Talousarvioaloite, erikoissairaanhoitotason asiakkaiden ja toimintakyvyn aleneman omaavien diabeetikkojen sokerimittaus

Sosiaali- ja terveyslautakunta antoi kaupunginvaltuustolle valtuutettu Arja Karhuvaaran yhden muun valtuutetun talousarvioaloitteesta seuraavan lausunnon:

”Aloitteessa esitetään riittävän määrärahan varaamista vuoden 2022 talousarvioon sensorimittaukseen perustuvien sokerimittareiden asentamista ja käyttöönottoa varten erikoissairaanhoitotason ja toimintakyvyn aleneman omaaville diabeetikkopotilaille. Aloitteessa myös ehdotetaan tehtäväksi vertailu siitä, mikä on kustannusero nykyiseen perusmittaamiseen verrattuna.

Sosiaali- ja terveyslautakunta pitää tärkeänä, että toimintakyvyn aleneman omaavalla diabeetikolla on mahdollisuus hoitaa glukoosimittaus omatoimisesti ja ylläpitää hyvää hoitotasapainoa. Sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että Helsingissä tällä hetkellä jo myönnetään glukoosisensorit niitä tarvitseville potilaille ja että vuoden 2022 budjettiin ei varata erillistä rahaa sensoreihin.

Glukoosisensorin myöntämiselle on Helsingissä käytössä myöntämiskriteerit, joiden perusteella sensori myönnetään insuliinipuutteisille tyypin 1 diabetespotilaille, joilla on sormenpäämittaamista estävä toiminnanvajaus, esimerkiksi käsien toimintahäiriö, tai jos diabeetikon on työn vuoksi hankala tehdä sormenpäämittauksia. Asia on kirjattu Helsingin ohjeistukseen potilaiden valintakriteereistä FreeStyle Libre -sensoreihin. Tyypin 1 diabeetikko saa Helsingissä Freestyle Libre -sensorit, jos hänellä on lääketieteellinen este sormenpäämittaukseen.

Glukoosisensorien myöntämisen kriteerit Helsingissä vastaavat muiden kaupunkien käytäntöjä. Helsingissä FreeStyle Libre -glukoosisensoreiden myöntäminen aloitettiin noin vuotta myöhemmin kuin muissa kaupungeissa, minkä takia myönnettyjen sensoreiden määrä on Helsingissä noin 10–20 prosenttia pienempi muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna. Tällä hetkellä glukoosisensoreita on Helsingissä myönnetty noin 3 000 diabeetikolle. Toimintakyvyn aleneman omaavia, käden toiminnan tai motoriikan häiriöstä kärsiviä diabeetikkoja on Helsingissä noin 100 henkilöä ja näkövammaisia diabeetikkoja on noin 100 henkilöä.

Helsingin kaupunki on tarjonnut näkövammaisille diabeetikoille myös ääneen lausuvaa verenglukoosimittaria, mikäli verenglukoosin mittaaminen onnistuu sormenpäästä. Ääneen lausuva verenglukoosimittari on aina vaihtoehtona glukoosisensorimittaukselle, eli asiakas voi saada vain jommankumman mittauslaitteista käyttönsä. On huomattava, että kaikki näkövammaiset diabeetikot eivät halua käyttää tai eivät tarvitse ihon läpi asennettavaa glukoosisensoria.

Glukoosisensoroinnin järjestelmä koostuu ihon alle asennettavasta olevasta anturista, joka mittaa glukoosiarvoja, sekä lähettimestä ja lukulaitteesta eli vastaanottimesta. Lukulaitteena voi käyttää älypuhelinta. Glukoosisensorit annetaan potilaille omahoitotarvikejakelusta (1 kappaletta/14 vuorokautta) ja myös lukulaitteen saa hoitopaikasta, mikäli potilas ei käytä lukulaitteena omaa puhelintaan. FreeStyle Libre-sensoreiden vuosikustannus on noin 1 400 euroa vuodessa. Summa sisältää sensoreiden hinnan. Erillisiä asentamiskuluja glukoosisensoreiden käytöstä ei ole. Lukulaitteen kustannus noin 60 euroa, mutta useimmat potilaat eivät tätä tarvitse.

Mikäli glukoosisensoria ei käytetä, voidaan tyypin 1 diabeetikon verensokeria seurata tavanomaisella verensokerimittarilla ja mittarin liuskoilla. Tyypin 1 diabeetikko saa liuskoja tyypillisesti kahdeksan kappaletta vuorokautta kohden eli vuodessa noin 2 920 liuskaa. Liuskan hinta on tyypillisesti noin seitsemästä kymmeneen senttiä kappale, jolloin vuosikustannukset ovat noin 240 euroa. Glukoosisensorimittareiden vuosikustannukset ovat siis noin kuusinkertaiset liuskoihin verrattuna.

Terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi

Näkövammaiset ja alentuneen toimintakyvyn omaavat diabeetikot ovat erityistä tukea tarvitseva asiakasryhmä. Hyvän hoitotasapainon ylläpitäminen jatkuvan glukoosisensoroinnin avulla voi vähentää diabeteksesta johtuvien komplikaatioiden syntymistä. Kehittyneen terveysteknologian avulla vahvistetaan näkövammaisten tai toimintakyvyltään alentuneiden diabeetikoiden mahdollisuutta omatoimiseen glukoosimittaukseen ja tasapainoisen arjen ylläpitämiseen.”