Vahingonkorvaus, kiinteistövahinko, 2021, Töölön ala-aste, Asunto Oy Ruusulankatu 14

Kaupunkiympäristölautakunta päätti hylätä kaupunkiympäristön toimialan hallintopäällikön vahingonkorvauspäätöksestä 22.3.2023 (10 §) tehdyn oikaisuvaatimuksen.

Muutoksenhaun kohteena oleva päätös

Kaupunkiympäristön toimialan hallintopäällikkö on 22.3.2023 (10 §) päätöksellään hylännyt hakijan kiinteistön vaurioitumista sekä hakijan asianajokustannuksia koskevan vahingonkorvausvaatimuksen. Vaatimus on hylätty sillä perusteella, että hakija ei ole katkaissut vahingonkorvausvelan vanhentumisaikaa oikea-aikaisesti ja vaadittu vahingonkorvausvelka on kokonaisuudessaan vanhentunut. Päätös on nähtävillä kokonaisuudessaan päätöshistoriassa.

Esitetyt vaatimukset ja perusteet

Hakija vaatii oikaisuvaatimuksessaan hallintopäällikön päätöksen kumoamista tai muuttamista ja kaupunkia korvaamaan vahingonkorvauksena kiinteistövauriosta määrältään 55 210,30 euron kulut sekä 4 216 euron asiamieskulut korkoineen. Hakija kiistää vahingonkorvausvelan vanhentumisen, sillä oikaisuvaatimuksen mukaan asiassa ei ole minkäänlaista selvitystä siitä, että vauriot olisivat olleet havaittavissa tai että niitä olisi edes ollut jo vuonna 2017. Vanhentumiskysymystä ja vanhentumiseen liittyvää selonottovelvollisuutta ei vaatimuksen mukaan ole voitu ratkaista luotettavalla tavalla pelkästään asiakirjojen perusteella. Hakija katsoo vaurioiden tulleen sen tietoon keväällä tai kesällä 2020 ja vastuutaho on selvinnyt sille syksyllä 2020, joten hakijan maaliskuussa 2021 tekemä vahingonkorvausvaatimus on katkaissut velan vanhentumisen vanhentumislaissa säädetyssä määräajassa.

Lisäksi hakija katsoo, ettei sen vaatimus ole tullut kohtuudella tai hyvän hallintotavan mukaisesti käsitellyksi, kun kaupunki on tehnyt asiassa viranhaltijapäätöksen kertyneen asiakirja-aineiston perusteella ilman neuvotteluja tai henkilökuulemisia. Hakija vaatii kaupunkia käymään asiassa neuvotteluja asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi.

Oikaisuvaatimuksessa on lisäksi vedottu siihen, etteivät hakijan omistaman rakennuksen rakentamisajankohtana vallinneet seikat tai hakijan toteuttama julkisivuremontti ole aiheuttaneet nyt kysymyksessä olevaa vahinkoa, eivätkä ne ole myötävaikuttaneet vahingon syntyyn, vaan vahinko on johtunut kaupungin vastattavaksi kuuluvista syistä.

Oikaisuvaatimus on kokonaisuudessaan päätöksen liitteenä ja nähtävillä lautakunnan kokouksessa.

Perustelut

Lautakunta viittasi hallintopäällikön päätöksessä esitettyyn asiaa koskevaan selvitykseen sekä yhtyi hallintopäällikön asiassa antamaan päätökseen ja sen perusteluihin.

Asiassa ei ole tullut esille mitään sellaista uutta selvitystä, joka antaisi aihetta päätöksen lopputuloksen muuttamiseen.

Asian selvittäminen ja ratkaiseminen

Hallintoasiat käsitellä pääsääntöisesti yksinomaan kirjallisessa menettelyssä. Hallintolaki edellyttää asian suullista selvittämistä vain, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi ja kirjallinen menettely tuottaa asianosaiselle kohtuuttomia vaikeuksia. Mahdollisessa suullisessa menettelyssä esitetyt selvitykset on niin ikään saatettava kirjalliseen muotoon. Hallintopäätös on annettava kirjallisesti.

Kaupungilla ei ole velvollisuutta käydä suullisia neuvotteluita tai muutoin selvittää käsittelyssään olevaa vahingonkorvausvaatimusta suullisesti, vaan neuvotteleminen tai muun suullisen käsittelyn käyttömahdollisuus kaupunkia kohtaan esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen selvittämisessä on harkinnanvaraista.

Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset, ja asianosaisen on puolestaan esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Kaupunki on käynyt asiassa ennen päätöksentekoa yli puolentoista vuoden ajan kirjeenvaihtoa ja neuvotteluita hakijan kanssa, ja se tarjonnut hakijalle sovintoa kaksi kertaa, 18.2.2022 ja 25.11.2022. Molemmissa hakijalle tehdyissä sovintotarjouksissa on tuotu esiin kaupungin kanta sekä perustelut siihen, että hakijan vahingonkorvausvaatimus on tehty liian myöhään ja vahingonkorvausvelka on ollut vanhentunut. Hakija on sovintotarjouksiin antamissaan vastauksissa 17.5.2022 ja 30.11.2022 tuonut esiin näkemyksensä vahingonkorvausvelan vanhentumiseen sekä kaupungin esittämiin perusteluihin. Hakijalla on näin ollen ennen asian ratkaisemista esittänyt mielipiteensä sellaisista selvityksistä, jotka ovat vaikuttaneet asian ratkaisuun.

Hakija ei ole hyväksynyt kaupungin viimeisintä sovintotarjousta, joten kaupunki on päättänyt harkinta- ja toimivaltansa puitteissa ratkaista hakijan esittämän vahingonkorvausvaatimuksen kirjallisella hallintopäätöksellä siten kuin kaupunkia kohtaan esitetyt vahingonkorvausvaatimukset tavanomaisesti ratkaistaan. Kaupunki on ilmoittanut hakijalle asian ratkaisemisesta hallintopäätöksellä noin kuukautta ennen päätöksentekoa. Kaupungin päätös vahingonkorvausasiassa on joka tapauksessa kaupungin kannanotto siihen, katsooko kaupunki olevansa korvausvelvollinen hakijan esittämistä syistä. Vahingonkorvausasiat voidaan viime kädessä saattaa ratkaistavaksi yleiseen tuomioistuimeen, jonka toimivaltaan niiden oikeusvoimainen ratkaiseminen kuuluu. Vahingonkorvausasian käsittely kaupungilla hallinnollisessa menettelyssä tai asiassa annettava hallintopäätös eivät ole edellytys tai este asian saattamiseksi yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Edellä esitetyin perustein kaupunkia kohtaan esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen ratkaiseminen kirjallisella hallintopäätöksellä, jossa kaupunki ilmoittaa kantansa asiaan, ei ole lainvastainen. Ennen päätöksen tekoa asiassa on kertynyt sekä hakijan toimittamana että kaupungin hankkimana laaja asiakirja-aineisto, ja hakija on antanut ennen päätöksentekoa mielipiteensä niihin seikkoihin, joihin päätös perustuu. Asian selvittämisessä ei näin ollen ole tapahtunut myöskään menettelyvirhettä.

Vahingonkorvausvelan vanhentuminen

Vahingonkorvauslain mukaan se joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Pelkkä vahinkotapahtuma ei siis aiheuta korvausvastuuta, vaan vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää laiminlyöntiä, huolimattomuutta tai virheellistä menettelyä, tai tahallisuutta. Lisäksi edellytetään, että toiminnan tai laiminlyönnin ja syntyneen vahingon välillä on syy-yhteys

Vanhentumislain mukaan sopimuksen ulkoisen vahingonkorvausvelan vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Vahingonkorvausvelan vanhentuminen katkeaa, kun osapuolet sopivat maksujen järjestelystä taikka siitä, että vanhentuminen on katkaistu; kaupunki suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan vahingonkärsijälle; tai kun vahingonkärsijä vaatii kaupungilta suoritusta tai muutoin muistuttaa kaupunkia velasta. Vahingonkärsijän vaatimuksesta on käytävä ilmi vahingonkorvausvelan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, jolleivät ne ole kaupungin tiedossa. Velan vanhentumisen katkaisemista alkaa kulua uusi kolmen vuoden vanhentumisaika.

Vanhentumislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 187/2002) mukaan vanhentumisajan alkamishetkeä ei voida ratkaista yksinomaan sen perusteella, milloin vahingonkärsijä on tosiasiassa saanut tarvittavat tiedot vahingosta. Vahingonkärsijälle on asetettu selonottovelvollisuus, eli vahingonkärsijältä edellytetään tavanomaista aktiivisuutta vahingon ja siitä vastuussa olevan selvittämiseksi. Lisäksi hallituksen esityksen mukaan kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun velkoja voisi esittää vaatimuksensa.

Hallituksen esityksen mukaan vahingonkorvausvelan vanhentumisen katkaisemista koskevalla säännöksellä ei ole tarkoitus estää tai vaikeuttaa katkaisua silloin, kun saatavan määrä on vaikeasti selvitettävissä. Tavoitteena on ainoastaan, että velallinen saa katkaisutoimen yhteydessä tietoonsa velkojan käsityksen velan perusteesta ja määrästä. Kumpikaan osapuoli ei tule sidotuksi tässä vaiheessa esittämiinsä käsityksiin, vaan korvauksesta tai hyvityksestä voidaan esittää myöhemmin uutta selvitystä, joka ei vastaa aiemmin ilmoitettua.

Oikeuskäytännön (esim. KKO 2017:3) mukaan vahingonkorvausvelan vanhentumisajan alkamisen ei ole katsottu edellyttävän, että vahinkoa kärsineellä olisi ollut varma tieto vahingonkorvausvastuun edellytyksenä olevista tosiseikoista. Merkitystä on ollut sillä, onko tieto ollut riittävää, jotta vahinkoa kärsineen on voitu edellyttää sen perusteella katkaisevan korvausvelan vanhentumisen.

Oikaisuvaatimuksessa on vedottu siihen, ettei taloyhtiö ole voinut havaita 6. kerroksen kohdalla olevia ongelmia tai arvioida niiden syytä ennen kuin julkisivun rappaus on irronnut vuonna 2020. Vanhentumiskysymystä ei myöskään oikaisuvaatimuksen mukaan ole voitu ratkaista luotettavalla tavalla pelkästään asiakirjojen perusteella.

Rakennuksen omistajana hakijalla on maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ssä säädetty velvollisuus huolehtia rakennuksensa kunnossapidosta ja ryhtyä tätä silmällä pitäen tarvittaviin toimiin oikea-aikaisesti. Rakennusvahingoissa rakennuksen omistajan on yleensä käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita vahingon laadun ja aiheuttajan selvittämiseksi.

Hakijan olisi täytynyt ryhtyä toimiin vahingon ja siitä vastuussa olevan selvittämiseksi jo silloin, kun ensimmäiset vesivuotoon viittaavat jäljet ovat olleet havaittavissa. Hakijan laatimassa, 25.3.2021 päivätyssä vahingonkorvausvaatimuksessa asian taustatiedoissa on nimenomaisesti kirjoitettu, että hakija havaitsi ongelmia kaupungin rakennuksen ja hakijan rakennuksen liittymässä jo julkisivurappausurakkansa urakkavaiheessa 2016 - 2017 ja että rappauspintojen uusimisen jälkeen taloyhtiö havaitsi hyvin pian ongelmia päätyseinän kulmassa koulun räystäskorkeudella. Kaupungin johtopäätös siitä, että hakija on havainnut ongelmat jo vuosien 2016 - 2017 aikana, perustuu siis hakijan itsenä laatimaan selostukseen tapahtumista.

Vanhentumislain mukaisen selonottovelvollisuuden täyttäminen olisi edellyttänyt, että hakija olisi selvittänyt vahinkoa heti sen havaittuaan asiantuntijan avustuksella jo vuonna 2016 - 2017. Tällöin hakija olisi voinut kohdistaa vanhentumislain mukaisen katkaisutoimen siihen tahoon, jonka se arvioi aiheuttaneen vahingon. Ottaen huomioon, että vahinko on tapahtunut hakijan rakennuksen ja kaupungin rakennuksen liittymäkohdassa, olisi hakijan arvioima mahdollinen korvausvelvollinen selvitettävissä niin ikään vuonna 2016 - 2017.

Hakijan selonottovelvollisuuden laiminlyöntiin viittaa myös tavarantarkastuskertomuksen 13.08.2020 huomio siitä, että silmin nähtävään vaurioitumiseen ei ole reagoitu riittävän nopeasti ja jos kastumiseen olisi heti puututtu ja selvitetty, olisi vauriot jääneet vähäisiksi.

Oikaisuvaatimuksessa ei ole esitetty uutta selvitystä tai perusteita, jotka antaisivat aihetta arvioida vahingonkorvausvelan vanhentumista hallintopäällikön päätöksestä poikkeavalla tavalla.

Asiamieskustannusten korvaaminen

Hallintolain mukaan hallintoasiassa kukin vastaa omista kuluistaan. Hallintomenettelyssä ei asianosaista eikä viranomaista voida velvoittaa korvaamaan toisensa kuluja, jotka ovat aiheutuneet hallintoasian käsittelystä, eikä hallintopäätöksen lopputulos myöskään vaikuta tähän käsittelystä aiheutuvien kustannusten lakisääteiseen jakautumiseen. Hakijan vaatimus asiamieskustannusten korvaamisesta hallintoasian käsittelyssä on siten lakiin perustumaton.

Lopputulos

Edellä esitetyillä ja muutoin hallintopäällikön päätöksessä todetuilla perusteilla kaupunki katsoo, että hakijan vaatimuksen mukainen vahingonkorvausvelka on velan vanhentumisesta annetun lain perusteella vanhentunut, ja vaatimus asiamieskustannusten korvaamisesta on lakiin perustumaton. Hallintopäällikön päätös ei ole lainvastainen eikä siinä ole menettelyvirhettä. Koska vahingonkorvausvelka on katsottu vanhentuneeksi ja vaatimus siten liian myöhään esitetyksi, ei hakijan oikaisuvaatimuksessa esittämiin sisällöllisiin seikkoihin oteta erikseen kantaa.

Kaupunkiympäristölautakunta katsoi, että hallintopäällikön päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Sovellettu lainsäädäntö

Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 166 §

Hallintolaki (434/2003) 31 §, 37 §, 43 §, 64 §

Laki velan vanhentumisesta (728/2003) 4 §, 7 §, 10 §, 13 §