Vahingonkorvaus, takaisinsaantivaatimus, henkilövahinko 9.12.2019, LähiTapiola

Lakipalvelut-yksikön päällikkö päätti hylätä hakijan takaisinsaantivaatimuksen.

LähiTapiola Palvelut Oy hakee takaisinsaantia maksamassaan kompastumisvahingossa numero 3501957367. Vaatimuksen mukaan hakija on oikeutettu takaisinsaantiin työtapaturma- ja ammattitautilain 270 §:n perusteella. Takaisinsaantivaatimuksen mukaan kompastuminen on tapahtunut kuoppaan jalkakäytävällä osoitteessa Osmontie. Takaisinsaantivaatimuksessa on vaadittu kaupunkia korvaamaan yhteensä 2 142,33 euroa kompastumisen aiheuttamista kustannuksista.

Kunnossapitolaki edellyttää kaupunkia pitämään kadut liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys. Laki sallii kunnan antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten kadun ja yleisten alueiden kunnossapito ovat laissa asetetut velvollisuudet ja paikalliset olot huomioon ottaen hoidettava. Helsingissä alueet on jaettu kunnossapitoluokkiin liikenteellisen merkityksen mukaan.

Vahinkopaikka on luokiteltu I-luokan kunnossapidettäviin alueisiin. I-luokan katujen päällysteessä ei ole vaurioita yksittäisiä viivahalkeamia lukuun ottamatta ja urasyvyys on vähäinen.

Vahinkoalueella kunnossapitoa suorittavalta urakoitsijalta on pyydetty selvitys asiassa. Selvityksen mukaan takaisinsaantivaatimuksen johdosta vahinkopaikka on käyty tarkastamassa. Vahinkopaikalta on löytynyt asfaltin saumakohta, jolle ei ole tehty, eikä ole ollut tarvetta tehdä kunnossapitotoimenpiteitä. Asfaltin raekoot ovat painaumaan nähden niin suuria, että vahinkopaikalla olevaa loivaa painaumaa ei ole mahdollista täyttää tai paikata aiheuttamatta suurempaa korkeuseroa kadun pinnalle.

Kompastumisen aiheuttaneesta painumasta ei ole tullut ilmoituksia kaupungille ennen takaisinsaantivaatimusta. Katupäällysteiden laatuvaatimuksista mittayksiköissä ei ole olemassa kaupunkia sitovaa lakia tai normia. Kadunpitäjänä kunta määrittelee yleisen katujen kunnossapidon palvelutason ja siihen liittyvät laatuvaatimukset. Kaupunki on antanut sanalliset määreet laatuvaatimusten tulkinnalle hoitoluokitusten kuvauksissa. Vahinkopaikan jalankulun tarpeita tyydyttävä kunto säilyy, kun päällysteisiin liittyvä puute on korkeintaan 2 senttimetriä suuri pinnan jyrkkä epätasaisuus.

Lain mukaan kunnan velvollisuus on tehdä ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Vahingonkorvausvastuu edellyttää myös tuottamusta tai laiminlyöntiä. Lisäksi edellytetään syy-yhteyttä suoritetun toiminnan ja aiheutuneen vahingon välillä.

Pelkkä vahinkotapatuma ei yksinään aiheuta kaupungille korvausvastuuta. Kadun kunnossa- ja puhtaanapitoon liittyvä vahingonkorvausvastuu perustuu lähtökohtaisesti tuottamukseen, eli kadun kunnossapitäjän on vahingonkorvausvastuun syntymiseksi täytynyt syyllistyä johonkin laiminlyöntiin, huolimattomuuteen tai virheelliseen menettelyyn. Lisäksi edellytetään, että toiminnan tai laiminlyönnin ja syntyneen vahingon välillä on syy-yhteys. Kadun kunnossapitäjä voi vapautua vahingonkorvausvastuustaan, jos hän voi osoittaa, että kunnossapito on hoidettu asianmukaisesti. Asianmukaisen kunnossapidon tasoa arvioitaessa otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, vuorokauden aika sekä eri liikennemuotojen tarpeet.

Asiassa saatujen selvitysten perusteella kaupunki ei katso laiminlyöneensä kunnossapitolain mukaisia tehtäviään, eikä näin ollen ole asiassa korvausvelvollinen.

Sovelletut oikeusohjeet

Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978) 1–4 §

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 270 §

Kaupunkiympäristön toimialajohtajan päätös 21.6.2017 § 57