Muutoksenhaku, Samaadi Minimutu Oy:n valitus meluhaitta-asiassa, ympäristölautakunnan päätös 9.5.2017 § 157, Helsingin hallinto-oikeus

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto päätti hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta Helsingin hallinto-oikeuden antamaan päätökseen.

Valitusaika

Helsingin hallinto-oikeuden päätös on saapunut Helsingin kaupungin kirjaamoon postitse 16.10.2018. Siten valitusaika päättyy 15.11.2018.

Ympäristö- ja lupajaoston vaatimukset

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 04859/17/5151 on kumottava ja ympäristölautakunnan antama päätös (9.5.2017, § 157, Samaadi Minimutu Oy, terveydensuojelulain 27 §:n mukaisen määräyksen antaminen) on saatettava voimaan.

Tausta

Ympäristölautakunnan päätöksessä on kyse siitä, että asunnon makuuhuoneeseen on tarkastusten ja testauksen avulla todettu aiheutuvan terveyshaitaksi luokiteltavaa yöaikaista melua ravintolan karaoketoiminnasta. Liikennemelu häiritsee melun mittaamista tutkitussa asunnossa ja tästä syystä arvio melun aiheuttamasta terveyshaitasta perustuu asumisterveysasetuksen 3 §:n mukaiseen kokonaisarvioon. Ravintolan toiminnanharjoittaja on vaihtunut, mutta karaoketoiminta jatkuu edelleen ravintolassa.

Vaatimusten perustelut

Ympäristö- ja lupajaosto viittaa valituksen perusteiden osalta Helsingin hallinto-oikeudelle antamiinsa lausuntoihin 17.8.2017 ja 26.6.2018 ja toteaa lisäksi seuraavaa.

Terveydensuojelulain (763/1994) 27 §:n 4 momentin mukaan määräysten antamisen tulee perustua terveydensuojeluviranomaisen tekemään tarkastukseen sekä riittäviin ja luotettaviin mittauksiin, näytteisiin, tutkimuksiin, selvityksiin tai havaintoihin. Sosiaali- ja terveysministeriön asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista antaman asetuksen (545/2015, asumisterveysasetus) 3 §:n 1 momentin mukaan terveyshaitta on arvioitava kokonaisuutena siten, että altisteen toimenpiderajaa sovellettaessa otetaan huomioon altistumisen todennäköisyys, toistuvuus ja kesto, mahdollisuudet välttyä altistumiselta tai poistaa haitta sekä poistamisesta aiheutuvat olosuhteet ja muut vastaavat tekijät. Asumisterveysasetuksen 12 §:ssä säädetään melun toimenpiderajoista ja 13 §:ssä mittaustulosten korjaamisesta.

Ympäristölautakunnan antama määräys perustuu asumisterveysasetuksen 3 §:n mukaiseen kokonaisarvioon ko. meluhaitasta. Tähän on päädytty siitä syystä, että tutkitussa asunnossa ei ole pystytty tekemään riittävän kattavia melumittauksia, joiden tuloksia voitaisiin verrata asumisterveysasetuksen ohjearvoihin. Melun mittaamista on tyypillisesti häirinnyt voimakkuudeltaan vaihteleva liikennemelu. Meluhaitta on kuitenkin pystytty toteamaan terveydensuojelulain 27 §:n mukaisesti riittävillä ja luotettavilla havainnoilla neljällä eri tarkastuskerralla. Tutkittuun asuntoon on kuulunut ravintolassa esitetyt kappaleet niin selvästi, että niiden sanat on pystynyt tunnistamaan. Lisäksi tarkastusten ja testauksen avulla on arvioitu, että karaoketoiminta hyvin maltillisellakin äänenvoimakkuudella aiheuttaa merkittävän meluhaitan tutkittuun asuntoon.

Kyseessä oleva rakennus on rakennettu normaaliin asumiskäyttöön eikä elävän musiikin esittämistä ole millään tavalla huomioitu talon eikä ravintolatilan rakenteissa ääneneristyksen suhteen.

Helsingin hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan asumisterveysasetuksen 3 §:n mukaista kokonaisarviointia terveyshaitasta ei voi tehdä, mikäli melun toimenpiderajojen ylityksiä ei ole todettu. Samalla hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että em. kokonaisarvion perusteella toimenpiderajoja voidaan tulkita alaspäin. Hallinto-oikeuden kanta asumisterveysasetuksen 3 §:n mukaiseen kokonaisarvioinnin käytön perusteista terveyshaitan arviointiin on ristiriitainen ilman asiaan liittyviä perusteluja.

Ympäristöpalvelut on yksityiskohtaisesti kertonut lausunnossaan (26.6.2018, Liite 1) hallinto-oikeudelle nukkumista häiritsevän ravintolamelun mittaamisen haastavuudesta tarkastusten aikana. Em. lausunnossa mainituista syistä ympäristöpalveluilla ei ole ollut mahdollisuutta tulkita toimenpiderajoja tai tehdä asumisterveysasetuksen 13 §:n mukaisia korjauksia kokonaisarvion perusteella puutteellisten mittaustulosten vuoksi.

Lisäksi hallinto-oikeus toteaa, että uhkasakkolain 6 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla ympäristöpalvelujen olisi pitänyt kertoa ravintolan toiminnanharjoittajalle, mille tasolle karaokemelua on vähennettävä. Ympäristöpalvelujen tekemien tarkastusten ja testauksen perusteella ko. ravintolatila ei ole soveltuva karaoketoimintaan edes ko. toiminnan vaatimalla vähimmäisäänen voimakkuustasolla.

Lisäksi on täysin mahdotonta määritellä hyväksyttävä melun enimmäistaso karaoketoiminnalle, kun melun mittaaminen tässä kohteessa ei ole riittävällä tarkkuudella ollut mahdollista.

Valviran ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistus meluhaittojen käsittelyyn perustuu yksinomaan melumittaustulosten tulkintaan eikä muuta asiaan liittyvää ohjeistusta kunnan viranomaisilla asian kokonaisarviointiin ole käytettävissä.

Helsingin hallinto-oikeuden tulkinta siitä, että viranomaisen on pystyttävä osoittamaan meluhaitta mittauksin, johtaa kestämättömään tilanteeseen sellaisten asukkaiden kohdalla, joille selkeästi aiheutuu esimerkiksi ravintolatoiminnasta yöaikaista terveyshaitaksi luokiteltavaa meluhaittaa, mutta jotka asuvat alueella, missä melun mittaaminen on mahdotonta mittausta häiritsevän taustamelun vuoksi. Mikäli hallinto-oikeuden ratkaisu pysyy voimassa, tarkoittaa se sitä, ettei viranomainen voi välttämättä puuttua terveyshaittaa aiheuttavaan toimintaan, vaikka kuulohavaintojen perusteella olisi selvää, että asunnossa esiintyy terveydensuojelulain 27 §:n tarkoittamaa terveyshaittaa.

Karaokemusiikin erityinen laatu ei lisää pelkästään sen kiusallisuutta asunnossa oleskeleville, kuten hallinto-oikeus totesi, vaan kyseessä on yöaikainen usein toistuva meluhaitta, mikä aiheuttaa asukkaille terveydensuojelulain 1 §:ssä tarkoitettua terveyshaittaa. Edellä mainitun perusteluin ympäristö- ja lupajaosto pitää hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista aiheellisena.