Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Kaisaniemenpuisto, Kaisaniemenranta 6, kaupunkiympäristön toimiala

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki, PL 58213

Y-tunnus: 0201256–6

**********

Kiinteistön omistaja ja haltija

Kiinteistön omistaa Helsingin kaupunki.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Alue sijaitsee Helsingin 2. kaupunginosassa (Kluuvi), kiinteistöllä 91–2–9903–100, osoitteessa Kaisaniemenranta 6. Kohde sijaitsee Kaisaniemenpuistossa Svante Olssonin puistokujan, Birger Brunilan puistokujan ja Kaisaniemen puistokujan ympäristössä sekä Kaisaniemenrannalla. Suunnittelualueen pinta-ala on 28.6 lähetetyn täydennyksen mukaan 7,87 ha. Suunnittelualueen ulkopuolelle jäävän ranta-alueen suunnittelu on kesken ja se toteutetaan erillisenä kunnostuksena.

Kaisaniemenpuisto on toiminut puistona 1800-luvun alkupuolelta saakka. Puisto on merkitty asemakaavaan merkinnällä VP/s, suojeltava puistoalue. Puiston länsipuolella on rautatiealue, pohjoispuolella Kaisaniemenlahti, Itäpuolella Unioninkatu ja eteläpuolella koulu- ja asuinrakennuksia.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Maaperän haitta-aineiden lähde ei ole varmuudella tiedossa. Haitta-aineet esiintyvät heterogeenisesti täyttömaassa, joten oletettavasti haitta-aineet ovat päätyneet puiston alueelle täyttömaiden mukana.

Aikaisemmat päätökset

Helsingin kaupungin ympäristökeskus, ympäristövalvontayksikkö: Kaisaniemen puiston urheilukenttä, öljyvahinko. Kirje 25.6.2003.

Helsingin kaupunki, ympäristöseuranta- ja -valvonta. Lausunto 9.9.2022. HEL 2022-010575. Pilaantuneeksi todetun maa-aineksen poisto hulevesilinjalta Kaisaniemenpuistossa.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksellään ja VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 2.6.2023.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki. Kaisaniemen puisto, Helsinki, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma 1.6.2023 YKK67997, Sitowise.

Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki. Kaisaniemen puisto, Helsinki, Maaperän haitta-ainetutkimus, Raportti 24.5.2023 YKK67624, Sitowise.

Ilmoitusta on täydennetty 28.6.2023 seuraavalla asiakirjalla:

Täydennys Kaisaniemenpuiston pima-ilmoitukseen 28.6.2023.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Alueen maanpinta vaihtelee välillä +2,0…+3,0 metriä merenpinnasta. Aikaisempien tutkimusten perusteella kallion pinta sijaitsee alueella vaihtelevasti noin 1,5–8,0 metrin syvyydellä maanpinnasta. Helsingin maaperäkartan mukaan puistoalueella on kallion päällä 1–3 metrin paksuinen hiekka- ja silttikerros. Kohteen lähistöllä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Kaisaniemenlahti sijaitsee kohteen pohjoispuolella. Puisto on virkistyskäytössä eikä läheisyydessä sijaitse luonnonsuojelualueita eikä alueen luonto ole erityisen herkkää.

Haitta-ainetutkimukset ja riskinarvio

Alueella on todettu korkeimmillaan valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisten alempien ohjearvojen ylittäviä pitoisuuksia elohopeaa, lyijyä ja sinkkiä ja ylemmän ohjearvon ylittävänä pitoisuutena kuparia. PAH-yhdisteistä todettiin alemman ohjearvon ylittävänä pitoisuuksina antraseenia, bentso(a)antraseenia ja bentso(a)pyreeniä, ylemmän ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina fenantreenia ja fluoranteenia. Lisäksi yhdessä tutkimuspisteessä todettiin naftaleenia kynnysarvon ylittävänä pitoisuutena. Suunnitelman mukaan tulevalla lasten leikkipaikalla tai sen läheisyydessä ei todettu VNA 214/2007 kynnysarvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Naftaleenia lukuun ottamatta todetut haitta-aineet ovat niukkaliukoisia tai veden mukana kulkeutumattomia. Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia ei todettu vedellä kyllästyneessä maaperässä, mikä vähentää orsi- ja pohjaveden mukana kulkeutumista. Haitta-aineiden merkittävä kulkeutuminen liuenneena vajoveden, orsiveden tai pohjaveden mukana arvioidaan epätodennäköiseksi. Naftaleenin kulkeutuminen arvioidaan myös vähäiseksi pistemäisen sijainnin ja matalan maaperäpitoisuuden vuoksi.

Kulkeutumisen riskiä vähentävät vettä ja haitta-aineita pidättävät savi ja siltti sekä kallionpinnan läheisyys maanpinnasta, joka muodostaa esteen veden virtaukselle. Pintavalunta ei myöskään pääse kuljettamaan maahan sitoutuneita haitta-aineita etäämmälle, sillä kasvillisuus sitoo haitta-ainepitoista maata tai puhtaat maakerrokset tai päällysteet peittävät haitta-ainepitoista maakerrosta. Alueen vettä ei käytetä talousvetenä eikä alueella kasvateta ravintokasveja.

Haitta-aineet sijaitsevat pistemäisesti ja sijaitsevat pääosin syvemmissä maakerroksissa, joten virkistyskäytössä altistuminen on epätodennäköistä. Suora ihokosketus tai altistuminen pölyämisen vuoksi ei ole mahdollista. Raskasmetallit eivät myöskään haihdu. Naftaleeni luokitellaan haihtuvaksi yhdisteeksi, mutta matalan pitoisuuden vuoksi haihtuminen ei ole merkittävää ja pitoisuudet laimenevat ulkoilmassa. Myöskään pölyämistä ei juuri tapahdu, koska haitta-aineettomat maakerrokset peittävät haitta-ainekerroksia ja kasvien juuristo sitoo maata.

Puisto sijaitsee kaupunkialueella, joka ei ole erityisen herkkää. Lintujen, nisäkkäiden ja matelijoiden altistuminen on epätodennäköistä, koska haitta-aineet sijaitsevat syvemmissä maakerroksissa. Maan kaivaminen voi lisätä altistumista, mutta jää todennäköisesti hyväksyttävälle tasolle lintujen ja nisäkkäiden laajemman reviirin vuoksi. Maaperäeliöstö voi altistua haitta-aineille ympäristössään, mutta maaperäeliöstö voi myös sopeutua käyttämään orgaanisia yhdisteitä energialähteenään tai välttämään haitta-ainepitoista maata. Kohteen haitta-aineet sitoutuvat tehokkaasti maaperän partikkeleihin, mikä vähentää niiden biosaatavuutta.

Suunnittelualueelle sijoittuu viisi tutkimuspistettä, joissa on todettu VNA 214/2007 alemmat tai ylemmät ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Kolme tutkimuspistettä sijoittuu kaivulinjalle, jolloin haitta-ainepitoisuudet poistuvat rakentamisen myötä. Yksi tutkimuspiste sijoittuu hieman kaivulinjan ulkopuolelle, jolloin sen haitta-ainepitoista maaperää ei todennäköisesti poisteta. Pisteessä on todettu alemman ohjearvon ylittävä elohopeapitoisuus (3,2 mg/kg) syvyydellä 1–2 metriä, eli altistuminen ei ole mahdollista puiston normaalissa virkistyskäytössä. Pitoisuus on huomattavasti matalampi kuin elohopean SHPt-arvo 43 mg/kg. Lisäksi suunnittelualueelle tulee todennäköisesti jäämään kuparipitoisuus 363 mg/kg syvyydelle 0,5–1,0 metriä. Kuparin SHPt-arvo on >10000 mg/kg. Todettu pitoisuus 363 mg/kg arvioidaan merkityksettömäksi, eikä se aiheuta kyseisen maa-alueen puhdistamisen tarvetta. Johtokaivannon kohdalla on todettu pintamaassa lyijyä 360 mg/kg joka on samaa suuruusluokkaa kuin kunnostuksen yleissuunnitelmassa esitetyn tutkimuspisteen 27 lyijypitoisuus (439 mg/kg), jotka tullaan poistamaan kaivuissa.

Todetut pitoisuudet eivät ole sellaisella tasolla, että niistä aiheutuisi terveysriskiä lyhyellä tai satunnaisella altistusajalla. Haitta-aineiden kulkeutumis-, terveys- ja ekologiset riskit arvioidaan merkityksettömiksi. Arvion perusteella kohteen maaperällä ei ole riskiperusteista kunnostustarvetta eikä kunnostustavoitteita ehdoteta asetettavan.

Tutkimusten perusteella esitetty arvio pilaantuneen alueen laajuudesta ja yksilöidyt massamääräarviot.

Kynnysarvon ylittävien kaivettavien maa-ainesten määrän arvioidaan olevan yhteensä noin 5300 t (3100 m³). Pilaantuneen alueen laajuus on noin 3000 m².

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostusalue aidataan ja alueelle tuodaan pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovat kyltit. Kaivualueella tehdään tarvittaessa lisätutkimuksia koekuoppatutkimuksina. Maa-aines kaivetaan rakennustöiden vaatimassa laajuudessa. Kunnostusmenetelmänä käytetään massanvaihtoa. Maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNA:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot kaivetaan rakennustöiden vuoksi. Johtokaivantojen leveys vaihtelee 2–10 metriin ja syvyys noin 2–5 metriin.

Kaisaniemen puistossa on käytöstä poistettu Helenin öljytäytteinen 110 kV maakaapeli, josta on poistettu öljy. Mikäli maakaapeli poistetaan töiden yhteydessä, maaperän öljyhiilivetypitoisuudet tarkastetaan kaapelin alta ja välittömästä läheisyydestä. Ilmoittajan mukaan, mikäli pilaantumista todetaan, kunnostetaan kaapelin alue Helenin kanssa sovitun vastuun mukaisesti kaupungin urakan yhteydessä pima-päätöksen mukaisesti.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Ympäristötekninen valvoja valvoo kaivutyötä ja massojen loppusijoittamista tutkimustulosten ja tarkkailunäytteiden avulla. Mikäli massoissa on aistinvaraisesti tai kenttämittareilla havaittavaa poikkeavuutta, näytteitä otetaan tiheämmin. Osa kenttämittareilla määritetyistä tarkkailunäytteiden pitoisuuksista varmennetaan laboratorioanalyysein. Laboratoriossa analysoidaan VNA 214/2007 mukaiset metallit ja puolimetallit sekä PAH-yhdisteet. Tarvittaessa öljytäytteisen maakaapelin alueelta määritetään öljyhiilivedyt.

Poistettavista maa-aineksista laaditaan siirtoasiakirjat, jotka säilytetään kolme vuotta kunnostuksen päättymisestä. Esimerkki siirtoasiakirjasta liitetään kunnostuksen loppuraporttiin, mikäli se on mahdollista sähköisistä järjestelmistä.

Kaivun jälkeen kaivannoista otetaan edustavat jäännöspitoisuusnäytteet kaivannon pohjasta ja seinämistä. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa kaivannossa todetut haitta-aineet. Kunnostuksen lopputulos esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat eri pitoisuustasolla, pidetään erillään kaivun aikana. Kaivu toteutetaan niin ettei haitta-ainepitoista maa-ainesta leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Maa-aineskasat peitetään tarvittaessa kulkeutumisen estämiseksi. Tarvittaessa työt keskeytetään.

Mikäli maaperässä todetaan jätettä, ne lajitellaan ja toimitetaan soveltuvaan vastaanottopaikkaan. Mikäli jätettä ei voida eritellä maa-aineksesta, sovitaan vastaanottopaikan kanssa jätteellisen maa-aineksen toimittamisesta erikseen.

Maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan haitta-ainepitoisia maa-aineksia. Haitta-ainepitoista maa-ainesta kuljettavan toiminnanharjoittajan tulee olla hyväksytty jätehuoltorekisteriin. Haitta-ainepitoisen maa-ainesten kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Autojen tarpeetonta liikkumista haitta-ainepitoisella alueella vältetään ja kuljetuskaluston renkaat puhdistetaan ennen alueelta poistumista, mikäli niihin on tarttunut haitta-ainepitoista maa-ainesta.

Kuormille laaditaan sähköiset tai paperiset siirtoasiakirjat, jos sähköistä asiakirjaa ei ole mahdollista laatia. Siirtoasiakirjat viedään SIIRTO-rekisteriin.

Veden tutkiminen ja käsittely

Ilmoituksen mukaan alueilta, joiden maaperässä ei ole todettu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, kaivantovedet voidaan johtaa hulevesiviemäriin tai mereen. Kaivantovedestä erotetaan kiintoaines ennen hulevesiviemäriin tai mereen johtamista.

Alueilta, joissa maaperän haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNA 214/2007 kynnysarvot, otetaan kaivantovesinäytteet 1 krt/vko. Mikäli kiintoaine- ja haitta-ainepitoisuudet alittavat suunnitelman taulukossa esitetyt ylemmät päästörajat, jotka perustuvat suurelta osin Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupapäätöksen Kalasataman pohjois- ja eteläosien rakennustyömaiden kaivantovesien johtamisesta (430/2019, 4.11.2019 ja 136/2022, 13.5.2022) päästörajoihin, kaivantovedet johdetaan hulevesiviemäriin tai mereen. Päästörajojen arvioidaan soveltuvan Kaisaniemen puiston suunnittelualueelle, sillä kaivantovesien mereen johtamisen yleissuunnitelman tarkoittama alue on suunnittelualueen läheisyydessä ja Kaisaniemenlahden vedet ovat yhteydessä Kalasataman lupa-alueen vesiin. Lisäksi Kaisaniemenpuiston maaperän haitta-ainepitoisuudet ja haitta-aineiden esiintymisen laajuus ovat huomattavasti vähäisempiä kuin Kalasataman alueella.

Mikäli kaivantoveden pitoisuudet ylittävät päästörajat, kaivantovedet johdetaan edelleen mereen tai hulevesiviemäriin ja otetaan uusintanäyte ja tihennetään näytteenottoa. Päästöraja katsotaan ylittyneeksi ja vesien johtaminen hulevesiviemäriin tai mereen keskeytetään, kun pitoisuus ylittää ylemmän päästörajan 100 %:lla, havaitaan kaksi peräkkäistä ylemmän päästörajan ylitystä siten, että ylitys on alle 100 % (huomioiden mittausepävarmuus).

Mikäli kaivantovesiä ei voida johtaa hulevesiviemäriin tai mereen, ne johdetaan jätevesiviemäriin HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. Kaivantovedet toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan, mikäli ne eivät sovellu johdettavaksi jätevesiviemäriin.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Alueelle varataan välivarastointitilaa, jossa haitta-ainepitoisia massoja voidaan tarvittaessa varastoida esimerkiksi laboratorioanalyysien valmistumisen ajan. Haitta-ainepitoiset maa-ainekset varastoidaan lähtökohtaisesti päällystetyllä alueella. Mikäli massoja varastoidaan maapohjalla, maaperän tila varmistetaan näytteenotolla ja tarvittaessa kunnostetaan varastoinnin päätyttyä.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Maa-ainekset, joiden pitoisuudet alittavat VNA:n 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot ja arseenin taustapitoisuuden, voidaan hyödyntää kiinteistöllä tehtäviin täyttöihin vähintään 0,3 metrin etäisyydellä tulevista putkilinjoista, mikäli ne ovat geoteknisesti soveltuvia. Kynnysarvot ylittäviä haihtuvia haitta-aineita ei hyödynnetä. Myöskään haitta-aineilta haisevia tai jätteellisiä maa-aineksia ei hyödynnetä.

Maa-aineksia hyödynnetään vedellä kyllästymättömässä maakerroksessa, eli orsi- ja pohjavesikerroksen yläpuolella. Hyödynnettävän haitta-ainepitoisen maakerroksen yläpuolella tulee olla 0,5 metrin paksuinen kerros haitta-aineettomia maa-aineksia, mikäli aluetta ei päällystetä. Mikäli alue päällystetään tiiviillä pintarakenteella, esimerkiksi asfaltilla, ei haitta-aineettomalle maakerrokselle ole tarvetta.

Alueet ja syvyydet, joilla haitta-ainepitoisia maa-aineksia hyödynnetään, tulee dokumentoida ja esittää kunnostuksen loppuraportissa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

Mikäli kaivualueen seinämiin tai pohjaan jää VNA 214/2007 alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, asennetaan niihin huomioverkko. Eristysrakenteille ei arvioida olevan tarvetta, sillä kohteella ei ole todettu merkittävästi kulkeutuvia haitta-aineita. Mikäli kunnostuksen aikana todetaan ennakkotutkimuksista poikkeavia merkittäviä kulkeutuvien haitta-aineiden pitoisuuksia, määritetään eristysrakenteen tarve jäännöspitoisuuksien perusteella. Eristyksestä neuvotellaan ympäristöviranomaisen kanssa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ilmoituksen liitteessä on esitetty taulukkona mahdolliset poikkeukselliset tilanteet ja niihin varautuminen.

Jälkiseuranta

Jälkiseurantatarvetta ei arvioida olevan. Jälkiseurannan tarve esitetään arvioitavaksi kunnostuksen päätyttyä, kun mahdolliset jäännöspitoisuudet ovat tiedossa.

Tiedottaminen ja raportointi

Kaivutöiden aloittamisesta tehdään aloitusilmoitus Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kunnostuksesta vastaava vastaa muusta tarpeelliseksi katsomastaan tiedostuksesta tarvittaessa yhdessä ympäristöteknisen valvojan kanssa.

Ympäristötekninen valvoja pitää kaivutöiden aikana kirjanpitoa, johon merkitään kunnostussuunnitelmassa esitetyt kirjanpitotiedot. Kirjanpito pidetään ajan tasalla kunnostuksen aikana.

Kaivutöiden valmistuttua työstä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään kunnostussuunnitelmassa esitetyt raportoitavat asian. Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Puhdistustyön ajankohta

Haitta-ainepitoisen maa-aineksen kaivutyöt tehdään vaiheittain vuosina 2023–2028. Työt on suunniteltu aloitettavan loppukesällä 2023.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Alueella sijaitsevan öljyisen kaapelin omistajan Helenin edustajan kanssa on keskusteltu ilmoituksen vireille tulosta sähköpostitse 26.6.2023. Helenin mukaan 110 kV kaapelista on sen käytöstä poiston yhteydessä puhallettu öljy paineilman avulla pois. Kaapelia pois purettaessa katkaistun kaapelin päät on aina tulpattava öljyvuotojen ehkäisemiseksi. Kun kaapeli puretaan, tulee maanomistajan/ilmoittajan olla Heleniin yhteydessä.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Kaisaniemenpuistossa, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet

Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Haitta-aineet tulee poistaa vähintään siinä laajuudessa, kun ne on esitetty suunnitelmassa ja sen täydennyksessä.

(VNA 214/2007 2,3,4, YSL 527/2014, 135 §)

Lisäksi puiston tulevien leikkipaikka-alueiden päällystämättömillä ja päällystetyillä alueilla haitta-ainepitoisuudet maaperän ylimmässä, vähintään 0,5 metrin maakerroksessa eivät saa ylittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia kynnysarvoja tai arseenin osalta sen luontaista taustapitoisuutta. (VNA 214/2007; 2, 3, 4, 5 § YSL 527/2014, 135 §)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, kuten putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi riittävä, mutta vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki 5, 12, 13 §)

Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (YSL 527/2014, 135 §)

Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNA 214/2007 2, 3, 4 §)

Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007; 2, 3, 4 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Helenin kaapelin alueelta on otettava riittävästi näytteitä maaperän haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseksi. Maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä / laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita on todettu alueen aiemmissa tutkimuksissa Vna:n 214/2007 kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 527/2014; 6 § VNA 214/2007 2 §)

Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä luotettavasti haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNA 214/2007; 5 §, YSL 6 ja 209 §)

Mikäli poiskuljetettujen massojen kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä vähintään siten, että korkeintaan kymmenen metrin pituisten kaivantojen reunoilta otetaan vähintään yksi edustava kokoomanäyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Mikäli kaivannot ovat pidempiä, tulee ottaa vähintään yksi kokoomanäyte jokaista 10 metriä kohden. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristys- ja huomiorakenteista vähintään viikko ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12, 13 §)

Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5,17 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväkysytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantovedet, jotka eivät ole muodostuneet alueella, jossa on todettu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, voidaan johtaa esitetyn mukaisesti esikäsiteltynä hulevesiviemäriin Helsingin kaupungin työmaavesiohjeen mukaisesti ja työmaavesiohjeen raja-arvoja noudattaen. Johdettavien vesien laatu tulee olla tiedossa ennen johtamisen aloittamista ja vesinäytteiden tulokset tulee olla viranomaisen saatavilla.

Pilaantuneen alueen kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa HSY:n luvalla jätevesiviemäriin. HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja –valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista.

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin.

Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maamassojen välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13, 120 §)

Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. (JL 13 §)

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi esitetyn mukaisesti. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina sisältäviä maa-aineksia tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi.

Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tällöin haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä olevia maa-aineksia voi käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (tiivis asfaltti).

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista, jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle tai on muutoin tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

9. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli kunnostus tehdään useassa osassa, jokaisesta kunnostusvaiheesta tulee tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoitu loppuraportti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, johdetuista vesistä ja niiden käsittelystä, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkiseurannasta. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää ympäristönsuojelulain 133 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Riskinarvion mukaan alueen maaperässä todetuista haitta-aineista ei arvioida muodostuvan alueen nykyisessä käytössä terveys- ja ympäristöriskiä, minkä vuoksi haitta-aineille tai alueille ei ole esitetty kunnostustavoitteita.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että leikkipuistossa päällystämättömien ja päällystettyjen alueiden alapuolisten rakennekerrosten ylimmässä kerroksessa on tarpeen olla pilaantumattomia maa-aineksia vähintään 0,5 metriä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Lisätutkimukset ovat tarpeen, koska alueen maaperää ei ole ollut mahdollista tutkia aiemmin kokonaisuudessaan.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Määräys on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-aineksien kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantumattomat työmaavedet ovat sellaisia, jotka eivät sisällä haitta-aineita yli valtioneuvoston asetuksen (1022/2006). Näin ollen kaikkien kaivantovesien laadun tutkiminen on välttämätöntä, jotta voidaan varmistua siitä, ettei pilaantuneesta maaperästä ole aiheutunut veden laadun heikkenemistä myös lähialueille. Pilaantumattomille työmaavesille sovelletaan Helsingin kaupungin työmaavesiohjeen raja-arvoja.

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Suunnitelmassa on esitetty kaivantovesien johtamista hulevesiviemäriin ja mereen Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupapäätöksen Kalasataman pohjois- ja eteläosien rakennustyömaiden kaivantovesien johtamisesta (430/2019, 4.11.2019 ja 136/2022, 13.5.2022) päästörajoilla. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö toteaa, että Kaisaniemenpuisto ei sijaitse em. ympäristölupa-alueella, jonne päästörajat ja johdettavien vesien määrä on annettu. Ilman ympäristölupaa ei tule johtaa haitta-ainepitoisuuksiltaan sellaisia vesiä, joihin on vaadittu haettavaksi ympäristölupaa. Toimija ei myöskään ole esittänyt johdettavien kaivantovesien määriä ja näin ollen johdettavien vesien kokonaiskuormitusta merialueelle. Toimija ei ole tarkentanut suunnitelmaansa vesien käsittelyn osalta selvennyspyynnön 14.6. jälkeen. Toimija on esittänyt suunnitelmassa vaihtoehtona jätevesiviemäriin johtamisen tai kaivantovesien johtamisen luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja - valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on selvitettävä valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n mukaisen kohteen arvioinnin yhteydessä. Jos alueelle tuodaan muualta kaivumaita, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, tulee alueella olla ympäristölupa maiden hyötykäyttöön. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä tulee olla riittävä pilaantumattoman maan kerros. Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014 mukaan suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 m) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearoa suurempia.

Tiedot ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

9. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt kunnostustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 24.11.2022, 205 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1675,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 17, 32, 52, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 209 §

Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun hakijalle.