Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-30-15-14 Riihitie 22, Helsingin kaupunki, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Kaupunkiympäristön toimiala
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

**********

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 30. kaupunginosassa (Munkkiniemi) kiinteistöllä 91-30-15-14 osoitteessa Riihitie 22. Kiinteistön omistaa Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 17.4.2024.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

- yleissuunnitelma (Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Munkkiniemen nuorisotalo, Ramboll Finland Oy, 15.4.2024)
- yhteenveto maanäytteiden tuloksista (liite 1)
- kiinteistötiedot (liite 2)
- laboratorion analyysitodistukset (liite 3).

Ilmoitusta on täydennetty 22.4.2024 sähköpostitse. Täydennyksessä toimitettiin mm. tarkennetut tiedot siitä, esiintyykö kohteen maaperässä perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS-yhdisteet). Täydennyksen liitteenä toimitettiin pilaantuneen maaperän tutkimusraportti (Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristö, Maaperän pilaantuneisuustutkimus, Munkkiniemen nuorisotalo, Helsinki, Ramboll Finland Oy, 8.2.2024).

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Alueella ei ole tiedossa aiempia päätöksiä pilaantuneen maaperän puhdistamisesta tai aiemmista kunnostustöistä.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Kiinteistön pinta-ala on noin 2 392 m², josta ilmoitusalueen koko on noin 1 208 m². Ilmoitusalue sijaitsee voimassa olevan asemakaavan 2994 alueella. Kunnostusalue on esitetty alla punaisella värillä rajattuna.

Kiinteistöllä on alun perin toiminut paloasema. Rakennushistoriaselvityksen perusteella paloasema on rakennettu kahdessa osassa. Paloasema on toiminut vuosina 1932–1961. Samassa rakennuksessa kiinteistöllä on toiminut myös neuvola, poliisilaitos, toimistotiloja ja kirjasto. Kiinteistön itälaitaan rakennettiin kirjastolle toinen rakennus 1989.

Ilmoitusalueella sijaitseva rakennus on toiminut Munkkiniemen nuorisotalona vuodesta 1989 lähtien. Nuorisotalolle tehdään peruskorjaus, jonka yhteydessä avataan ja poistetaan vanhoja rakenteita. Peruskorjauksen yhteydessä rakenteiden alle rakennetaan uusi radonpoistojärjestelmä ja talon reunalle salaoja.

Ilmoitusalueen länsipuolella sijaitsee Helsingin seurakuntayhtymän tiloja. Eteläpuolella sijaitsee urheilukenttä ja pohjoisessa kerrostaloja.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Autotallin lattiakerroksen alla on todettu joulukuussa 2023 PAH-yhdisteillä pilaantunutta maata.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa on esitetty tiedot alueen maaperästä, pinta- ja pohjavedestä ja haitta-ainetutkimuksista.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Maaperän pilaantuneisuuden perusarvioinnissa on otettu huomioon kohteen maankäyttö, olosuhteet ja suunnitellut maanrakennustoimenpiteet, minkä vuoksi maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa on viitearvoina käytetty valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia alempia ohjearvoja.

Maanäytteet otettiin autotallin betonilattian alta viidestä tutkimuspisteestä. Yhdessä tutkimuspisteessä (P5) autotallin keskiosassa todettiin yli alemman ohjearvon ylittäviä PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Kolmessa tutkimuspisteessä kynnysarvo ylittyi PAH-yhdisteiden ja arseenin tai antimonin osalta. Yhdessä tutkimuspisteessä kaikki tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet alittivat kynnysarvon.

Riskinarvioinnissa on selvitetty ilmoitusalueella todetun pilaantuneen maan aiheuttamia terveydellisiä ja ekologisia riskejä haitta-aineiden ominaisuuksien ja niiden kulkeutumis- ja altistusreittien osalta. Maaperässä yli alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet todettiin bentso(a)antraseenin, bentso(a)pyreenin, fenantreenin, fluoranteenin ja PAH-summapitoisuuden osalta. Todetut PAH-yhdisteet ovat kulkeutumattomia, niukkaliukoisia ja heikosti haihtuvia.

Riskinarvion mukaan haitta-aineista ei aiheudu terveysriskiä nykyisellä käytöllä, sillä pilaantuneisuus sijaitsee lattian alla ja suora kontakti haitta-aineisiin on estetty. Rakennukseen tehdään peruskorjauksia, minkä vuoksi avataan ja poistetaan vanhoja rakenteita. Rakenteiden avauksen ja vaihdon yhteydessä on mahdollista, että edellä mainitut työt aiheuttavat maan pölyämistä, jolloin on mahdollista altistua haitta-aineille. Maaperäeliöt ovat teoriassa voineet altistua haitta-aineille suoran kosketuksen ja maan syömisen kautta.

Riskinarviossa on tarkasteltu tarkemmin antimonin, arseenin ja PAH-yhdisteiden vaikutuksia ympäristölle ja terveydelle. Maaperässä on todettu kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia arseenia ja antimonia. Maaperässä nämä ovat käytännössä kulkeutumattomia. Arseenia voi esiintyä maaperässä luontaisesti. Todetut metallien pitoisuudet ovat pieniä, joten ne eivät aiheuta riskiä nykyisessä ja tulevassa käytössä. Kohteessa todetut PAH-yhdisteet ovat kulkeutumattomia, niukkaliukoisia ja heikosti haihtuvia. Riskinarvion mukaan nuorisotalon ympäristö on asfaltoitu, jolloin veden suodattumista maaperään ei tapahdu eikä kulkeutumisen riskiä muodostu.

Riskinarviossa on vertailtu ilmoitusalueella todettujen haitta-aineiden enimmäispitoisuuksia terveysperusteisiin viitearvoihin (kuva alla).

Terveysperusteisen viitearvovertailun perusteella bentso(a)pyreeni ylittyy lievästi. Bentso(a)pyreeni on hyvin heikosti haihtuva, kulkeutumaton ja niukkaliukoinen. Koska haitta-aineet sijaitsevat lattian alla ja suora kontakti on estetty, eikä haihtumisen sisäilmaan arvioida olevan merkittävää, ei haitta-aineista arvioida olevan merkityksellistä riskiä nykytilanteessa.

Terveysperusteisiä riskejä voi muodostua rakentamisen aikana, jolloin avataan ja poistetaan vanhoja rakenteita ja rakennekerroksia. Haitta-aineille on mahdollista altistua rakentamisaikana maaperän pölyämisen ja suoran kosketuksen kautta.

Rikinarvion mukaan lähtökohtaisena oletuksena on, että pilaantuneisuus poistetaan rakentamisen takia kokonaisuudessaan. Vaikka maaperään jäisi tutkimuksissa todettuja haitta-aineita ja pitoisuuksia, haihtuvat yhdisteet poistuisivat rakennettavan radonpoistojärjestelmän kautta, jolloin terveysperusteista riskiä ei jatkossakaan muodostu.

Riskinarviossa on myös verrattu todettujen haitta-aineiden enimmäispitoisuuksia ekologisiin viitearvoihin (kuva alla).

Ekologinen viitearvo ylittyy lievästi antraseenin ja bentso(a)antraseenin osalta. Munkkiniemen nuorisotalo on pääasiassa ympäröity asfaltilla ja haitta-aineet on todettu rakennuksen alla. Näissä maissa ei arvioida olevan ekologisia arvoja, joille haitta-aineista voisi aiheutua merkityksellistä riskiä.

Riskinarviossa on mainittu muiden riskien osalta, että joissakin rakenteissa on todettu asbestia, joka on otettava huomioon rakennus- ja kunnostustöiden aikana. Riskinarvion epävarmuustarkastelussa on mainittu, että kuntotutkimuksissa on todettu muiden huoneiden rakenneavauksissa maaperän seassa koksikuonaa, joka on tutkittava haitta-aineiden osalta ennen poistoa. Nämä saattavat nostaa arvioituja pilaantuneiden maa-ainesten massamääriä.

Riskinarvion johtopäätöksissä mm. todetaan, että todetut PAH-yhdisteet ovat niukkaliukoisia, kulkeutumattomia ja heikosti haihtuvia. Metallit eivät kulkeudu. Riskinarvion perusteella todetuista haitta-aineista ei aiheudu ekologisia tai terveysperusteisia riskejä nykyisessä tai tulevassa käytössä.

Ilmoituksen mukaan Munkkiniemen nuorisotalo on toiminut paloasemana vuosina 1932–1961. Ilmoituksen täydennyksen (22.4.2024) mukaan perfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS-yhdisteet) on kehitetty palonsuoja-aineeksi 1960-luvulla ja niiden käyttö oli yleistä 1980-luvulla. Täydennyksessä arvioidaan, että tämän vuoksi ei ole riskiä PFAS-yhdisteiden merkittävälle esiintymiselle kohteessa.

Kunnostustavoitteet ja arvio pilaantuneiden maa-ainesten määristä

Riskinarvioinnin perusteella alueella ei ole kunnostustarvetta. Munkkiniemen nuorisotaloon tehdään kuitenkin korjausrakentamista, joiden vuoksi joudutaan avaamaan nykyiset rakenteet ja kaivamaan pilaantuneita maita.

Alueelta poistetaan maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Kunnostukselle ei aseta erillisiä tavoitepitoisuuksia. Jos kohteessa todetaan rakentamisen yhteydessä sellaista pilaantuneisuutta, joka merkittävästi poikkeaa aiemmin todetusta, arvioidaan näistä haitta-aineista aiheutuva riski työn aikana. Arviointia ei tehdä, jos maat poistetaan kohteesta.

Ilmoitusalueella kaivettavien massojen kokonaismäärän arvioidaan suunnitelmien perusteella olevan yhteensä noin 100–200 m³ (noin 180–360 t). Ilmoitusalueella arvioidaan olevan noin 10 m³ (noin 20 t) kaivumaita, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat alemman ja ylemmän ohjearvon välissä. Lisäksi noin 20 m³ (noin 40 t) kaivumaita, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat kynnysarvotason ja alemman ohjearvon välissä.

Työn toteutus ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostus tehdään massanvaihdolla peruskorjausten yhteydessä. Kunnostustyön aloituksesta tiedotetaan ennen kunnostustyön aloittamista Helsingin kaupungin ympäristöpalveluja. Työmaa-alue aidataan ja merkitään pilaantuneen maan kunnostuksesta kertovin kyltein.

Ympäristötekninen valvoja ohjaa kaivua ja toteuttaa tarvittavat mittaukset. Kunnostuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa, johon kirjataan mm. tiedot näytteenotoista sekä poistetuista pilaantuneista massoista, jätteistä ja niiden sijoituspaikoista.

Kaivu toteutetaan pääasiassa kuivakaivuna luiskatuista avokaivannoista. Pilaantuneet maat kaivetaan ns. lajittelevana kaivuna. Massat lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin pilaantuneisuuden ja maalajin mukaan. Kaivun aikana erotellaan suuret kivet ja mahdolliset selvät jätekerrokset. Pilaantumattomat ja eri tavoin pilaantuneet maat/jätteet pidetään erillään kaivun aikana. Maiden luokittelu tehdään ennen kaivutöitä ja/tai kaivun yhteydessä tehtyjen tutkimusten perusteella.

Kuntotutkimuksissa on havaittu koksikuonaa alueilla, jonne ei tehty maaperän pilaantuneisuustutkimuksia. Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana ottamalla näytteet kaivettavista maa-aineksista ennen niiden kuljettamista vastaanottopaikkoihin.

Mikäli kaivutöiden aikana alueella todetaan poikkeavaa jätettä tai poikkeavaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, jota ei voida luokitella aikaisempien tutkimusten perusteella, selvitetään materiaalin laatu laboratorioanalyysien avulla.

Pilaantuneet maa-ainekset kaivetaan suoraan autoihin poiskuljetettavaksi loppusijoitus-/hyödyntämiskohteeseen. Kaivetut pilaantuneen maat ja jätteet toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. aineksia. Pilaantuneiden maiden ja jätteiden kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Mikäli maa-aines on hyvin märkää, käytetään tarvittaessa lietelavoja. Pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa.

Huomiorakenteita ei asenneta talon alle. Jos rakennuksen ulkopuolisissa kaivannoissa todetaan pilaantuneisuutta, joka voisi vaatia huomio- tai eristysrakenteita, suunnitellaan niiden asentaminen työn aikana.

Pilaantuneen alueen kaivantojen pohjien jäännöspitoisuudet tutkitaan ottamalla yksi edustava kokoomanäyte alueilta, joissa on todettu yli alemman ohjearvon pitoisuuksia. Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä yksi edustava kokoomanäyte maalajikohtaisesti jokaista noin 10 metriä kohden. Näytteistä analysoidaan ko. alueella todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Kunnostus lopetetaan, kun kaikilla kaivualueilla saavutetaan tavoitesyvyydet, kaivu lopetetaan kaivuteknisistä syistä, ja mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet on asennettu.

Kaivun aikainen työnaikaisen ympäristöriskien hallinta, maa-ainesten väliaikainen varastointi, varautumisen poikkeustilanteisiin ja kunnostuksen raportointi on esitetty yleissuunnitelmassa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Salaojien kaivun yhteydessä on mahdollista, että kaivantoihin kertyy vettä. Syntyvät kaivantovedet johdetaan veden laadun ja kaivannon haitta-ainepitoisuuksien mukaan joko maastoon, hulevesiviemäriin tai jätevesiviemäriin. Vedet käsitellään aina kiintoaineen erotuksella.

Vesien johtaminen hulevesiviemäriin tai maastoon tehdään Helsingin kaupungin työmaavesiohjeen mukaisesti. Vesien jätevesiviemäriin johtaminen tehdään Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY) haettavan viemäröintiluvan mukaisesti.

Jos vesi ei täytä johtamispaikan laatuvaatimuksia, se käsitellään ennen johtamista esim. öljynerottimella, aktiivihiilisuodatuksella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä.

Kaivantoihin kertyvästä vedestä otetaan vesinäytteet ennen kaivantojen kuivatuksen aloittamista. Mikäli kaivantovedelle tarvitaan esikäsittelyä ennen johtamista, laadunvalvontanäytteet otetaan käsitellystä vedestä. Näytteitä otetaan kerran viikossa pumppauksen aikana.

Vesinäytteistä analysoidaan laboratoriossa pH, kiintoaine, metallit (VNa 214/2007) suodatetusta vesinäytteestä ja PAH-yhdisteet.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kaivettuja maa-aineksia ei hyödynnetä kohteessa, vaan ne toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Puhdistustyön ajankohta

Kunnostus toteutetaan peruskorjauksen yhteydessä ja sen aikataulussa. Työt alkavat arviolta kesällä 2024.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Riihitie 22, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §, Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. Lisäksi alueelta tulee poistaa muualtakin jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JL 5, 12, 13 §)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi riittävä, mutta vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina tai todettuja haitta-aineita merkittävästi aiempaa suurempina pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai aistinvaraisen arvion mukaan haitta-ainepitoista maata. Lisäksi tarvittaessa salaojakaivantojen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen otettavista jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä kaivualueella on todettu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Jäännöspitoisuusnäytteitä on otettava siten, että kaivannon seinämistä näytteet otetaan korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. (YSL 6 §)

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Huomiorakenne tulee tarvittaessa asentaa myös rakennuksen alapuolelle. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi mahdolliset suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

Asennetut huomio- ja/tai eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). Kaivantovesistä tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisen kaivannon maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina. HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 7, 155, 172 §).

6. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, minkä puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

7. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli kunnostus tehdään useassa osassa, jokaisesta kunnostusvaiheesta tulee tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

Kunnostuksesta on tiedotettava naapureille. (YSL 7 §, JL 13 §)

Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää ympäristönsuojelulain 16 ja 133 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Ilmoituksen käsittämällä alueella tullaan peruskorjaamaan Munkkiniemen nuorisotaloa, minkä yhteydessä avataan ja poistetaan vanhoja rakenteita. Peruskorjauksen yhteydessä rakenteiden alle rakennetaan uusi radonpoistojärjestelmä ja talon reunalle salaoja. Ilmoituksessa esitetyn pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin mukaan ilmoitusalueella todettujen haitta-aineiden ei arvioida aiheuttavan ekologisia tai terveysperusteisia riskejä alueen nykyisessä tai tulevassa käytössä, joten sen perusteella kohteessa ei ole maaperän puhdistustarvetta. Ilmoituksessa on esitetty, että alueelta poistetaan maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja kunnostukselle ei aseta erillisiä tavoitepitoisuuksia.

Alueella on todettu jätetäyttöä, ja erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Ilmoituksen mukaan nuorisotalon kuntotutkimuksiin liittyvissä rakenneavauksissa on myös todettu koksikuonaa maaperän seassa. Lisäksi joissakin rakenteissa on todettu asbestia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Salaojakaivuiden aikana on tarpeen tutkia maaperän haitta-ainepitoisuudet, mikäli haitta-aineista on viitteitä aistinvaraisesti tai kenttämittausten perusteella. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Ilmoituksessa esitetystä poiketen määräyksessä on vaadittu asentamaan huomiorakenteet myös rakennuksen alle, mikäli se on rakennusteknisesti mahdollista toteuttaa. Huomiorakenteiden asentaminen rakennuksen alapuolelle on tarpeen, jotta rakennuksen mahdollisen purkamisen yhteydessä pilaantuneen maan raja-alueet ovat todettavissa maaperässä. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa. Jos pilaantuneen maaperän kaivantovedet eivät ole laadultaan viemäriin johtamiskelpoisia, on niiden toimittaminen tarpeen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa käsitellä kyseisiä vesiä.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi.

6. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

7. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Naapureille tiedottaminen on tarpeen, sillä alueen välittömässä läheisyydessä on käytössä oleva julkinen tila (kirjasto).

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 85, 133, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.