Luonnonsuojelualueen perustaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma, Pakilanmetsä

Esitys on ehdotuksen mukainen.

Sulje

Hakemus Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle Pakilanmetsän luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Suojelun perusteet ja tarkoitus

Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2015–2024 (https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/asuminen-ja-ymparisto/luonto/Luonnonsuojeluohjelma_uusin_2021.pdf) on esitetty luonnonsuojelualueen perustamista Pakilanmetsään. Luonnonsuojeluohjelmassa suojelun tarkoitukseksi on määritelty arvokkaan metsäalueen monimuotoisuuden säilyttäminen.

Suojeltavaksi esitettävällä alueella täyttyvät luonnonsuojelulain 43 §:ssä mainitut luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset: ”alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö, luontotyyppi tai ekosysteemi”, ”luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii” sekä ”alueella on erityistä merkitystä luontotyyppien tai eliölajien mahdollisuuksille sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin”. Suojelulla turvataan erittäin uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä. Alueeseen sisältyy myös kiinteät muinaisjäänteet Paloheinä (Tukikohta XVIII: 1 ja 2).

Alueen sijainti ja rajaus

Pakilanmetsä sijaitsee Helsingin keskuspuiston pohjoisosissa, Tuomarinkylän ja Kaarelan kaupunginosien alueella. Alueen eteläreunalla on Pakilan kaupunginosa. Pakilanmetsän alue on osa Keskuspuiston metsäistä yhteyttä, joka yhdistää Haltiavuoren ja Haltialan metsäalueet kohti Helsingin eteläosia.

Pakilanmetsän sijainti metsäverkoston osana on tärkeä sellaisessa kohdassa, joka yhdistää eteläisen Keskuspuiston Helsingin pohjoisosan laajempiin metsäalueisiin ja edelleen ekologiseen verkostoon Helsingistä Vantaalle ja Espooseen.

Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2015­–2024 suunniteltua rajausta on tarkistettu suojelun valmistelussa. Rajausperusteina on käytetty luontotyyppien luonnontilaisuutta, tonttien rajoja, ulkoilureittien ja teiden sijaintia sekä uhanalaisten lajien esiintymisalueita. Aluetta rajattiin laajemmaksi kuin luonnonsuojeluohjelmassa 2015–2024 erityisesti alueen luoteisosassa arvokkaiden luontoarvojen sekä uhanalaisuusluokituksen mukaisesti Suomessa vaarantuneen (VU) liito-oravan ydinalueiden säilyttämiseksi.

Suunnitellun luonnonsuojelualueen pinta-ala on 28,01 ha.

Luonnonsuojelualueen rajaus on esitetty liitteenä 1.

Valmistelu

Helsingin kaupungin ympäristönsuojelu ja ohjaus -yksikkö tilasi Luontoselvitys Metsänen Oy:ltä putkilokasvi- ja luontotyyppiselvityksen vuonna 2022 ja hoito- ja käyttösuunnitelman vuonna 2023. Putkilokasvi- ja luontotyyppitietoa täydennettiin hoito- ja käyttösuunnittelun aikana.

Hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten kutsuttiin koolle keväällä 2023 ohjausryhmä, johon kuului edustajia kaupunkiympäristön toimialalta ympäristöpalveluista, kaupunkitila- ja maisemasuunnittelupalveluista, asemakaavoituksesta ja kunnossapidosta sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialalta. Ryhmä kokoontui kolme kertaa ja lisäksi ryhmä kävi erilaisilla kokoonpanoilla maastokäynneillä suunnittelemassa luoteisosan rajausta, katsomassa muinaismuistoaluetta ja sen merkitystä suojelualueella, selvittämässä alueen läpi virtaavaa Näsinoja-Tuomarinkylänojan luonnontilaisuutta sekä tutustumassa maastopyöräilijöiden suosimiin reitteihin maastopyöräilijöiden edustajien kanssa yleisötilaisuuden jälkeen. Lisäksi valmistelija neuvotteli kaupunginmuseon asiantuntijoiden kanssa.

Hoito- ja käyttösuunnitelmasta järjestettiin 21.11.2023 yleisötilaisuus lähi- sekä Teams -tilaisuutena. Tilaisuudessa oli mahdollisuus kommentoida suunnitelmaa ja esittää kysymyksiä alueesta. Suunnitelma oli ennen tilaisuutta nähtävillä kaupungin verkkosivuilla ja suunnitelmasta pystyi jättämään etukäteen kysymyksiä tai kommentteja sähköpostina valmistelijalle yleisötilaisuudessa käsiteltäväksi.

Luonnonsuojelualueen perustamisesityksestä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmasta ja yleisötilaisuudesta ja kannanoton jättämisajasta ilmoitettiin sähköpostiviestinä Helsingin luonnonsuojeluyhdistykselle (Helsy ry, Helsingin Seudun Lintutieteelliselle Yhdistykselle (Tringa ry), maastopyöräilijöille, Pakila-Seuralle, Paloheinän-Torpparinmäen kaupunginosayhdistykselle, Pakilan Veto ry:lle (maastohiihtäjät), Pakilan Visa ry:lle ja Helsingin Suunnistajat ry:lle. Kannanottoja jättivät Helsingin Suunnistajat ry, Rastihaukat ry sekä viisi yksityishenkilöä, joista yksi toimi maastopyöräilijöiden edustajana ja yksi maastohiihtäjien edustajana. Kannanottojen sisältö ja vastineet on esitetty jäljempänä perustamisesityksessä.

Hoito- ja käyttösuunnitelma on esityksen liitteenä 2.

Kiinteistötiedot ja omistus

Tuleva luonnonsuojelualue sijaitsee kahdella Helsingin kaupungin omistamilla kiinteistöillä 91-431-1-659 "Tuomarinkylän kartano" ja 91-402-7-281 "Magnuskärr". Lainhuutotodistukset ovat esityksen liitteenä 3.

Kaavoitus ja muut aluesuunnitelmat

Helsingin yleiskaavan 2016 Kaupunkiluonto-teemakartassa Pakilanmetsän luonnonsuojelualue on esitetty oikeusvaikutteisella aluerajauksella muiden luonnonsuojeluohjelman 2015-2024 kohteiden kanssa. Suojelualue sijoittuu Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavan 11905 alueelle retkeily- ja ulkoilualueena luonnonsuojelullisella arvomerkinnällä. Alue säilyy virkistyskäytössä suojelun jälkeen, joten luonnonsuojelualueen perustamisesta ei seuraa kaavamuutosten tarvetta.

Korvaus

Helsingin kaupunki ei hae korvausta luonnonsuojelualueen perustamisesta.

Luonnon monimuotoisuus

Luontotyypit ja kasvillisuus

Pakilanmetsän metsät ovat ikärakenteeltaan ja puulajistoltaan vaihtelevia. Luontotyypeissä on monipuolisuutta, vaikkakin metsäiset luontotyypit ovat vallitsevia. Alueen puuston keski-ikä ei ole vielä vanhaa eivätkä metsät ole varsinaisesti luonnonmetsiä, mutta paikoin lähestytään jo luonnontilaisuutta. Lahopuuta on melko niukasti. Muista luontotyypeistä mainittavia ovat lehtokorvet, lehdot ja pienet niityt.

Pakilanmetsässä vallitsevat lehtomaiset kankaat, tuoreet kankaat ja lehdot, jotka paikoin vaihettuvat saniaislehtokorviksi sekä varsinkin kohteen eteläosassa karummiksi kangaskorviksi. Valtapuuston muodostavat kuusi, hieskoivu, haapa ja tervaleppä. Välikerroksessa yleisimpiä lajeja ovat pihlajan ja haavan taimet vaihtelevalla tiheydellä. Pensaskerroksen lajeista mainittavimpia ovat pähkinäpensas sekä musta- ja pohjanpunaherukka. Kenttäkerroksen rikas ja vaatelias kasvisto edustaa suursaniaisten ryhmän ohella lehtomaisten metsien ruohovartisia lajeja.

Kohde on suosittu virkistysalue ja kuluneisuutta on lähes kaikkialla. Ulkoiluteitä ja polkuja on runsaasti, jonka seurauksena reunavaikutteisuutta ja kulttuurilajistoa esiintyy yleisesti. Kuluneisuus pois lukien kohde on pääosin luonnontilainen, laaja ja arvokas metsä.

Alueen läpi virtaa Näsinoja-Tuomarinkylänoja, joka on vesilain nojalla (Vl 27.5.2011/587) suojeltu savimaiden purot ja pikkupurot -luontotyyppi (EN).

Merkittävä lajisto

Suunniteltu luonnonsuojelualue kuuluu Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmän tärkeisiin lintualueisiin (Maununneva N), arvokkaisiin kääpä- ja orvakka-alueisiin (arvoluokka I), lahokaviosammalen elinympäristöihin, arvokkaisiin kasvillisuus- ja kasvistokohteisiin (Paloheinän huipun eteläpuolen lehto- ja korpialue), arvokkaisiin luonnonympäristöihin (Paloheinän eteläpuolen metsä) ja arvokkaisiin metsäkohteisiin (Keskuspuisto 3, Pirkkola ja Maununneva).

Käytettävissä olevan tiedon perusteella alueen linnustoarvot ovat vuosien saatossa heikentyneet. Varsinkin metsälajeja tavataan enää harvoin ja ne ovat saattaneet kadota alueen pesimälinnustosta. Alueen kääpälajisto on monipuolinen ja alueelta on tavattu yli 70 kääpälajia. Putkilokasveista voidaan mainita kartioakankaali ja lehtotaponlehti, joka saattaa olla puutarhakarkulainen.

Liito-orava kuulunee kohteen melko vakinaiseen lajistoon. Liito-oravaa on etsitty ja tavattu alueella viimeksi vuonna 2021. Lepakoita ei olla kartoitettu, mutta havaintoja on ilmoitettu pohjanlepakosta. Huomionarvoisia kääpiä ovat sitkaskääpä ja rusokantokääpä. Lisäksi alueella esiintyy lahokaviosammalta.

Alueen käyttö ja saavutettavuus

Pakilanmetsän alueella kulkee lukuisia ulkoiluteitä ja polkuja ja se on merkittävä virkistysalue. Paloheinän ulkoilumaja on lähellä, ja alueen pohjoispuolella on Paloheinän täyttömäki, jonka ympäristössä on mahdollisuus harrastaa monenlaista liikuntaa. Pakilanmetsän alue on saavutettavissa julkisella liikenteellä ja lähimmät pysäkit ovat Pakilantiellä ja Paloheinän majan vieressä. Myös Maununnevan puolelle on hyvät yhteydet. Henkilöautolla alueelle saapuvalla on käytössään Paloheinän majan laaja pysäköintialue.

Pakilanmetsä on virkistyskäytön kannalta merkittävä kohta Keskuspuistoa, sillä se yhdistää eteläisen kapean Keskuspuisto-osuuden laajempaan Haltiavuoren ja Haltialan alueeseen. Moni pyöräilee Pakilanmetsän kautta työmatkansa kohti Helsingin keskustaa. Lisäksi läheiset koulut ja päiväkodit voivat käyttää metsäaluetta retkeilyyn ja opiskeluun. Alueella on muutama kuntopaikka ja penkki.

Aluetta käytetään kävelyyn, sauvakävelyyn, lenkkeilyyn, suunnistukseen, pyöräilyyn, koiran ulkoiluttamiseen, hiihtoon, ympäristökasvatukseen, luonnon tarkkailuun, sienestykseen ja marjastukseen, luonnosta nauttimiseen ja rauhoittumiseen sekä metsäjoogamiseen. Ulkoilijat tulevat alueelle viereisiltä asutusalueilta mutta myös kauempaa. Ulkoilureitit ovat valaistuja ja kävijät käyttävät metsissä kulkevia polkuverkostoja.

Koirien ulkoilutus alueella on yleistä.

Uhkatekijät

Pakilanmetsän suurimpia uhkatekijöitä ovat alueen kuluminen ja muu häiriö kasvavan käytön takia sekä vieraslajit. Voimakas virkistyskäyttö voi johtaa kasvillisuuden vaurioitumiseen ja eroosioon ja vaikuttaa siten merkittävästi metsäalueen tulevaisuuteen. Alueen erityispiirre on lukuisten uusien polkujen muodostuminen ja leviäminen muun muassa kosteimmissa paikoissa, joita kierretään ja luodaan näin uusia kulkureittejä. Myös lisääntyvä roskaantuminen ja meluhäiriöt ovat mahdollisia virkistyskäytön määrän kasvaessa.

Myös haitallisten vieraskasvilajien runsastuminen uhkaa aluetta lähitulevaisuudessa, jos niitä ei torjuta aktiivisesti. Alueelta todettiin vuonna 2022 seitsemän haitallisena pidettävää vierasta kasvilajia: terttuselja, valkokarhunköynnös, pajuangervo -ryhmän edustaja, jättipalsami, etelänruttojuuri, japanintatar ja täpläpeippi. Vieraat kasvi- ja eläinlajit kilpailevat alkuperäisten lajien kanssa resursseista, muuttavat elinympäristöä tai levittävät mahdollisesti kasvitauteja. Ne voivat siis muuttaa metsäalueen ekologista tasapainoa ja lajiston monimuotoisuutta.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luonnonhoidon suunnitelma

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa on suunniteltu luonnonsuojelualueelle ojien patoamista tai tukkimista lehtokorven vesitalouden parantamiseksi. Ennen kyseisen ennallistamistyön toteuttamista on tehtävä kattava selvitys eri vaihtoehdoista. Tulevalla luonnonhoitotoimenpiteellä pyritään ainakin selvittämään, onko arvokkaimpien lehtokorpikuvioiden ennallistaminen mahdollista.

Pakilanmetsän pohjoisosan istutetussa lehtipuuvaltaisella kuviolla 5 on suunniteltu harkittua taimikon harvennusta. Toimenpiteellä pyritään saamaan kuvion puusto kasvamaan nopeammin korkeimmaksi ja järeämmiksi, jotta ekologinen yhteys Keskuspuiston pohjoisen ja keskisen osan kohdalla säilyisi ja puuston eri-ikäisyydellä pystyttäisiin säilyttämään merkittävän kääpäalueen lahopuun määrä. Toimenpiteellä on myös vaikutusta alueen monimuotoisuuteen. Hoito- ja käyttösuunnitelmalla on myös tarkoitus mahdollistaa tarvittaessa yksittäisten puiden kaataminen, joka lisäisi lahopuun määrää ja ohjaisi käyttäjiä alueen pääpoluille ja virallisille ulkoilureiteille.

Vieraslajitorjuntaa jatketaan niillä alueilla, joilla esiintyy haitallisia vieraskasvilajeja. Esiintymät keskittyvät Pakilanmetsän etelä- ja itäosaan tonttien reunoille. Vieraslajit ovat karanneet tonttien puutarhoista ja levinneet alueelle läjitetyistä puutarhajätekasoista. Pakilanmetsän sisäosissa on suhteellisen vähän vieraskasvilajeja..

Virkistyskäytön suunnitelma

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään tulevalle luonnonsuojelualueelle virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita eli opastauluja ja penkkejä.

Alueelle ehdotetaan korkeintaan neljää pääopastetta alueelle tulevien pääulkoilureittien varteen sekä alueen luonnosta kertovia kohdeopasteita, joissa kerrotaan pääopastaulussa esitettyä laajemmin jostakin alueen erityisarvoista tai tietystä osa-alueesta. Esimerkiksi suunniteltu ennallistaminen ja ennallistamiskohteet soveltuisivat tähän. Lisäksi kulunohjausta täytyy parantaa esimerkiksi pitkospuilla kosteimmissa kohdissa maanpinnan kulumisen ehkäisemiseksi. Alueelle tarvitaan myös rauhoitusmääräystauluja.

Uusia reittejä ei varsinaisesti linjata vaan kulkua ohjataan opasteilla alueella jo oleville hyväkuntoisille ulkoiluteille ja poluille. Olemassa olevien polkujen kunnossapidossa lisätään tarvittaessa karkeaa hiekkaa tai soraa mahdollisiin kuoppiin, jolla estetään lammikoiden ja kivien kiertäminen ja polun leventyminen. Itäosan lehtokorven läpi kulkevaa polkua parannetaan ja siitä tehdään luontopolkumainen polku.

Ehdotus rauhoitusmääräyksiksi

1. Yleiset rajoitukset

Alueella on kielletty:

• metsänhakkuut ja muut metsänhoitotoimet;
• elävien ja kuolleiden kasvien, kasvinosien ja sienien ottaminen tai vahingoittaminen;
• maa-aineksien tai kaivoskivennäisten ottaminen ja maa- ja kallioperän vahingoittaminen ja muuttaminen;
• ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen;
• rakennusten, rakennelmien, teiden ja polkujen rakentaminen;
• tulenteko, telttailu ja muu leiriytyminen;
• luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai häiritseminen tai niiden pesien hävittäminen ja selkärangattomien eläimien pyydystäminen tai kerääminen;
• kaikenlainen muu toiminta, joka muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti luonnonoloihin tai eliölajien säilymiseen;
• kaikenlaisten eläin- ja kasvinäytteiden keruu ilman ELY-keskuksen lupaa sekä
• koirien, kissojen ja muiden lemmikkieläinten irti pitäminen;

 

2. Liikkumisrajoitukset

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi on kielletty:

• moottoriajoneuvolla liikkuminen lukuun ottamatta alueen hoidon kannalta välttämätöntä liikkumista;
• liikkuminen merkittyjen polkujen ulkopuolella;
• pyöräily merkittyjen polkujen ulkopuolella sekä
• ratsastus

3. Sallitut toimenpiteet

Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallittua:

• liikkuminen jalkaisin; merkittyjen polkujen ulkopuolella kulkeminen kielletty keskeisenä pesimäkautena 10.5.–30.6 rajoitusalueilla;
• marjojen ja hyötysienien poiminta;
• haitallisten vieraslajien poistaminen maanomistajan luvalla;
• luonnonsuojelualueen rakennepiirteiden ja lajiston kartoittaminen;
• ELY-keskuksen hyväksymän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisten toimenpiteiden toteuttaminen;
• virkistyskäytölle vaarallisiksi arvioitujen puiden ja niiden oksien tapauskohtainen poistaminen ELY-keskuksen suostumuksella siten, että järeiden puiden rungot (rinnankorkeusläpimitta yli 20 cm) jätetään lahopuuksi kasvupaikalleen tai sen läheisyyteen;
• tonttien, ulkoilureittien ja polkujen ylläpitoon ja turvallisuuteen liittyvä̈t toimet sekä
• olemassa olevien ojien kunnostaminen.

4. Rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen

ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luonnonsuojelualuetta koskevista rauhoitusmääräyksistä, jos poikkeaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta ja on tarpeen alueen luonnonhoidon, käytön tai tutkimuksen tai muinaismuistojen hoidon kannalta.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luonnonsuojelualueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa esitetään tarpeelliset toimenpiteet luonnonympäristön hoitamiseksi ja virkistyskäytön ohjaamiseksi. Uudenmaan ELY-keskus vahvistaa hoito- ja käyttösuunnitelman.

Kustannusarvio

Hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttaminen edellyttää investointeja, joiden kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 89 000 euroa. Jatkuvan kunnossapidon ja hoidon, mikä sisältää muun muassa vieraslajien torjunnan ja polkujen ylläpidon, on arvioitu maksavan keskimäärin noin 10 000 euroa vuodessa. Vieraslajien torjunnan kustannusten oletetaan laskevan suunnitelmakauden aikana toimenpiteiden tuottaessa tulosta.

Kannanotot

Hoito- ja käyttösuunnitelmaan tuli yhteensä seitsemän kirjallista kannanottoa: Helsingin suunnistajat ry:ltä, Rastihaukat ry:ltä sekä viideltä yksityishenkilöltä.

Helsingin Suunnistajat ry:

Helsingin Suunnistajat ry esittää, että suunnistamista voidaan jatkaa aikaisempien käytäntöjen mukaisesti Pakilanmetsän alueella läpi vuoden. Tapahtumista ja rastien sijoittelusta sovittaisiin Helsingin kaupungin luonnonsuojeluviranomaisen kanssa.

Helsingin Suunnistajat ry ymmärtää tarpeen suojella jäljelle jääneitä viheralueita luonnon kannalta, mutta on huolissaan pääkaupunkilaisten liikkumismahdollisuuksista. Yhdistys muistuttaa, että suunnistaminen on ulkoilulajina monipuolinen luonnossa liikkumisen muoto, jonka merkittävänä osana on luontokasvatus ja roskaamattomuus. Yhdistys katsoo maastossa kulkemisen kiellon neljän kuukauden ajaksi vuodessa toimimattomaksi ilman valvontaa ja tuo esille, että maaston kuluminen aiheutuu muiden virkistyskäyttäjien vaikutuksesta suunnistustapahtumien tapahtuessa harvoin Pakilanmetsässä. Helsingin Suunnistajat ry katsoo tekeillä olevan päätöksen syrjivän yhtä liikuntamuotoa, eikä polkujen ulkopuolisen liikkumisen kieltämisellä tulla saavuttamaan sen tavoitteena olevaa tarkoitusta.

Yhdistys muistuttaa, että Pakilanmetsä on tärkeä alue Helsingin Suunnistajat ry:n toiminnassa ja varsinkin lasten suunnistuskoulun maastona kokonsa, saavutettavuutensa, turvallisuutensa, helpon rajauksensa ja runsaiden polkujensa takia. Monet seuran jäsenet tulevat harrastuksen pariin Pakilanmetsään julkisilla tai pyöräillen ja ympäristökuorma on hyvin pieni. Yhdistys pelkääkin, että jos Pakilanmetsän lasten suunnistusharrastukset joudutaan lopettamaan, siirtyvät harrastajat naapurikuntien puolelle ja paine yksityisautoiluun kasvaa. Suunnistamisen kannalta Pakilanmetsä on keskeisellä paikalla Paloheinän laajan metsäalueen ja Pirkkolan urheilupuiston välissä.

Helsingin Suunnistajat ry kertoo tarkentaneensa viime vuosina omaa ohjeistustaan tapahtumien ratojen suunnitteluun tavoitteena nimenomaan haitallisten luontovaikutusten vähentäminen. Ratojen suunnittelussa yksittäiset pienetkin kohteet ovat helposti vältettävissä, kunhan kohteet ovat tiedossa. Suunnistuskartassa tällaiset alueet voidaan erikseen merkitä ns. kielletyiksi alueiksi, jonne suunnistaja ei saa mennä ja jonne kulkemista ratavalvojat valvovat. Ratasuunnittelulla voidaan varjella arvokkaimpia luontokohteita kuten lehtokorpia kulumiselta ja huomioida, etteivät ratapisteet ole toistuvasti samoja ja ettei yksittäisille reiteille tai rastipisteille tule liian suurta määrää suunnistajia. Yhdistys toteaa pyrkivänsä jatkossakin toimimaan laadukkaasti ja kilpailu- ja harjoituskenttiään parhaansa mukaan suojellen yhteistyössä kaikkien erilaisten maanomistajien kanssa.

Helsingin Suunnistajat ry toivoo, että hoito- ja käyttösuunnitelmaan lisätään velvoite tutkia alueen liikunta-, ulkoilu- ja virkistyskäyttöä. Se myös tiedustelee, voitaisiinko Paloheinän frisbeegolf-rata sulkea neljä kertaa suunnistuskaudessa toteutettavien iltarastien ajaksi. Lopuksi yhdistys esittää yleisemmällä tasolla, että Helsingin kaupungin tulisi välttää sellaisia toimenpiteitä, jotka vähentävät asukkaiden liikuntamahdollisuuksia.

Vastine:

Esittelijä kiittää Helsingin Suunnistajia annetusta palautteesta. Hoito- ja käyttösuunnitelmalla ohjataan luonnonhoitoa ja virkistyskäyttöä perustettavalla luonnonsuojelualueella ja pyritään siihen, että luontoarvojen turvaaminen ja virkistyskäyttö olisivat molemmat mahdollisia. Alueen reitit pyritään säilyttämään mahdollisimman polkumaisina ohjaamalla kulku jo käytössä oleville poluille opastein ja luonnonmukaisilla vaihtoehdoilla.

Alueelle tuleva määräaikainen liikkumiskielto koskee vain herkimpiä ja luontoarvoiltaan merkittävimpiä alueita (kuviot 7 ja 19) ja on alle kahden kuukauden mittainen vuosittain. Esittelijä toivoo, että aikaisempaa, hyvin toiminutta järjestelyä ja yhteistyötä rastien suunnittelusta ja tapahtumien järjestelystä Helsingin Suunnistajien kanssa voidaan jatkaa huomioimalla jatkossa liikkumiselta rauhoitetut alueet.

Luonnonsuojelualueen ulkopuolisen liikunta-, ulkoilu- ja virkistyskäytön järjestämiseen, johon Paloheinän frisbeegolf-ratakin lukeutuu, ei voida ottaa kantaa tämän esityksen yhteydessä.

Suunnistusseura Rastihaukat ry:

Suunnistusseura Rastihaukat ry pitää tärkeänä, että Helsinki suojelee Keskuspuistoa lisärakentamiselta ja varjelee luonnon monimuotoisuutta. Samalla yhdistys pitää monella tavalla ongelmallisena koko Pakilanmetsän aluetta koskevaa liikkumiskieltoa, joka vaikuttaa merkittävästi alueen virkistyskäyttöön.

Seura katsoo, että liikkumiskielto merkittyjen polkujen ulkopuolella 10.5.-30.6. välisenä aikana on ongelmallista. Vastaava rajoitus Haltialanmetsässä on aiheuttanut käyttöpainetta suojelun ulkopuolelle jääneisiin metsänosiin, ja kuluminen kyseisillä alueilla on lisääntynyt. Rastihaukat ehdottaa liikkumisrajoituksien kohdistamista vain vaarassa oleviin alueisiin ja mainitsee kaksi arvokasta hoito- ja käyttösuunnitelmassa mainittua korpilehtoaluetta. Rastihaukat ohjaisi suunnistamisen pois näiltä alueilta kiellettyinä alueina.

Yhdistys tuo esille Paloheinän mäelle rakennettavan frisbeegolf-radan rajoittavan vaikutuksen muuhun virkistyskäyttöön mäkialueella.

Rastihaukat ry mainitsee aluskasvillisuuden suojaamisen kulumiselta käyttämällä luonnollisia esteitä kuten puunrunkoja ohjaamaan kulku tallaantuneilta alueilta. Esteiden käyttöä voidaan hyödyntää yhdessä rastipisteiden oikean sijoittelun kanssa kuluneiden alueiden välttämiseksi. Rastihaukkojen mielestä määräysten sosiaalisia vaikutuksia tulee arvioida ennen tiukoista rauhoitusmääräyksistä päättämistä.

Rastihaukat ry huomauttavat pohjatietojen puutteesta, etenkin koskien rauhoitusmääräysten vaikutusta virkistyskäyttöön.

Vastine:

Esittelijä kiittää Suunnistusseura Rastihaukkoja arvokkaasta palautteesta. Koko Pakilanmetsän luonnonsuojelualueelle ei ole tulossa liikkumiskieltoa. Määräaikainen liikkumiskielto koskee vain herkimpiä ja luontoarvoiltaan merkittävimpiä alueita (kuviot 7 ja 19), joihin seurakin viittaa kannanotossaan.

Frisbeegolfradan perustaminen keskuspuistoon toteutetaan OmaStadi 2.0 kehityshankkeena. Frisbeegolfrata on osa Keskuspuiston virkistyskäyttömahdollisuuksia ja Pakilanmetsän luonnonsuojelualueen perustamisessa tai hoito- ja käyttösuunnitelmassa ei voida ottaa kantaa toimintaan, joka ei tapahdu luonnonsuojelualueella.

Pakilanmetsän luonnonsuojelualueen perustamisen ja hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelun yhteydessä tehtiin kasvi- ja luontotyyppiselvitykset sekä käytettiin Helsingin kaupungin alueella tehtyjä luontoselvityksiä. Virkistyskäytön osalta on katsottu riittäväksi nojautua olemassa olevaan tietoon, jota on täydennetty osallistamisen yhteydessä saadun palautteen perusteella. Rauhoitusmääräysten vaikutuksia virkistyskäyttöön ei selvitetty ennen luonnonsuojelualueen perustamista ja hoito- ja käyttösuunnitelman laatimista, mutta virkistyskäyttöä alueella voidaan seurata hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttamisen aikana.

Yksityishenkilö 1:

Yksityishenkilö 1 on säännöllisesti Pakilanmetsässä ja Keskuspuiston alueella ulkoileva. Hän kannattaa luonnonsuojelualueen perustamista sekä lähiluonnon säilyttämistä. Hänen mielestään virkistyskäyttö Pakilanmetsässä tulee sallia läpi vuoden kaikille virkistyskäyttäjille ja liikkujille. Hänen mielestään alueella tulee säilyttää sopivissa määrin jo olemassa olevia erisuuntaisia metsäpolkuja ja merkittyjen reittien sijaan alueella kulku tulee ohjata kulkemaan olemassa olevia polkuja pitkin. Polut tulisi toteuttaa mahdollisimman luonnonmukaisina metsäpolkuina eli jättää pitkälti ennalleen. Hän ei kannata polkujen liikarakentamista tai merkitsemistä eikä missään nimessä niiden täysimittaista soraistamista. Hän ei kannata myöskään siltojen rakentamista alueelle, ja ehdottaa, että käytetään luonnonmukaisia ratkaisuja kuten lahopuita ja oksistoa estämään liikkuminen herkimmille alueille.

Vastine:

Esittelijä kiittää annetusta palautteesta. Alueen käyttöä ja kulkua ohjataan hoito- ja käyttösuunnitelmalla ja reitit pyritään säilyttämään mahdollisimman polkumaisina ohjaamalla kulku jo käytössä oleville poluille opastein ja luonnonmukaisilla vaihtoehdoilla. Alueelle tuleva määräaikainen liikkumiskielto koskee vain herkimpiä ja luontoarvoiltaan merkittävimpiä alueita (kuviot 7 ja 19).

Yksityishenkilö 2:

Yksityishenkilö 2 harrastaa maastopyöräilyä ja polkujuoksua Pakilanmetsän alueella. Henkilö esittää kannanotossaan kattavasti reittivaihtoehtoja maastopyöräilyyn Pakilanmetsän jo käytössä olevia polkuverkostoja hyödyntämällä. Hän tuo karttaesityksenä esille Pakilanmetsän jalankulkijoiden, polkujuoksijoiden ja maastopyöräilijöiden luomaa polkuverkostoa sekä kesällä 2023 avatun, tulevan luonnonsuojelualueen läpi kulkevan maastopyöräreitin. Hänen kantansa on, että nämä polut tulee säilyttää hoito- ja käyttösuunnitelmassa maastopyöräilylle tai polkujuoksulle sallittuina reitteinä niiden vakiintuneen luonteen vuoksi. Hän tuo esille maastopyöräilyn kasvaneen suosion, pyörän maastoon sopeutuvan rakenteen sen nappularenkaiden ja jousituksen takia sekä maastopyöräilyn maininnan jokaisenoikeuksissa tasavertaisena oikeutena jalankulun kanssa. Hän mainitsee, että maastopyöräily tapahtuu jo valmiilla poluilla ja urilla, jotka ovat muodostuneen jalankulun seurauksena. Hän tuo esille, ettei maastopyörillä kuljeta koskemattomassa luonnossa koska maastopyörän tekniset osat eivät kestä oksia tai risuja. Maastopyöräilyä harrastetaan poluilla eri pituisilla lenkeillä, työmatkapyöräilynä tai siirtymisenä paikasta toiseen.

Kannanoton mukaan maastopyöräilyyn kuuluu virkistys, kuntoilu ja hauskanpito, ja pyöräilijä voi hakea haasteita maaston muotojen erilaisuudesta. Siksi on tärkeää, että luonnonsuojelualuetta perustettaessa polkuja ei muuteta liiallisella ja tanakalla soraistuksella vaan annettaisiin polkujen olla mahdollisimman luonnontilaisena. Kohdissa, joissa reitti uhkaa kosteuden vuoksi levitä, voidaan kapealla soraistuksella sekä pitkospuilla ohjata käyttö tiettyä reittiä pitkin. Toimivaa on myös maapuiden eli ns. ohjureiden asettaminen kriittisiin kohtiin ohjaamaan käyttöä tietyistä kohdista.

Hienojen polkujen ylläpito on käsityötä, ja maastopyöräilijät tekevät kannanoton mukaan sitä mielellään talkootöinä harrastamisen ohessa luonnon säästämiseksi. Mitä vähemmän hoito- ja käyttösuunnitelmassa mainittujen pyöräilylle ja jalankululle sallittujen reittien osalta tehdään muokkauksia, sitä todennäköisemmin ne palvelevat sekä käyttäjiään että luonnon säilymistä ja säästävät ympäröiviä alueita kulutukselta. Pohjimmiltaan maastopyöräilyn harrastaja on luonnossa viihtyvä ja sitä syvällisesti arvostava henkilö, jonka harrastuspaikkoja ovat metsäpolut, mutta viestintää uusille harrastajille täytyy tehdä luonnossa toimimisen etiketin välittämiseksi.

Vastine:

Esittelijä kiittää kannanotosta ja perusteellisista kartoista ja reittivaihtoehdoista. Karttoja tullaan käyttämään virkistyskäytön reittien suunnittelussa alueella. Kuten kannanottaja mainitsee, maastopyöräily tapahtuu poluilla. Pakilanmetsän hoito- ja käyttösuunnitelmassa huomioidaan myös muilta kannanottajilta tullut toive säilyttää metsäpolut polkuina ja ohjata kulku jo käytössä oleville poluille sekä katkaista kulku kuluneille alueille luonnollisilla esteillä kuten puunrungoilla ja tiheillä oksistoilla. Alueelle on suunniteltu kosteisiin kohtiin pitkospuita maanperän suojaamiseksi. Kuluneita polkuverkostoja voidaan soraistaa sellaisista kohdista, joissa puiden juuren vierestä maa on kulunut ja soraistamisella on positiivista vaikutusta puun juurien säilymiseen.

Yksityishenkilö 3:

Yksityishenkilö 3 haluaa korjata hoito- ja käyttösuunnitelmassa olleen virheen, joka koski osallistamista ja Pakilan veto ry:n kohdalla ollutta mainintaa frisbeegolfista. Henkilö ilmoittaa, ettei hänen edustamallaan seuralla ole mitään tekemistä frisbeegolfin kanssa vaan Pakilan Veto ry on Helsingin suurin ja tunnetuin maastohiihtoseura, jossa on lähes 800 jäsentä. Hän moittii virheen kuvastamaa asiantuntijaosaamisen puutetta, jolla koko suunnitelma on laadittu. Hän myös ilmoittaa, että hänen edustamansa seura on esittänyt oman kannanottonsa hoito- ja käyttösuunnitelmaa koskevassa ennakkokyselyssä, joten seuralla ei ole siinä esitetyn lisäksi muuta lausuttavaa.

Kannanotossa tuodaan esille Pakilanmetsän tärkeys virkistysalueena ja merkittävänä osana Keskuspuistoa varsinkin Helsingin asukasmäärän kasvaessa ja viheralueiden määrän vähetessä. Henkilö kritisoi sitä, että virkistyskäytön näkökulmat on tuotu luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa esille lähinnä yleisellä tasolla eikä olla esitetty asiaan liittyvää tutkimustietoa, vaikka alue on osa Helsingin merkittävintä ulkoilu- ja ulkoliikunta-aluetta. Hän tuo esille, että hoito- ja käyttösuunnitelma perustuu lähes yksinomaan alueen luonnonsuojelunäkökulmaan ja yksittäisten kasvi- ja eläinlajien esiintymiseen alueen eri osissa. Hän tuo esiin hoito- ja käyttösuunnitelmassa esiintyviä puutteita virkistyskäytöstä kertovan luettelon tietoihin sekä alueen virkistyskäytöstä yleisellä tasolla tuotuja tietoja. Lisäksi hän tuo esille kansanterveydelliset ongelmat, jos liiallinen suojelupaine toteutuu.

Vastine:

Esittelijä kiittää kannanotosta. Sidosryhmiä selvitettäessä tieto Pakilan Vedon osallisuudesta frisbeegolfiin saatiin virheellistä tietoa, mutta väärinkäsityksestä johtuva virhe on korjattu hoito- ja käyttösuunnitelmassa.

Pakilan veto ry:n ennakkokyselyn kautta saatu kannanotto on huomioitu. Pakilanmetsän luonnonsuojelualueen perustamisessa huomioidaan luonnon nykytila ja ohjataan alueen luonnonhoitoa ja virkistyskäyttöä hoito- ja käyttösuunnitelmalla. Virkistyskäytön osalta on katsottu riittäväksi nojautua olemassa olevaan tietoon, jota on täydennetty osallistamisen yhteydessä saadun palautteen perusteella.

Yksityishenkilö 4

Yksityishenkilö 4 tuo esille, että Pakilanpuiston suunnitelmassa on paljon hyviä piirteitä, mutta suunnitelmissa ei olla riittävästi käsitelty lähivirkistyksen tarvetta, perusoikeudellista oikeutta liikkua metsässä sekä julkisen vallan velvollisuutta osoittaa virkistysalueita asuinsijojen lähistöltä. Hän tuo kannanotossaan esille metsässä liikkumisen tärkeyden opettavana elementtinä, kun lapsi voi oppia metsään kasvaneen kansan kulttuuria ja aikuinen sitä ylläpitää. Hänen näkökulmastaan metsässä liikkumisen taitoja ei voi oppia pelkästään poluilla ja teillä kulkemalla.

Hänen mielestään ehdotettu liikkumisrajoitus pitäisi poistaa suunnitelmasta ja luonnonsuojelualueen pitää suojella ihmisten metsässä liikkumista. Lisäksi hän tuo esille sen, että liikkumiskieltojen sijasta voidaan käyttää muita keinoja kuten lasten asennekasvatusta, opasteita ja polkujen rakentamista/vahvistamista siellä, missä näin voidaan ohjata liikkumista. Kaavoituksella tulee varmistaa, että asuntojen määrän ja metsien laajuuden suhde on sellainen, ettei erillisiä metsässä liikkumisen rajoituksia ole tarvetta asettaa.

Kannanoton mukaan suunnitelmassa ei olla esitelty muuta kuin tavanomaisia uusmaalaisia luonnonpiirteitä, jotka todistettavasti ovat säilyneet ja voineet hyvin myös virkistyskäytössä olevissa metsissä. Tällaisia piirteitä ei voi suojella Helsingissä kieltämällä luonnossa liikkumista yhä laajemmilla alueilla, sillä silloin virkistyskäytön aiheuttama kulutus kohdistuu yhä pienemmälle alalle, mikä aiheuttaa yhä laajempaa suojelurajoitusta ja lopulta metsävirkistyskäytön päättymistä koko Helsingissä, laajalta väestöryhmältä. Jos harkitaan perusoikeuden rajoittamista, on ensin tutkittava vaihtoehtoista ratkaisua. Henkilön mielestä koko Helsingin alueella pitäisi rakennettavaksi merkittyjä alueita muuttaa metsiksi kaavoituksessa ja laatia metsittämisohjelma, jolla lisättäisiin ja turvattaisiin virkistysmetsäalueita, jottei olisi tarvetta rajoittaa liikkumisoikeuksia.

Vastine:

Esittelijä kiittää kannanotosta. Esittelijä ymmärtää kannanottajan näkemyksen suomalaisen metsäkulttuurin ja luonnossa liikkumisen oppimisen tärkeydestä.

Pakilanmetsä on Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelman 2015–2024 ja Helsingin yleiskaavan 2016 oikeusvaikutteisen kaupunkiluontokartan kohde. Osana luonnonsuojelualueen perustamisen valmistelua alueella on tehty kasvi- ja luontotyyppiselvityksiä sekä luontoinventointeja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien selvittämiseksi. Näiden tietojen pohjalta Pakilanmetsän alue on todettu arvokkaaksi luontoalueeksi, joka suojellaan luonnonsuojelulain perusteella.

Helsingissä luonnonsuojelualueet ovat lähtökohtaisesti virkistyskäytön piirissä, mikäli erityisen herkkien luontoarvojen suojelun tarpeesta ei muuta johdu. Kannanotossa mainittu liikkumisrajoitus on muutettu määräaikaiseksi liikkumisrajoitukseksi kahdelle herkimmälle ja luontoarvoiltaan merkittävimmälle alueelle (kuviot 7 ja 19).

Yksityishenkilö 5:

Yksityishenkilö 5, joka on ulkoillut alueella yli 30 vuoden ajan, kannattaa lämpimästi esitystä Pakilanmetsän luonnonsuojelualueesta. Hän ehdottaa alueeseen muutamia laajennuksia selventäen asiaansa kartoilla ja valokuvilla. Laajennusehdotusten perusteena ovat erityisesti liito-oravan elinalueet ja niiden välisten yhteyksien säilyttäminen.

Kannanoton mukaan myös Paloheinän jäähallin ja Pakilantien välinen pieni ”liito-oravametsikkö” on erityisen tärkeä sisällyttää suojeltavaan alueeseen. Henkilö viittaa sekä omiin havaintoihinsa että Helsingin liito-oravakartoitukseen 2016. Hän on myös huolestunut vahingoista, joita varomaton toiminta aiheuttaa puille liito-oravan esiintymisalueella, kun jäähallin höyläysjätejäätä läjitetään kyseiseen metsään ja Pakilanmetsän puolelle, vaikka hallin takapihalla ja pysäköintialueilla on varattu tilaa jään läjitykseen. Tässä yhteydessä kauhakuormaaja on kolhinut puita. Tässä pienialaisessa metsikössä on myös yksi tai kaksi vanhaa ojaa/noroa, joita ei saisi jättää huomiotta. Niissä on vettä talvi-kevätkaudella ja kesäisin sadekausina.

Kannanotossa tiedustellaan myös, onko selvitetty, mikä Pakilanmetsän keskellä virtaavan ojan, puron tai noron syntyhistoria on.

Kannanotossa toivotaan esitetyn suojelualueen leventämistä Paloheinän ja Maununnevan välissä. Ottamalla suojelualueeseen mukaan Paloheinän täyttömäen alaosaa saataisiin suojeltua myös niittyä, joita on suojeltu pääkaupunkiseudulla vain vähän.

Kannanotossa pidetään muutaman vuoden takaista Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen perustamista erittäin merkittävänä tekona ja toivotaan, että Pakilanmetsän suojelualue yhdistyisi Paloheinän täyttömäen pohjoispuolella Haltialanmetsän alueeseen. Tällöin muodostuisi merkittävä kokonaisuus, joka liittyisi Pitkäkoskella myös Vantaan puoleisiin suojelualueisiin. Samalla turvattaisiin Pakilanmetsän ja Haltialan metsäalueiden välinen yhteys, joka on tärkeä varsinkin liito-oravalle.

Kannanotossa tuodaan esiin alueen muita merkittäviä luontoarvoja, edellä mainittujen pienvesikohteiden ja liito-oravan lisäksi perhoset ja muut hyönteiset sekä kasvilajeista erityisesti puron varren näsiät.

Kannanotossa todetaan, että vaikka Paloheinän ja sen ympäristön metsäalueita rauhoitetaan, niin liikuntaharrastus on mahdollista lähes entiseen malliin. Henkilön mielestään suunnistajien muutaman kerran vuodessa järjestämiä massatapahtumia voisi osin ohjata Kuninkaantammen puolelle. Hänen mukaansa kuitenkin ”rinnakkaiselo suojelualueiden ja liikunta-alueiden välillä onnistuu erinomaisesti”.

Vastine:

Esittelijä kiittää perusteellisesti tehdystä ja yksityiskohtaisesta kannanotosta.

Pakilantien ja Paloheinän jäähallin välinen pieni metsikkö jätettiin pois luonnonsuojelualueen rajauksesta, koska alue on asemakaavassa 10382 osoitettu puustoisena säilytettäväksi ja Helsingin yleiskaavassa 2016 merkinnällä virkistys- ja viheralue.

Suojelualuetta ei levennetä henkilön esittämään kohtaan, koska virkistys- ja viheralueena aluetta kehitetään merkittävänä virkistys-, ulkoilu-, liikunta-, luonto- ja kulttuurialueena. Virkistys- ja viheralueiden kehittämisessä huomioidaan yleiskaavan 2016 teemakartalla esitetty metsäverkosto. Lähtökohtana on säilyttää verkoston metsäinen luonne.

Pakilanmetsän ja Haltialanmetsän yhteys on pyritty säilyttämään Pakilanmetsän luonnonsuojelualueen luoteisosan rajauksessa ja suojelemalla luontotyyppejä voidaan suojella myös yksittäisiä lajeja. Pakilanmetsän virkistyskäyttöä pyritään ohjaamaan opasteilla ja reiteillä jo olemassa oleville kohteille ja reiteille. Luonnonsuojeluohjelman 2025-2034 valmistelun yhteydessä tarkastellaan nykyisen luonnonsuojeluohjelman ulkopuolella olevia, luontoarvoiltaan merkittävimpiä kohteita.

Kasvi- ja luontotyyppiselvityksissä vuonna 2023 ei jäähallin viereiseltä metsäalueelta havaittu noroa. Koska jäähallin viereinen metsäinen alue ei sisälly luonnonsuojelualueeseen ei hoito- ja käyttösuunnitelmassa oteta kantaa soraistettavaan tai haketettuun polkuun jäähallin ja Pakilantien välillä. Pakilanmetsän keskellä virtaava oja on todennäköisesti vanha metsätalouden aikana kaivettu oja, joka on nykyisin lähes luonnontilainen. Vanhoissa historiallisissa ilmakuvissa vuodelta 1931 metsän läpi halkova suoraviivainen oja on selvästi näkyvissä, mutta myöhemmissä ilmakuvissa missä metsä on kasvanut oja ei enää erotu.

Kannanotossa mainitusta jäähallin höyläysjätteen huolimattomasta käsittelystä on ilmoitettu Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvonta -yksikölle.

Hoito- ja käyttösuunnitelmaan tehdyt muutokset

Hoito- ja käyttösuunnitelmaan ei tehty kannanottojen perusteella muutoksia koska muutoksia työstettiin ohjausryhmän kokousten ja maastotapaamisten sekä yleisötilaisuudesta saatujen palautteiden pohjalta.

Toimivalta

Hallintosäännön 16 luvun 2 §:n 1 momentin kohdan 12 mukaan ellei toimivallasta ole muutoin säädetty tai määrätty, kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto tekee esityksen kaupunginhallitukselle sellaisissa jaoston toimialaan liittyvissä asioissa, jotka kuuluvat kaupunginhallituksen tai valtuuston toimivaltaan.

Hallintosäännön 19 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan ellei toisin ole säädetty tai määrätty, kaupungin puhevaltaa käyttää ja kaupungin esitykset ja lausunnot ulkopuoliselle antaa kaupunginhallitus.

Sulje

Päätös tullut nähtäväksi 28.12.2023

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §

Sulje