Luonnonsuojelualueen perustaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma, Pakilanmetsä

Kaupunginhallitus esitti Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus), että se perustaa Pakilanmetsän luonnonsuojelualueen sekä vahvistaa alueen hoito- ja käyttösuunnitelman vuosille 2024–2033.

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Suojelun perusteet ja tarkoitus

Suojelun tarkoituksena on arvokkaan metsäalueen monimuotoisuuden säilyttäminen. Alueella täyttyvät luonnonsuojelulain 43 §:ssä mainitut luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset. Suojelulla turvataan erittäin uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä. Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2015–2024 on esitetty luonnonsuojelualueen perustamista Pakilanmetsään.

Alueen sijainti ja rajaus

Pakilanmetsä sijaitsee Helsingin keskuspuiston pohjoisosissa, Tuomarinkylän ja Kaarelan kaupunginosien alueella. Alueen eteläreunalla on Pakilan kaupunginosa. Pakilanmetsän alue on osa Keskuspuiston metsäistä yhteyttä, joka yhdistää Haltiavuoren ja Haltialan metsäalueet kohti Helsingin eteläosia.

Pakilanmetsän sijainti metsäverkoston osana on tärkeä kohdassa, joka yhdistää eteläisen Keskuspuiston Helsingin pohjoisosan laajempiin metsäalueisiin ja edelleen ekologiseen verkostoon Helsingistä Vantaalle ja Espooseen.

Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2015­–2024 suunniteltua rajausta on tarkistettu suojelun valmistelussa. Rajausperusteina on käytetty luontotyyppien luonnontilaisuutta, tonttien rajoja, ulkoilureittien ja teiden sijaintia sekä uhanalaisten lajien esiintymisalueita. Aluetta rajattiin laajemmaksi kuin luonnonsuojeluohjelmassa erityisesti alueen luoteisosassa arvokkaiden luontoarvojen sekä uhanalaisuusluokituksen mukaisesti Suomessa vaarantuneen (VU) liito-oravan ydinalueiden säilyttämiseksi. Alueen pinta-ala on 28,01 ha. Luonnonsuojelualueen rajaus on esitetty liitteessä 1.

Kiinteistötiedot ja omistus

Alue sijaitsee kahdella Helsingin kaupungin omistamilla kiinteistöillä 91-431-1-659 Tuomarinkylän kartano ja 91-402-7-281 Magnuskärr. Liite 3 lainhuutotodistukset.

Kaavoitus ja muut aluesuunnitelmat

Helsingin yleiskaavan 2016 Kaupunkiluonto-teemakartassa Pakilanmetsän luonnonsuojelualue on esitetty oikeusvaikutteisella aluerajauksella muiden luonnonsuojeluohjelman 2015–2024 kohteiden kanssa. Suojelualue sijoittuu Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavan 11905 alueelle retkeily- ja ulkoilualueena luonnonsuojelullisella arvomerkinnällä. Alue säilyy virkistyskäytössä suojelun jälkeen, joten luonnonsuojelualueen perustamisesta ei seuraa kaavamuutosten tarvetta.

Korvaus

Helsingin kaupunki ei hae korvausta luonnonsuojelualueen perustamisesta.

Luonnon monimuotoisuus

Luontotyypit ja kasvillisuus

Alueen metsät ovat ikärakenteeltaan ja puulajistoltaan vaihtelevia. Luontotyypeissä on monipuolisuutta, vaikkakin metsäiset luontotyypit ovat vallitsevia. Alueen puuston keski-ikä ei ole vielä vanhaa eivätkä metsät ole varsinaisesti luonnonmetsiä, mutta paikoin lähestytään jo luonnontilaisuutta. Lahopuuta on melko niukasti. Muista luontotyypeistä mainittavia ovat lehtokorvet, lehdot ja pienet niityt.

Pakilanmetsässä vallitsevat lehtomaiset kankaat, tuoreet kankaat ja lehdot, jotka paikoin vaihettuvat saniaislehtokorviksi sekä varsinkin kohteen eteläosassa karummiksi kangaskorviksi. Valtapuuston muodostavat kuusi, hieskoivu, haapa ja tervaleppä. Välikerroksessa yleisimpiä lajeja ovat pihlajan ja haavan taimet vaihtelevalla tiheydellä. Pensaskerroksen lajeista mainittavimpia ovat pähkinäpensas sekä musta- ja pohjanpunaherukka. Kenttäkerroksen rikas ja vaatelias kasvisto edustaa suursaniaisten ryhmän ohella lehtomaisten metsien ruohovartisia lajeja.

Kohde on suosittu virkistysalue ja kuluneisuutta on lähes kaikkialla. Ulkoiluteitä ja polkuja on runsaasti, jonka seurauksena reunavaikutteisuutta ja kulttuurilajistoa esiintyy yleisesti. Kuluneisuus pois lukien kohde on pääosin luonnontilainen, laaja ja arvokas metsä.

Alueen läpi virtaa Näsinoja-Tuomarinkylänoja, joka on vesilain nojalla suojeltu savimaiden purot ja pikkupurot -luontotyyppi (EN).

Merkittävä lajisto

Alue kuuluu Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmän tärkeisiin lintualueisiin (Maununneva N), arvokkaisiin kääpä- ja orvakka-alueisiin (arvoluokka I), lahokaviosammalen elinympäristöihin, arvokkaisiin kasvillisuus- ja kasvistokohteisiin (Paloheinän huipun eteläpuolen lehto- ja korpialue), arvokkaisiin luonnonympäristöihin (Paloheinän eteläpuolen metsä) ja arvokkaisiin metsäkohteisiin (Keskuspuisto 3, Pirkkola ja Maununneva).

Käytettävissä olevan tiedon perusteella alueen linnustoarvot ovat vuosien saatossa heikentyneet. Varsinkin metsälajeja tavataan enää harvoin ja ne ovat saattaneet kadota alueen pesimälinnustosta. Alueen kääpälajisto on monipuolinen ja alueelta on tavattu yli 70 kääpälajia. Putkilokasveista voidaan mainita kartioakankaali ja lehtotaponlehti, joka saattaa olla puutarhakarkulainen.

Liito-orava kuulunee kohteen melko vakinaiseen lajistoon. Liito-oravaa on etsitty ja tavattu alueella viimeksi vuonna 2021. Lepakoita ei olla kartoitettu, mutta havaintoja on ilmoitettu pohjanlepakosta. Huomionarvoisia kääpiä ovat sitkaskääpä ja rusokantokääpä. Lisäksi alueella esiintyy lahokaviosammalta.

Alueen käyttö ja saavutettavuus

Pakilanmetsän alueella kulkee lukuisia ulkoiluteitä ja polkuja ja se on merkittävä virkistysalue. Paloheinän ulkoilumaja on lähellä, ja alueen pohjoispuolella on Paloheinän täyttömäki, jonka ympäristössä on mahdollisuus harrastaa monenlaista liikuntaa. Pakilanmetsän alue on saavutettavissa julkisella liikenteellä ja lähimmät pysäkit ovat Pakilantiellä ja Paloheinän majan vieressä. Myös Maununnevan puolelle on hyvät yhteydet. Henkilöautolla alueelle saapuvalla on käytössään Paloheinän majan laaja pysäköintialue.

Pakilanmetsä on virkistyskäytön kannalta merkittävä kohta Keskuspuistoa, sillä se yhdistää eteläisen kapean Keskuspuisto-osuuden laajempaan Haltiavuoren ja Haltialan alueeseen. Moni pyöräilee Pakilanmetsän kautta työmatkansa Helsingin keskustaan. Läheiset koulut ja päiväkodit voivat käyttää metsäaluetta retkeilyyn ja opiskeluun. Alueella on muutama kuntopaikka ja penkki.

Aluetta käytetään kävelyyn, sauvakävelyyn, lenkkeilyyn, suunnistukseen, pyöräilyyn, koiran ulkoiluttamiseen, hiihtoon, ympäristökasvatukseen, luonnon tarkkailuun, sienestykseen ja marjastukseen, luonnosta nauttimiseen ja rauhoittumiseen sekä metsäjoogamiseen. Ulkoilijat tulevat alueelle viereisiltä asutusalueilta mutta myös kauempaa. Ulkoilureitit ovat valaistuja ja kävijät käyttävät metsissä kulkevia polkuverkostoja. Koirien ulkoilutus alueella on yleistä.

Uhkatekijät

Pakilanmetsän suurimpia uhkatekijöitä ovat alueen kuluminen ja muu kasvavasta käytöstä aiheutuva häiriö sekä vieraslajit. Voimakas virkistyskäyttö voi johtaa kasvillisuuden vaurioitumiseen ja eroosioon ja vaikuttaa siten merkittävästi metsäalueen tulevaisuuteen. Alueen erityispiirre on lukuisten uusien polkujen muodostuminen ja leviäminen muun muassa kosteimmissa paikoissa, joita kierretään ja luodaan näin uusia kulkureittejä. Myös lisääntyvä roskaantuminen ja meluhäiriöt ovat mahdollisia virkistyskäytön määrän kasvaessa.

Myös haitallisten vieraskasvilajien runsastuminen uhkaa aluetta lähitulevaisuudessa, jos niitä ei torjuta aktiivisesti. Alueelta todettiin vuonna 2022 seitsemän haitallisena pidettävää vierasta kasvilajia: terttuselja, valkokarhunköynnös, pajuangervo -ryhmän edustaja, jättipalsami, etelänruttojuuri, japanintatar ja täpläpeippi. Vieraat kasvi- ja eläinlajit kilpailevat alkuperäisten lajien kanssa resursseista, muuttavat elinympäristöä tai levittävät mahdollisesti kasvitauteja. Ne voivat muuttaa metsäalueen ekologista tasapainoa ja lajiston monimuotoisuutta.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luonnonhoidon suunnitelma

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa on suunniteltu luonnonsuojelualueelle ojien patoamista tai tukkimista lehtokorven vesitalouden parantamiseksi. Ennen ennallistamistyön toteuttamista on tehtävä kattava selvitys eri vaihtoehdoista. Tulevalla luonnonhoitotoimenpiteellä pyritään ainakin selvittämään, onko arvokkaimpien lehtokorpikuvioiden ennallistaminen mahdollista.

Pakilanmetsän pohjoisosan istutetussa lehtipuuvaltaisella kuviolla 5 on suunniteltu harkittua taimikon harvennusta. Toimenpiteellä pyritään saamaan kuvion puusto kasvamaan nopeammin korkeimmaksi ja järeämmiksi, jotta ekologinen yhteys Keskuspuiston pohjoisen ja keskisen osan kohdalla säilyisi ja puuston eri-ikäisyydellä pystyttäisiin säilyttämään merkittävän kääpäalueen lahopuun määrä. Toimenpiteellä on myös vaikutusta alueen monimuotoisuuteen. Hoito- ja käyttösuunnitelmalla on myös tarkoitus mahdollistaa tarvittaessa yksittäisten puiden kaataminen, joka lisäisi lahopuun määrää ja ohjaisi käyttäjiä alueen pääpoluille ja virallisille ulkoilureiteille.

Vieraslajitorjuntaa jatketaan alueilla, joilla esiintyy haitallisia vieraskasvilajeja. Esiintymät keskittyvät Pakilanmetsän etelä- ja itäosaan tonttien reunoille. Vieraslajit ovat karanneet tonttien puutarhoista ja levinneet alueelle läjitetyistä puutarhajätekasoista. Pakilanmetsän sisäosissa on suhteellisen vähän vieraskasvilajeja.

Virkistyskäytön suunnitelma

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään tulevalle luonnonsuojelualueelle virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita eli opastauluja ja penkkejä.

Alueelle ehdotetaan korkeintaan neljää pääopastetta alueelle tulevien pääulkoilureittien varteen sekä alueen luonnosta kertovia kohdeopasteita, joissa kerrotaan pääopastaulussa esitettyä laajemmin jostakin alueen erityisarvoista tai tietystä osa-alueesta. Esimerkiksi suunniteltu ennallistaminen ja ennallistamiskohteet soveltuisivat tähän. Lisäksi kulunohjausta täytyy parantaa esimerkiksi pitkospuilla kosteimmissa kohdissa maanpinnan kulumisen ehkäisemiseksi. Alueelle tarvitaan myös rauhoitusmääräystauluja.

Uusia reittejä ei varsinaisesti linjata vaan kulkua ohjataan opasteilla alueella jo oleville hyväkuntoisille ulkoiluteille ja poluille. Olemassa olevien polkujen kunnossapidossa lisätään tarvittaessa karkeaa hiekkaa tai soraa mahdollisiin kuoppiin, jolla estetään lammikoiden ja kivien kiertäminen ja polun leventyminen. Itäosan lehtokorven läpi kulkevaa polkua parannetaan ja siitä tehdään luontopolkumainen polku.

Ehdotus rauhoitusmääräyksiksi

1. Yleiset rajoitukset

Alueella on kielletty:

2. Liikkumisrajoitukset

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi on kielletty:

3. Sallitut toimenpiteet

Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallittua:

4. Rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen

ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luonnonsuojelualuetta koskevista rauhoitusmääräyksistä, jos poikkeaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta ja on tarpeen alueen luonnonhoidon, käytön tai tutkimuksen tai muinaismuistojen hoidon kannalta.