Kasvatus- ja koulutuslautakunta antoi Suomen kieltenopettajain liitto ry:lle ym. seuraavan vastauksen:

Helsinki noudattaa uuteen tuntijakoon siirtymisessä Opetushallituksen asiaa koskevaa ohjetta (http://www.oph.fi/ops2016/103/0/uuteen_tuntijakoon_siirtyminen). Opetussuunnitelma on otettu käyttöön opetushallituksen ohjeen mukaisesti vuosiluokilla 1–6 1.8.2016 ja tämän jälkeen portaittain vuosina 2017–2019.

Uusi tuntijakoasetus ja perusopetusasetukseen tehdyt muutokset muuttavat eräiden oppiaineiden vuosiluokkakohtaisia tuntimääriä nykyisestä. Asetuksiin ei sisälly siirtymäsäännöksiä siitä, miten aikaisemman tuntijaon mukaan opiskelun aloittaneiden oppilaiden vähimmäistuntimäärät eri oppiaineissa määräytyvät. Myöskään Opetushallituksella ei ole lakiin perustuvaa toimivaltaa määrätä, miten tuntimäärät siirtymävaiheessa lasketaan. Asetusten tulkinta kuuluu opetuksen järjestäjille.

Oppilaan tulee opiskella nykyisen opetussuunnitelman mukaan A1-kieltä, joka alkaa pääsääntöisesti 3. luokalta ja B1-kieltä, joka alkaa 6. luokalla. Tämän lisäksi oppilas voi valita A2-kielen, joka alkaa yleensä 4. luokalla ja B2-kielen, joka alkaa 8. luokalla. Opetussuunnitelman perusteissa on yhteiset tavoitteet ja arvioinnin kriteerit kolmannelta alkavalle A1-kielelle ja neljänneltä alkavalle A2-kielelle, vaikka A2 -kieltä opiskellaan peruskoulun aikana yhteensä kolme tuntia vähemmän kuin A1-kieltä.

Helsingissä, kuten monessa muussa kunnissa, on asiaa tulkittu siten, että A-kielessä ei tarvita siirtymäajan tuntijakoa, vaan opetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa pedagogisin järjestelyin. Helsingissä kaikki peruskoulun oppilaat saavat opetusta yhteensä vähintään tuntijakoasetuksen minimimäärän eli 222 vuosiviikkotuntia (vvh). Tämä täyttyy myös nykyisin 7. luokalla opiskelevien kohdalla, koska Helsingin voimassa olevassa tuntijakopäätöksessä B1-kieltä opetetaan kaksi tuntia enemmän verrattuna valtakunnallisiin minimitunteihin. Helsingissä B1-kieltä opetetaan 6–9 luokilla yhteensä 8 vuosiviikkotuntia, 2 vvh/vuosiluokka, minimin ollessa 6 vuosiviikkotuntia.

Perusopetuslain 30 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta. Opetushallituksen mielestä lähtökohtana edellä todettujen säännösten tulkinnassa on pidettävä sitä, että opetuksen järjestäjät turvaavat oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun ja oikeuksien toteutumisen. Opetuksen järjestäjien tulee ensisijaisesti varmistaa, että eri oppiaineille opetussuunnitelman perusteissa ja opetussuunnitelmissa määrätyt tavoitteet saavutetaan perusopetuksen aikana. Tämä voidaan varmistaa suunnittelemalla ja toteuttamalla opetus siten, että uuden tuntijakoasetuksen määrittelemä valtakunnallinen minimituntimäärä kussakin oppiaineessa ja valinnaisissa aineissa täyttyy perusopetuksen aikana kunkin oppilasikäluokan osalta (ks. valtakunnallisen tuntijakotaulukon oikeanpuoleinen sarake). Toisaalta opetuksen tavoitteiden saavuttaminen voidaan varmistaa myös erilaisilla pedagogisilla ratkaisuilla ja tukemalla yksittäisiä oppilaita. Lisäksi opetuksen järjestäjien tulee huolehtia siitä, että perusopetusasetuksen mukainen vuosiluokkakohtainen vähimmäistuntimäärä täyttyy. Tämä täyttyy Helsingin peruskouluissa.

Yhden ikäluokan osalta Helsingissä ei ole tehty poikkeavaa tuntijakoa. Nykyiset 7.-luokkalaiset tulevat saamaan tuntijakoasetuksessa osoitetun minimituntimäärän (222 vvh) opetusta peruskoulun aikana. Heidän osalta tullaan seuraamaan A1-kielen tavoitteiden toteutumista ja opetusjärjestelyjä.

Kielten opetuksen tavoitteet vuosiluokille 7–9 on asetettu uuden tuntijaon mukaisesti. Vuosiluokalla 7–9 on asetettu sekä A1- että A2-kielelle yhtenäiset opetuksen tavoitteet. Tavoitteena on, että kielenkäyttö olisi mahdollisimman asianmukaista, luonnollista ja oppilaille merkityksellistä. Kielten opetuksessa kehitetään monilukutaitoa ja käsitellään erilaisia tekstejä. Lasten ja nuorten erilaiset kiinnostuksen kohteet otetaan huomioon tekstien valinnassa. Työskentelyssä korostuu pari- ja pienryhmätyö sekä yhdessä oppiminen erityyppisissä oppimisympäristöissä. Pelillisyyden, musiikin ja draaman avulla oppilaat saavat mahdollisuuden kokeilla kasvavaa kielitaitoaan ja käsitellä myös asenteita. Opetuksessa vahvistetaan oppilaan luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja käyttää niitä rohkeasti. Vierasta kieltä voidaan käyttää myös muissa opiskelutilanteissa esim. ilmiöoppimisen jaksoilla. Oppilaskeskeiset ja oppilaan aktiivisuutta korostavat opiskelu – työskentelymuodot mahdollistavat yksilöllisen etenemisen ja oikea-aikaisen tuen tarjoamisen sitä tarvitseville. Oppilaita kannustetaan oma-aloitteiseen kielen käyttämiseen sekä koulussa että vapaa-ajalla.

Mikäli A1-kielen tuntimäärää halutaan kasvattaa yhdellä vuosiviikkotunnilla, voidaan nykyisen 7. vuosiluokan kohdallaan vähentää vastaavasi B1-kielen opetusta vuosiluokilla 8 tai 9. Tämä vaihtoehto ei tuota lisäkustannuksia ja tällöin noudatettaisiin valtakunnallisen tuntijaon minimituntijakoa kaikissa aineissa. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että A1-kielen opetusta lisättäisiin joko 8. tai 9. vuosiluokalla nykyisestä kahdesta vuosiviikkotunnista kolmeen vuosiviikkotuntiin ja vastaavasti B1-kielen opetusta vähennettäisiin samalla vuosiluokalla kahdesta vuosiviikkotunnista yhteen vuosiviikkotuntiin. Yksi vuosiviikkotunti on liian vähän, kun tavoitteena on oppia 6. luokalla alkanutta B1-kieltä. Oppilaan kielitaidon kehittyminen on kumulatiivista. B1-kielessä tuntimäärän vähentäminen ja vastaavasti A1kielen tuntimäärän lisääminen ei ole pedagogisesti perusteltua.

Edellä esitetyn perusteella kasvatus- ja koulutuslautakunta katsoo nykyisen tuntijaon olevan kokonaisuudessa toimivampi, eikä nykyistä tuntijakoa lautakunnan näkemyksen mukaan ole tarpeen muuttaa nykyisten 7. luokkalaisten osalta.