Valtuustoaloite, Aino Ackten huvilasta Suomen historian jännien naisten elävä museo

Kaupunkiympäristölautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Valtuustoaloite koskee Arkkitehti Theodor Deckerin kauppaneuvos Henrik Borgströmille Laajasalon Tullisaareen suunnittelemaa, vuonna 1877 valmistunutta kesähuvilaa. Huvila siirtyi 1904 oopperalaulaja Aino Acktén hallintaan ja edelleen Helsingin kaupungille vuonna 1944.

1980- luvulla rakennus on muutettu pienkonsertti ja yksityistilaisuus käyttöön. Rakennuksessa on toteutettu peruskorjaustoimenpiteitä 1980-luvulla sekä pienimuotoisempia korjaustoimenpiteitä 2000-luvulla, mutta ne ovat olleet korjaustarpeisiin nähden liian suppeita. Kokonaisvaltaista peruskorjausta ei rakennukselle ole tehty.

Voimassa olevassa asemakaavassa rakennus on suojeltu sr-1 merkinnällä, jolloin sisätiloissakaan ei saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka turmelevat sen rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä.

OmaStadi-hankkeen kautta tulleen ehdotuksen perusteella huvilan kunnostuksen suunnitteluun on varattu 100 000 euroa. Tällä summalla on teetetty laaja 20.10.2020 päivätty kuntotutkimus.

Tutkimuksessa on todettu, että ”…rakennuksen vaurioituminen on laaja-alaista, mutta eriasteista. Rakennus on saatettavissa kuntoon vain laajamittaisella peruskorjaamisella, jossa jo syntyneet rakenteiden vauriot poistetaan ja rakenteita muutetaan rakennusfysikaalisesti turvallisemmiksi. Oleellisena osana on rakenteiden kosteuskuormituksen pienentäminen.”

Museotoiminnan edellyttämien tarkkaan säädeltyjen ympärivuotisten lämpötila- ja kosteusolosuhteiden aikaansaaminen ja ylläpitäminen vanhassa, kesähuvilaksi suunnitellussa ja sisätiloiltaan suojellussa rakennuksessa on erittäin haastava tehtävä ja lisäksi myös riski sekä rakennukselle että sen kokoelmille. Myöskään ravintolan ja kokouskäytön edellyttämän nykyvaatimukset täyttävän tekniikan sijoittaminen historialliseen sisältä suojeltuun rakennukseen ei tue sen suojeluarvoja.

Aino Acktén huvilaa koskevan OmaStadi- hankkeen suunnitelman tiivistelmässä todetaan:

”Tullisaaren puistoalueella oleva historiallinen Aino Acktén huvila pitää kunnostaa kasvavan Kaakkois-Helsingin kulttuuripaikaksi. Huvilassa voidaan järjestää konsertteja ja erilaisia asukkaiden tapaamistilaisuuksia. Laajasaloon muuttaa koko ajan uusia asukkaita. Huvilan käyttöönotto vahvistaisi heille Laajasalon identiteettiä. Saisi viihtymään paremmin uusillakin alueilla. Kaunis ja hyvin hoidettu Tullisaaren puisto vahvistaisi osaltaan myös uusien asuinalueiden kiinnostavuutta.”

Nykyajan vaatimukset täyttävien museo-, ravintola- ja kokoustilojen sijoittaminen Aino Acktén huvilaan on mielenkiintoinen mutta erittäin hankalasti toteutettava, monessa suhteessa riskialtis ja kallis vaihtoehto, joka väistämättä johtaisi myös hyvin korkeaan vuokraan ja suuriin käyttökustannuksiin.

Rakennushistoriallisilta arvoiltaan ainutlaatuisen Aino Acktén huvilan tulevaisuutta ja tulevaa käyttöä tulee suunnitella ensisijaisesti Laajasalolaisille tärkeän historiallisen rakennuksen ja sen ympäristön omilla ehdoilla ja niitä kunnioittaen sekä löytää sinne erityisesti rakennuksen sisätilojen suojeluarvoihin hyvin sopivaa ja näitä arvoja vaarantamatonta toimintaa.

Kaupunkiympäristölautakunta viittaa myös Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan samasta aiheesta kaupunginhallitukselle antamaan lausuntoon ja toteaa, että Aino Acktén huvilan tulevan käytön suunnittelua tulee jatkaa OmaStadi hankkeen ehdotuksen pohjalta, eikä siitä siten ole perustelua tehdä Suomen historian jännien naisten elävää museota.

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta antoi asiasta seuraavan lausunnon:

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta katsoo, että Aino Acktén huvilasta ei ole perusteltua tehdä Suomen historian jännien naisten museota.

OmaStadi -hankkeen puitteissa toteutettava Tullisaaressa sijaitsevan Aino Acktén huvilan kunnostamisselvitys on käynnissä. Käsillä olevassa aloitteessa ehdotetaan, että huvilasta tehtäisiin Suomen historian jännien naisten museo.

Keski-Uudellamaalla museotoimintaa ohjaa ja koordinoi Keski-Uudenmaan alueellisena vastuumuseona toimiva Helsingin kaupunginmuseo, jonka tehtävä perustuu museolakiin. Aino Acktén huvilan ottamisessa museokäyttöön vaikuttavat sekä suojelumääräykset että museotoiminnan yleiset reunaehdot.

Parhaillaan on meneillään huvilan kuntoon liittyvät tutkimukset, joiden pohjalta arvioidaan sen rakenteiden korjattavuutta sekä korjausten laajuutta. Tämän rinnalla arvioidaan sitä, minkä tyyppistä käyttöä ja mitä toimintoja huvilaan voidaan sijoittaa. Asiaa lähestytään ensisijaisesti rakennuksen ja sitä ympäröivän puiston ehdoilla. Huvilan kunnostaminen sekä talon suunnittelu kaupunginosan kulttuuritaloksi sai alueella eniten ääniä osallistuvan budjetoinnin äänestyksessä vuonna 2019. Kunnostustarpeen arvioinnin jälkeen käydään keskustelua talon mahdollisesta käytöstä aloitteen tekijöiden sekä alueen toimijoiden kanssa.

Huvilan tulevaa korjausta ja käyttöä ohjaa vuonna 1999 vahvistetun lainvoimaisen asemakaavan suojelumääräys sr-1 ”Kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja historiallisen puistokokonaisuuden kannalta arvokas rakennus. Rakennuslain 135 §:n 1 momentin nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus- ja muutostöitä, jotka turmelevat julkisivujen, vesikaton tai sisätilojen rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä.”

Yleisesti ottaen museotoiminta vaatii kokoelmien kannalta täysin hallittuja olosuhteita mm. sisäilman lämpötilan, kosteuden ja valaistuksen osalta. Niiden toteuttaminen vaatii massiivista koneellista järjestelmää konehuoneineen ja kanavineen. Vanhaan hirsirakennukseen on erittäin vaikeaa luoda ympärivuotisesti vakaita olosuhteita. Myöskin ravintolan vaatiman keittiön rakentaminen säädösten mukaisesti on raskas toimenpide rakennukselle.

Naishistorian ja sukupuolen tutkimus on 1980-luvulta lähtien laajentunut ja voimistunut. Silti Suomenkin historiasta löytyy edelleen runsaasti erityisesti taloushistorian ja hyvinvointivaltion historian muodostumisen kannalta tärkeitä naisia, joiden historiaa ja merkitystä suuri yleisö tuntee huonosti jos ollenkaan. Sen lisäksi on Aino Acktén kaltaisia merkittäviä toimijoita, joiden vaiheet tunnetaan paremmin, mutta joiden elämäntyötä silti voitaisiin perustellusti nostaa enemmän näkyville. Tällainen historia paikantuisi luontevasti esimerkiksi aloitteessa mainittuun Aino Acktén huvilaan Tullisaaressa. Yleisemmälläkin tasolla voi todeta, että kiinnostavia teemoja sekä tutkimuksen että näyttelyiden aiheiksi olisi tarjolla runsaasti.

Toisaalta naishistorian voi katsoa valtavirtaistuneen myös museotyössä viimeistään 2000-luvulla yhdessä sukupuolentutkimuksen kanssa, ja on vaikea osoittaa suomalaista museota, joka ei huomioisi tätä paradigman muutosta toiminnassaan.

Kansainvälinen museoneuvosto ICOM (International Council of Museums) määrittelee museon seuraavasti:

"Museo on pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia ja aineettomia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään.”

Museon perustaminen ja ylläpito vaatii omistajataholta aina pitkäjänteistä sitoutumista vähintäänkin vuosikymmeniksi. Näyttelytoiminnan lisäksi museotyö edellyttää kokoelmia, kokoelmanhallintaa, asiakaspalvelua ja pedagogista toimintaa. Resursseja on tarjolla rajallisesti, ja Helsingin kaupungin museotyövoimavarat sitoutuvat kaupungin kulttuurihistoriallisista museopalveluista, kulttuurihistoriallisesta kokoelmasta sekä taidemuseotyöstä ja taidekokoelmasta huolehtimiseen ja kulttuuriympäristön vaalimiseen. Vapaaehtoisvoimin hoidettujen museoiden ongelma on usein jatkuvuuden turvaaminen ja museon sekä kokoelman ylläpito perustamisvaiheen alkuinnostuksen jälkeen. Kaupunginmuseon tiedossa ei ole nimenomaan naishistoriaan keskittynyttä ja museon perustamisesta ja rahoittamisesta kiinnostunutta taustayhteisöä.

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta pitää Aino Acktén huvilaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaana ja toivoo, että se saataisiin korjauksen jälkeen helsinkiläisten käyttöön esim. kulttuuri- ja taidetapahtumien näyttämönä.