Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Vasikkasaari

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu, PL 58213, Sörnäistenkatu 1.
Y-tunnus: 0201256-6
Yhteyshenkilö: Piia Häkkinen, puhelin 09 310 27274, sähköposti piia.hakkinen@hel.fi

Alueen omistaja ja haltija

Alueen omistaa Helsingin kaupunki.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitus koskee koko Vasikkasaarta. Vasikkasaari sijaitsee keskellä Kruunuvuoren selkää Helsingin 52. kaupunginosassa (Suomenlinna).

Vasikkasaari on jokamieskäytössä ja lisäksi joiltain osin loma-asutuskäytössä. Saaressa on yhteensä 51 kesämajaa ja saaren pohjoisosassa toimii tilaussaunayritys. Saari on voimassa olevassa asemakaavassa merkitty pääosin retkeily- ja ulkoilualueeksi (VR), ulkoilu- ja virkistysalueeksi (V-1) ja loma-asuntojen korttelialueeksi (RA). Saaressa on myös kaavavaraukset venesatama-alueelle sekä uimarannalle. Vasikkasaaren pinta-ala on noin 18 hehtaaria.

Vasikkasaari on kuulunut Helsingin merilinnoitusohjelman (1747) saariin mutta linnoitussuunnitelmaa ei kuitenkaan koskaan toteutettu, vaan Vasikkasaari toimi pääasiassa varastopaikkana. Saarella on 1800-luvun jälkeen varastoitu pääasiassa sotatarvikkeita sekä polttoaineita, kuten lentokonebensiiniä.

Vasikkasaaressa räjähti ammusvarasto toukokuussa 1919, mikä aiheutti tuhoa saaren rakenteille. Kolmesta öljysäiliöstä keskimmäinen vaurioitui räjähdyksessä. Ruutivaraston räjähdyspaikka ns. Kiinanmuurin sisäpuolella soistui vuosien mittaan.

Sotatarvike ja polttoainevarastointi Vasikkasaaressa päättyi 1934. Vasikkasaari luovutettiin kaupungin omistukseen 1962.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Vasikkasaaren maaperän arvioidaan pilaantuneen vuoden 1919 ammusvaraston räjähdyksessä sekä alueella harjoitetun polttonesteiden varastointitoiminnan yhteydessä 1800-luvulta lähtien.

Alueen aiemmat kunnostukset

Vasikkasaaressa ei ole tehty aiempia pilaantuneen maaperän kunnostustoimenpiteitä.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004, 6/400/2010 ja VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään 16.1.2020 (§ 4) siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle 26.3.2020.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

- Pilaantuneen maaperän kunnostussuunnitelma – P39310, 27.10.2010 päivitys 26.3.2020 FCG.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Vasikkasaari on kallioinen saari, jossa maanpinta vaihtelee tasolla +0…+18 metriä viettäen saaren keskeltä kohti merta. Kallion päällä oleva maanpeite on ohut. Pintakasvillisuuden ja ohuen humuskerroksen alla on pääasiassa hiekkaa tai silttistä moreenia. Moreenikerroksen paksuus vaihtelee välillä 0–1,5 metriä.

Vasikkasaari ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Saaressa on kaksi porakaivoa, joista toinen on edelleen käytössä. Osaan maaperätutkimusten koekuopista kertyi vettä.

Pintavedet päätyvät saaren pinnanmuotojen mukaisesti mereen saaren eri puolilla. Saaren keskiosassa on pieni kallioalueen painanteeseen syntynyt kosteikko, jonka pohjoispuolella on lampi. Kosteikkopainanne sekä lampi ovat syntyneet vuoden 1919 ammusvarastoräjähdyksessä. Sateisena aikana vesi virtaa lammesta kallion pintaa pitkin saaren koillisosan poikki mereen.

Haitta-ainetutkimukset

Maaperätutkimuksissa todettuja haitta-ainepitoisuuksia on verrattu valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) annettuihin viitearvoihin. Vaarallisen jätteen raja-arvo perustuu Suomen ympäristökeskuksen ympäristöoppaassa 98/2002 esitettyihin ongelmajätteen raja-arvoihin. Vaarallisen jätteen raja-arvon ylittyminen ei tarkoita, että kaivettuna ko. maa-aines olisi automaattisesti vaarallista jätettä, vaan lopullinen luokittelu perustuu vaaraominaisuuksiin.

Vasikkasaaressa on tehty maaperä- ja sedimenttitutkimuksia vuosina 2009, 2010 ja 2019. Vuoden 2009 sedimenttitutkimukset liittyivät alueen vesihuollon rakentamissuunnitelmaan. Tulevan vesihuollon rakentamisen yhteydessä ranta-aluetta vesijohtolinjojen rantautumisalueiden kohdalta tullaan todennäköisesti ruoppaamaan. Tulosten perusteella selvitysalueen sedimentit olivat tutkittujen haitta-aineiden osalta pääosin laatukriteeritasolla 1B. Tällaisten sedimenttien vesistöläjityskelpoisuus on arvioitava tapauskohtaisesti.

Vasikkasaaren maaperän haitta-ainetutkimukset vuonna 2009 tehtiin traktorikaivuna 26 tutkimuspisteessä. Tutkimuspisteet sijoitettiin alueille, joilla saaren aiempien toimintojen perusteella on voinut tapahtua maaperän pilaantumista. Maaperänäytteitä otettiin yhteensä 38, joista analysoitiin metalleja, PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjen (C10-C40) pitoisuuksia. Lisäksi kahdesta näytteestä tutkittiin liukoisuutta ja kaatopaikkakelpoisuutta.

Vuonna 2010 Vasikkasaaressa tehtiin maaperän lisätutkimus, jossa 16 tutkimuspisteestä selvitettiin edellä mainittujen aineiden lisäksi myös tetraetyylilyijyn pitoisuutta yhdestä näytteestä ja tehtiin tarkennettu hiilivetyjen fraktiointi kahdesta näytteestä. Lisäksi otettiin kaksi vesinäytettä, joista analysoitiin metallit, tetraetyylilyijy ja öljyhiilivedyt (C10-C21, C22-C40).

Vuonna 2019 Vasikkasaaressa tehdyssä tutkimuksessa otettiin maanäytteitä kahdesta tutkimuspisteestä eteläisimmän öljysäiliön pohjasta. Näytteistä analysoitiin öljyhiilivedyt C10-C40, bensiinijakeet C5-C10, BTEX- ja PAH-yhdisteet.

Kaikkien maaperän haitta-ainetutkimusten tulokset on koottu alla olevaan yhteenvetotaulukkoon. Sarakkeessa D on ylemmän ohjearvon ylittäneiden mutta vaarallisen jätteen raja-arvon alittaneiden näytteiden määrä. Sarakkeessa O on vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäneiden näytteiden määrä.

Suurimmat epäorgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet todettiin eteläisen säiliön pohjasta sekä siitä etelään johtavalta linjalta ja kosteikolta otetuissa näytteissä. Kosteikolta otetuissa näytteissä ylittyi vaarallisen jätteen raja-arvo lyijyn, kuparin, nikkelin ja sinkin osalta.

Orgaanisten haitta-aineiden osalta ylemmän ohjearvon ylittäneitä öljyhiilivetyjen (C10-C40) pitoisuuksia todettiin eteläisen ja keskimmäisen öljysäiliön pohjassa sekä itärannan putkilinjan alueella. Itärantaa kulkeneen putkilinjan pohjasta otetussa näytteessä FCG23/0-5 metriä todettiin vaarallisen jätteen raja-arvon ylittävä öljyhiilivetyjen (C10-C40) kokonaispitoisuus 12600 mg/kg).

Kolmessa koekuopassa todettiin tiiltä sekä metallijätettä. Liukoisuustutkimusten perusteella tutkitut maat ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne kelpaavat pysyvän jätteen kaatopaikalle.

Kosteikolta otetussa vesinäytteessä todettiin korkea sinkkipitoisuus (2796 µl/l) ja määritysrajan ylittävä pitoisuus bariumia, kuparia, lyijyä ja nikkeliä.

Arvion mukaan Vasikkasaaressa on alemman ja ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita maaperässä noin 1700 neliömetrin alueella ja vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia noin 3000 neliömetrin alueella. Alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia sisältävän maan määräksi on arvioitu noin 3300 kuutiometriä.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Alueen maaperän kunnostuksen tavoitepitoisuudet on laadittu riskinarvioperusteisesti hyödyntäen valtioneuvoston asetuksen (214/2007) viitearvoja. Kunnostuksen kriittisiksi haitta-aineiksi valittiin alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina todetut keskiraskaat hiilivetyjakeet (C10-C21), ylemmän ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina todetut raskaat hiilivetyjakeet (C21-C40) sekä vaarallisen jätteen raja-arvon ylittävinä pitoisuuksina todetut kupari, lyijy, nikkeli ja sinkki.

Kriittisten haitta-aineiden kulkeutumis- ja altistumisreittejä arvioitiin ensin käsitteellisen mallin avulla. Käsitteellisen mallin perusteella kohteella todettujen hiilivetyjen kulkeutuminen veden mukana kalliopintoja pitkin mereen on mahdollista etenkin voimakkaiden sateiden aikaan. Suurimman ekologisen riskin alueella aiheuttanee kosteikolla todetut vaarallisen jätteen raja-aron ylittävät metallipitoisuudet. Todettu pilaantuminen on kuitenkin vanhaa, jolloin mahdollinen kulkeutuminen on jo todennäköisesti tapahtunut. Alueen virkistyskäyttäjien altistuminen haitta-aineille ihokontaktilla tai maata nielemällä arvioitiin mahdolliseksi. Käsitteellisen mallin tarkastelun jälkeen riskinarviointia tarkennettiin terveysriskin osalta altistumislaskennalla.

Vasikkasaaren maaperän kunnostuksen tavoitteena on alentaa maaperän haitta-ainepitoisuuksia siten, että maaperän pilaantuneisuudesta ei aiheudu ympäristö- tai terveyshaittoja alueen tulevassa ympärivuotisessa virkistyskäytössä. Kunnostustavoitteeksi asetetaan metallien osalta vaarallisen jätteen raja-arvo ja öljyhiilivetyjen osalta ylempi ohjearvo. Lisäksi alueelta tulee poistaa sellaiset rakentamisen vaatimusten vuoksi kaivettavat maat, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Vasikkasaaren maaperää kunnostetaan massanvaihdolla saaren virkistyskäyttörakenteiden ja puistosuunnitelman mukaisten rakennustöiden yhteydessä. Kunnostustarve kohdistuu tutkimustulosten perusteella kosteikkoalueelle, keskimmäisen ja eteläisen säiliön alapuolisille alueille sekä eteläisen- ja itäisen putkilinjan alueelle. Alueiden sijainti on esitetty päätöksen liitteessä 1.

Mikäli puistorakentamisen vuoksi joudutaan kaivamaan sellaisia maita, joissa haitta-aineiden riskiperusteiset kunnostustavoitteet alittuvat, mutta alemmat ohjearvot ylittyvät maat poistetaan pilaantuneina maina.

Maa-ainesten kaivu tehdään siten että eri vastaanottopaikkoihin toimitettavat maa-ainekset sekä puhtaat maa-ainekset saadaan pidettyä erillään.

Kaivun aikana löytyvät jätteet kuljetetaan asianmukaisiin vastaanotto- tai käsittelypaikkoihin.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Työmaalle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka tekee kenttähavaintoja, ottaa tarvittavat maaperänäytteet ja ohjaa pilaantuneen maa-aineksen kaivua ja käsittelyä.

Kaivutyön aikana haitta-ainepitoisuuksia seurataan niiden laadun tarkistamiseksi. Näytteitä analysoidaan aistinvaraisesti sekä kenttämittausmenetelmin. Mittaus tehdään noin 100 m³ kaivumäärää kohti. Kaivetuista maa-aineksista otettujen näytteiden kenttämittausten tuloksista vähintään 10 % varmistetaan laboratoriossa.

Kaivun päätyttyä työmaakaivannoista tarkistetaan jäännöspitoisuudet ottamalla kaivantojen pohjista yksi kokoomanäyte 200 m²:n pinta-alaa kohti ja reunoista yksi kokoomanäyte noin 20 metrin pituista seinämää kohti. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa kaivualueella todetut haitta-aineet, ainakin arseeni, kadmium kromi, kupari, nikkeli, lyijy sinkki ja öljyhiilivedyt (C10-C40).

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Mikäli kaivantojen reunoille jää kunnostustavoitteet ylittäviä pitoisuuksia, niin asiasta informoidaan välittömästi tilaajaa ja ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköä. Mahdollisista toimenpiteistä neuvotellaan heidän kanssaan.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Ulkopuolisten pääsy työmaa-alueelle estetään tarvittaessa aidoin ja varoituskyltein.

Pilaantuneiden maiden kuljetukset tehdään proomulla ja kuorma-autoilla kuormat peitettyinä ja maan kuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa. Pilaantuneita maita sisältävien kuormien mukana toimitetaan siirtoasiakirjat kuormien vastaanottajille.

Pilaantuneiden maa-ainesten leviämistä ympäristöön ehkäistään peittämällä kasalle kaivetut pilaantuneet maa-ainekset. Tarvittaessa maa-aineskasoja kostutetaan pölyämisen ehkäisemiseksi. Välivarastointikasojen alapuolinen maaperä tutkitaan kasan poisviemisen jälkeen.

Työnaikaiset terveyshaitat ehkäistään työsuojelullisin keinoin. Normaaliin maanrakennusurakointiin liittyvien terveysriskien lisäksi kunnostustyössä voi altistua pilaantuneille maa-aineksille. Työturvallisuudessa huomioidaan saaren historia sotilaskäytössä. Työntekijät käyttävät henkilökohtaisia suojavarusteita. Työturvallisuusasioiden noudattaminen on urakoitsijan vastuulla.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kosteikkoalueen vedet esitetään johdettavan säiliöalueen läpi kulkevassa putkessa mereen.

Kaivettavaa maa-ainesta kuivatetaan tarvittaessa saarella tai mantereella tiivispohjaisen alustan päällä. Kuivatuspaikan vesienkäsittelyn yhteydessä varmistutaan näytteenotoin siitä, ettei vettä pääse kulkeutumaan kuivatusalueen ulkopuolelle.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Alueen kaivantojen täytöissä esitetään hyödynnettävän alueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot ja geotekniset vaatimukset täyttyvät.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Työmaalle laaditaan erillinen työturvallisuussuunnitelma, jossa esitetään toimintaohjeet turvallisuutta vaarantavien tilanteiden hallintaan. Mikäli kunnostustyön yhteydessä havaitaan odottamattomia tilanteita kuten aiemmista tutkimuksista poikkeavaa pilaantuneisuutta, tai haitta-aineiden leviämistä naapurikiinteistön puolelle, ilmoitetaan asiasta tilaajalle sekä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Mahdollisista toimenpiteistä neuvotellaan heidän kanssaan erikseen.

Tiedottaminen ja raportointi

Kohteen ympäristötekninen valvoja tai urakoitsija vastaa kohteen kirjanpidosta. Työmaapäiväkirjaan merkitään mm. tiedot alueelta viedyistä pilaantuneista maa-aineksista, tiedot otetuista näytteistä ja haitta-ainepitoisuuksista.

Kunnostuksesta laadittavassa loppuraportissa esitetään ainakin tunnistetiedot, työn vastuuhenkilöt, muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot, poistettujen massojen määrä ja haitta-ainepitoisuudet, loppusijoituskohteet, kunnostustyön toteutus, mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta, maa-ainesten hyötykäyttö, vesien käsittely, jäännöspitoisuustiedot ja muut työnaikaiset analyysitulokset sekä kartta kunnostetuista alueista.

Kunnostuksen aloittamisesta ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Kunnostuksesta tiedotetaan myös saaren käyttäjiä.

Puhdistustyön ajankohta

Kunnostustyö toteutetaan alueen rakentamisen yhteydessä. Työt on arvioitu toteutettavan vuosien 2020-2025 välisenä aikana.

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö ei tehnyt kohteelle tarkastusta.

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksen vireilläolosta ei pyydetty lausuntoja eikä kuultavia asianosaisia ole. Kunnostuksen ei katsota vaikuttavan Vasikkasaaren kesämajojen vuokralaisten etuihin tai velvollisuuksiin.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Vasikkasaaressa, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Alueen maaperän puhdistustavoitteina ovat ilmoituksessa esitetyt haitta-aineiden tavoitepitoisuudet. Kriittisillä metalleilla (kupari, nikkeli, lyijy, ja sinkki) vaarallisen jätteen raja-arvo ja öljyhiilivetyjakeilla ylempi ohjearvo. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Alueelta tulee poistaa sellaiset rakentamisen vaatimusten vuoksi kaivettavat maa-ainekset, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot. (VNA 214/2007)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa maahan siten, että niiden päällä ja ympärillä on vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Ilmoitusalueelta on ilmoituksesta poiketen poistettava tulevien rakennusten ulkopuolisilta pinnoittamattomilta alueilta 0,5 metrin syvyyteen asti maanpinnasta maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. (VNA 214/2007)

Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (VNA 214/2007)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivua ohjaavat tutkimukset

Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan luotettavasti ohjata haitta-ainepitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisellä tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Jokaiselta kaivualueelta on otettava riittävä määrä maaperänäytteitä. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % tai kaksi näytettä jokaisen kaivannon kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyyseillä. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §)

Jäännöspitoisuustutkimukset

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen otettavista jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kaivualueella on havaittu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Jäännöspitoisuusnäytteitä on otettava ilmoituksessa esitetyn mukaisesti (JhL 32 §, YSL 6 §)

Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (JhL 32 §, YSL 6 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on paikalle asennettava soveltuva eristysrakenne tai arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristys- ja huomiorakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Ulkopuolisten pääsy kunnostusalueelle tulee estää aitaamalla kunnostettava alue. (JL 13 §)

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, esikäsittelyn, välivarastoinnin, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13 §, VNA 179/2012 11 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantoihin mahdollisesti kertyvistä vesistä on tehtävä riittävästi tutkimuksia niiden laadun selvittämiseksi. Kaivantovedet voidaan toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Kosteikkoalueen veden tai muiden kaivantovesien johtamisesta mereen on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle erillinen suunnitelma, jossa on esitettävä arvio johdettavan veden määrästä ja laadusta sekä arvio, aiheutuuko veden johtamisesta ympäristön pilaantumisen vaaraa. (YSL 155, 172 §)

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava ilmoitusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. (JL 13 §)

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Alueelta kaivettuja, tutkimuksilla pilaantumattomiksi todettuja maa-aineksia, joissa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, voidaan käyttää hyödyksi kohteessa, ei kuitenkaan haitta-aineilta haisevia tai haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa yli kynnysarvojen sisältäviä maa-aineksia. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Maa-aineksen hyötykäytöstä on tehtävä yksityiskohtainen jätelain vaatimukset täyttävä suunnitelma, joka on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi vähintään viikkoa ennen hyötykäyttöä. (YSL 32, 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §).

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana tutkimustulokset oleellisesti poikkeavat aiemmista tutkimustuloksista tai on tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostussuunnitelmasta. Tarvittaessa on esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

9. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Koska kunnostustyö tehdään useassa osassa, jokaisesta osasta on tehtävä oma aloitusilmoitus. (YSL 172 §)

Kunnostuksesta on tiedotettava Vasikkasaaren kesämajojen vuokralaisille. (JL 13 §)

Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoitu loppuraportti, joka on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta johdetuista vesistä ja niiden käsittelystä sekä kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkiseurannasta. (JL 120 §, YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita säädöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011).

Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät perustu samaan teoreettiseen riskitarkasteluun kuin muilla PIMA-asetuksen liitteessä mainituilla aineilla, mutta niiden määrittelyssä on otettu karkeasti huomioon esimerkiksi aineiden kulkeutumismahdollisuus ja hajuhaitat. Koska jokaiseen määritellyistä öljyhiilivetyjakeista (>C5-C10, >C10-C21, >C21-C40) kuuluu ominaisuuksiltaan erilaisia aineita, öljyhiilivetyjen aiheuttamien haittojen ja riskien suuruuttaa ei voida yleensä luotettavasti arvioida pelkästään ohjearvoilla. Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on määritettävä myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Puhdistustavoitteet on asetettu, jotta pilaantuneesta maasta ei aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle.

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle tulevan puistoalueen rakentamisen takia. Pinnoittamattomien puistoalueiden pintakerroksissa tulee olla riittävän paksu kerros maa-aineksia, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle kynnysarvojen, jotta esimerkiksi lapset eivät leikkiessään voi altistua haitta-aineille. Pinnoittamattomalla alueella tarkoitetaan, että alueen pintakerroksessa ei ole tiivistä kerrosta, kuten asfalttia tai laatoitusta, joka estää maan kulumista ja pölyämistä.

Alueella on havaittu jätteitä, ja erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille tai haitta-aineet pääse kulkeutumaan esim. asennettujen putkien kautta käyttöveteen.

Alueella on havaittu haisevia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia. Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Suunnitelma työn jatkamisesta tarvitaan jatkotoimenpiteiden harkintaa varten.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa asianmukaiseen vastaanottopaikkaan.

Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratorioanalyyseillä varmennetaan puhdistustavoitteiden täyttyminen. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää, ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa, on kaikista näytteistä tarpeen tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä paikalla on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Laboratoriomenetelmillä varmennetaan kenttämittausmenetelmien luotettavuus.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Pilaantuneen maan pölyäminen voi aiheuttaa em. haittoja, ja siksi pilaantuneen maan pölyäminen tulee huolellisesti estää esimerkiksi maata kastelemalla tai peittämällä maa-ainekset.

Pitämällä jätejakeet sekä eriasteisesti pilaantuneet maa-ainekset erillään estetään ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa vaaraa tai haittaa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Suunnitelma veden johtamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen veden tutkimisella ja poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella liikkuvien, työskentelevien tai asuvien ihmisten altistumista.

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, tämän vuoksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella.

Hyötykäytettävät maa-ainesten määrä- ja laatutiedot ja sijainnit tulee dokumentoida loppuraportissa. Tietoja tarvitaan viranomaisvalvonnassa

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

9. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Loppuraportissa tulee esittää alueet, joihin jää alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisia maa-aineksia, jotta alueen mahdollisissa tulevissa kaivutöissä pilaantuneet maa-ainekset tiedetään ottaa huomioon.

Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 12.4.2019, 91 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://www.hel.fi/kaupunkiymparisto/fi/julkaisut-ja-aineistot/ilmoitukset/

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelulle.