Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, tontti 8193/1, Katajanokanlaituri 4, Kaupunkiympäristön toimiala, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Kaupunkiympäristön toimiala
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki

Y-tunnus 0201256-6

**********

Alueen omistaja

Maanomistaja on Helsingin kaupunki.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 8. kaupunginosassa (Katajanokka) kiinteistöillä 91-8-193-1, 91-432-5-2 ja 91-8-9906-100, osoitteessa Katajanokanlaituri 4. Alueen pinta-ala on noin 6800 m².

Alueella sijaitsevassa 1950-luvulla rakennetussa rakennuksessa on ollut erilaisia varasto- ja toimitiloja. Rakennuksessa on sijainnut kaksi öljysäiliötä. Rakennuksen tilalle suunnitellaan uutta pääkonttori- ja hotellirakennusta, jonka pohjan pinta-ala on noin 5450 m². Puhdistettava alue muodostuu rakennuskaivantoa rajaavien ponttiseinien ja meren puoleisen porapaaluseinän sijainnin perusteella. Edellä mainittujen rakenteiden ympärille on varattu kahden metrin suojavyöhyke apukaivutöitä varten.

Alue kuuluu 24.6.2021 voimaan tulleen asemakaavan 12654 alueeseen. Kohde on merkitty liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi (K) ja yleiselle jalankululle varatuksi alueeksi. Hotellirakentamisen osuus saa olla enintään 2/3 maan pinnan yläpuolelle rakennettavasta kerrosalasta.

Alue on täytetty satama-alueeksi 1900-luvun alkupuolella satamatoiminnan laajentuessa vaiheittain. Rantaviiva on täytetty nykyiselle tasolleen nykyisen rakennuksen rakentamisen aikoihin. Aiemmin alueella tai lähialueella on sijainnut Katajanokan sataman junaraide, makasiinirakennuksia ja polttonesteen tankkauspiste.

Alueen maaperän pilaantuneisuus

Maaperässä on havaittu valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) mukaisten alempien ohjearvojen ylittävät lyijyn ja öljyhiilivetyjen raskaiden jakeiden pitoisuudet.

Alueen satamatoimintoihin on mahdollisesti liittynyt myös kemikaalien kuljetusta ja varastointia. Lähialueella sijainneesta polttonesteen tankkauspisteestä on myös voinut aiheutua maaperän pilaantumista.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään 19.8.2021 § 167 siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja
-valvontayksikköön 10.9.2021.

Ilmoitusta on täydennetty 29.9.2021 ilmoitukseen liitetyn asiakirjan päivityksellä:
Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristö, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Katajanokanlaituri 4, Helsinki, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, 8.9.2021, täydennetty 28.9.2021, Ramboll Finland Oy.

Kiinteistön 91-432-5-2 maanomistustietoja on täydennetty sähköpostiviestillä 11.10.2021.

Kaivantovesien johtamistietoja on täydennetty sähköpostiviestillä 18.10.2021.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Tehtyjen tutkimusten perusteella maaperä on hiekan ja soran sekaista täyttömaata asfaltin alapinnasta noin kolmeen metriin saakka. Kairauksissa havaittiin 3–4 metrin syvyyksillä usein karkeampaa täyttöainesta, jossa oli mukana tiiltä, betonia, kiviä ja puuta. Täyttömaan alapuolella, noin viiden metrin syvyydeltä alkaen, maaperä on hienon hiekan ja saven sekaista luonnonmaata.

Pohjaveden pinta on alueella noin 2,5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Alueen pohjaveden taso noudattaa likimäärin merenpinnan tasoa. Pohjaveden pinta on rakentamistapalausunnon mukaan ollut +1,27…-0,22 metriä. Alue rajautuu lännessä Eteläsataman merenlahteen.

Maaperän pilaantuneisuus

Kohteen alueelle tehtiin maaperän pilaantuneisuustutkimus huhtikuussa 2020. Alueelta otettiin yhteensä 52 maanäytettä kairakoneavusteisesti kahdeksasta tutkimuspisteestä. Elokuussa 2021 otettiin kaivinkoneavusteisesti yhteensä 12 maanäytettä viidestä tutkimuspisteestä.

Työmaavedestä otettiin näyte elokuussa 2021. Näytteestä tutkittiin kiintoaine ja pH sekä PAH-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen pitoisuudet. Kaivantovedessä todettiin pintavesien ympäristönlaatunormit ylittävät pitoisuudet PAH-yhdisteistä antraseenia ja fluoranteenia.

Kohteen maaperätutkimuksissa havaittuja haitta-ainepitoisuuksia on verrattu valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) mukaisiin viitearvoihin. Vaarallisen jätteen raja-arvoja käytetään jätteen vaarallisuuden arviointiin.

Maanäytteissä todettiin kynnysarvot ylittäviä antimoni-, arseeni-, lyijy-, bentseeni-, bentso(a)pyreeni, fenantreeni-, fluoranteeni- ja öljyhiilivetypitoisuuksia. Yhdessä tutkimuspisteessä havaittiin 0,1–0,5 metrin syvyydellä alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus öljyhiilivetyjen raskaita jakeita (C21-C40). Yhdessä pisteessä havaittiin 1–1,5 metrin syvyydellä alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus lyijyä.

Katajanokanlaiturin katualueen puoleisen reunan tutkimuspisteissä havaittiin puuta, tiiltä ja betonijakeita. Erityisesti 3–4 metrin syvyyksillä havaittiin jätejakeita, jossa puuaineksen määrä oli 20–70 prosenttia. Kahdessa kohdassa havaittiin betonirakenne tai betonilaatta.

Kahden näytepisteen alueilta poistetaan rakentamisen vuoksi öljyhiilivedyillä ja lyijyllä pilaantuneita maa-aineksia yhteensä arviolta noin 200 m³ktr. Pinta-alaksi arvioidaan noin 400 m².

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Kohteessa todetut öljyhiilivety-, antimoni-, arseeni-, bentseeni-, bentso(a)pyreeni- ja fenantreenipitoisuudet eivät ylittäneet terveysperusteista suurinta haitatonta pitoisuutta. Lyijypitoisuus (216 mg/kg) ylitti hyvin lievästi terveysperusteisen viitearvon SHPter 212 mg/kg, mikä perustuu lapsuusaikana tapahtuvaan altistukseen.

Alueella todetut öljyhiilivetyjen raskaat jakeet ovat niukkaliukoisia ja heikosti tai kohtalaisesti haihtuvia sekä luonnossa yleisesti hyvin hitaasti biohajoavia. Lyijyn kulkeutuvuus ja kertyminen kasveihin ja eliöihin riippuu mm. metallin kemiallisesta muodosta ja maaperässä vallitsevista olosuhteista. Tyypillisesti lyijy sitoutuu maa-ainekseen, erityisesti humukseen ja savimineraaleihin. Liukoisessa muodossa oleva lyijy on biosaatavassa muodossa ja voi kertyä maaperän huokosvedestä eliöihin tai kasveihin tai kulkeutua vajoveden mukana alueen ulkopuolelle.

Kohteeseen on laadittu käsitteellinen malli, jossa on esitetty haitta-aineiden mahdolliset kulkeutumis- ja altistumisreitit tulevassa maankäytössä. Todettujen haitta-aineiden ominaisuuksien perusteella kulkeutuminen arvioidaan hyvin vähäiseksi. Piha-alueelle on suunniteltu asfalttipinnoite. Maanpinta nousee meren puolella rakennuksen vieressä tasolle +3,4 metriä. Kellarin alapohja ja seinä rakennetaan vesitiiviiksi, mikä estää mahdollisten haihtuvien yhdisteiden kulkeutumista rakennukseen. Täten pilaantuneen maan kosketus, tahaton nieleminen tai haitta-aineen hengittäminen ei ole mahdollista.

Alueen maaperä- ja vesieliöstön arvioidaan sopeutuneen nykyiseen elinympäristöönsä. Alue ei ole luonnontilaista maa-aluetta, vaan se on täytetty mereen ja alue on ollut satamakäytössä. Oletettavasti alueelle ei ole koskaan muodostunut merkittäviä ekologisia prosesseja tai alueella ei ole ollut merkittävästi eläimistöä. Alue on nykyisin asfaltoitu, eikä siellä ole juuri mitään kasvillisuutta.

Pohjaveden pinnan alapuolelta haitta-aineita ei haihdu suoraan huokosilmaan ja kulkeudu edelleen rakennuksen sisäilmaan. Haitta-aineet liukenevat ensin pohjaveteen. Alueen pilaantuneisuus on vanhaa ja kulkeutuvat haitta-aineet ovat todennäköisesti liuenneet veteen ja laimentuneet meriveden vaikutuksesta jo vuosia sitten. Pohjaveden pinnan alapuolella maaperässä esiintyvien haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan sisäilmaan tai aiheuttavan merkityksellistä kuormitusta meriympäristöön.

Tutkimusten perusteella maaperään ei jää rakentamisen vaatiman kaivun jälkeen haitta-aineita, joille altistuminen olisi mahdollista tai jotka voisivat kulkeutua mereen merkityksellisinä pitoisuuksina. Todetut haitta-aineet ovat heikosti haihtuvia/haihtumattomia ja heikosti kulkeutuvia.

Öljyhiilivedyillä ja lyijyllä pilaantuneet maa-ainekset tullaan kaivamaan rakennusteknisistä syistä, joten kulkeutumisen ja altistumisen mahdollisuus poistuu.

Historiatietojen perusteella on mahdollista, että alueella on muita pilaantuneita alueita. Rakennuksen alta kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tutkitaan kaivutyön yhteydessä. Jos tutkimuksissa todetaan aiemmasta pilaantuneisuudesta merkittävästi poikkeavaa pilaantuneisuutta, kunnostuksen yhteydessä tehdään riskinarviointi todetun pilaantuneisuuden osalta. Todettuja pilaantuneita alueita ei täysin ole rajattu jatkotutkimuksilla, joten pilaantuneisuus voi teoriassa olla kulkeutunut kadulle ja rakennuksen alle.

Tutkimustulosten ja riskitarkastelun perusteella kohteen maaperälle on asetettu seuraavat kunnostustavoitteet:
Rakennuskaivannosta maat poistetaan rakentamisen vuoksi vähintään tasoon -3,7 asti (noin 1,2 metriä pohjavedenpinnan alapuolelle).
Rakennuskaivannon kaivupohjan alapuoliselle maaperälle ei aseteta kunnostustavoitteita.

Mikäli alueella todetaan selvästi riskinarvioinnissa käytettyjä pitoisuustasoja korkeampia pitoisuuksia tai aiemmin todetuista poikkeavia haitta-aineita, riskinarviota päivitetään uusien tutkimustulosten perusteella.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostus toteutetaan massanvaihdolla alueen rakennustöiden yhteydessä. Pilaantuneet maa-ainekset poistetaan rakentamisen edellyttämiin syvyyksiin saakka. Rakennuskaivanto on suunniteltu kaivettavaksi pääosin tasoon -3,7…-4,5 metriä. Rakennuksen kellari ulottuu tasolle -1,8 metriä. Rakennuskaivanto tuetaan ympäriinsä vesitiiviillä tuki- ja patoseinällä, osin kallioon ankkuroidulla ponttiseinällä ja RD porapaaluseinällä sekä osin RF porapaaluseinällä. Lopullisessa rakenteessa porapaaluseinä on osa kellarin seinää ja seinämän ponttiurat hitsataan tai tiivistetään muulla tavoin kellariosuudella. Seinämän sisäpuolelle tehdään vuotorakotila. Rakennuksen alapohjaan tulee vesipainelaatta.

Massat lajitellaan eri jakeisiin pilaantuneisuuden ja maalajin mukaan. Kaivu- ja maa-ainesten pilaantuneisuusluokitus tehdään pääasiassa ennen kaivuja ja kaivun aikana tehtyjen tutkimusten perusteella. Kaivun aikana erotellaan maa-aineksesta suuret kivet ja mahdolliset suuret jätejakeet. Pilaantuneet maat kuormataan joko suoraan autoihin kuljetettavaksi pois tai läjitetään alueelle kasoihin jatkotutkimuksia ja mahdollista esikäsittelyä varten. Pilaantumattomat ja eri tavoin pilaantuneet maat/jätteet pidetään erillään kaivun ja mahdollisen työmaavarastoinnin aikana. Pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat. Pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä aineksia. Muut jätteet toimitetaan vastaavasti luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Pilaantuneen maan kunnostus päättyy, kun rakennuskaivannossa on saavutettu rakennustekninen kaivutaso, kunnostuksen tavoitepitoisuudet on saavutettu ja mahdolliset huomio-, erotus- ja eristysrakenteet on tehty.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana tarvittaessa kaivannon seinämistä ja pohjista sekä kasoille läjitetyistä massoista aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla.

Työmaalle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua ja valvoo kunnostusta. Ympäristötekninen valvoja arvio myös mahdolliset työnaikana havaitut jätejakeet aistinvaraisesti sekä tarvittaessa näytteenotoin ja analyysein. Ympäristötekninen laadunvalvonta tehdään kenttä- ja laboratorioanalyysein.

Kaivutyön aikana tai sitä ennen alueelta otetaan riittävästi näytteitä poistettavien massojen laadun varmistamiseksi. Purettavan rakennuksen alueelta kaivetuista maa-aineksista tehdään riittävästi lisätutkimuksia kaivutöiden aikana. Näytteistä analysoidaan ne haitta-aineet, joita alueella on todettu kynnysarvojen ylittävinä pitoisuuksina.

Alueilta, joilta poistetaan pilaantuneita maa-aineksia, otetaan aiemmat näytteet mukaan lukien yksi maaperänäyte jokaista kaivettua 200 m³ kohti. Mikäli öljyhiilivetyjä analysoidaan kenttätesteillä, vähintään 20 prosenttia näistä varmennetaan laboratorioanalyysein.

Pilaantuneen maan poistamisen jälkeen maaperän jäännöspitoisuudet tarkistetaan kunnostetuilta alueilta ottamalla yksi näyte kaivannon pohjasta alkavaa 200 m²:n aluetta kohden ja yksi näyte kaivannon seinämästä maalajikohtaisesti alkavaa noin 30 metrin matkaa kohden. Jäännöspitoisuusnäytteet otetaan noin 4–6 osanäytteen edustavina kokoomanäytteinä. Näytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään ne haitta-aineet, joita kyseisessä kaivannossa on todettu alempien ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina. Jos kunnostustyön aikana maaperässä todetaan muita haitta-aineita alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina, myös nämä analysoidaan jäännöspitoisuusnäytteistä.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Työmaa aidataan ja merkitään pilaantuneen maan kunnostamisesta kertovin kyltein.

Työnaikaisten terveyshaittojen ehkäisy toteutetaan työsuojelullisin keinoin. Normaaliin maanrakennusurakointiin liittyvien terveysriskien lisäksi kunnostustyö voi aiheuttaa altistumista pilaantuneelle maa-ainekselle tai mahdollisille jätteille. Työntekijät varustetaan henkilökohtaisilla suojavarusteilla. Tarvittaessa käytetään hengityssuojaimia. Työkoneiden ikkunat ja ovet pidetään suljettuina kaivettaessa jätteitä tai pilaantunutta maata. Tarvittaessa laaditaan erillinen työmaan turvallisuussuunnitelma.

Pilaantuneiden maiden kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi, jotta estetään pilaantuneiden maiden leviäminen ympäristöön. Työt keskeytetään tarvittaessa voimakkaalla tuulella tai sateella.

Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneiden maat kaivetaan lähtökohtaisesti kuivakaivuna, sillä todetut pilaantuneet maat sijaitsevat enintään 1,5 metrin syvyydessä, pohjaveden pinnan yläpuolella.

Suunnitelmien mukainen kaivutaso ulottuu selvästi pohjavedenpinnan alapuolelle. Tukiseinärakenne on työn aikana niin tiivis, että seinämän sisäpuoliset kaivu-, täyttö ja rakennustyöt voidaan tehdä kuivatyönä kohdekohtaisten pumppausten avulla. Alueella voi syntyä suuria määriä pumpattavia kaivantovesiä. Kaivantovedet johdetaan kiintoaineen erotuksen kautta hulevesiviemäriin ja/tai suoraan mereen. Kohde sijaitsee meren välittömässä läheisyydessä, joten pohjavesi ja merivesi ovat yhteydessä toisiinsa.

Ympäristötekninen valvoja seuraa kaivantoveden laatua. Kaivantoon kertyvästä vedestä otetaan näyte pumppaustarpeen esiinnyttyä ja sen jälkeen viikoittain pumppaustarpeen ajan. Vedestä tutkitaan alueella alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet sekä kiintoaine ja pH.

Tarvittaessa vedet esikäsitellään öljynerottimella, hiekkasuodatuksella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä. Kiintoaineen laskeutusta voidaan tehostaa esimerkiksi lisäämällä linjaan laskeutuslavoja, pumppauskaivolla, kaivannon sorapedillä, pumppauksen tehon laskemisella tai lavan huoltotoimenpiteillä.

Pilaantumattomien alueiden kaivannoista hulevesiviemäriin (ja edelleen mereen) johdettavien vesien pitoisuusraja-arvoina käytetään työmaavesiohjeen mukaisia raja-arvoja:
- kiintoaine 300 mg/l
- pH 6-9
- öljyhiilivedyt (C10-C40) 5 mg/l

Pilaantuneiden alueiden kaivannoista hulevesiviemäriin johdettavien vesien pitoisuusrajoina käytetään työmaavesiohjeen raja-arvoja täydennettynä raja-arvoilla, joita Kalasataman ympäristöluvassa Nro 430/2019, Dnro ESAVI/12077/2018 on annettu mereen johdettavan veden pitoisuusrajaksi ja ympäristölaatunormissa (1022/2006) bentso(a)pyreenin osalta vertailuarvoksi. Metallien ja puolimetallien pitoisuusrajat on asetettu liukoisille pitoisuuksille. Pitoisuusrajat on esitetty ilmoituksen liitteenä olevassa kunnostuksen yleissuunnitelmassa. Sähköpostiviestissä 27.10.2021 koboltin pitoisuusrajaksi on korjattu 0,0011 mg/l.

Eteläsataman alue arvioidaan Kalasataman aluetta vähemmän herkäksi, koska merialue on hieman syvempi ja alueelle on pitkään sijoittunut erilaisia sataman toimintoja. Kaivantovesien pitoisuudet pyritään esikäsittelyllä pitämään esitettyjen pitoisuusrajojen alla, mutta niiden mahdollisesta hetkellisestä ylittymisestä ei kuitenkaan arvioida olevan meren laatua heikentävää vaikutusta.

Erityistilanteessa vesiä voidaan tarvittaessa johtaa myös HSY:n jätevesiviemäriin. Kaivantovesien johtamisessa viemäriin noudatetaan HSY:n viemäröintilupaa.

Kaivantovesien johtamistarpeeksi arvioidaan noin 200 m³ vuorokaudessa, kun vettä pumpataan. Pumpattavan veden kokonaismääräksi arvioidaan yhteensä noin 6000 m³ ja lisäksi sateiden määrä noin 200 m³ kuukaudessa.

Huomio- ja eristysrakenteet

Alueelle pohjavedenpinnan (noin taso +0 metriä) yläpuolelle jäävä haitta-ainepitoisuuksiltaan alemmat ohjearvot ylittävä maa-aines merkitään huomiorakenteella (esimerkiksi huomiorakenteeksi suunnitellulla verkolla). Huomiorakenteita ei asenneta rakennusten, paalulaattojen tms. alapuolelle tai ponttiseinien taakse.

Mikäli pilaantuneisuuden todetaan jatkuvan kunnostusalueen ulkopuolelle ja kaivannon seinämään jää pilaantunutta maa-ainesta, asennetaan erottava rakenne tai huomiorakenne. Eristysrakennetta käytetään, mikäli kaivannon seinämään jää orgaanisia haitta-aineita, jotka voivat aiheuttaa kulkeutumisriskiä. Eristysrakenne suunnitellaan tapauskohtaisesti haitta-aineen ominaisuuksien perusteella. Asennettujen rakenteiden sijainnit mitataan. Loppuraportissa kuvataan tehdyt huomio- ja eristysrakenteet ja esitetään havainnepiirustus.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Kohteen alueella voidaan lyhytaikaisesti ottaa kasalle maa-aineksia niiden laadun varmentamisen ajaksi. Kasat peitetään tarvittaessa, esimerkiksi kasojen pölytessä voimakkaasti. Vaihtoehtoisesti maat viedään tutkittavaksi Helsingin kaupungin Jätkäsaaren, Hernesaaren tai Kyläsaaren ympäristöluvitetuille välivarastointialueille.

Toiminta poikkeuksellisissa tilanteissa

Kunnostustyön aikana mahdollisesti tapahtuviin odottamattomiin tilanteisiin on esitetty varautumissuunnitelma:
-Mikäli alueella todetaan aikaisemmista tutkimuksista poikkeavaa pilaantuneisuutta, maan kaivu keskeytetään tai maa-aines välivarastoidaan alueelle. Maa-aineksesta otetaan näytteet laboratorioanalyysejä varten. Asiasta ilmoitetaan ympäristöviranomaisille. Tarvittaessa ko. haitta-aineiden kunnostustavoitteet tarkistetaan ja riskinarviointi päivitetään.
-Jos kaivun yhteydessä ympäristöön leviää voimakasta hajua, kaivu keskeytetään tilapäisesti. Työtapoja muutetaan siten, että hajupäästöt pienenevät. Kaivetaan esimerkiksi, kun tuulen suunta on poispäin lähimmistä häiriintyvistä kohteista.
-Mikäli mereen purettava kaivantovesi on sameaa, laskeutuslavalle tehdään huoltotoimenpiteitä. Varmistetaan, että kaivannossa on esimerkiksi pumpulle sorapeti ja pumppauskaivo. Tarvittaessa voidaan esimerkiksi laskea pumppaustehoa tai/ja lisätä linjaan ylimääräinen laskeutuslava.
-Mikäli mereen purettavan kaivantoveden haitta-ainepitoisuudet ylittävät pitoisuusrajat toistuvasti/moninkertaisesti (pH:n osalta alittavat tai ylittävät), tarkistetaan, voidaanko pitoisuus/pitoisuudet saada laskemaan edellä mainituilla toimenpiteillä. Jos toimenpiteet eivät ole auttaneet laskemaan veden haitta-aineiden ja kiintoaineen pitoisuuksia tai pH:ta ei ole saatu tavoiteltavaan vaihteluväliin, suunnitellaan soveltuva vedenkäsittely tai/ja vesi johdetaan jätevesiviemäriin.

Tiedottaminen ja raportointi

Työmaalla pidetään työmaapäiväkirjaa, jossa esitetään ainakin:
-tiedot alueelta poisviedyistä pilaantuneista massoista (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta)
- tiedot otetuista näytteistä (näytteenottaja, ajankohta, näytepisteen sijainti, tutkimusmenetelmä ja mittaustulokset)
-tiedot mahdollisista poikkeavista työskentelyolosuhteista
-hajuhavainnot
-erikoiset havainnot ja poikkeamat suunnitelmista sekä syyt poikkeamiin
-mahdolliset pumpatut vesimäärät ja mahdolliset vesien käsittelytoimenpiteet

Kohteen ympäristötekninen valvoja vastaa kirjanpidosta. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Loppuraportissa esitetään ainakin seuraavat asiat:
-tunnistetiedot
-työn vastuuhenkilöt
-muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot
-poistettujen massojen määrä ja haitta-ainepitoisuudet
-kunnostustyön toteutus
-mahdollisesti rakennettujen huomio- ja eristerakenteiden sijaintitiedot ja tyyppipiirustukset
-kunnostuksen aikataulu
-mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä
-kartta kunnostetuista alueista ja jäännöspitoisuustiedot
-mahdolliset vesien käsittelytiedot

Ennen kunnostustyön aloittamista aloituksesta ilmoitetaan kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille.

Puhdistustyön ajankohta

Alustavan arvion mukaan kunnostustyöt alkavat marraskuussa 2021.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Katajanokanlaituri 4, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet

Kunnostusalueen maaperästä on poistettava maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 136 §, Jätehuoltolaki 32 §, Valtioneuvoston asetus (214/2007))

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi riittävä, mutta vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §)

Jos maaperässä havaitaan kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina aiemmin toteamattomia haitta-aineita, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §)

Mikäli alueella todetaan aiemmin havaittuja ja riskinarviossa käsiteltyjä haitta-aineita selvästi korkeampina pitoisuuksina ja/tai laajemmalla alueella, tulee näiden haitta-aineiden osalta kunnostustarvetta tarkastella uudelleen. (VNA 214/2007)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee odottamattomia ympäristö- tai terveysvaikutuksia tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta suunnitelmasta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai toimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 136, 172 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Alueella tulee tehdä lisätutkimuksia siten, että kaivumaiden ja alueen maaperän haitta-ainepitoisuudet tulevat luotettavasti selvitetyiksi myös puretun rakennuksen paikalta ja pohjavedenpinnan alapuolisesta maaperästä. (YSL 6 §)

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen otettavista jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kaivualueella on havaittu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Jäännöspitoisuusnäytteitä on otettava vähintään ilmoituksessa esitetyllä tiheydellä. (YSL 6 §)

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Ilmoituksessa esitettyjen periaatteiden lisäksi, mikäli kunnostusalueelle jää kulkeutuvia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia, on eristysrakenteen tarve kyseisellä paikalla arvioitava. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista tai työn jatkamista kyseisellä paikalla. (JL 13 §, YSL 139, 172 §)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä ilmoituksessa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Välivarastoinnissa on kiinnitettävä huomiota pilaantuneiden ja pilaantumattomien maakerrosten sekoittumisen estämiseen sekä siihen, että mahdollista pilaantunutta vettä ei pääse valumaan välivarastokasojen alapuolisiin maakerroksiin. Pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointiaika kohteessa on pidettävä mahdollisimman lyhyenä, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden pituisena. Pilaantuneen maan välivarastokasat on peitettävä, mikäli maa-aineksia varastoidaan kohteessa kauemmin kuin yhden työpäivän ajan. Voimakkaasti haitta-aineelta haisevien maamassojen välivarastointia alueella on vältettävä. Jos voimakkaasti haitta-aineelta haisevia maamassoja kuitenkin on tarpeen varastoida alueella, on ko. varastokasat peitettävä myös lyhytaikaisen varastoinnin ajaksi. (JL 13 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Vesien tutkiminen ja käsittely

Kaivantovedet voidaan johtaa kunnostussuunnitelmassa esitetyn suunnitelman ja esitettyjen pitoisuusrajojen mukaisesti seuraavin täsmennyksin: Kaivantovesistä tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kaivualueella on todettu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Esitettyjä kaivantovesien johtamisen pitoisuusrajoja voidaan käyttää ilmoituksen mukaisesti kiintoaine-erotuksen jälkeen metallien ja puolimetallien liukoisille pitoisuuksille.
Mahdolliset hulevesiviemäriin johdettavien vesien laboratorioanalyysitulokset, poikkeustilanteet sekä muut seikat, jotka vaikuttavat suunnitelmasta poikkeavasti vesien laatuun tai määrään, tulee ilmoittaa viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle, joka arvioi esitetyn perusteella lisätoimenpidetarpeen.
Vesien johtamisen aloituksesta tulee ilmoittaa ympäristöseuranta- ja
-valvontayksikölle ennen johtamisen aloitusta.
HSY:n antama lupa vesien johtamisesta jätevesiviemäriin on esitettävä ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

6. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tehtävästä aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi maaperän puhdistustyön aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja puhdistustyön valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoitusalueen ulkopuolelle on ilmoitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Kunnostuksen loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja
-valvontayksikölle kolmen kuukauden kuluessa kunnostustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011).

Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994.

Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Maankaivu ulottuu vähintään tasolle -3,7 metriä saakka, mikä on noin 1,2 metriä pohjavedenpinnan alapuolella. Riskinarvion perusteella rakennuskaivannon alapuoliselle maaperälle ei ole asetettu kunnostustavoitteita. Tiedossa olevat haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävät maa-ainekset poistuvat rakentamisen vaatiman kaivun aikana.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille tai haitta-aineet pääse kulkeutumaan esim. asennettujen putkien kautta käyttöveteen. Myöskään putki- ja kaapelikaivantojen täytöissä ei saa käyttää maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Kunnostustoimien riittävyys edellytetään arvioitavaksi, mikäli työn aikana havaitaan pilaantuneisuutta aiemmin havaittua laajemmalla alueella ja/tai selvästi korkeampia haitta-ainepitoisuuksia eli kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia. Alueella on todettu alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä ja lyijyä, mutta ko. maa-ainekset tullaan kaivamaan pois. Lisäksi alueella on havaittu kynnysarvojen tasolla olevia haitta-ainepitoisuuksia.

Ilmoituksessa on esitetty, että mikäli alueella todetaan selvästi riskinarvioinnissa käytettyjä pitoisuustasoja korkeampia pitoisuuksia tai aiemmin todetuista poikkeavia haitta-aineita, riskinarviota päivitetään uusien tutkimustulosten perusteella.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Lisätutkimusten tekeminen on tarpeen rakennuksen purkamisen jälkeen, koska alueen maaperää ei ole tutkittu alueella sijainneen rakennuksen alueelta. Alueelta kaivettujen maa-aineksien riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan hyödyntää alueella tai toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Koska alueen maaperä on täyttömaata, ilmoituksessa esitetyn tutkimustiheyden (1 näyte/200 m³ poistettavaa maa-ainesta) riittävyyttä tulee arvioida.

Kaivutyön jälkeen otettavista jäännöspitoisuusnäytteistä tulee ilmoituksesta poiketen tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueella on havaittu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Alue on myös täyttömaata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet saattavat vaihdella eri maakerroksissa.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Eristysrakenteella voidaan estää maaperän lisäpilaantumista sekä estää haitta-aineiden kulkeutumista kohteessa ja esimerkiksi pilaantumattomiin täyttömaihin.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Määräys on tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Vesien tutkiminen ja käsittely

Ilmoituksesta poiketen kaivantovesistä on edellytetty tutkittavaksi myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueella on havaittu kynnysarvojen ylittävinä pitoisuuksina.
Ilmoituksessa on esitetty pitoisuusrajoiksi vesien johtamiselle pilaantuneen maan kaivannosta työmaavesiohjeen raja-arvoja täydennettynä raja-arvoilla, joita Kalasataman pohjois- ja eteläosien kaivantovesien mereen johtamisen ympäristöluvassa Nro 430/2019, Dnro ESAVI/12077/2018 on annettu mereen johdettavan veden pitoisuusrajaksi ja ympäristölaatunormissa (1022/2006) bentso(a)pyreenin osalta vertailuarvoksi. Koboltin pitoisuusrajaksi on ilmoituksessa korjattu 0,0011 mg/l. Veden kiintoainekseen sitoutuvien haitta-aineiden kulkeutuminen hulevesiviemärin kautta mereen vähenee kiintoaineksen erotuksella, joten metallien ja puolimetallien pitoisuusrajat voidaan asettaa liukoisille pitoisuuksille. Kaivantovedet voidaan johtaa mereen tällä päätöksellä ilman ympäristölupaa, sillä vedet käsitellään, niiden määrä on melko vähäinen sekä johdettaville vesille on asetettu enimmäismäärä ja raja-arvot. Tällöin ympäristölupakynnys ei ylity.

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä suunnitelman ja valvonnan kannalta muiden johtamiseen liittyvien tietojen esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

6. Tiedottaminen ja raportointi

Tiedot ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 10.6.2021, 141 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 31, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 2, 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (86/2015) 3, 10, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) Hallintolaki (434/2003) 34 §

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://www.hel.fi/kaupunkiymparisto/fi/julkaisut-ja-aineistot/ilmoitukset/

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa 5 vuotta antopäivästä.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.