Vahingonkorvaus, valtiontuen takaisinperintäpäätökseen liittyvät vahingot, Koiviston Auto Helsinki Oy

Kaupunginlakimies päätti hylätä Koiviston Auto Helsinki Oy:n valtiontuen takaisinperintään liittyneitä oikeudenkäynti- ja yrityssaneerausmenettelykuluja koskevan 647 752,20 euron vahingonkorvausvaatimuksen.

Asian tausta

Euroopan komissio antoi 28.6.2019 päätöksen C(2019) 3152 valtiontuesta SA.33846 – (2015/C) (ex 2014/NN) (ex 2011/CP), jonka Suomi on toteuttanut Helsingin Bussiliikenne Oy:lle. Päätöksen 1 artiklan mukaan valtiontuki, jonka määrä on 54 231 850 euroa, ja jonka Suomi on myöntänyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti Helsingin Bussiliikenne Oy:n hyväksi komission päätöksessä yksilöityjen tukitoimenpiteiden 1, 2, 3 ja 4 mukaisesti, ei sovellu sisämarkkinoille.

Kaupunginhallitus päätti 11.5.2020, § 293 Euroopan komission päätöksen C(2019) 3152 velvoittamana ja eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain (jäljempänä kansallinen soveltamislaki) nojalla periä takaisin kaupungin myöntämän tuen yhteismäärältään 54 231 850 euroa sekä takaisinperittävistä tukimääristä perittävän koron ensisijaisesti silloiselta Helsingin kaupungin Linja-autotoiminta Oy:ltä ja toissijaisesti silloiselta Helsingin Bussiliikenne Oy:ltä (nykyisin Koiviston Auto Helsinki Oy).

Komission päätöksen 2 artiklan mukaisesti Suomen tuli periä 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin tuensaajalta. Koska Helsingin kaupungin Linja-autotoiminta Oy:n ja Helsingin Bussiliikenne Oy:n välillä oli komission mukaan taloudellinen jatkuvuus, velvollisuus maksaa tuki takaisin laajennettiin koskemaan Helsingin Bussiliikenne Oy:tä.

Tuki ja tukimääristä perittävä korko perittiin takaisin ensisijaisesti Helsingin kaupungin Linja-autotoiminta Oy:ltä. Siltä osin kuin tukea ja tukimääristä perittävää korkoa ei saatu perittyä Helsingin kaupungin Linja-autotoiminta Oy:ltä, ne perittiin takaisin Helsingin Bussiliikenne Oy:ltä.

Euroopan unionin tuomioistuin kumosi 29.7.2024 antamallaan tuomiolla asiassa C-697/22 P Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 14.9.2022 antaman tuomion (Helsingin Bussiliikenne v. komissio, T-603/19, EU:T:2022:555) ja Euroopan komission valtiontuesta antaman päätöksen (EU) 2020/1813 (tiedoksiannettu numerolla C(2019) 3152) asiassa SA.33846 (2015/C) (ex 2014/NN) (ex 2011/CP).

Kaupungin takaisinperintäpäätös 11.5.2020, § 293 perustui komission takaisinperintäpäätökseen, joka velvoitti kaupunkia tukiviranomaisena voimassaolonsa ajan. Koska komission päätös kumottiin 29.7.2024 unionin tuomioistuimen tuomiolla, kaupungin takaisinperintäpäätökselle ei ollut enää perustetta ja se kumottiin kaupunginhallituksen päätöksellä 9.9.2024, § 541. Koiviston Auto Helsinki Oy:n maksamat 44 296 738,81 euroa on palautettu yhtiölle 12.9.2024.

Koiviston Auto Helsinki Oy:n vahingonkorvausvaatimus

Koiviston Auto Helsinki Oy (jäljempänä myös hakija) on 6.9.2024 esittänyt Helsingin kaupungille yhteensä 647 752,20 euron suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen.

Hakija on 3.2.2022 maksanut kaupungin takaisinperintäprosessin johdosta määrän, joka komission päätöksessä oli määrätty takaisinperittäväksi ja joka jäi Helsingin kaupungin Linja-autotoiminta Oy:ltä perityn määrän jälkeen Koiviston Auto Helsinki Oy:n maksettavaksi. Hakijan kaupungille 3.2.2022 maksama määrä oli 44 296 738,81 euroa.

Kun unionin tuomioistuimen tuomiossa 29.7.2024 komission päätös ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottu kokonaisuudessaan, kaupungin suorittama takaisinperintä on hakijan mukaan ollut perusteeton ja laiton. Vaatimuksen mukaan kaupunki on menetellyt erityisen virheellisesti siltä osin, kun se on vuonna 2021 täytäntöön pannessaan lainvoimaa vailla olevaa komission päätöstä ja kaupungin takaisinperintäpäätöstä laiminlyönyt määrittää sen valtiontuen määrän, joka olisi ollut perittävä takaisin Koiviston Auto Helsinki Oy:ltä. Hakija viittaa unionin tuomioistuimen edellä mainittuun tuomioon ja toteaa, että kaupungin olisi tullut määritellä se määrä Helsingin kaupungin Linja-autotoiminta Oy:lle myönnetystä valtiontuesta, josta silloinen Helsingin Bussiliikenne Oy edelleen väitetysti hyötyi.

Vaatimuksen mukaan hakija on ollut pakotettu vastustamaan kaupungin laitonta, perusteetonta ja virheellistä kansallista takaisinperintää hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ja sille on aiheutunut kansallisesta oikeudenkäynnistä yhteensä arvonlisäverottomat 343 781,85 euron oikeudenkäyntikulut.

Lisäksi vaatimuksen mukaan konkurssin välttääkseen hakija joutui jättämään Helsingin käräjäoikeudelle 16.6.2021 hakemuksen sitä koskevan yrityssaneerausmenettelyn aloittamisesta. Käräjäoikeus teki 16.6.2021 päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta ja yhtiö oli saneerausmenettelyssä 5.1.2022 asti. Saneerausohjelma oli voimassa 5.1.-3.2.2022. Yrityssaneerauksesta aiheutui yhtiölle yhteensä arvonlisäverottomat 303 970,35 euron kustannukset, jotka koostuvat saneerausmenettelyyn hakeutumisesta ja yhtiölle saneerauksen johdosta annetusta oikeudellisesta neuvonnasta sekä saneerausselvittäjän ja valvojan palkkioista aiheutuneista kustannuksista.

Kaupungin vahingonkorvausvelvollisuuden arviointi

Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu.

Mahdollista virhettä tai laiminlyöntiä arvioitaessa on ensinnäkin huomioitava, että komission päätöksiä koskee lainmukaisuusolettama, ja ne ovat SEUT 278 artiklan ja SEUT 288 artiklan 4 kappaleen sekä asetuksen (EU) 2015/1589 (jäljempänä menettelyasetus) 16 artiklan 3 kohdan nojalla kaikilta osiltaan velvoittavia myös sinä aikana, kun niitä koskevia kanteita käsitellään unionin tuomioistuimissa. Myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että kumoamiskanteella ei ole lykkäävää vaikutusta, jollei unionin yleinen tuomioistuin toisin päätä (tuomio 9.7.2015, komissio v. Ranska, C-63/14, EU:C:2015:458, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi kansallisen soveltamislain mukaan takaisinperinnän täytäntöönpanoa koskeva kansallisen viranomaisen päätös on pantava täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.

Helsingin hallinto-oikeus kielsi muutoksenhakuasiaa käsitellessään 1.7.2020 valituksenalaisen kaupungin tekemän takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanon siihen asti, kunnes hallinto-oikeus on ratkaissut asiaa koskevan valituksen tai sitä ennen toisin määrää. Välipäätöksellään 19.4.2021 hallinto-oikeus määräsi, että kaupungin takaisinperintäpäätöstä on noudatettava hallinto-oikeudessa vireillä olevasta valituksesta huolimatta kansallisen soveltamislain 1 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti.

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 16.2.2023 hakijan valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hakijan valituslupahakemuksen 13.12.2023.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan koska komission päätös valtiontuen takaisinperinnästä on pantava viipymättä täytäntöön, kaupunginhallituksella ei ole ollut, kun otetaan huomioon menettelyasetuksen 16 artiklan 3 kohta, kansallisen soveltamislain 1 §:n 1 momentti ja unionin oikeuskäytäntö, harkintavaltaa komission päätöksen täytäntöönpanossa, vaan sillä on ollut velvollisuus toimia komission päätöksen mukaisesti.

Helsingin hallinto-oikeus on lainvoimaisessa päätöksessään todennut, että komission päätös on myös sen euromääräisenä määritetyn tuen pääomamäärän osalta kansallisia viranomaisia velvoittava, minkä vuoksi komission takaisinperittäväksi päättämä tuen määrä voidaan riitauttaa ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimissa (tuomio 5.10.2006 komissio v. Ranska, C-232/05, EU:C:2006:651, 60 kohta).

Helsingin kaupunginhallituksen on hallinto-oikeuden mukaan tullut panna komission päätös täytäntöön sellaisena kuin komissio on sen antanut. Komission päätöksessä tukimäärä, koronmaksuvelvollisuus ja valittajan maksuvelvollisuuden laajuus oli jo määritetty, eikä kaupungilla näin ollen olisi hallinto-oikeuden mukaan ollut oikeutta vähentää takaisin perittävästä määrästä muun ohella valittajan liiketoiminnasta maksamaa kauppahintaa. Siten hallinto-oikeus katsoi, että kaupungin takaisinperintäpäätös ei ollut myöskään takaisinperittävän tuen määrän osalta lainvastainen.

Johtopäätökset

Kaupunki on toiminut takaisinperinnässä pakottavan kansallisen ja EU-sääntelyn sekä unionin yleisen tuomioistuimen ja kansallisen hallintotuomioistuimen erillisten täytäntöönpanoa koskevien määräysten velvoittamana. Kaupungin toteuttama kielletyn valtiontuen takaisinperintä ei siten ole ollut perusteeton.

Hallinto-oikeus on lainvoimaisessa ratkaisussaan todennut, että kaupungin takaisinperintäpäätös ei ollut myöskään takaisinperittävän tuen määrän osalta lainvastainen. Kaupunki ei näin ollen ole laiminlyönyt määrittää sitä valtiontuen määrää, joka on ollut perittävä takaisin Koiviston Auto Helsinki Oy:ltä.

Kansallisessa valtiontuen takaisinperintämenettelyssä ei siten ole tapahtunut sellaista virhettä tai laiminlyöntiä, joka perustaisi kaupungille vahingonkorvausvelvollisuuden. Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin sen johdosta, että komission päätös on sittemmin kumottu komission tutkintamenettelyssä tapahtuneen olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen johdosta.

Vaatimus on edellä todetuin perustein hylättävä. Siltä osin kuin vaatimus koskee oikeudenkäyntikuluja kansallisissa hallintotuomioistuimissa, kaupunki toteaa lisäksi, että vaatimus on jo käsitelty ja hylätty lainvoimaisella ratkaisulla.

Toimivalta

Helsingin kaupungin hallintosäännön 12 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan, ellei toimivallasta ole muutoin säädetty tai määrätty, kaupunginhallitus yksittäistapauksessa toisin päätä tai ellei kaupunginlakimies ole määrännyt tehtävää muulle viranhaltijalle, kaupunginlakimies päättää vahingonkorvauksesta silloin, kun kaupunki on korvausvelvollinen, kun asiaa ei ole kohdistettavissa tietylle toimialalle taikka kun vahingon korvaaminen katsotaan kohtuulliseksi.