetut haitta-aineet. Kaivumassoista määritetään tarvittaessa muita haitta-aineita, mikäli kaivun aikana tehtävät havainnot sitä edellyttävät. Kaivumaista, joissa todetaan jätejakeita, tarkistetaan haitta-ainepitoisuudet.

Alueilla, joilla ennakkotutkimuksissa tai kaivutyön aikana on todettu ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia tai jätejakeita, otetaan kaivun päätyttyä kaivannon pohjasta ja seinämistä jäännöspitoisuusnäytteet. Näytteet otetaan maaperän kerrosrakenne huomioiden siten, että yksi kokoomanäyte edustaa noin 100 m²:n suuruista puhdistettua aluetta. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan ne haitta-aineet, joita kyseisellä kaivualueella on todettu ylemmän ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Jos kaivannon seinämissä todetaan puhdistustavoitteet ylittäviä pitoisuuksia, ne varaudutaan eristämään/erottamaan tarvittaessa. Vesi- ja viemärilinjojen yläpuoliset ja ympärystäytöt toteutetaan pilaantumattomalla maa-aineksella. Jos em. kaivannon alueelle tai rajoille on jäämässä haitta-ainepitoisuuksia, varaudutaan ne erottamaan pilaantumattomista täyttömaista huomio- tai eristysrakenteella. Ennen erottavan/eristävän rakenteen asentamista ollaan yhteydessä Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiseen. Ympäristötekninen valvoja on paikan päällä, kun erottavaa/eristävää rakennetta asennetaan. Valvoja ottaa myös eri työvaiheista valokuvia. Rakenteet kuvataan loppuraportissa ja merkitään raporttiin liitettävään karttaan.

Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneiksi todetuilla alueilla kaivantoihin mahdollisesti kertyvän veden pumppauksesta viemäriin sovitaan HSY Veden kanssa. Mikäli poistettavan veden haitta-ainepitoisuudet ylittävät viemäröitävälle vedelle sallitut pitoisuudet, niin vesi puhdistetaan tai poistetaan imuautolla.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Puhdistustyö suunnitellaan ja toteutetaan siten, että pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja maa-aineksia välivarastoidaan puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastointitoiminta sijoitetaan ilmoitusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutetaan siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kaivettavia, puhdistustavoitteet alittavia jätteettömiä maa-aineksia pyritään hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan täytöissä. Haitta-aineilta haisevia tai haihtuvia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia ei käytetä hyödyksi. Pilaantumattomat jätteettömät ylijäämämaat, joita ei pystytä hyödyntämään täytöissä, toimitetaan maankaatopaikalle.

Tiedottaminen ja raportointi

Maaperän puhdistuksen aloittamisajankohta ja valvojan yhteystiedot ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle ennen töihin ryhtymistä viimeistään aloitusilmoituksen yhteydessä.

Mikäli työn kuluessa ilmenee jotakin maaperän pilaantuneisuuden tai puhdistustoimenpiteiden kannalta yllättävää, ilmoitetaan siitä Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle.

Ympäristötekninen asiantuntija laatii kolmen kuukauden kuluessa työn päättymisestä toimenpideraportin, joka toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle. Raportissa esitetään hankkeen yhteydessä alueelta poistettujen maamassojen määrät, massojen sijoitus- ja käsittelypaikat, kaivannon rajaus ja jäännösnäytepisteiden sijainnit sekä mahdollisten eritysrakenteiden sijainnit. Lisäksi esitetään analyysitulokset sekä yhteenvetotaulukot alueelta otetuista näytteistä.

Mikäli maaperään jää puhdistuksen jäljiltä puhdistustavoitteet ylittäviä pitoisuuksia, määritetään mahdollisten jatkotoimenpiteiden tarve riskitarkastelun perusteella. Tarvittaessa esitetään erillinen jatkotoimenpidesuunnitelma Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle.

Puhdistustyön ajankohta

Kohteen vesihuollon saneeraustyön on määrä jatkua ja puhdistustyö aloittaa, kun kohteelle on saatu päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Hiittistenkujalla, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset ja jätteet ilmoituksessa esitetyn mukaisesti rakentamisen vaatimassa laajuudessa siten, että maaperän haitta-aineista ei aiheudu rakentamisen aikana tai sen jälkeen ympäristö- tai terveyshaittaa. Mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio on esitettävä viimeistään kunnostuksen loppuraportissa. (Ympäristönsuojelulaki 135 §, Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

2. Pilaantuneet maa-ainekset on poistettava siten, että kaivutöitä voidaan myöhemmin jatkaa nyt kunnostettavan alueen rajalta rakenteita vaarantamatta. (YSL 135 §)

3. Putket tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

4. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JL 5, 12, 13 §)

5. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (YSL 135 §, Naapuruussuhdelaki 17 §)

6. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa 214/2007 2, 3, 4 § YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

7. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan poikkeavia jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä luotettavasti haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa (214/2007) 5 §, YSL 6 ja 209 §)

8. Mikäli poiskuljetettujen massojen kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

9. Kaivutyön lopuksi kaivantojen seinämistä ja pohjista tulee ottaa edustavat jäännöspitoisuusnäytteet siten, että kaivualueen maaperään jäävät haitta-ainepitoisuudet tulevat luotettavasti selvitetyiksi. Kaivannon seinämistä näytteet on otettava maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Näytteistä on analysoitava laboratoriossa vähintään kyseisellä kaivualueella tehdyissä tutkimuksissa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

10. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maarakentamisesta poikkeavalla kestävällä huomiorakenteella. Jos puhdistusalueelle, sen reunoille tai pohjaan jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. Lisäksi eristystarve tulee arvioida, jos puhdistusalueelle, sen reunoille tai pohjaan jää puhdistustavoitteet ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista ennen kyseisten rakenteiden asentamista. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JL 12, 13 §, YSL 7, 16, 172, 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

11. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

12. Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

13. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 15, 17 §)

14. Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista vastaanottopaikkaan. Poistettavat pilaantuneet ja/tai jätteensekaiset maa-ainekset sekä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävät maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti ensisijaisesti hyödynnettäviksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäviksi vastaanottopaikkaan, jonka luvassa on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 8, 13, 29 §)

15. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

16. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

17. Työmaa on järjestettävä niin, että hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa todetut haitta-aineet. (YSL 6, 7 §)

18. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. Vesien käsittelytoimenpiteet ja vesinäytteiden tulokset tulee raportoida loppuraportin yhteydessä. (YSL 7, 155, 172 §, YSA 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

19. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että maa-ainesten välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja maa-aineksia saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

20. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Mikäli haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)

21. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

22. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina sisältäviä maa-aineksia ei saa käyttää hyödyksi. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 16 §:n mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Haitta-ainepitoisia maa-aineksia saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (tiivis asfaltti). (YSL 16, 32, 136 §, JL 8 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

23. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

24. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava myös sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

25. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

26. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. Kunnostuksesta on tarvittaessa tiedotettava naapureita. (YSL 172 §, NaapL 17 §)

27. Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoitu loppuraportti. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, johdetuista vesistä ja niiden käsittelystä, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä
(Määräysten 1–6 perustelut)

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle katualueilla tehtävän vesihuollon saneeraustyön vuoksi. Kyseessä on vanha pilaantuma, joka on todettu rakentamisen yhteydessä. Puhdistuksen yleissuunnitelmassa on esitetty, että ilmoituksen kohteena olevilla katu- ja pysäköintialueilla käytetään puhdistustavoitteena viitearvovertailun perusteella VNa:n 214/2007 mukaisia ylempiä ohjearvoja. Ilmoituksen mukaan puhdistustöitä tehdään vain saneeraustyön vaatimassa laajuudessa eikä kaivuita lähtökohtaisesti laajenneta haitta-ainepitoisen maan takia. Haitta-aineiden kulkeutuminen estetään tarvittaessa puhdistettaville alueille sekä sinne asennettavien putkilinjojen/rakenteiden sijaintiin, jos se riskinarviossa todetaan välttämättömäksi. Koska alueelle on mahdollisesti jäämässä pilaantunutta maa-ainesta, on tarpeen arvioida alueelle jäävien haitta-aineiden mahdollinen kulkeutuminen alueen ulkopuolelle sekä asennettuihin kunnallisteknisiin rakenteisiin ja putkistoihin viimeistään loppuraportin yhteydessä tai tarvittaessa jo kunnostuksen aikana.

Kunnostusta on tarpeen jatkaa niin pitkälle, että kaivutöitä on mahdollista jatkaa tulevaisuudessa esimerkiksi katualueen vieressä vaarantamatta tien tai rakennuksen rakenteita.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putkikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien korjaus- ja uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Vesijohtoverkoston materiaaleissa tulee ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta
(Määräysten 7–9 perustelut)

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen. Jäännöspitoisuusnäytteet on otettava riittävällä tiheydellä ja niiden on oltava edustavat. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi (Määräyksen 10 perustelut)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla voidaan tarvittaessa estää haitta-aineiden kulkeutuminen. Helposti haihtuvien ja kulkeutuvien haitta-aineiden eristystarve on tarpeen arvioida VNa:n 214/2007 mukaisen alemman ohjearvon ylittävissä pitoisuuksissa niiden haitallisten ominaisuuksien vuoksi. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy
(Määräysten 11–16 perustelut)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä, jonka mukaan jäte on ensisijaisesti hyödynnettävä, tai mikäli hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on toimitettava asianmukaiseen loppukäsittelypaikkaan.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Veden tutkiminen ja käsittely
(Määräysten 17–18 perustelut)

Pilaantuneen kaivantoveden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

Vesien johtaminen ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa. HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella
(Määräysten 19–21 perustelut)

Pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella
(Määräyksen 22 perustelut)

Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Ilmoituksessa esitetyn mukainen kaivettujen maa-ainesten hyötykäyttö, jossa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvon ja ylemmän ohjearvon välissä, edellyttää tarkempaa suunnitelmaa hyötykäytöstä sekä arviota hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysriskeistä. Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia. Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä tulee olla riittävä pilaantumattoman maan kerros.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa
(Määräysten 23–24 perustelut)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi
(Määräysten 25–27 perustelut)

Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa. Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt kunnostustoimenpiteet.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 16, 17, 32,134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §
Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.