Valtuustoaloite, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kiinteistöjen myyntipolitiikka

Kaupunkiympäristölautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Kaupunkiympäristölautakunta päätti todeta, että kaupunginhallituksen 22.6.2020 hyväksymässä Helsingin kaupungin toimitilastrategiassa todetaan: ” Kaupungilla ei ole tiloja, joita se ei tarvitse omassa käytössään tai joiden omistamiseen ei liity muita strategisia syitä tai pitkän tähtäimen palvelutilatarpeita. Säilytettävät arvorakennukset, kuten muut kaupungin omistamat rakennukset, ovat aina käytössä.”

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ne arvorakennukset, jotka kaupunki päättää pitää, ylläpidetään ja peruskorjataan suunnitelmallisesti. Viimevuosien esimerkkejä tällaisista ovat Hakaniemen halli ja Grundskolan Norsen, joiden peruskorjaus perustuu suureen käyttöasteeseen ja jatkuvaan pitkän aikavälin tarpeeseen.

Toimitilastrategia tarkoittaa myös sitä, että merkittävälle osalle kaupungin omistuksessa olevista suojelluista rakennuksista, jotka on joko vuokrattu kolmansille tahoille tai ne ovat tyhjillään, tullaan esittämään niistä luopumista. Luopumisesitykset valmistellaan kaupungilla monialaisena yhteistyönä. Kaupungin resurssit riittävät näiden kohteiden kohdalla parhaimmillaankin vain pitämään rakennukset sellaisessa kunnossa, että niiden peruskorjausmahdollisuus tulevalle omistajalle säilyy. Kaupungin tulee ensisijaisesti käytettävissä oleville resursseille turvata kaupungin palveluiden tilatarpeet ja kohdistaa käytössä olevat määrärahat ja henkilöresurssit näiden palvelutilojen turvallisuuden, terveellisyyden ja kestävyyden turvaamiseen. Rakennusten suojelun kannalta parasta on rakennusten aktiivinen käyttö ja niihin panostava kiinteistön omistaja. Helsingin kaupungilla ei ole omaa käyttöä läheskään kaikille suojelluille rakennuksille, joita sen omistukseen on vuosikymmenien aikana tullut. Suojeltuja rakennuksia siirtyy kaupungin omistukseen vuosittain lisää myös maanhankinnan yhteydessä. Tulevina vuosina kaupungin omistamien suojeltujen rakennusten määrää on tarve vähentää myymällä niitä mm. määräalalla tai vuokratontilla. Tämä on perusteltua, jotta tällaisten kohteiden kunto ei huononisi vaan ne saisivat arvoisensa korjauksen uuden omistajan huomassa. Näiden myytävien rakennusten käyttötarkoitukseen ja kunnostamiseen suojelun mukaisesti kaupunki voi vaikuttaa monin tavoin mm. kaavoituksen ja tontinluovutusehtojen kautta.

Helsingin kaupungin rakennuskanta on huomattavan suuri. Resurssien ja markkinoiden kannalta on perusteltua päättää rakennuksista luopumisista vuosittain pienissä erissä huolella arvioiden. Päämääränä tulee olla kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten säilyminen jälkipolville.

Helsingin kaupungilla on useita hyviä esimerkkejä siitä, kuinka myyty suojeltu rakennus on saanut hyvän, investointihalukkaan ja ylläpidosta hyvin vastaavan omistajan kaupungin luopumisen tuloksena. Esimerkkeinä tällaisista ovat Lauttasaaren kartano, Puotilan kartano, Paciuksenkadun paja, Kulosaarentie 44, Ljungamon huvila (Meilahden virkistyskeskus), Villa Furuvik Laajasalossa ja Uunisaaren rakennukset. Tällaisten rakennusten ostajat ovat asialla pitkällä tähtäimellä. Rakennuksen tulevan elinkaaren kannalta on olennaisen tärkeää, että kaupunki luopumisen valmistelussa harkitsee perusteellisesti rakennuksen tulevan käyttötarkoituksen ja mahdollistaa pitkäkestoisen toiminnan.