Lausuntopyyntö, hallituksen esitys työttömien opiskelua ja työttömyysturvaoikeutta koskevaksi lainsäädännöksi, työ- ja elinkeinoministeriö

Elinkeinojohtaja antaa seuraavan lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle työttömien opiskelua ja työttömyysturvaoikeutta koskevaksi lainsäädännöksi.

Työ- ja elinkeinoministeriö on 16.5.2022 pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa hallituksen esityksestä työttömien opiskelua ja työttömyysturvaoikeutta koskevaksi lainsäädännöksi.

Esityksen mukaan työnhakijan opintojen pää- ja sivutoimisuutta arvioitaisiin opintojen laajuuden perusteella jatkossa vain tiettyjen erikseen määriteltyjen opintojen osalta. Työnhakijan muilla kuin erikseen määritellyillä opinnoilla ei olisi vaikutusta työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta.

Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskelevia työnhakijoita nykyisin koskeva määrältään alennettu työnhakuvelvollisuus rajattaisiin koskemaan vain sellaisia omaehtoisia opintoja opiskelevia, jotka eivät ole suorittaneet peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta.

Yleiset huomiot esityksestä

Helsingin kaupunki kannattaa hallituksen esitystä opintojen laajuuden arvioinnin lieventämisestä ja pitää tärkeänä, että osaamisen kehittäminen työttömyyden aikana helpottuisi, jolloin opinnot keskeytyisivät nykyistä harvemmin. Työnhakuvelvollisuuden kiristämistä omaehtoisesti työttömyysturvalla opiskelevien osalta tulisi kuitenkin vielä harkita uudelleen.

Lain vaikutusten ja pääkaupunkiseudun muuttuvien osaamistarpeiden kannalta keskeistä on, että jatkuvan oppimisen tulisi olla mahdollista työmarkkina-asemasta tai sen muutoksista huolimatta. Tähän tavoitteeseen pääsemistä tulee selvittää laajemmin sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Vaikutukset omaehtoiseen opiskeluun

Suurella osalla omaehtoisia opiskelevista työnhakijoista olisi jatkossa velvollisuus hakea TE-viranomaisen tarjoamia työpaikkoja myös koulutuksen aikana. Jos henkilö on tutkintoon johtavassa omaehtoisessa koulutuksessa ja asiakkaan työllistyvyysedellytysten vahvistaminen selkeästi edellyttää lisäosaamista, asiakkaan pitkän aikavälin työmarkkinavalmiuksien ja työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaisempaa olisi, että hän suorittaisi opinnot loppuun ja hankkisi koulutuksessa tarjottavan osaamisen. Lisäksi on huomattava, että omaehtoisen opiskelun tavoitteellisuuden heikentyminen ja keskeytysten lisääntyminen kasvattaa myös koulutuksenjärjestäjien hallinnollista taakkaa sekä vähentää niiden kannustimia panostaa työttömien osaamisen kehittämiseen.

Esityksen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on esitetty oletus, että muuten omaehtoisesti työttömyysturvalla opiskelevat siirtyisivät merkittävältä osin opintotukijärjestelmän piiriin tai työllistyisivät suoraan koulutuksen lukkiutumisvaikutuksen poistuessa. Tämä arvio vaikuttaa varsin optimistiselta. Lainapainotteinen opintotukijärjestelmä ei edistä osaamisen kehittämistä niillä asiakasryhmillä, joiden riskinsietokyky on jo valmiiksi alentunut.

Kun työttömyysturvalla opiskelemista koskevia kannusteita muutetaan ja omaehtoinen opiskelu harvinaistuu, tulee lisääntyneen henkilöstöresurssitarpeen (haastattelut) ohella ottaa huomioon myös resurssitarve, joka syntyy lisääntyvästä muihin palveluihin ohjauksesta. Omaehtoinen opiskelu työttömyysturvalla on ollut resurssinäkökulmasta työvoimaviranomaiselle edullisempi vaihtoehto kuin muut palvelut. Omaehtoisuus on tarkoittanut asiakkaalta korkeaa omaa motivaatiota ja koulutukseen hakeutumista. Lakimuutoksen myötä työvoimaviranomaisen pitäisi kohdentaa resursseja opiskelevien ohjaukseen entistä enemmän. On myös kyseenalaista, onko opiskelusta kiinnostuneille nykyresurssien puitteissa tarjolla riittävästi lyhytkestoisempia osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia esimerkiksi työvoimakoulutusten muodossa.