Julkisuuslainmukainen tietopyyntö, valvontakameratallennetiedot, Helsingin poliisi

Psykiatria- ja päihdepalvelujen johtaja päätti hylätä Helsingin poliisilaitoksen vaatimuksen saada tieto Hietaniemen palvelukeskuksen asukkaasta, jota epäillään kameratallenteen perusteella matkapuhelimen anastuksesta palvelukeskuksen tiloissa 9.8.2022.

Psykiatria- ja päihdepalvelujen johtajan päätösvalta perustuu sosiaali- ja terveyslautakunnan 8.5.2018 tekemään päätökseen (§ 134), jonka mukaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:ssä tarkoitetun päätöksen sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen ja terveydenhuollon potilasasiakirjojen antamisesta tekee palvelun päällikkö palvelunsa osalta.

Helsingin poliisilaitos perustelee vaatimustaan poliisilain 4 luvun 2 ja 3 §:llä ja koska tiedon saaminen on esitutkinnan kannalta välttämätöntä.

Poliisilain 4 luvun 3 §:n perusteella poliisilla on oikeus saada rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi tarvittavia tietoja yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä yritys-, pankki- tai vakuutussalaisuuden estämättä. Säännös ei oikeuta poliisia saamaan tietoja viranomaiselta, kuten Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalta.

Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentti koskee poliisin oikeutta saada viranomaiselta poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

Sosiaalihuollon järjestäjän tai toteuttajan velvollisuudesta ja oikeudesta luovuttaa tietoja muun muassa poliisille säädetään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (asiakaslaki) 18 §:ssä.

Asiakaslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 137/1999 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 18 §:n osalta:

"Pykälän 2 ja 3 momenteissa olisi poliisilain 35 §:ään ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:ään nähden ensisijaiset säännökset siitä, millä perustella sosiaalihuollon järjestäjä ja toteuttaja olisi velvollinen taikka harkintansa mukaan oikeutettu antamaan tietoja salassa pidettävästä asiakirjasta rikoksen selvittämiseksi." Poliisilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 224/2010 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 4 luvun 2 §:n 1 momentin kohdalla muun ohella:

"momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan poliisilain 35 §:n 1 momenttia sillä poikkeuksella, että säännöksessä mainittaisiin nykyisen erillisen 3 momentin sijaan suoraan siitä, että tietojen hankkimisesta päättää päällystöön kuuluva poliisimies."

Edellä sanotun perusteella voidaan todeta, että sosiaali- ja terveystoimialan asiakastietojen luovuttamista poliisille sääntelee asiakaslain 18 § - ei poliisilain 4 luvun 2 §. Tältä osin viittaan vielä korkeimman hallinto-oikeuden 21.1.2021 antamaan vuosikirjapäätökseen (2774/1/19), jossa oli niin ikään kysymys sosiaali- ja terveystoimialan asiakastietojen luovuttamisesta Helsingin poliisilaitokselle.

Poliisilaitoksen pyytämä tieto koskee sosiaalihuollon asiakasta, ja kyseinen tieto on ehdottomasti salassa pidettävä sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan että asiakaslain 14 §:n perusteella. Asiakaslain 18 §:n 2 momentin mukaan sosiaalihuollon järjestäjän tai toteuttajan on annettava tieto salassa pidettävästä asiakirjasta muun muassa poliisille, kun epäillään rikosta, jonka enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta tai josta säädetään ilmoitusvelvollisuus rikoslain 15 luvun 10 §:ssä. Poliisin tietopyyntö liittyy epäiltyyn matkapuhelimen anastukseen. Anastusrikoksista ainoastaan rikoslain 28 luvun 2 §:ssä rangaistavaksi säädetystä törkeästä varkaudesta enimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta. Matkapuhelimen anastus ei täyttäne törkeän varkauden tunnusmerkistöä, eikä Helsingin poliisilaitos ole tietopyynnössään viitannut siihen. Rikoslain 15 luvun 10 §:ssä ei ole mainintaa törkeästä varkaudesta.