Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Laajalahden aukio, Munkinpuisto ja Kielosaarenpuisto, HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut-kuntayhtymä

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä
PL 100, 00066 Hsy

**********

Alueen omistaja

Alueen maanomistaja on Helsingin kaupunki.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 30. kaupunginosassa (Munkkiniemi) kiinteistöllä 91-420-1-1172 Munkkiniemen vesihuollon perusparannuslinjalla sekä puistoalueen ja kevyen liikenteen väylien perusparannusalueella Kielosaarenpuistossa. Vesihuollon perusparannuslinjan Turunväylän alittava osuus ei kuulu ilmoitusalueeseen, koska siellä ei tehdä maaperän puhdistamistöitä.

Kohde on puisto- ja virkistysaluekäytössä sekä katualuetta.

Alueen maaperän pilaantuneisuus

Maaperän ennakkotutkimuksissa kohonneita haitta-ainepitoisuuksia on havaittu Laajalahdenaukiolla, Munkinpuistossa ja Kielosaarenpuistossa. Maaperässä on havaittu paikoin valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) mukaisten kynnysarvojen tai alempien ohjearvojen ylittäviä pitoisuuksia metalleja, PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä.

Maaperän pilaantuneisuuden arvioidaan aiheutuvan alueiden täytöistä noin vuosina 1960–1980 sekä Kielosaarenpuistossa lisäksi Talin kompostointilaitoksen toiminnoista.

Muut päätökset

Munkinpuiston alueella on voimassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialalle myöntämä vesilupa nro 176/2019 (dnro ESAVI/6295/2018) hulevesilampien ruoppaukseen. Ruoppaus toteutetaan vesiluvan mukaisesti ja ruopatut massat toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004, 6/400/2010 ja VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään 16.1.2020 (§ 4) siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja
-valvontayksikköön 20.3.2020.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:
- Rakennussuunnitelma nro 13206/001, yleiskartta
- kartta suunnittelualueesta
- kiinteistökartan maastotiedot, ajantasa-asemakaava
- tiedot naapureista
- HSY, Maaperätutkimukset, Munkkiniemen vesihuoltohanke, 17.10.2019, Pöyry Finland Oy

Ilmoitusta on täydennetty 22.4.2020 korjatulla ilmoituslomakkeella sekä suunnitelmalla:
HSY, Munkkiniemen vesihuollon perusparannusalueen, Kielosaarenpuiston ja kevyenliikenteenväylän pilaantuneen maan kunnostuksen yleissuunnitelma, projektinumero 101011570, AFRY Finland, 15.4.2020.

Lisäksi ilmoitusta on täydennetty sähköpostiviestillä 7.5.2020.
Turunväylän alittava osuus vesihuollon perusparannuslinjalla on rajattu pois ilmoitusalueesta sähköpostiviestissä 25.5.2020.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Alueen luonnonmaa on savea. Täyttömaa on soraa. Täyttömaata on noin 0–1 metriä maanpinnasta, paikoin enemmän. Luonnonsavessa 2–3 metrin syvyydellä on havaittu mahdollista potentiaalista hapanta sulfaattisavea (sulfidisavi).

Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Ilmoitusalueen vierestä kulkee hulevesioja, jonka kautta alueen hulevedet johdetaan mereen. Meri on tärkeä lintuvesialue. Hulevesiojassa on tavattu yläjuoksulla viitasammakoita.

Maaperän pilaantuneisuus

Munkkiniemen vesihuollon perusparannuksen suunnittelualueella kartoitettiin alueen maaperän pilaantuneisuutta maaperätutkimuksella syksyllä 2019.

Kielosaaren puiston alueella havaittiin haitta-aineita täyttömaassa noin metrin syvyyteen saakka. Alueella havaittiin pääosin kynnysarvot ylittävät pitoisuudet lyijyä ja PAH-yhdisteitä (bentso(a)pyreeni, fluoranteeni ja PAH-yhdisteiden summapitoisuus) sekä alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus fenantreenia (PAH-yhdiste). Lisäksi havaittiin alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus öljyhiilivetyjen raskaita jakeita. Alueelta kaivettavien täyttömaiden määräksi arvioidaan noin 2000 m³tr, josta lievästi pilaantuneen maan määräksi arvioidaan noin 1000 m³tr.

Munkinpuiston alueella havaittiin tutkimuksissa kynnysarvon ylittäviä mutta taustapitoisuuden alittavia pitoisuuksia arseenia (Helsingin kaupungin taustapitoisuuskartoituksen perusteella GTK:n raportissa vuonna 2013 esitetyt suurimmat sallitut taustapitoisuudet). Kynnysarvot ylittävät pitoisuudet havaittiin elohopeaa, sinkkiä ja kuparia. Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävän maan määräksi arvioidaan noin 50–100 m³tr tutkimuksissa havaittua pistettä kohden. Tutkimuksissa havaittu betonin pala voi viitata rakennusjätetäyttöön alueella. Alueella havaittiin sulfidisaveen viittaavaa tummaa savea 2–3 metrin syvyydessä.

Munkkiniemen puistotien alueella Laajalahdenaukion läheisyydessä havaittiin 1–2 metrin syvyydellä maanpinnasta alemman ohjearvon tasolla oleva lyijypitoisuus sekä kynnysarvon ylittävä sinkkipitoisuus. Alueelta kaivettavien maamassojen määrä on noin 950 m³tr. Lievästi pilaantuneen maan määräksi arvioidaan noin 200 m³tr.

Talinpuistossa ei havaittu pilaantunutta maata. Alueella havaittiin kynnysarvon ylittävä lyijypitoisuus ja taustapitoisuuden ylittävä arseenipitoisuus. Alueella havaittiin sulfidisaveen viittaavaa tummaa savea 2–3 metrin syvyydessä. Haitta-ainepitoisuuksia tarkkaillaan kaivun aikana.

Alueella aiemmin tehtyjen pilaantuneen maaperän kunnostusten kohteet on esitetty ilmoitukseen liitetyssä kartassa.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Havaitut haitta-aineet ovat ominaisuuksiltaan heikosti kulkeutuvia, niukasti vesiliukoisia ja kiintoaineeseen sitoutuvia. Haitta-aineita arvioidaan olevan Munkinpuiston ja Kielosaarenpuiston alueilla myös kaivualueiden ulkopuolella. Haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot vain vähän, joten niistä ei arvioida olevan merkittävää ekologista tai terveydellistä riskiä. Happamien vesien muodostuminen voi lisätä metallien liukoisuutta. Maaperän hapontuottokykyyn varaudutaan kaivannon kalkituksella.

Suunnittelualueella on havaittu kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia arseenia, joiden pitoisuudet ovat samalla tasolla kuin GTK:n raportissa esitetyt suurimmat sallitut taustapitoisuudet. Näitä massoja ei käsitellä pilaantuneena maana.

Kunnostustavoitteena ovat pintamaassa kynnysarvot tai luontainen taustapitoisuus, mikäli se on kynnysarvoa korkeampi. Pohjamaassa kunnostustavoitteena ovat alemmat ohjearvot. Kielosaarenpuiston alueella kunnostustavoitteina ovat kynnysarvot tai taustapitoisuus arseenilla.

Mikäli kaivualueen ulkopuolelle havaitaan jäävän haitta-aineita sisältäviä maita, tehdään kunnostuksen loppuraporttiin haitta-aineista riskinarvio.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Alueella toteutetaan vesihuoltoverkoston uusimiseen liittyviä kaivuja. Pilaantuneen maan kaivua ei uloteta vesihuoltoverkoston, puiston ja kevyen liikenteen toteutusalueen vaatimien kaivutöiden ulkopuolelle. Alueelle asennetaan jätevesiviemäriä. Vesijohtoa saneerataan Koneen talon kohdalla ja Perustiellä sekä Mesenaatinkujalla.

Kaivetut pilaantuneet massat kuljetetaan peitettyinä luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Haitta-aineita alemmat ohjearvot alittavia pitoisuuksia sisältävät maa-ainekset soveltuvat usein maankaatopaikalle.

Kaivannoissa mahdollisesti havaittava jäte pyritään erottamaan kaivun aikana. Kaivettu yli 10-painoprosenttia jätettä, kuten betonia, sisältävä maa-aines viedään luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Kaivantojen täytöissä käytetään kynnysarvot tai taustapitoisuudet alittavia maita. Kielosaarenpuiston kumpareen maisemointiin käytetään kynnysarvot alittavia maa-aineksia.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneen maan kunnostuksen valvoja ohjaa ja valvoo kaivutyötä alueilla, joilla on etukäteen havaittu pilaantumista. Valvoja on tarvittaessa tavoitettavissa, mikäli muilta alueilta löytyy kaivun aikana jätetäyttöä tai muuta pilaantumiseen viittaavaa. Valvojalla on käytössään kyseessä oleville haitta-aineille soveltuvat kenttämittarit. Noin joka kymmenes kenttämittaustulos varmennetaan laboratoriossa.

Pilaantuneeksi epäillyillä alueilla jäännöspitoisuuksia seurataan kenttämittarein. Jäännöspitoisuudet varmennetaan laboratoriossa noin jokaista alkavaa 400 m²:n pilaantunutta aluetta kohti.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

Mikäli kaivantojen reunoihin jää haitta-aineita, ne merkitään huomiorakenteilla.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Ennen kunnostuksen aloittamista laaditaan työsuojelusuunnitelma. Työntekijöille järjestetään perehdyttämistilaisuus. Työsuojelun osalta kunnostustyössä noudatetaan työsuojeluoppaassa (Ympäristöhallinnon ohje 7/2006) esitettyjä vaatimuksia. Työntekijät käyttävät suojavarusteita.

Toteutusurakoitsija hyväksyttää toteutussuunnitelman viranomaisella ennen työn aloittamista.

Työ tehdään siten, että pölyämistä tapahtuu mahdollisimman vähän, mutta etenkin kalkki pölyää herkästi. Kalkin pölyämistä vältetään toimimalla suotuissa sääoloissa ja pitämällä kalkin pudotuskorkeudet mahdollisimman pieninä. Pölyävää maa-ainesta voidaan kastella. Pölyämisen estämiseen käytetään tarvittaessa sadettimia.

Maaperän hapontuottokykyyn varaudutaan kaivannon happaman sulfaattisaven pinnan kalkituksella.

Kaivannosta pois johdettaville vesille rakennetaan viivytysallas, jonka pH:ta seurataan työn ajan.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivannosta johdettaville vesille rakennetaan sekä Munkin- että Talinpuistoon 350 m³:n kokoinen viivytysallas kiintoaineen laskeuttamista varten ennen veden johtamista hulevesiojaan. Molemmissa puistoissa varaudutaan maan hapontuottokykyyn, jolloin veden happamoituminen on mahdollista. Viivytysaltaiden poistoveden pH:ta seurataan. Muihin haitta-aineiden seurantoihin ja käsittelyihin varaudutaan kaivantovesien käsittelysuunnitelman ja Helsingin kaupungin työmaavesiohjeiden mukaisesti tarvittaessa.

Kiintoaineen ja öljyn määrää seurataan silmämääräisesti. Öljyn havaitsemiseen varaudutaan valmiudella lisätä öljypuomi altaaseen. Happaman veden esiintymiseen ja pH:n säätöön varaudutaan valmiudella rakentaa kalkkisuotopato. Mikäli on syytä epäillä vedessä olevan pilaantuneesta maaperästä lähtöisin olevia haitta-aineita, varaudutaan tutkimaan vedestä ko. haitta-aineet ja ohjaamaan vedet tarvittavien käsittelyjen kuten hiekanerottimen ja öljynerottimen kautta ojaan. Hiekanerottimen pohjalle kertyvästä kiintoaineesta tutkitaan em. haitta-aineet.

Kielosaarenpuistossa kaivantoon ei oleteta kertyvän vesiä, koska kaivannon pohja on pohjaveden- ja merenpinnan yläpuolella. Mahdolliset työmaavedet johdetaan hiekanerottimen ja tarpeen mukaan öljypuomin tai öljynerottimen kautta ojaan. Poistuvasta vedestä tutkitaan sameus, kiintoaine, metallit, PAH-yhdisteet ja öljyhiilivedyt.

Laajalahdenaukion kaivannosta poistettava vesi johdetaan hiekanerottimeen. Erottimesta poistuvasta vedestä tutkitaan metallit. Mikäli haitta-aineita ei havaita, vesi ohjataan ojaan. Hiekanerottimen pohjalle kertyvästä kiintoaineesta tutkitaan tarvittaessa metallit.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Alueella välivarastoidaan kaivettua pilaantuneeksi epäiltyä maa-ainesta tarvittaessa lyhytaikaisesti laboratoriotulosten valmistumisen ajan.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Vastaanottopaikat, jotka voivat ottaa vastaan maa-aineksia, joissa ylittyvät ylemmät ohjearvopitoisuudet, kartoitetaan.

Jos kunnostuksen yhteydessä havaitaan ilmoitetusta poikkeavia haitta-aineita tai huomattavia määriä jätettä, asiasta ilmoitetaan valvovalle viranomaiselle.

Jälkiseuranta

Jälkiseurantaan ei arvioida olevan tarvetta. Mikäli kunnostuksen päätyttyä maaperään jää haitta-aineita, laaditaan riskinarvio. Lopullinen jälkiseurantaohjelma esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Tiedottaminen ja raportointi

Ennen kunnostuksen aloittamista kunnostuksesta tiedotetaan naapureille.

Työmaavalvoja pitää kunnostuksen aikana kirjaa alueelta kuljetetuista pilaantuneista massoista, otetuista näytteistä, jäännöspitoisuuksista, pilaantuneilla alueilla mahdollisesti syntyvistä työmaavesistä, työskentelyolosuhteista ja hyödynnettävien massojen sijoituksesta.

Kunnostuksen loppuraportissa esitetään kunnostuksen lopputulos (alueelle maisemoidut ja alueelta poistetut pilaantuneet maat sekä kaivannon jäännöspitoisuudet). Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin valvontaviranomaiselle työn päätyttyä.

Puhdistustyön ajankohta

Työn arvioitu aloitusaika on syksyllä 2020. Työ toteutetaan vaiheittain. Kielosaarenpuiston ja Munkinpuiston alueiden töiden arvioidaan päättyvän joulukuussa 2022. Laajalahden aukiolla työ toteutetaan arviolta vuonna 2025.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen

Muistutus

Ilmoituksen vireilläolosta tiedotettiin alueen maanomistajalle, jolle asianosaisena varattiin tilaisuus tehdä muistutus ilmoituksesta.

Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun maaomaisuuden hallinnan tuki -yksikkö on toimittanut 14.5.2020 seuraavan muistutuksen ilmoituksesta:

Ilmoituksen kohteena olevan alueen omistaa Helsingin kaupunki, lukuun ottamatta Turunväylän alittavaa aluetta, joka on valtion omistuksessa. Suunnittelualue on puisto- ja katualuetta.
Pilaantuneen maaperän kunnostus toteutetaan Munkkiniemen alueella tehtävän vesihuollon perusparannuksen yhteydessä. Lisäksi Kielosaarenpuistossa toteutetaan puistoalueen ja kevyen liikenteen väylien perusparannus. Ilmoitusalue kattaa Kielosaarenpuiston, Talinpuiston, Munkinpuiston ja Laajalahdenaukion alueet. Tarkempi aluerajaus on esitetty ilmoituksessa ja sen liitteenä olevassa tutkimusraportissa (Maaperätutkimukset, Munkkiniemen vesihuoltohanke, Pöyry Finland Oy, 17.10.2019) ja kunnostussuunnitelmassa (Munkkiniemen vesihuollon perusparannusalueen, Kielosaarenpuiston ja kevyenliikenteenväylän pilaantuneen maan kunnostuksen yleissuunnitelma, Afry Finland, 15.4.2020).
Kunnostuksessa huomioitavat asiat
Maaomaisuuden hallinnan tuki -yksikkö katsoo, että ilmoituksessa esitetty kunnostustaso on riittävä. Kunnostuksen toteutussuunnitelma tulee hyväksyttää yksiköllä. Kaivun aikana vähintään joka kymmenes kenttämittaustulos tulee varmistaa laboratoriossa. Jätteet tulee erotella kaivettavasta maasta, mikäli mahdollista.
Pilaantuneen maan poistamisen jälkeen kaivantojen pohjien jäännöspitoisuudet tulee selvittää ottamalla pilaantuneilta alueilta kokoomanäytteitä. Kokoomanäytteitä on otettava vähintään 2 kappaletta jokaiselta kaivualueelta. Kaivantojen seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla näyte jokaista 20 metriä kohti tai vähintään 2 kappaletta / kaivettava seinämä. Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain. Kaikki kunnostusalueen jäännöspitoisuusnäytteet tulee analysoida laboratoriossa.
Ilmoituksen täydennyksen (sähköposti 7.5.2020) mukaan kynnysarvon tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden ylittäviä maita ei hyötykäytetä suunnittelualueella. Maaomaisuuden hallinnan tuki -yksikön mielestä on hyvä, että kynnysarvomaita ei hyödynnetä sellaisiin rakenteisiin, jotka mahdollisesti joudutaan myöhemmin esimerkiksi putkirikon vuoksi kaivamaan auki. Kunnostustöiden aloittamisesta ja päättymisestä on ilmoitettava maaomaisuuden hallinnan tuki -yksikköön ja loppuraportti on toimitettava yksikölle.

Vastine

HSY on ilmoittanut, että se ei anna vastinetta maanomistajan antamaan muistutukseen.

Ratkaisu

Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Munkkiniemessä vesihuollon perusparannuksen ja Kielosaarenpuiston alueilla, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet

Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa, kuten ilmoituksessa on esitetty, siten että haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä pohjamaassa valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia alempia ohjearvoja. Pintamaan ylimmässä 0,5 metrin paksuisessa kerroksessa eivät saa ylittyä kynnysarvot tai arseenin osalta luontainen taustapitoisuus. Kielosaarenpuiston alueella ojapainanteiden, kevyen liikenteen väylän sekä kumpareen kohdilla kunnostustavoitteina ovat kynnysarvot tai arseenin luontainen taustapitoisuus. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot tai arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Jätejakeet tulee poistaa siinä laajuudessa, kuin niitä havaitaan kaivun yhteydessä. (JhL 3, 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee odottamattomia ympäristö- tai terveysvaikutuksia tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta suunnitelmasta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai toimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (VNA 214/2007, YSL 134, 136, 172 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneiksi epäiltyjen alueiden lisäksi myös alueilla, joilla on tutkimuksissa havaittu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia tai kaivutöiden aikana havaitaan viitteitä maaperän pilaantuneisuudesta tai jätetäyttöä, tulee maaperän haitta-ainepitoisuudet selvittää riittävin tutkimuksin. Kenttämittaustuloksista vähintään noin joka kymmenes on varmennettava laboratoriossa. (VNA 214/2007, JhL 32 §, YSL 6 §)

Pilaantuneeksi epäillyillä alueilla kenttämittauksien lisäksi laboratoriossa tutkittavia jäännöspitoisuusnäytteitä on otettava kokoomanäytteinä vähintään yksi näyte jokaista alkavaa 200 m²:n haitta-ainepitoista aluetta kohti ja lisäksi vähintään kaksi jäännöspitoisuusnäytettä jokaiselta erilliseltä pilaantuneen maan kaivualueelta. Pilaantuneeksi epäillyillä alueilla kaivantojen seinämien jäännöspitoisuusnäytteitä tulee ottaa vähintään jokaista 20 metrin matkaa kohden ja kuitenkin vähintään kaksi näytettä jokaisesta seinämästä. Mikäli haitta-ainepitoinen alue on hyvin laaja, voidaan laboratoriossa tutkittavien jäännöspitoisuusnäytteiden ottamisesta tiheydellä 1 näyte 400 m²:n aluetta kohden tehdä esitys ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Jäännöspitoisuusnäytteitä on otettava kokoomanäytteinä erikseen alueen täyttömaista ja luonnonmaista, siten että eri maalajeista ja selvästi havaittavista eri lailla pilaantuneista kohdista on otettava erilliset näytteet. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kaivualueella on havaittu valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisten kynnysarvojen ylittävinä pitoisuuksina. (VNA 214/2007, JhL 32 §, YSL 6 §)

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Kaivualueille tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi arvio eristysrakenteiden tarpeesta ja tarvittaessa suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (VNA 214/2007, JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

4. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Alueelta kaivettuja rakennusteknisesti täyttöön soveltuvia, haitta-ainepitoisuuksiltaan valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot tai arseenin osalta alueellisen taustapitoisuuden alittavia maa-aineksia voidaan käyttää alueella kaivantojen täyttöön. Happamien sulfaattisavimaiden käyttö ei kuitenkaan saa aiheuttaa ympäristön tai vesistön pilaantumisen vaaraa.

Alueen maisemoinnissa voi käyttää maanomistajan hyväksymän suunnitelman mukaisesti alueelta kaivettuja jätteeksi luokittelemattomia maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvot tai arseenin osalta alueellisen luontaisen taustapitoisuuden. Happamien sulfaattisavimaiden käyttö ei saa aiheuttaa ympäristön tai vesistön pilaantumisen vaaraa.

(YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

5. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Ulkopuolisten pääsy pilaantuneen maan kaivualueille tulee estää. Pilaantuneen maan kaivualueet tulee merkitä pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13 §, VNA 179/2012 11 §)

Vaarallista jätettä tai pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §, JA 24 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

6. Vesien käsittely

Kaivantovesien johtamisesta on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön kohdekohtainen tarkennettu vesienkäsittelysuunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen vesien johtamisen aloittamista kullakin ilmoituksessa esitetyllä osa-alueella (Talinpuisto, Munkinpuisto, Kielosaarenpuisto ja Laajalahden aukio). Suunnitelmassa on esitettävä myös vesien johtamispaikka, arvio johdettavien vesien määrästä ja laadusta sekä esitys johdettavien vesien haitta-ainepitoisuusrajoista.

Vain pilaantumattomia kaivantovesiä saa johtaa ojaan maanomistajan luvalla. Viivytysaltaan pohjan maaperän haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) esitettyjä kynnysarvoja tai arseenin luontaista taustapitoisuutta. Viivytysaltaan maaperän haitta-ainepitoisuudet on tutkittava työn lopuksi ennen alueen täyttämistä. Tarvittaessa viivytysaltaan maaperä on puhdistettava.

Veden johtaminen avo-ojaan ei saa aiheuttaa veden purkualueen liettymistä, vettymistä tai muuta haittaa.

(YSL 155, 172 §)

7. Tiedottaminen ja raportointi

Kunnostuksen toteutussuunnitelma tulee toimittaa ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle sekä maanomistajalle. Ympäristöseuranta- ja
-valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Aloitusilmoitus on tehtävä työvaihekohtaisesti jokaisesta pilaantuneen maan kaivualueesta erikseen. Kunnostustöiden aloittamisesta on ilmoitettava myös alueen maanomistajalle. Kunnostustöiden päättymisestä on ilmoitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle sekä alueen maanomistajalle. (YSL 172 §)

Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoitu loppuraportti vaihekohtaisesti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja
-valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa kunkin vaiheen puhdistustyön päättymisestä. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, tiedot mahdollisesti asennetuista huomio- tai eristysrakenteista, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio sekä yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista. (JL 120 §, YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994 pääasiassa alueiden täytöistä ja/tai aiemmasta toiminnasta alueella.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Päätöksessä ja sen määräyksissä on otettu huomioon maanomistajan tekemä muistutus.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle Kielosaarenpuiston alueen ja kevyen liikenteen väylien sekä Munkkiniemen alueen vesihuollon perusparantamisen vuoksi tehtävien kaivujen takia. Kunnostustavoitteiksi on ilmoituksessa esitetty pohjamaassa alemmat ohjearvot ja pintamaassa kynnysarvot tai luontainen taustapitoisuus, mikäli se on kynnysarvoa korkeampi. Kielosaarenpuiston alueella kunnostustavoitteiksi on esitetty kynnysarvot tai arseenin taustapitoisuus. Ilmoitukseen liitetyssä tutkimusraportissa on käytetty arvoa 7,8 mg/kg arseenin suurimman sallitun taustapitoisuuden rajana Helsingin puistojen orgaanisessa pintamaassa ja mineraalimaassa. Ilmoituksessa on lisäksi esitetty, että mikäli kaivualueen ulkopuolelle havaitaan jäävän haitta-aineita sisältäviä maita, tehdään tilanteesta riskinarvio.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille tai haitta-aineet pääse kulkeutumaan esim. asennettujen putkien kautta käyttöveteen. Ilmoituksessa on esitetty, että kaivantojen täytöissä käytetään kynnysarvot tai taustapitoisuudet alittavia maita, joten määräyksessä esitetty tavoite täyttyy tällä.

Vuosina 1996–2008 Helsingin alueella tehtyjen tutkimusten perusteella Helsingin varsinaisesti pilaantumattoman maaperän haitta-aineista arseeni on selvimmin osin luontaista, joten kynnysarvon sijaan voidaan käyttää arseenin taustapitoisuutta Helsingin alueella.

Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Lisätutkimuksia on edellytetty tehtäväksi myös alueilla, joilla on havaittu kohonneita, kynnysarvot ylittäviä, haitta-ainepitoisuuksia, viitteitä maaperän pilaantuneisuudesta tai jätetäyttöä. Lisätutkimustarvetta saattaa olla myös, mikäli kaivutöitä tehdään aiemmin kunnostettujen tai tutkittujen alueiden läheisyydessä. Kynnysarvojen käytöllä vertailuarvoina varmistetaan alueelta poiskuljetettavan haitta-ainepitoisen maa-aineksen toimittaminen oikeaan vastaanottopaikkaan.

Jäännöspitoisuusnäytteitä on otettava riittävästi. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Lisäksi haitta-ainepitoisuudet voivat vaihdella täyttömaassa.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Huomiorakenteet toimivat merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Alueelta kaivettuja pilaantumattomia, haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden alittavia maa-aineksia voidaan käyttää kohteessa hyödyksi kaivantojen täyttöihin.

Maisemoinnin edellytyksenä on, että maisemointiin on tarve ja se on suunnitelmallista. Maisemoinnista tulee esittää maanomistajan hyväksymä suunnitelma. Kielosaarenpuistoon rakennettava kumpare on esitetty Kielosaarenpuiston puistosuunnitelmassa.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden alittavan, jätteeksi luokittelemattoman sulfaattisaven käyttö alueen maisemoinnissa ei saa aiheuttaa ympäristön tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Mahdollinen vesien happamoituminen voi vaikuttaa myös haitta-aineiden ominaisuuksiin, kuten metallien liukoisuuteen.

5. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräykset ovat tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja.

Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

6. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantovesien johtaminen ei saa aiheuttaa vesistön pilaantumisen vaaraa. Määräyksessä edellytetään kohdekohtaista kaivantovesien käsittelysuunnitelmaa toimitettavaksi erikseen jokaiselta alueelta, joilta vettä ollaan johtamassa ojaan. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö tarkastaa esitetyn suunnitelman ja arvioi tutkimustulosten perusteella vesien käsittelyn riittävyyden ennen vesien johtamisen aloittamista.

7. Tiedottaminen ja raportointi

Aloitus- ja lopetusilmoitus, toteutussuunnitelma sekä loppuraportti ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa. Määräyksessä on otettu huomioon maanomistajan tekemä muistutus.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 12.4.2019, 91 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 31, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 2, 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://www.hel.fi/kaupunkiymparisto/fi/julkaisut-ja-aineistot/ilmoitukset/

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.