Helsingin metsien orvakkaselvitys 2019

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto päätti merkitä tiedoksi raportin Viner, Ilya ja Miettinen, Otto: Helsingin metsien orvakkaselvitys 2019. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:24.

Julkaisu on luettavissa Helsingin kaupungin internetsivuilla osoitteessa https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-24-20.pdf.

Orvakat ovat monimuotoinen ja –lajinen sieniryhmä. Ne ovat usein pinnanmyötäisesti kasvavia kalvoja tai läiskiä puun alapinnalla. Pääosa sienistä on lahottajia. Orvakoiden varma määrittäminen vaatii yleensä mikroskopointia.

Helsingissä selvitettiin orvakoiden esiintymistä viidellä alueella vuonna 2019. Kohdealueet olivat Veräjämäen lehto eli Koskelan metsä, Pirunkallion metsäalue, Oulunkylän rantapuiston jalopuulehto, Talin metsäalue ja Hallainvuoren metsät. Selvitysten tarkoituksena oli saada tietoa uusien, perusteilla olevien luonnonsuojelualueiden lajistosta ja päivittää orvakkalajiston tilannetta aiemmin vuonna 2011 inventoiduilla kohteilla.

Selvityksessä tehtiin havaintoja viidestä alueellisesti uhanalaisesta orvakkalajista. Hyvin harvinaisiksi luokiteltuja tai Suomelle uusia lajeja löytyi 46 kappaletta. Lisäksi selvityksen yhteydessä kerättiin kymmenen lajia, jotka ovat todennäköisesti vielä tieteelle kuvaamattomia.

Selvityksen tuloksena päivitettiin luontotietojärjestelmän arvokkaiden kääpä- ja orvakkakohteiden rajauksia, jotka näkyvät Helsingin karttapalvelussa. Helsinkiin määritettiin yksi uusi alue, joka sijoittuu osin luonnonsuojeluohjelmassa olevalle Hallainvuoren metsäalueelle.

Selvityksen tulokset vahvistavat Helsingin metsien merkitystä orvakkalajiston suojelulle. Rikas lahottajasienilajisto on erityisesti kahden tekijän ansiota: Ensinnäkin Helsingin metsiin on jätetty lahopuuta, jonka ansiosta metsät toimivat turvapaikkana monelle metsätalouden vuoksi kasvupaikan menettäneelle lajille. Toiseksi Helsingin metsissä on paljon reheviä, sekapuustoisia lehtoja, jotka sijaitsevat ilmastollisesti suotuisilla paikoilla, kuten meren tai joen rannoilla. Tämän vuoksi Helsingissä esiintyy paljon eteläistä, Suomen oloissa harvinaista lajistoa.

Edellä mainittujen alueiden, vanhojen lahopuustoisten metsien ja lehtojen, jättäminen pirstoutumisen, rakentamisen ja hakkuiden ulkopuolelle tukee monimuotoisen lahopuulajiston säilymistä Helsingissä ja laajemminkin Etelä-Suomessa. Käytännön luonnonhoidon tasolla on hyödyllistä jättää kaatuneita tai kaadettuja runkoja metsiin ja puistoihin lahoamaan sellaisilla alueilla, joilla kaadoista pidättäytyminen ei muutoin ole mahdollista.