Helsingin kääpäselvitys vuosilta 2018 ja 2019

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto päätti merkitä tiedoksi raportin Savola, K.: Helsingin kääpäselvitys 2018 ja 2019. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2021:3.

Julkaisu on saatavissa Helsingin kaupungin Internet-sivuilla osoitteessa https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-03-21.pdf

Käävät edistävät luonnon monimuotoisuutta. Puuaineista lahottaessaan ne muodostavat elinympäristöä muille lajeille ja vapauttavat ravinteita muiden eliöiden käyttöön. Käävät toimivat myös metsän tilan indikaattoreina, ja osa kääpälajeista on uhanalaisia tai muuten huomionarvoisia. Runsain ja monipuolisin kääpälajisto on alueilla, joilla on runsaasti kuollutta puuainesta.

Helsingissä selvitettiin vuosina 2018 ja 2019 kääpälajistoa 21 metsäalueella. Selvitys on jatkoa vuosina 2011, 2014 ja 2015 tehdyille kääpäselvityksille. Selvityksen tavoitteena oli parantaa tietämystä Helsingin metsien kääpätilanteesta ja selvitysalueiden merkityksestä kääpälajiston suojelulle. Kartoitetut alueet olivat uusia, lukuun ottamatta Veräjämäen kohteita, joissa on tehty kääpäselvitys myös vuonna 2011.

Vuosien 2018 ja 2019 kääpäselvityksissä tehtiin havaintoja 126 kääpälajista sekä 20 muusta indikaattoriarvoa omaavasta orvakka- tai orakaslajista. Havaittujen kääpälajien määrä vaihteli Veräjälaaksonlehdon 23 lajista Siilitien metsän ja Marttilan metsän 76 lajiin.

Selvityksissä tehtiin havaintoja yhdestä erittäin uhanalaisesta (yksi esiintymä), kolmesta vaarantuneesta (viisi esiintymää), viidestä alueellisesti uhanalaisesta (28 esiintymää) sekä kymmenestä silmälläpidettävästä (69 esiintymää) lajista. Lisäksi selvityksessä havaittiin useita lajeja, jotka ovat Helsingissä erityisen huomionarvoisia harvinaisuutensa tai ekologisen vaateliaisuutensa vuoksi.

Kaikilla selvityskohteilla elää vaateliasta lahottajasienilajistoa, joka hyötyy alueiden säilyttämisestä rakentamisen ja intensiivisemmän metsänkäsittelyn ulkopuolella. Kustannustehokkain keino suojeluarvojen säilyttämisen ja lisäämisen kannalta on metsien mahdollisimman luonnontilaisen kehityksen salliminen. Alueiden arvoja kääpälajiston kannalta on mahdollista huomioida myös jättämällä maastoon maalahopuina niitä puita, joita katsotaan perustelluksi kaataa ulkoilureittien, teiden ja tonttien reunamilta.

Selvityksessä rajatut arvokkaat kääpäkohteet (21 kpl) on tallennettu Luontotietojärjestelmään. Tiedot ovat tarkasteltavissa Helsingin Karttapalvelussa https://kartta.hel.fi. Luontotietojärjestelmää käytetään maankäytön, luonnonhoidon ja luonnonsuojelun suunnittelussa.