Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-437-1-14, Seurasaari, Museovirasto

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Museoviraston tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Museovirasto
Sturenkatu 2a
00510 Helsinki
Y-tunnus 0292559-2

**********

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 15. kaupunginosassa (Meilahti) Seurasaaressa Niemelän kärjessä kiinteistöllä 91-437-1-14. Kiinteistön omistaa Helsingin kaupunki. Museovirasto on vuokrannut kiinteistön.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 23.8.2024.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

- Liite 1: Kartta pilaantuneista alueista, massamääräarviot ja kunnostusalueen rajaus
- Liite 2: Kaavakartta
- Liite 3: Maaperän tutkimusraportit:
- Maaperän pilaantuneisuusselvitys, Seurasaari, Helsinki, Tapio Strandberg Oy, 3.7.2023.
- Museovirasto, Tutkimusraportti, Niemelän kärki, Seurasaari, Helsinki, Ortek Oy, 25.6.2024.
- Liite 4: Kunnostuksen yleissuunnitelma (Museovirasto, Kunnostuksen yleissuunnitelma, Seurasaari, Niemelän kärki, Ortek Oy, 27.6.2024).

Ilmoitusta on myös täydennetty 11.9.2024 sähköpostitse. Täydennyksessä toimitettiin mm. tarkennetut tiedot maa-ainesten hyödyntämisestä, kaivantovesien johtamisesta, ilmoitusalueen pinta-alasta ja ilmoitusalueen vuokralaisesta.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Alueella ei ole tiedossa aiempia päätöksiä pilaantuneen maaperän puhdistamisesta tai aiemmista kunnostustöistä.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö sekä syy pilaantumiselle

Ilmoitusalue on noin 500 m² ja kunnostettava alue on noin 10 m². Ilmoitusalue on esitetty kuvassa alla:

Seurasaari toimii virkistysalueena ja ulkomuseona, jonne on tuotu 88 museorakennusta eri maakunnista. Vanhimmat hirsirakennukset ovat 1600-luvun lopulta. Rakennukset ovat pääsääntöisesti puisia ja kyllästettyjä. Kunnostuskohde on osoitettu asemakaavassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi museotoimintaa ja virkistystä palvelevaksi puistoalueeksi (VP-l/s).

Kunnostuskohde sijaitsee Niemelän kärjessä, jonne ollaan rakentamassa kesämökki ja siihen liittyvää infraa. Niemelän kärjen alueelta on purettu kyllästetystä puusta valmistettu eläinsuoja, jonka alueella on todettu maaperän pilaantuneisuutta. Kunnostuskohde rajautuu ympäriltä Itämereen / Seurasaaren selkään.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa on esitetty tiedot alueen maaperästä sekä pinta- ja pohjavedestä.

Haitta-ainetutkimukset

Ilmoitusalueella on tutkittu maaperää vuosina 2023 ja 2024. Vuoden 2023 tutkimuksissa tutkittiin kahdesta näytepisteestä (TS1 ja TS2) metallit ja epämetallit, öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀) ja PAH-yhdisteet. Näytteet otettiin 0–0,3 ja 0–0,2 metrin syvyydeltä. Eläinsuojan ympäriltä otetussa kokoomanäytteessä TS2 todettiin valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus (160 mg/kg) arseenia. Näytteessä todettiin myös pieniä pitoisuuksia PAH-yhdisteitä, mutta niiden pitoisuudet alittivat kynnysarvon. Lisäksi tutkimusalueella TS1 todettiin kynnysarvon ylittävät pitoisuudet fluoranteenia ja bentso(a) pyreenia, jotka ovat mahdollisesti peräisin alueella säilytetyistä kyllästetyistä puista. Näytteessä TS2 todettu arseenin korkea pitoisuus arvioidaan aiheutuvan siitä, että rakennelmassa on käytetty kreosootilla kyllästetyn puun lisäksi ACC-kyllästettyä puuta. ACC-kylläste sisältää arseenia, kromia ja kuparia. Näytteessä kromin ja kuparin pitoisuudet olivat alle kynnysarvon, mutta yli luontaisen pitoisuuden.

Vuonna 2024 otettiin neljä maanäytettä (N1–N4) tulevien maanrakennustöiden alueelta. Kokoomanäytteet ulottuivat 0,3...0,4 metrin syvyyteen maanpinnasta. Näytteen N1 alueelta otettiin kaksi maanäytettä kahdelta eri kerrospaksuudelta, muilta tutkimusalueilta kerättiin yksi kokoomamaanäyte. Kokoomanäytteen N1 alueella pintamaassa havaittiin noin viiden cm:n paksuinen orgaanisempi maakerros, joka oli pääosin puuta ja osin maatuneita lehtiä. Tutkimuksessa todettiin tutkimusalueella N1 0–0,2 metrin syvyydellä kynnysarvon ylittäviä, mutta alemman ohjearvon alittavia pitoisuuksia arseenia, bentso(a)pyreeniä, fenantreeniä ja fluoranteenia. Tutkimusalueen N2 0–0,3 metrin syvyydellä todettiin kynnysarvon ylittävä pitoisuus arseenia.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Ilmoituksessa esitetyn riskinarvion mukaan tutkimuksissa todetut haitta-aineet sijaitsevat pintamaassa 0–0,2 metrin syvyydessä maanpinnasta. Tutkimuksen mukaan hiekkakerroksen alapuolella on kallio ja näin ollen haitta-aineiden kulkeutuminen pystysuunnassa on mahdotonta ja sivuttaissuunnassa epätodennäköistä. Altistuminen haitta-aineille on mahdollista ainoastaan maankaivun yhteydessä nykytilanteessa. Tällöin altistuminen voi tapahtua ihokosketuksen, maa-aineksen nielemisen sekä haitta-aineita sisältävän pölyn hengittämisen kautta. Ihokosketukselta suojaudutaan suojavaatteilla. Pölyämistä vältetään maan kastelulla ja peittämällä välivarastoitavat maa-aineskasat. Altistumisriski nykytilanteessa arvioidaan vähäiseksi.

Kohde ei sijaitse pohjavesialueella tai muuten maankäytön kannalta herkällä alueella. VNa:n (214/2007) ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus arseenia todettiin yhdessä kokoomanäytteessä maan pintaosassa hyvin ohuessa maakerroksessa. Arseeni kulkeutuu maaperässä heikosti, minkä vuoksi haitta-aineiden kulkeutuminen vajoveden mukana kiinteistön ulkopuolelle tai pohjaveteen arvioidaan olevan heikkoa. Alueen toiminta ja kaava huomioiden, tulee kunnostuksessa noudattaa kunnostustavoitteena alle alempaa ohjearvoa altistumisriskin välttämiseksi.

Kunnostustavoitteet ja arvio pilaantuneiden maa-ainesten määristä

Kunnostustavoitteeksi esitetään VNa (214/2007) mukaiset alemmat ohjearvot huomioiden alueen tuleva käyttö. Kunnostustavoitteiksi esitetään kohteessa todetuille haitta-aineille seuraavasti:

- arseeni 50 mg/kg
- bentso(a)pyreeni 2 mg/kg
- fenantreeni 5 mg/kg
- fluoranteeni 5 mg/kg.

Kunnostustavoitteena on poistaa kaikki kunnostustavoitteen ylittävä maa-aines. Mikäli kohteelle jää kunnostustavoitteen ylittäviä maa-aineksia, merkitään maa-ainekset huomiorakenteella, esimerkiksi huomioverkolla. Kunnostuksen jälkeen laaditaan tarvittaessa erillinen riskinarvio.

Ylemmän ohjearvon ylittäviä maa-aineksia arvioidaan olevan kohteessa noin 10 m²:n alueella noin viisi tonnia (3 m³) 0–0,2 metrin syvyydessä.

Mikäli kohteessa havaitaan aistinvaraisesti viitteitä muista kuin todetuista haitta-aineista, analysoidaan muut haitta-aineet tarvittavilta osin pilaantuneisuuden varmistamiseksi.

Työn toteutus ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostustyö tehdään massanvaihdolla, Kunnostustyön aloittamisajankohta ja ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot ilmoitetaan valvovalle viranomaiselle ennen töiden aloitusta aloitusilmoituksella. Ennen kunnostustöiden aloittamista alue aidataan ja työmaa-aitaan kiinnitetään työmaa-aluetta ja pilaantuneen maaperän kunnostamista koskevat varoituskyltit.

Pilaantuneen maa-aineksen kaivua ohjaa ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivutöitä ja huolehtii kaikista näytteenotoista. Kaivua ohjataan aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien perusteella. Ympäristötekninen valvoja ohjaa myös kaivettujen maa-aineksien lajittelua pitoisuustasojen mukaisesti ja ohjaa ne oikeisiin vastaanottopaikkoihin. Ympäristötekninen valvoja pitää kirjaa kaikista maanäytteistä ja mahdollisista vesinäytteistä sekä niihin liittyvistä havainnoista. Lisäksi ympäristötekninen valvoja huolehtii poisajettavien pilaantuneen maa-aineksen kuormien siirtoasiakirjoista ja kuormakirjanpidosta. Lisäksi valvoja pitää työmaapäiväkirjaa. Näytetiedot, kuormakirjanpito sekä työmaapäiväkirja esitetään loppuraportissa.

Kaivetut maa-ainekset lajitellaan niiden pilaantuneisuuden mukaan. Pois kuljettavat massat toimitetaan vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa vastaanottaa kyseistä materiaalia. Vastaanottopaikka tai -paikat valitaan ennen kunnostustyön alkua.

Mikäli maaperässä todetaan jätteitä tai jätteensekaista maa-ainesta, erotellaan isoimmat jätejakeet. Pienempiä jätteitä sisältävä maa-aines kerätään omalle kasalleen, eikä sekoiteta muiden pilaantuneiden maa-ainesten kanssa.

Pilaantuneen maa-aineksen ja jätteen kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Kuormat varustetaan asianmukaisella siirtoasiakirjalla. Esimerkki siirtoasiakirjasta liitetään kunnostuksen loppuraporttiin ja ympäristötekninen valvoja tai tilaaja säilyttää asiakirjoja kolme vuotta kunnostuksen päättymisestä. Siirtoasiakirjat huolehditaan Siirto-rekisteriin.

Massojen kuljetukseen käytettävien kuorma-autojen renkaat puhdistetaan tarvittaessa pesemällä tai esimerkiksi murskepatjalla ajamalla ennen kuin ajoneuvot poistuvat alueelta.

Kunnostuksen lopputuloksen varmistamiseksi kaivantojen pohjilta ja seinämistä otetaan edustavat jäännöspitoisuusnäytteet. Kaivannon pohjalta kerätään jäännöspitoisuusnäyte, kuitenkin niin, että näytteenottoalueen pinta-ala on enintään 25 m². Jokaisesta kaivannon seinämästä/luiskasta kerätään oma jäännöspitoisuusnäyte enintään 15 metrin matkalta. Jäännöspitoisuusnäytteissä huomioidaan eri maalajit. Mikäli kunnostus rajautuu pohjalta kallioon, ei jäännöspitoisuusnäytettä oteta.

Jäännöspitoisuusnäytteistä tehdään kenttämittaukset, joista 50 % varmistetaan laboratoriossa. Laboratoriossa tutkitaan ne haitta-aineet, joita kohteella on todettu yli VNa:n (214/2007) mukaisen kynnysarvon.

Mikäli kaikkea pilaantunutta maa-ainesta ei esimerkiksi kaivuteknisistä syistä saada poistettua, merkitään pilaantuneeksi jäänyt alue huomiorakenteella tai tarvittaessa eristysrakenteella. Mikäli pilaantuneisuutta jää kunnostuskohteeseen, laaditaan riskinarvio loppuraportin yhteydessä.

Alueen maaperän kunnostus päättyy, kun kunnostustavoitteet ylittävät haitta-ainepitoiset maa-ainekset on saatu poistettua alueelta asianmukaiseen vastaanottopaikkaan tai vastaanottopaikkoihin. Kunnostustyön päättymisestä ilmoitetaan valvovalle viranomaiselle lopetusilmoituksella, jonka jälkeen laaditaan kolmen kuukauden sisällä kunnostuksen loppuraportti. Kohteen jälkiseurantatarve sekä mahdolliset jatkotoimenpiteet arvioidaan kunnostuksen loppuraportissa.

Kaivun aikainen työnaikaisten ympäristöriskien hallinta, maa-ainesten väliaikainen varastointi, varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin, työsuojelu ja kunnostuksen raportointi on esitetty yleissuunnitelmassa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kunnostuksen aikana ei arvioida syntyvän kaivantovesiä, sillä kaivannot ovat alle yhden metrin syvyisiä. Lisäksi kunnostettavalla alueella on todettu kallio hyvin pinnassa, alle yhden metrin syvyydellä.

Mikäli kunnostuskaivantoon kertyy vettä, varmistetaan veden pumppaamiselle lupa ennen pumppauksen aloitusta. Johdettava vesi käsitellään tarvittaessa ympäristölle haitattomiksi ennen maastoon johtamista. Mikäli kaivantojen kuivana pitämiseksi on tehtävä veden johtamista, huolehditaan riittävästä hienoaineksen erotuksesta sekä öljynerotuksesta. Johdettavan veden määrä on voitava mitata esimerkiksi työtapamenettelyin pumpun tehollisen tuoton ja pumppausajan perusteella.

Ilmoituksen täydennyksessä (11.9.2024) kaivantovesien johtamiseen liittyen on tarkennettu, että mikäli vettä kertyy kaivantoon, otetaan vesinäyte, josta analysoidaan kohteessa todettuja haitta-aineita sekä kiintoaine. Laboratoriotulosten perusteella tehdään arvio vesien mahdollisesta poistamismenetelmästä. Määrän ollessa kohtuullinen, suositaan ensisijaisesti imuautoa. Jos määrä on suurempi, kartoitetaan lähimmät jätevesiviemärit. Mikäli jätevesiviemäreitä ei esiinny kunnostusalueen läheisyydessä 10–20 metrin etäisyydellä, esitetään valvovalle viranomaiselle vesien johtamista maastoon. Lupa pyydetään ennen vesien johtamista.

Maa-ainesten hyödyntäminen

Alueelta kaivettuja, kunnostustavoitteen alittavia maa-aineksia hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan alueen täytöissä, jolloin ne sijoitetaan siten, että maa-aineksen haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvon 0,5 metriä maanpinnasta. Jos poiskaivettavaa pilaantumatonta maa-ainesta ei voida hyödyntää esimerkiksi työteknisistä tai geoteknisistä syistä johtuen kohteessa, kuljetetaan kyseiset maa-ainekset luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan todetun haitta-ainepitoisuuden mukaisesti.

Ilmoituksen täydennyksen (11.9.2024) mukaan hyödynnettävissä maa-aineksissa ei saa esiintyä aistinvaraisesti viitteitä pilaantuneisuudesta (hajua tai jätejakeita). Tällaisten maa-aineksien määräksi arvioidaan enimmillään 10 tonnia. Maa-ainekset kerätään kasalle, josta kerätään maanäyte, niin että maanäyte edustaa koko kasaa. Maanäyte koostuu vähintään 30-40 osanäytteestä. Tämän jälkeen tehdään aistinvaraiset havainnot, kenttätestit ja varmistetaan haitta-ainepitoisuudet laboratoriossa, ennen kuin maa-aineksia voidaan hyödyntää. Kaivettuja maa-aineksia hyödynnetään ainoastaan kaivualueella, mikäli tällaisia maa-aineksia ilmenee. Niitä ei hyödynnetä muualla Seurasaaren alueella.

Puhdistustyön ajankohta

Työt on tarkoitus toteuttaa syksyllä 2024.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta on kuultu 12.9.2024 kiinteistön omistajaa. Kiinteistön omistaja on ilmoittanut, että asiassa ei ole tarpeen antaa muistutusta.

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Museoviraston ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Seurasaaressa Niemelän kärjessä, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §, Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

Kaivualueille, joille ei tule tiiviistä päällystettä, haitta-ainepitoisuudet maaperän ylimmässä, vähintään 0,5 metrin maakerroksessa eivät saa ylittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia kynnysarvoja tai arseenin osalta sen luontaista taustapitoisuutta. (VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §, YSL 135 §)

Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. Lisäksi alueelta tulee poistaa muualtakin jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki 12, 13 §)

Kunnallisteknisiä ja muita vastaavia rakenteita, esimerkiksi putkia ja kaapeleita, tulee ympäröidä riittävä, mutta vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina tai todettuja haitta-aineita merkittävästi aiempaa suurempina pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa 214/2007 2, 3, 4 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNa 214/2007 2 §)

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen otettavista jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä kaivualueella on todettu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Jäännöspitoisuusnäytteitä on otettava ilmoituksen mukaisesti kuitenkin siten, että kaivannon seinämistä otetaan yksi edustava kokoomanäyte maalajikohtaisesti enintään 15 metrin pituudelta korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. (YSL 6 §)

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi mahdolliset suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

Asennetut huomio- ja/tai eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 17 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Maa-ainesten välivarastointi

Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia maa-aineksia saa välivarastoida alueella enintään yhden viikon. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13 §)

6. Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneen maaperän kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). Kaivantovesistä tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisen kaivannon maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina. HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöpalveluille tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §).

7. Maa-ainesten hyödyntäminen

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö hyväksyy ilmoituksessa ja sen täydennyksessä (11.9.2024) esitetyn maa-ainesten hyödyntämistä koskevan suunnitelman, kun lisäksi toimitaan seuraavasti:

Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita, maa-aineksia, jotka sisältävät kynnysarvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (tiivis asfaltti). (YSL 32, 136 §, JL 6, 8 §)

Ilmoituksessa esitetyn maa-ainesten hyödyntämisen aloittamisesta on ilmoitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Aloitusilmoituksessa on esitettävä maa-ainesten hyödyntämispaikat. Maa-ainesten hyödyntämistä koskevat toimet tulee raportoida loppuraportin yhteydessä. (YSL 172 §)

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, minkä puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

9. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää ympäristönsuojelulain 16 ja 133 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Helsingin Seurasaaressa Niemelän kärjessä sijaitsevalla kiinteistöllä ollaan rakentamassa kesämökki ja siihen liittyvää infraa. Niemelän kärjen alueelta on purettu kyllästetystä puusta valmistettu eläinsuoja, jonka alueen maaperässä on todettu valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus arseenia 0,0–0,2 metrin syvyydessä maanpinnasta. Lisäksi maaperässä todettiin kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia arseenia ja PAH-yhdisteitä.

Kunnostustavoitteeksi on esitetty alempaa ohjearvoa arseenille, bentso(a)pyreenille, fenantreenille ja fluoranteenille. Kunnostustavoite on valittu alueen toiminta ja voimassa oleva kaava huomioiden. Tavoitteena on poistaa kaikki kunnostustavoitteen ylittävä maa-aines päätösalueelta. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että alueella pintamaassa esiintyvien kynnysarvon ylittävien maa-ainesten vuoksi tiiviisti päällystämättömillä alueilla on tarpeen olla riittävä pilaantumattoman maa-aineksen kerros ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden varmistamiseksi. Myös päällystetyillä alueilla on tarpeen olla riittävä pilaantumattomien maa-ainesten kerros, mikäli päällystemateriaali ei ole riittävän vesitiivis, kuten asfaltti. Riskinarvion perusteella on katsottu, että pintamaassa esiintyvistä kynnysarvon ylittävistä haitta-ainepitoisuuksista ei ole riskiä nykytilassa ja riski muodostuu kaivun yhteydessä.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä. Kunnostusalueen maaperätutkimuksissa ei havaittu jätejakeita, mutta kokoomanäytteen N1 alueella havaittiin pintamaassa noin viiden senttimetrin paksuinen orgaanisempi kerros, joka oli pääosin puuta ja osin maatuneita lehtiä. Ilmoituksessa on esitetty, että mikäli maaperässä todetaan jätteitä tai jätteensekaista maa-ainesta, erotellaan isommat jätejakeet. Pienempiä jätteitä sisältävä maa-aines kerätään omalle kasalle, eikä sekoiteta muiden pilaantuneiden maa-ainesten kanssa.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Maa-ainesten välivarastointi

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista. Puhdistustyö on tarpeen suunnitella ja toteuttaa siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

6. Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa. Jos pilaantuneen maaperän kaivantovedet eivät ole laadultaan viemäriin johtamiskelpoisia, on niiden toimittaminen tarpeen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa käsitellä kyseisiä vesiä.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

7. Maa-ainesten hyödyntäminen

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt ilmoituksessa esitetyn kaivettujen kynnysarvomaiden hyödyntämissuunnitelman kunnostuskohteessa. Määräyksessä on lisäksi tarkennuksia muun muassa POP-yhdisteisiin liittyen.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n nojalla kohteen arvioinnin yhteydessä. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle. Tämän vuoksi kynnysarvomaiden hyödyntäminen kohteessa soveltuu vain sellaisille alueille, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella.

Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi rajata hyötykäytön ulkopuolelle.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä on tarpeen olla riittävä pilaantumattoman maan kerros.

Maa-ainesten hyödyntämistä koskevien tietojen raportointi on tarpeen valvonnallisista syistä ja mahdollisten tulevien kaivuiden vuoksi.

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

9. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 85, 133, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §
Jätelaki (646/2011) 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1225,00 euron maksu. Asian käsittelyn vaatima työmäärä oli merkittävästi keskimääräistä vähäisempi, minkä vuoksi ilmoituksen käsittelymaksua on alennettu 30 %. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.