Oikaisuvaatimus omaishoidon tuen myöntämisperusteita ja hoitopalkkioita koskevaan päätökseen

Sosiaali- ja terveyslautakunta päättää jättää oikaisuvaatimuksen tutkimatta siltä osin kuin se kohdistuu ainoastaan päätöksen perusteluihin ja muilta osin hylätä sen.

Lisäksi lautakunta päättää hylätä vaatimuksen 7.11.2017 tekemänsä päätöksen § 287 täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

********** vaatii oikaisua sosiaali- ja terveyslautakunnan 7.11.2017 tekemään omaishoidon tuen myöntämisperusteita ja hoitopalkkioita koskevaan päätökseen § 287.

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettavassa päätöksessä ei ole tarpeen ottaa kantaa sen kohdassa 1.1 referoituihin sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa 13.10.2016 esittämiin omaishoidon tukea koskeviin yleisiin linjauksiin. Ne eivät suoranaisesti liity oikaisuvaatimuksen kohteena olevan päätöksen sisältöön.

Oikaisuvaatimuksen kohdassa 1.2. Omaishoitajan palkkiot ja etuudet todetaan, että omaishoitolain mukaan omaishoitajalle maksettavan palkkion suuruus riippuu hoidon sitovuudesta ja vaativuudesta. Sitä vastoin oikeus vähintään kolmen vuorokauden mittaiseen vapaaseen kuukaudessa riippuu yksinomaan siitä, onko omaishoitaja kuukauden aikana sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Vaativuudella, kuten fyysisellä tai psyykkisellä kuormittavuudella, ei ole lain mukaan merkitystä, kun mitataan omaishoitajan vapaapäiväoikeutta. Lisäksi kohdassa todetaan, että vaikuttaa virheelliseltä lain soveltamiselta redusoida vapaapäivät mekaanisesti hoidon vaativuuden piirre- kategorioihin, joiden määrää vieläpä vähennetään kolmeen aiemmasta neljästä.

Hoitoisuusryhmät perustuvat siihen, kuinka sitovaa omaishoidettavan hoito on, ja tämä sama peruste määrittää myös omaishoidon tuesta annetun lain 4 ja 5 §:n perusteella omaishoitajalle maksettavan hoitopalkkion määrää sekä hänelle järjestettävän vapaan määrää. Hoitoisuusryhmiin perustuva oikeus vapaaseen ei ole ristiriidassa omaishoidon tuesta annetun lain säännösten kanssa, vaikka palkkion tasoon vaikuttaa myös hoidon vaativuus.

********** viittaa oikaisuvaatimuksen kohdassa 1.3. erityisesti perustuslain 18 ja 19 §:ään, joista 18 § koskee jokaisen oikeutta työhön ja elinkeinovapautta ja 19 § julkisen vallan velvollisuutta edistää jokaisen oikeutta asuntoon.

Lautakunta ei ole oikaisuvaatimuksen kohteena olevalla päätöksellään puuttunut perustuslain viitatuilla säännöksillä suojattuihin perusoikeuksiin. Koska omaishoidon tuen tarkoituksena on edistää hoidettavan edun mukaisen omaishoidon toteuttamista, omaisen tekemillä hänen omaa työntekoaan ja asumistaan koskevilla ratkaisuilla, joihin hänellä on ehdoton oikeus, saattaa olla merkitystä arvioitaessa, pystytäänkö omaishoidon tuella järjestämään asiakkaalle hänen tarvitsemansa hoito ja huolenpito.

Oikaisuvaatimuksen kohta 1.4. kohdistuu lähinnä päätösehdotuksen ja esittelijän perustelujen väitettyyn vaikeaselkoisuuteen, eikä oikaisuvaatimuksen kohteena olevaan lautakunnan tekemään päätökseen, joten siihen ei ole syytä ottaa kantaa oikaisuvaatimusta käsiteltäessä.

Oikaisuvaatimuksen kohdan 2 "Päätöksen 7.11.2017 muutosvaatimukset" ensimmäinen kappale kohdistuu yksinomaan perusteluihin, siitä ei ilmene, miten esittelijän perustelujen väitetyt virheellisyydet ovat vaikuttaneet lautakunnan päätökseen, johon vaaditaan oikaisua.

Toisessa kappaleessa vaaditaan poistamaan liitteen 1 (Omaishoidon tuen hoitoisuusryhmät ja hoitopalkkiot Helsingissä) mukainen edellytys hoitoisuusryhmässä 2 samassa taloudessa asumisesta (liitteen 1 sivu 8) ja palauttamaan uudelleen valmisteltavaksi muut muutoksenhakijan toteamat liitteen 1 ongelmakohdat. Vaatimuksen perusteet ovat oikaisuvaatimuksen sivulla 4 otsikon "Hoidon sitovuus edellyttää omaishoitajan ja hoidettavan asumista samassa taloudessa" alla. Niissä katsotaan mainitun edellytyksen olevan perustelematon sekä samalla suoraan kategorinen kynnysehto saavuttaa muu kuin alin palkkio- ja vapaapäivätaso ja todetaan, että edellytys on hyvin ongelmallinen. Perusteluissa todetaan edelleen, että ellei omaishoitajalla ole tällainen asumisjärjestely esimerkiksi äitinsä/isänsä kanssa, ajaudutaan tarpeettomasti ristiriitaan perustuslain 19 §:n lopun kanssa, kuten kohdassa 1.3 on todettu.

Suomen perustuslain 19 §:n 4 momentti velvoittaa julkista valtaa edistämään jokaisen oikeutta asuntoon ja tukemaan asumisen omatoimista järjestämistä, mutta se ei tarkoita, että omaishoidon tuki olisi se järjestelmä, jolla näihin tavoitteisiin tulisi pyrkiä. Omaishoidon tuen tarkoituksena on hoidon ja huolenpidon järjestäminen kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Omaishoidon järjestäminen siten, että se vastaa jokaisen omaishoidettavan yksilölliseen hoidon tarpeeseen, on Helsingissä toteutettu hoidon sitovuuteen perustuvilla hoitoisuusryhmillä, joista toisessa ryhmässä hoidon tarve on siinä määrin jatkuvaluonteista, että hoidettava voi olla yksin korkeintaan 2-3 tuntia yhtäjaksoisesti. Tällaisessa tilanteessa omaishoitaja, joka ei asu hoidettavan kanssa samassa taloudessa, ei käytännössä pysty riittävästi huolehtimaan hänen hoidostaan.

Oikaisuvaatimuksen sivulla 3 kohdan 2.2. Myöntämisperusteet -liite (liite 1) otsikon alla on lainaus liitteen sivulta kaksi "Jos omaishoitajalla on enemmän kuin yksi virallinen omaishoidettava, arvioidaan kokonaistilannetta ja omaishoitajan antaman yksilökohtaisen hoidon osuus." Oikaisuvaatimuksessa kysytään, pyritäänkö omaishoitajaa painostamaan pitämään vain työläin omaishoidettava … virallisena vastoin lain henkeä? Ajatus yksilökohtaisen hoidon osuudesta sirpaloisi helposti omaishoitajan tukemisen, ellei palkkioita ja vapaapäiviä suostuta laskemaan yhteen.

Tästä ei ole kysymys, vaan omaishoitajan antama hoito arvioidaan kullekin hoidettavalle yhdessä hoitajan ja työntekijän kanssa. Tämä asia koskee käytännössä vain vammaispalveluja.

Oikaisuvaatimuksen eri kohdissa on viitattu omaishoitajan oikeuteen käydä työssä. Kohdassa 2.2 väliotsikon "Yli 18-vuotiaat omaishoidettavat" alla on lainattu liitteen 1 tekstiä: "Hoidon sitovuus edellyttää omaishoitajan asuvan samassa taloudessa hoidettavan kanssa. Omaishoitaja ei voi käydä ansiotyössä" (sivu 6). Oikaisuvaatimuksen tekijä katsoo tämän ensimmäistä hoitoisuusryhmää koskevan edellytyksen olevan ristiriidassa esittelijän perustelujen toimeentulomielipiteeseen nähden. "Omaishoitaja työllään muodostaa toimeentulonsa ja lisäarvoa kaupungille, eikä ole viitattukaan, että kyseessä olisi lyhytaikainen vaihe."

Ristiriidalla muutoksenhakija viitannee päätöksen perusteluissa olevaan mainintaan: "Omaishoidon tuki ei ole myöskään tarkoitettu ensisijaiseksi tai pääsääntöiseksi toimeentulon lähteeksi", josta oikaisuvaatimuksessa todetaan sivun 2 alalaidassa, että tämä esittelijän korostama mielipide pitää poistaa, jottei siitä muodostu ohjetta verrattuna alempana olevaan Terveys- ja hyvinvointiarvioinnin mainintaan omaishoitajien tekemän työn arvosta.

"Omaishoitolain tarkoituksena ei ole ollut vapauttaa omaisia ansiotyöstä tarjoamalla toimeentuloa mahdollistavaa hoitopalkkiota kuin lyhyeksi ajaksi erityisessä tilanteessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat omaishoitoa täydentäviä, ja tämä korostuu erityisesti, kun omaishoitaja on töissä käyvä tai kun omaishoitajan oma terveys ja jaksaminen alkavat heikentyä." Näkemys on lainaus Valtioneuvoston Selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarjan (37/2017) kirjoituksesta "Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviytymiseen" (s. 92). Myös korkeimman hallinto-oikeuden antama päätös kuvaa ansiotyöstä saadun palkan ja omaishoidon tuen hoitopalkkion välistä eroa. Päätöksessä tuomioistuin katsoi, että kunnan omaishoidon tuen hoitajille maksama palkkio ei ole ennakkoperintälain 4 §:n tarkoittamaa palkkaa, vaan lain 6 §:ssä tarkoitettua työstä maksettua korvausta. (KHO 10.3. 1997 T 561)

Omaishoitajien tekemä työ on yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti arvokasta, mutta omaishoidon tuki on sosiaalipalvelu, jonka päämäärä on asiakkaan hoidon, ei omaishoitajan toimeentulon turvaaminen, joten ristiriitaa ei ole tai se on näennäinen.

Mitä tulee siihen, että aikuisten ensimmäisessä hoitoisuusryhmässä omaishoitaja ei voi hoidon sitovuuden johdosta käydä ansiotyössä, niin sitovuus ilmenee selvästi lautakunnan päätöksen liitteen 1 sivulta 5. Ensimmäisessä hoitoisuusryhmässä hoidettava on täysin autettava liikkumisessa, pukemisessa ja WC-asioinnissa ja lisäksi hoidettava tarvitsee ympäri vuorokauden erilaisia terveyden- tai sairaanhoidollisia toimenpiteitä, jotka sitovat omaishoitajan hoitotoimintoihin ympärivuorokautisesti.

Oikaisuvaatimuksessa esitetyn päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan vaatimuksen johdosta voidaan todeta, että Helsingin kaupungin hallintosäännön 19 luvun 6 §:n mukaan ellei täytäntöönpanosta ole muutoin säädetty tai määrätty, voidaan toimielimen tai viranhaltijan päätös panna täytäntöön ennen kuin päätös on saanut lainvoiman.

Kuntalain 143 §:n perusteella päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos oikaisuvaatimus tai valitus käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi taikka jos oikaisuvaatimuksen käsittelevä toimielin tai valitusviranomainen kieltää täytäntöönpanon. Oikaisuvaatimuksessa ei ole esitetty perusteita, joiden johdosta täytäntöönpano olisi syytä keskeyttää eikä päätöksen täytäntöönpanosta seuraa oikaisuvaatimuksen hyödyttömyys.

Päätös tullut nähtäväksi 05.04.2018

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §