Ramsinniemen lehto, luonnonsuojelualueen laajentaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma

Kaupunginhallitus esittää Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) Ramsinniemen lehdon luonnonsuojelualueen laajentamista, alueen rauhoitusmääräysten muuttamista sekä hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymistä.

Hakemus luonnonsuojelualueen laajentamiseksi sekä rauhoitusmääräysten muutosehdotusten ja hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymiseksi.

Suojelun perusteet ja tarkoitus

Suojelun tarkoituksena on kasvillisuudeltaan ja linnustoltaan arvokkaan lehtoalueen monimuotoisuuden säilyttäminen ja lahopuujatkumon turvaaminen. Alueella täyttyvät luonnonsuojelulain 43 §:ssä mainitut luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset. Alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, elinyhteisö, luontotyyppi tai ekosysteemi. Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2015–2024 on esitetty Ramsinniemen lehdon suojelualueen laajennusta.

Alueen sijainti ja rajaus

Rasminniemen lehdon luonnonsuojelualue sijaitsee Vuosaaren kaupunginosan lounaisosassa, Meri-Rastilassa. Luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1990. Alueen pinta-ala on 7,24 hehtaaria.

Luonnonsuojelualueen laajennus koostuu kolmesta erillisestä osa-alueesta, joita kutsutaan jäljempänä perustamisesityksessä läntiseksi, pohjoiseksi ja itäiseksi osa-alueeksi. Helsingin luonnonsuojeluohjelmasta poiketen läntiseen osa-alueeseen on otettu mukaan rantaviivan ja perustetun luonnonsuojelualueen välinen kosteikko sekä luonnonsuojelualueen ja sen länsipuolelta ohittavan huoltotien välinen metsäkaistale. Sisällyttämällä ne laajennusehdotukseen luonnonsuojelualueen rajat noudattavat johdonmukaisemmin luonnollisia maastossa tai kartalta havaittavia rajapintoja. Muiden osa-alueiden rajaukset noudattavat melko tarkoin Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmaa. Laajennusosien pinta-ala on yhteensä 3,05 hehtaaria.

Sekä perustetun luonnonsuojelualueen että sen suunnitellun laajennuksen sisältävää aluetta kutsutaan jäljempänä perustamisesityksessä suunnittelualueeksi.

Aiemmin perustetun luonnonsuojelualueen ja suunnitellun laajennuksen rajaukset on esitetty liitteessä 1.

Kiinteistötiedot ja omistus

Luonnonsuojelualueen laajennus sijaitsee Helsingin kaupungin omistamilla kiinteistöillä 91-54-9903-34 Korttelia 54200 sivuava puisto, 91-435-3-18 Ramsö n:o 18, 91-435-3-19 Ramsö n:o 19, 91-435-3-20 Ramsö n:o 20 ja 91-435-3-300 Rastböle. Lainhuutotodistukset liitteessä 3.

Kaavoitus ja muut aluesuunnitelmat

Helsingin yleiskaava 2016 on kumottu koko Ramsinniemen alueelta, joten suunnittelualueen käyttöä ohjaa laajalti vuoden 2002 yleiskaava. Suunniteltu luonnonsuojelualueen laajennus on osoitettu siinä viheralueeksi. Lisäksi laajennuksen itäinen ja pohjoinen osa-alue kuuluvat yleiskaavassa 2002 kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäviin alueisiin. Samoilla osa-alueilla on voimassa vuonna 1979 voimaan tullut asemakaava 7824, johon ne on merkitty osaksi puistoa (P). Muualla suunnittelualueella ei ole voimassa asemakaavaa, mutta sillä ja lähialueilla on vireillä asemakaava ja asemakaavamuutos (Ramsinniemen pohjoisosan asemakaava ja asemakaavan muutos). Kaavasta on laadittu osallistamis- ja arviointisuunnitelma, jossa kaavan yhdeksi tavoitteeksi on mainittu luontoarvojen turvaaminen luonnonsuojelualuetta laajentamalla.

Korvaus

Helsingin kaupunki ei hae korvausta luonnonsuojelualueen laajennusalueen perustamisesta.

Luonnon monimuotoisuus

Luontotyypit ja kasvillisuus

Suunnittelualue jakautuu luontotyyppien ja kasvillisuuden perusteella melko selvästi kahteen osa-alueeseen, joita erottaa kaksi kallioista kumparetta. Pohjoisessa ja lännessä rantojen alavilla kohdilla ja mereen päin laskevilla rinteillä vallitsevat lehdot, idässä ja etelässä kallioisilla mailla kangas- ja kalliometsät. Laajennuksen itäinen osa-alue kuuluu suunnittelualueen kangasmetsävaltaiseen osuuteen. Myös luonnonsuojelualueen laajennuksen läntisellä osa-alueella sijaitsevassa Rastasniemessä on enimmäkseen lehtoja karumpia metsiä. Lounaisella kalliokumpareella ja Rastasniemen kärjessä on myös avointa kalliomaastoa ja itäisellä kumpareella Litorinameren aikainen muinaisranta. Edustavan ja monipuolisen lehtokasvillisuutensa ansiosta osa perustetusta luonnonsuojelualueesta kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Suunnittelualueen metsät ovat pitkälle varttuneita ja paikoin hyvin lahopuustoisia. Suurimmassa osassa aluetta valtapuu on kuusi, mutta osa lehdoista on lehtipuuvaltaisia. Lehtipuuvaltaisessa lehdossa tavataan monilajisen elävän puuston lisäksi hyvin järeitä lehtimaapuita. Yleisten lehtipuiden lisäksi alueen pohjoisosan lehdossa kasvaa saarnea ja metsälehmusta, jotka lienevät viereisestä puutarhasta levinneitä. Ramsinniemen lehdossa niiden kasvupaikat ovat kuitenkin luontaiselle esiintymälle tyypillisiä. Saarnen taimet muodostavat paikoin tiheää kasvustoa.

Suunnittelualueella esiintyy sekä runsasravinteisia että keskiravinteisia lehtoja. Uhanalaisimpia ovat runsasravinteisten lehtojen luontotyypit: valtakunnallisesti erittäin uhanalainen (EN) tuoreet runsasravinteiset lehdot sekä vaarantuneet (VU) kosteat ja kuivat runsasravinteiset lehdot. Kasvillisuuden perusteella näistä tyypeistä voidaan erottaa kotkansiipi-, käenkaali-mesiangervo-, sinivuokko-käenkaali-, vuohenputki- ja nuokkuhelmikkä-linnunhernetyypin lehtoja. Myös alueella tavattavat tuoreet ja lehtomaiset kankaat kuuluvat uhanalaisiin luontotyyppeihin. Rastasniemen kärjessä on pieni laikku rantakasvillisuutta, joka kuuluu vaarantuneeseen luontotyyppiin Itämeren epilitoraalikedot.

Merkittävä lajisto

Ramsinniemen lehdosta tunnetaan useita vaateliaita ja Helsingissä harvinaisia lehtojen putkilokasveja, esimerkiksi Helsingissä vaarantunut valkolehdokki, kevätlinnunherne, mustakonnanmarja, kotkansiipi ja lehtokuusama, joista kahdella viimeksi mainitulla on erityisen runsas esiintymä alueella. Eräitä aiemmin alueelta ilmoitettuja, harvinaisia kasvilajeja kuten soikkokaksikkoa ja velholehteä ei löydetty vuonna 2022 tehdyssä kasvillisuusselvityksessä.

Lajiston uhanalaisuuden perusteella suunnittelualueen merkittävin eliöryhmä on sienet. Vuonna 2023 tehdyssä sieniselvityksessä alueelta todettiin monia vaateliaita, ravinteisten lehtojen lajeja, muiden muassa valtakunnallisesti erittäin uhanalainen isohimmihiippo sekä silmälläpidettävät lehtovyörousku, päärynärisakas, iltaukonsieni ja viinirisakas. Ramsinniemellä saattaa olla muidenkin punaisen listan sienilajien esiintymiä, sillä sienten määritystyö oli hoito- ja käyttösuunnitelmaa laadittaessa kesken, eikä selvitysraporttia ollut käytössä. Helsingin luontotietojärjestelmässä luonnonsuojelualueen laajennuksen läntinen osa-alue kuuluu arvoluokan III arvokkaaseen kääpäalueeseen, joka ulottuu lännessä yksityisille tonteille asti. Lajistoon kuuluu muun muassa koko maassa harvinainen lumikonkääpä. Vuonna 1990 perustetulta luonnonsuojelualueelta ei ole saatavilla yhtä paljon tietoa käävistä kuin nyt esitettävältä luonnonsuojelualueen laajennukselta.

Ramsinniementien pohjoispuoliset metsät kuuluvat Helsingin luontotietojärjestelmän arvoluokan 2 linnustokohteeseen. Suunnittelualue kattaa tästä noin puolet. Metsälinnusto on linnustokohteella monipuolinen. Pesivinä kohteelta on todettu muun muassa valtakunnallisesti vaarantunut töyhtötiainen sekä elinvoimaiset punatulkku, palokärki, harmaapäätikka, pikkutikka ja peukaloinen. Niillä kaikilla on sopivaa pesimäympäristöä suunnittelualueella.

Lisäksi Ramsinniemestä löytyy kolme valtakunnallisesti silmälläpidettävää nilviäislajia: pikkupoimusulkukotilo, nappikotilo ja metsäharjaetana.

Alueen käyttö ja saavutettavuus

Suunnittelualue on aktiivisessa virkistyskäytössä ympäri vuoden. Luonto ja rantakallioilta avautuvat näkymät ovat alueen vetovoimatekijöitä. Rastasniemen rantakallio ja lounainen kallioalue ovat suosittuja oleskelualueita. Ulkoilijat kulkevat poluilla pääasiassa jalkaisin, mutta myös maastopyöräilijät käyttävät aluetta. Suunnittelualueen pääreitit ovat suhteellisen hyväkuntoisia ja osa niistä on pysynyt varsin kapeina. Niihin kuuluu kaksi pitkospuuosuutta. Nykyisten rauhoitusmääräysten mukaan kulku on kielletty osoitettujen polkureittien ulkopuolella varsinaisella lehtoalueella. Tämä näyttää toteutuneen melko hyvin, vaikka reittejä ei ole merkitty maastoon. Epävirallisia tallautuneita polkuja on paikoin nähtävillä kangas- ja kalliometsissä. Erityisesti Rastasniemessä ja lounaisella kallioalueella kasvillisuutta on kulunut pois myös polkujen ulkopuolelta. Kallioalueella on havaittu myös roskaantumista.

Luonnonsuojelualueelle saavutaan pääasiassa sen lounaispuolelta, Ramsinniementien varressa sijaitsevalta pysäköintialueelta. Siltä lähtee suunnittelualueen länsireunaa seuraava puomilla suljettu huoltotie, jonka päässä on alueen vanha pääopaste ja jäteastia. Aikaisemmin tien päässä on ollut myös grillikatos. Länsipuolelta huoltotiehen yhtyy Ramsinniemen kärjen suunnasta tuleva polku. Kolmas saapumisreitti lähtee idempää Ramsinniementieltä alueen eteläreunalta. Lisäksi luonnonsuojelualueelle pääsee sen koillispuolella sijaitsevan huvilan pihalta. Helsingin viher- ja virkistysverkoston kehittämissuunnitelmassa (VISTRA) Ramsinniemeen on merkitty tätä kautta luonnonsuojelualueen halki koillis-kaakkoissuunnassa kulkeva täydentävä rantareitti, jolta on suunniteltu yhteys Ramsinniementielle alueen toisesta päästä pysäköintialueen kohdalta. Ramsinniementie toimii VISTRA:ssa päärantareittinä.

Julkiset liikenneyhteydet eivät tule kovin lähelle Ramsinniemen lehtoa. Lähin bussipysäkki on 800 metrin etäisyydellä Ramsinniementiellä ja Rastilan metroasemalle on matkaa 2,2 kilometriä. 1,4 kilometrin päässä Ramsinniementien ja Meri-Rastilantien risteyksessä on kaupunkipyöräasema.

Uhkatekijät

Merkittävin uhkatekijä suunnittelualueen luontoarvoille on virkistyskäyttöpaineen kasvu ja siitä todennäköisesti seuraava kasvillisuuden kuluminen. Alueella käynnissä oleva asemakaavoitus ja lähialueiden täydennysrakentaminen tuovat alueelle uusia käyttäjiä.

Muun ulkoilukäytön lisääntyessä myös maastopyöräily todennäköisesti lisääntyy. Kallioiset mäet ja pienet, kapeat polut voivat olla houkuttelevia lajin harrastajille. Pyöräily aiheuttaa merkittävää kasvillisuuden kulumista, jos se ei rajoitu alueen reiteille. Nykyiset rauhoitusmääräykset rajoittavat maastopyöräilyä vain lehtokasvillisuuden alueella.

Muita lisääntyvästä käytöstä todennäköisesti seuraavia uhkia ovat roskaantuminen ja luvattomat nuotiopaikat.

Alueen edustavimpia, runsasravinteisia lehtoja uhkaa puulajiston ja kenttäkerroksen lajiston yksipuolistuminen tiheän vaahteravesakon varjostuksen ja runsaan lehtikarikkeen vuoksi. Kuusi kuuluu oleellisena osana lehdon puulajistoon, mutta liika kuusettuminen ja erityisesti tiheät kuusitaimikot voivat myös aiheuttaa lajiston yksipuolistumista. Sekä kuusen että vaahteran karike on hapanta ja voi liiallisina määrinä yksipuolistaa lehdon kasvillisuutta. Vaahteran lehtikarike on myös hyvin peittävää ja voi pahimmillaan aiheuttaa kenttäkerroksen kasvillisuuden voimakasta taantumista. Tällä hetkellä vaahtera muodostaa alueella suuremman uhan kuin kuusi.

Toistaiseksi haitalliset vieraskasvilajit eivät uhkaa Ramsinniemen lehdon kasvillisuutta. Hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen aikana alueelta löydettiin vain muutama terttuseljapensas. Haitallisiin vieraslajeihin kuuluvaa sienitautia, saarnensurmaa, ei ole toistaiseksi havaittu alueella, mutta laji on yleisesti vakava uhka saarnille Suomessa.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luonnonhoidon suunnitelma

Hoitotoimien ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää ravinteisimman lehdon vaateliasta kasvistoa ja mahdollistaa saarnen ja lehmuksen uudistuminen. Saarnen lehtikarike auttaa pitämään maannoksen pH-arvoja neutraalina ja samalla säilyttämään lehdon luontaisen, rehevän kasvillisuuden. Siksi saarnen ja myös alueella esiintyvän metsälehmuksen uudistumisen varmistamisen vuoksi maltilliset, valikoivat puustonhoidolliset toimenpiteet ovat tarpeen. Muualla suunnittelualueella tavoitteena on luonnontilaisen kaltaisen puuston rakennepiirteiden ylläpitäminen, mikä ei edellytä toimenpiteitä.

Pienpuuston valikoivaa harvennusta tehdään vain lehdon lehtipuuvaltaisella osuudella. Nuorta ja taimivaiheessa olevaa vaahteraa ja kuusta vähennetään siellä tuntuvasti. Niitä ei ole kuitenkaan tarkoitus poistaa kokonaan, sillä ne molemmat kuuluvat lehdon luonnolliseen kasvillisuuteen. Lehdon alueelta on löydetty myös useita harvinaisia sienilajeja, jotka vaativat kuusen symbioosikumppanikseen. Näitä lajeja on erityisesti lehto-osuudella, joka jätetään aktiivisten hoitotoimien ulkopuolelle. Ainakin osa raivatuista ohuista puista kuljetetaan pois alueelta, jotta ne eivät peittäisi ruohovartista aluskasvillisuutta.

Virkistyskäytön suunnitelma

Virkistyskäytön suunnitelman tavoitteena on mahdollistaa alueen lisääntyvä käyttö luontoarvot säilyttäen. Keskeinen haaste on kasvillisuuden suojaaminen kulumiselta. Luonnonsuojelualueen voimassa olevissa rauhoitusmääräyksissä kulku polkujen ulkopuolella on kielletty ”varsinaisen lehdon alueella”. Rauhoitusmääräyksiin haetaan muutosta, jolla liikkuminen rajoitetaan osoitetuille reiteille koko suunnittelualueella. Sallittu polkuverkosto säilyisi rajoitusten jälkeen alueella edelleen tiheänä, joten ulkoilijoilla olisi mahdollisuus tarkkailla alueen luontoa monipuolisesti myös rauhoitusmääräysten tiukennusten jälkeen.

Vaikka pyöräilystä ei ole toistaiseksi nähtävissä maastossa huomattavia jälkiä, pyöräilyn lisääntymiseen varaudutaan esittämällä pyöräilykieltoa lounaiselle kalliomäelle myös poluille, jolla kasvillisuus on erityisen herkästi kuluvaa.

Reitit merkitään maastoon selvillä merkeillä ja avokallioilla opastetolpilla. Maaston kulumista seurataan, ja kulkua ohjataan tarvittaessa kalliomäkien ja meren välisellä osuudella reittien varteen pystytettävillä matalilla köysiaidoilla. Suunnittelualueen eteläosaan polkureitille rakennetaan portaat, jotta kulku kalliolta alas olisi turvallista. Pitkospuut uusitaan suunnitelmakauden loppupuolella. Polkuja on tarkoitus myös kunnostaa pohjustamalla niitä esimerkiksi kivituhkalla, mutta niiden leventämiseen ei ole toistaiseksi tarvetta virkistyskäytön kannalta. Kapeilla poluilla on vaikeaa tai paikoin mahdotonta kulkea edes pienellä moottoriajoneuvolla, mikä voi nostaa kunnossapidon ja luonnonhoidon kustannuksia, koska esimerkiksi lehdon hoidossa syntyvien raivausjätteiden ja kivituhkan kuljettaminen ilman moottoriajoneuvoilla vaatii selvästi enemmän työtä.

Ramsinniemen lehdossa on varsin runsaasti vanhoja puita, jotka ovat kaatuessaan vaarallisia. Turvallisuussyistä kaadettavista puista jätetään mahdollisimman suuri osa pystylahopuuksi, ja kaadetut rungot jätetään maastoon.

Luonnonsuojelualueelle sijoitetaan kolme uutta pääopastetta ja vanha pääopaste säilytetään nykyisellä paikallaan. Uudet pääopasteet sijoitetaan luonnonsuojelualueen rajoille ja reittien varteen: pysäköintialueelle, alueen koillispuolisen pihan ja luonnonsuojelualueen rajalle sekä lännestä tulevalle saapumisreitille. Lisäksi tulentekokielto- ja rauhoitusmääräyskyltit uusitaan ja yksi uusi tulentekokieltokyltti lisätään. Kävelyn ja pyöräilyn rajoitukset ilmaistaan selvästi pääopasteissa ja rauhoitusmääräystauluissa. Alueelle voidaan sijoittaa pyöräilijöiltä kiellettyjen polkujen päihin myös erillisiä pyöräilykieltomerkkejä.

Parkkipaikalle ja vanhan opastaulun läheisyyteen tuodaan pyörätelineet, mikä kannustaa saapumaan alueelle pyörällä, mutta jättämään pyörät luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. Suojelualueen laajennuksen läntiselle osa-alueelle Rastasniemeen tuodaan penkki oleskelua ja merimaiseman katselua varten.

Rauhoitusmääräysten muuttaminen

Ramsinniemen lehdon rauhoitusmääräyksiin haetaan muutoksia, joiden avulla pyritään suojaamaan alueen luontoarvoja niitä nykyisin uhkaavilta haitoilta luonnonsuojelualueen laajennus huomioiden. Uudistetut rauhoitusmääräykset on tarkoitettu yhteisiksi aiemmin perustetulle luonnonsuojelualueelle ja sen suunnitellulle laajennukselle eli koko suunnittelualueelle. Alueen määräyksiä on tarkoitus myös muotoilla uudelleen poistamatta nykyisten määräysten mukaisia rajoituksia yhdistämällä tarpeettomia erillisiä määräyksiä, jolloin niistä saadaan yhdenmukaisemmat Helsinkiin viime aikoina perustettujen luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräysten kanssa.

Luonnonsuojelualueen nykyisiin rauhoitusmääräyksiin kuuluviin kieltoihin ehdotetaan seuraavia muutoksia:

Poistetaan eläin- ja kasvinäytteiden keruun kieltävä määräys ”kaikenlainen eläin- ja kasvinäytteiden keruu” tarpeettomana, koska luonnonvaraisia eliölajeja koskevat kiellot voidaan esittää kattavammin kahdessa eri määräyksessä, joista toinen sisältää myös sienten ja kuolleen kasviaineksen keruun: ”elävien ja kuolleiden kasvien, kasvinosien ja sienien ottaminen tai vahingoittaminen”. Kuolleiden kasvinosien ottamisen puuttuminen kielloista mahdollistaa muun muassa pudonneiden oksien tai kaatuneiden runkojen keräämisen polttopuuksi rikkomatta luonnonsuojelualueen määräyksiä, vaikka se vähentää monimuotoiselle tärkeän lahopuun määrää metsässä. Sienistä lähinnä monivuotisen itiöemän tuottavat käävät kärsivät keruusta, mutta tiukennettavien liikkumisrajoitusten takia muidenkaan sienten ottamista ei kannata sallia. Nykyisissä määräyksissä mainittu näytteiden keruu viittaa keruuseen tutkimus- tai opetustarkoituksessa, vaikka kasvien keruu esimerkiksi koristetarkoitukseen voi olla selvästi haitallisempaa.

Lisätään rauhoitusmääräyksiin kielto ”moottoriajoneuvolla liikkuminen lukuun ottamatta alueen hoidon kannalta välttämätöntä liikkumista”. Tämä määräys ehkäissee mahdollista huviajelua mopolla tai mönkijällä luonnonsuojelualueella.

Laajennetaan liikkumisrajoitusta ”liikkuminen osoitettujen polkureittien ulkopuolella varsinaisella lehtoalueella” koskemaan koko luonnonsuojelualuetta: ”liikkuminen osoitettujen reittien ulkopuolella”. Lehdon ohella erityisesti ulkoilijoiden suosiman kalliomaaston kasvillisuus on helposti kuluvaa. Lisäksi huonona puolena nykyisessä, vain lehtoa koskevassa liikkumisrajoituksessa on sen vaikutuksen riippuvuus ulkoilijoiden luonnontuntemuksesta tai hyvin selkeästä lehdon rajojen osoittamisesta opasteiden avulla. Sallituista toimenpiteistä poistetaan laajennetun liikkumisrajoituksen perusteella kohta: ”sienten ja marjojen keruu paitsi varsinaisella lehtoalueella”.

Kielletään pyöräily kokonaan lounaisella kalliomäellä uudella määräyksellä: ”pyöräily alueen lounaisosan reiteillä”. Tällä osa-alueella kasvillisuus on hyvin helposti kuluvaa, ja pyörällä ajo leviää avoimessa maastossa helposti polkujen ulkopuolelle. Lisäksi isot korkeuserot voivat houkutella ajamaan juuri kalliolla.

Laajennetaan kielto ”koirien kuljettaminen kytkemättöminä” koskemaan myös muita lemmikkieläimiä ja muotoillaan kielto uudelleen niin, että se sisältää kaikenlaisen lemmikkieläinten pidon kytkemättöminä: ”koirien, kissojen ja muiden lemmikkieläinten irti pitäminen”.

Lisäksi rauhoitusmääräysten sallittuihin toimenpiteisiin ehdotetaan lisäystä luonnonsuojelualueen laajentamisen takia. Kulku viereiselle mökille olemassa olevaa tietä pitkin halutaan mahdollistaa moottoriajoneuvolla-ajokiellon estämättä: ”osoitteessa Ramsinniementie 31 sijaitsevalle asunnolle kulku moottoriajoneuvolla alueella olemassa olevaa tietä pitkin”.

Ramsinniemen lehdon nykyiset rauhoitusmääräykset ja ehdotettavat uudet koko suunnittelualuetta eli myös laajennusta koskevat määräykset on esitetty kokonaan liitteessä 4.

ELY-keskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa luonnonsuojelualueen. Päätökseen luonnonsuojelualueen perustamisesta on otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta.

Helsingin kaupungin ympäristönsuojelu ja ohjaus -yksikkö tilasi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä suunnittelualueesta kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen vuonna 2022 sekä hoito- ja käyttösuunnitelman alueelle Nomaji maisema-arkkitehdit Oy:ltä vuonna 2023. Lisäksi biologi Jarkko Korhoselta tilattiin suunnittelualueesta sieniselvitys, jonka tulokset olivat vain osittain käytettävissä hoito- ja käyttösuunnitelmaa laadittaessa.

Ramsinniemen lehdolle on tehty hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 1988. Uusi suunnitelma korvaa aikaisemman suunnitelman ja on yhteinen perustetulle luonnonsuojelualueelle ja sen suunnitellulle laajennukselle.

Rauhoitusmääräysten muutosehdotus valmisteltiin suunnitelman laatimisen yhteydessä.

Hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten kutsuttiin koolle talvella 2023 ohjausryhmä, johon kuului edustajia kaupunkiympäristön toimialalan ympäristöpalveluista, kaupunkitila- ja maisemasuunnittelupalveluista, asemakaavoituksesta ja yleiset alueet -palveluista sekä kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan ulkoilupalveluista ja Staran ympäristönhoidosta. Ryhmä kokoontui kolme kertaa.

Hoito- ja käyttösuunnitelmasta järjestettiin 31.10.2023 Teamsissä verkkotilaisuus, jossa oli mahdollisuus kommentoida suunnitelmaa ja esittää kysymyksiä alueesta. Suunnitelma oli ennen tilaisuutta nähtävillä kaupungin verkkosivuilla.

Luonnonsuojelualueen laajentamisesta sekä hoito- ja käyttösuunnitelmasta pyydettiin kannanotto Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseltä (Helsy), Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringalta ja Vuosaari-Seuralta. Helsy ja Vuosaari-Seura jättivät kannanoton. Kannanottojen sisältö ja vastineet ilmenevät kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaoston päätöksestä 7.12.2023 § 181.

Hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttaminen edellyttää investointeja, joiden kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 235 000 euroa. Suurimpia kustannuseriä ovat polkureitistön kunnostus ja portaiden rakentaminen, joiden kummankin kustannukset ovat 50 000 euroa. Luonnonhoidon on arvioitu maksavan 20 000 euroa. Jatkuvan kunnossapidon arvioitu maksavan keskimäärin noin 15 000 euroa vuodessa.

Vuosaari-Seura ehdottaa lisäksi toisen pyörätelineen sijoittamista suunnittelualueen länsireunalle, jossa teline voisi kannustaa jatkamaan matkaa kävellen myös länsipuoliselle virkistysalueelle.

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto 07.12.2023 § 181

Esitys

Käsittely

Esittelijä

Lisätiedot

Jere Salminen, ympäristöasiantuntija, puhelin: 09 310 21549

Päätös tullut nähtäväksi 23.04.2024

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §