Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-436-3-9, Veturitie 11, Senaatti-kiinteistöt

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Senaatti-kiinteistöjen tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Senaatti-kiinteistöt
PL 237,00531 Helsinki
Y-tunnus: 1503388-4

**********

Alueen omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 17. kaupunginosassa (Pasila), kiinteistöllä 91-436-3-9. Alueen omistaa Avain Yhtiöt Oy.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 3.4.2024.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:
Senaatti-kiinteistöt, Keski-Pasila Ratapihakorttelit 17112, Puhdistuksen yleissuunnitelma, 13.3.2024 WSP Finland Oy

29.4.2024 täydennyspyynnön mukaisesti on toimitettu sähköposteilla 22.5.2024 ja 28.5.2024 täydennyksiä mm. aluerajauksesta ja maanomistustiedoista, maa-aineksen pölyämisestä aiheutuvien riskien torjunnasta sekä vesien käsittelystä ja imeyttämisestä.

Avain Yhtiöt Oy:lta saatu maanomistajan suostumus maaperän kunnostusluvan hakemiseen on toimitettu 9.4.2024.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen tiedot ja pilaantumisen syy

Kunnostettava alue sijaitsee entisen ratapihan pohjoispuolella sijaitsevalla ns. Ratapihakortteleiden korttelin 17112 alueella kiinteistöllä 91-436-3-9. Ilmoituksen mukaan pilaantuneen maaperän puhdistus koskee Keski-Pasilan Ratapihakortteleiden keskustatoimintojen korttelin 17112 aluetta. Ilmoitusalueen koko on noin 5000 m²

Alueen nykyinen asemakaava on hyväksytty 17.5.2017 ja se on astunut voimaan 30.6.2017. Asemakaavan mukaisesti alue on merkitty keskustatoimintojen korttelialueeksi (C), johon aiotaan rakentaa asuintiloja sekä liike-, toimisto- ja palvelutiloja. Korttelin 17112 alue on ollut ennen ratapihaa. Historiaselvitysten mukaan alueella ei ole tapahtunut isoja yksittäisiä vuotoja tai onnettomuuksia. Alueelle aikanaan tuotu täyttöaines on voinut myös sisältää haitta-aineita. Alue on nykyisin työmaakäytössä.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Korttelin 17112 keski- ja pohjoisosan maaperä on Helsingin kaupungin kartta-aineistojen mukaan kallion päällä olevaa karkearakeista täyttömaata (1–3 metriä paksu kerros). Eteläosa on kartoittamatonta.

Tehtyjen tutkimuksien perusteella täyttökerroksen (hiekka, sora, murske) todettiin ulottuvan 1,5–4,0 metrin syvyydelle maanpinnasta. Täyttökerroksen alla todettiin savikerros tai kallio. Alueella todettiin tiili-, puu- ja muovijätettä sekä kuonaa/hiiltä syvimmillään 2,2 metrin syvyydellä.

Keski-Pasilan alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä sen läheisyydessä ole tiedossa pohjaveden käyttöä. Korttelin vieressä olevan Veturitien alueella olevissa pohjavesiputkissa pohjaveden pinnankorkeus vaihtelee tasolla +16,6…+16,9. Alueella on voimassa pohjaveden alentamiskielto ja korttelin 17112 alueella määrätty alin kuivatustaso on +16,5 metriä.

Korttelin 17112 alue on pääosin sorapäällysteinen, jossa alueen pintavedet imeytyvät maaperään. Lähin pintavesistö (Töölönlahti) sijaitsee noin 1,5 km päässä alueen eteläosasta etelään. Asemakaavan mukaan alueen rakennuttua puhtaat katto- ja pihavedet tulee imeyttää maaperään.

Haitta-ainetutkimukset

Alueella on tehty maaperätutkimuksia 2008–2023. Alueelta on otettu maanäytteitä koekuopista ja kairaamalla.

Alueen orsi- ja pohjavettä on seurattu vuodesta 2009 lähtien Keski-Pasilan orsi- ja pohjaveden seurantasuunnitelman mukaisesti (Golder Associates Oy, 20.3.2009).

Taulukossa on esitetty korttelin 17112 alueella vuosina 2008–2023 tehtyjen laboratorioanalyysien lukumäärät sekä haitta-aineiden maksimi, keskiarvo- ja mediaanipitoisuudet. Lisäksi taulukossa on esitetty haitta-aineiden kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot (valtioneuvoston asetus 214/2007).

Tutkimuksissa on todettu korttelin alueen maaperän sisältävän mm. tiiltä, betonia ja muovia. Jätettä todettiin kahdeksassa tutkimuspisteessä yhteensä 20 tutkimuspisteestä, eli keskimäärin noin 40 %:lla alueesta. Jätettä todettiin syvimmillään 2,2 metrin syvyydellä. Korttelin 17110 kaakkoiskulman läpi kulkee vanha betoninen kanaali, joka voi jatkua myös korttelin 17112 alueelle. Kanaalin saumoissa on todettu asbestia.

Koko Keski-Pasilan rata-alueen kattava vesinäyteseuranta aloitettiin vuonna 2008. Korttelin 17112 alueella ei sijaitse pohjaveden havaintoputkia. Korttelin 17112 länsipuolelle on asennettu yksi pohjaveden havaintoputki. Itäpuolelle oli yksi pohjaveden havaintoputki, joka on tuhoutunut syksyn 2016 näytteenottokierroksen jälkeen.

Länsipuolelle asennetusta pohjavesiputkesta otetuissa vesinäytteessä ei ole todettu seurannan aikana (v. 2017–2023) laboratorion analyysimenetelmän määritysrajat ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita. Pohjaveden pH on vaihdellut välillä 5,9–6,1. Korttelin 17112 alueelle tehtyihin koekuoppiin ei kertynyt vettä, joten vesinäytteitä ei otettu.

Ilmoitusalueella arvioidaan olevan yhteensä noin 300–600 m³ktr haitta-ainepitoisuuksiltaan alemman ohjearvotason ylittäviä maa-aineksia, joissa osassa on lisäksi seassa jätejakeita.

Lisäksi alueelta kaivettavat maa-ainekset voivat sisältää kynnysarvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Kohteelle tehdyllä riskinarviolla määritettiin suurimmat haitattomat pitoisuudet, joiden alittuessa ei tarkastelun mukaan arvioida aiheutuvan terveysriskiä. Haitattomat pitoisuudet määritettiin erikseen liike-, ja muiden tilojen alle. Muita tiloja ovat esimerkiksi tekniset tilat sekä varasto- ja pysäköintitilat, eli tilat, joissa ei oleskella jatkuvasti.

Korttelin maanpinta oletetaan olevan kokonaisuudessaan rakennuksen, päällysteen tai rakenne-/kasvukerroksen peitossa. Näin ollen suora kosketus haitta-ainepitoiseen maaperään, pölyäminen sekä pintavalunta eivät ole haitta-aineille mahdollisia kulkeutumis- tai altistusreittejä. Hulevesiä tullaan viivyttämään viherkatoilla ja pihoilla ja imeyttämään maakerroksiin korttelin lounais- ja eteläosan piha-alueilla. Korttelissa 17112 imeytettävillä alueilla ei ole todettu alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Ainoaksi tarkasteltavaksi kulkeutumisreitiksi todettiin haihtuminen maaperästä sisäilmaan. Muut kulkeutumisreitit eivät olleet tarkastelun perusteella oleellisia. Potentiaalisiksi altistujiksi todettiin kohdekiinteistön tulevat asukkaat ja työntekijät.

Peruskaivutaso on +16,7…+20,8 metriä. Mikäli rakenteita ulottuu alimman kuivatustason alapuolelle, rakenteet oletetaan toteutettavan vesitiiviinä rakenteina, mikä rajoittaa myös haitta-aineiden haihtumista sisäilmaan.

Todetuista haitta-aineista tarkasteluun valittiin erittäin haihtuviksi tai haihtuviksi luokitellut haitta-aineet, jotka voivat käsitteellisen mallin mukaisesti kulkeutua sisäilmaan haihtumalla. Tämän vuoksi kohteessa todetuista haitta-aineista ei tarkastella heikosti haihtuvia haitta-aineita. Haihtuminen sisäilmaan ei ole metalleille merkittävä altistusreitti elohopeaa lukuun ottamatta. Muiden metallien kuin elohopean osalta voidaan todeta, että niistä ei aiheudu riskiä tai haittaa terveydelle tai ympäristölle riippumatta niiden pitoisuuksista kohteen maaperässä. Tarkasteltaviksi haitta-aineiksi valittiin Ratapihakortteleiden alueella todetuista BTEX-yhdisteet, öljyhiilivetyjen bensiinijakeet C₅-C₁₀, öljyhiilivetyjen keskitisleet C₁₀-C₂₁, naftaleeni, tetrakloorieteeni (PCE), trikloorieteeni (TCE), 1,2-dikloorieteeni (DCE), vinyylikloridi (VC) ja elohopea. Suurimmiksi haitattomiksi pitoisuuksiksi asetettiin pitoisuudet, joista ei aiheudu terveys- tai ympäristöhaittaa.

Riskinarvio tehtiin arvion laatimishetkellä saatavilla olevien tietojen ja suunnitelmien mukaan. Arvion mukaan suunnitelmien oleellisesti muuttuessa, tulee riskinarvion tulokset tarkistaa. Mikäli kohteessa todetaan puhdistuksen tai rakentamisen yhteydessä sellaisia haihtuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, joita riskinarviossa ei ole tarkasteltu, on niiden mahdollisesti aiheuttama riski tarkasteltava erikseen.

Kohteen alueelle tehdyissä maaperätutkimuksissa ei ole todettu haitta-ainepitoisuuksia, jotka ylittävät kohteeseen määritetyt suurimmat haitattomat pitoisuudet, eikä maaperässä todetuista haitta-aineiden pitoisuuksista aiheudu riskiä. Näin ollen kohteen maaperää ei luokitella pilaantuneeksi eikä kohteessa esiinny pilaantuneen maaperän puhdistustarvetta.

Maaperässä todetut VNa (214/2007) kynnysarvon ylittävät haitta-ainepitoisuudet on otettava huomioon alueen rakentamisen yhteydessä. Koska alueella kaivetaan rakentamisen vuoksi haitta-ainepitoisia maita (haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot), on kaivu em. maa-ainesten osalta pilaantuneen maaperän puhdistusta. Lisäksi ilmoitusalueen on todettu maaperässä paikoitellen jätejakeita, jotka tulee ottaa huomioon alueen rakentamisen ja kaivutöiden yhteydessä.

Puhdistustavoitteet

Riskinarviossa määritettyjä haitattomia pitoisuuksia esitetään puhdistuksen tavoitepitoisuuksiksi taulukon mukaisesti.

Öljyhiilivetyjakeiden jakauma vaihtelee kohteesta ja näytteestä riippuen, joten bensiinijakeille C₅-C₁₀ ja keskitisleille C₁₀-C₂₁ ei voida antaa tarkkaa haitatonta pitoisuutta. Tämän vuoksi bensiinihiilivetyjen C₅-C₁₀ suurimpana hyväksyttävänä pitoisuutena liiketilojen alla käytetään 100 mg/kg ja muiden tilojen alapuolella 300 mg/kg. Keskitisleiden C₁₀-C₂₁ hyväksyttävänä maksimipitoisuutena liiketilojen alla käytetään 1 000 mg/kg ja muiden tilojen alla 1 500 mg/kg. Alimpaan kerrokseen ei ole tulossa asuin- tai muuta herkempää käyttöä.

Raskaimpien keskitislefraktioiden (AL >C10 ja AR >C12) pitoisuudet eivät muodostu rajoittavaksi, kun ei muodostu liikkuvaa faasia.

Öljyhiilivetyjen raskaita jakeita (C₂₁-C₄₀) sekä naftaleenia lukuun ottamatta PAH-yhdisteiden pitoisuutta ei ole tarpeellista rajoittaa terveysperusteisista syistä. Näille haitta-aineille ei ole tarvetta asettaa alempaa haitatonta pitoisuutta, vaan pitoisuus asetetaan sellaiseksi, jolla varmistetaan, ettei liikkuvaa faasia muodostu. Faasinmuodostuksen estämiseksi PAH-yhdisteiden pitoisuusrajana voidaan käyttää pitoisuutta 3 500 mg/kg ja öljyhiilivetyjen raskaiden jakeiden C₂₁-C₄₀ pitoisuusrajana 8 000 mg/kg.

Muiden metallien kuin elohopean osalta voidaan todeta, että niistä ei aiheudu riskiä tai haittaa terveydelle tai ympäristölle riippumatta niiden pitoisuuksista kohteen maaperässä.

Ilmoitusalueen maaperässä todettujen jätejakeiden osalta alueelta poistetaan ne jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle.

Kaikki vesijohdot, hule- ja viemäriputkistot asennetaan pilaantumattomaan maahan. Mikäli kunnallisteknisten rakenteiden alueella todetaan alemmat ohjearvot ylittäviä, mutta puhdistuksen tavoitetason alittavia haitta-ainepitoisuuksia, kunnallisteknisten rakenteiden ja pilaantuneen maa-aineksen kaivannon seinämien / pohjan väliin jätetään suojaetäisyys. Suojaetäisyys on 30 cm putkistojen alla ja sivuilla. Putkistojen yläpuolelle ei sijoiteta täyttöä, jonka haitta-ainepitoisuus ylittää kynnysarvot.

Mikäli vesijohdon läheisyyteen jää maaperään tai orsiveteen sellaisia haitta-ainepitoisuuksia, jotka voivat kulkeutua suojakerroksista huolimatta talousveteen, arvioidaan näiden osalta eristystarve ja vesijohtojen materiaaliratkaisut.

Mikäli viherrakentamista tulee alueille, joissa todetaan haitta-aineita yli alemman ohjearvotason, näillä alueilla käytetään seuraavia suojakerrospaksuuksia:
-puiden istutusalueet 130 cm
-nurmialueet ja pensaat 80 cm.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Alueella tehdään rakentamiseen liittyviä kaivutöitä ja mahdolliset pilaantuneeksi todettavat alueet puhdistetaan edellä mainittujen kaivutöiden yhteydessä massanvaihdolla.

Haitta-ainepitoisia maa-aineksia kaivetaan perustamissyvyyteen kohteen rakentamisen yhteydessä. Kohteelta poistetaan rakentamisen vaatiman kaivutyön yhteydessä ne jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle.

Kohteen alueella ei ole todettu puhdistustarvetta. On kuitenkin mahdollista, että kaivutöiden aikana alueella todetaan korkeampia haitta-ainepitoisuuksia kuin tutkimuksissa on tähän mennessä todettu.

Riskinarviossa määritellyt puhdistustavoitteet pyritään saavuttamaan kaivutoimenpiteillä. Mikäli kaivualueilla ei päästä kaivamalla puhdistustavoitteisiin, arvioidaan muiden riskinhallintatoimenpiteiden tarve. Tällaisia voivat olla esimerkiksi:
-eriste- tai tiivisterakenne
-tuulettuva alapohja tai mitoitettu tuuletusputkisto (ns. radonputkisto)
-erilaiset ilmanvaihtoratkaisut
Erilaisia ratkaisuja voidaan soveltaa erikseen tai täydentämään toisiaan.

Tarvittaessa, mikäli puhdistustavoitteet ylittäviä pitoisuuksia jää maaperään, riskinhallintatoimenpiteistä laaditaan erillinen suunnitelma, joka hyväksytetään Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksiköllä ennen toimenpiteitä.

Kohteelta poistettaville, kaatopaikalle sijoitettaville maa-aineksille laaditaan kaatopaikkakelpoisuuslausunnot pitoisuuksien ja liukoisuustestien tulosten perusteella, mikäli vastaanottopaikka sitä edellyttää. Tarvittaessa tutkimustietoja täydennetään kaivutyön aikana.

Alueella on pohja- ja orsiveden alentamiskielto ja alueelle sijoittuvien rakennusten ja rakenteiden alin kuivatustaso saa olla kaavan mukaisesti tasolla +16,5. Katto- ja hulevesiä tullaan imeyttämään maaperään alueelle sijoittuville piha-alueille.

Kaivumaat jaotellaan työmaalla maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden pitoisuuksien mukaan pilaantumattomiin maa-aineksiin, pilaantumattomiin maa-aineksiin, joissa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sekä pilaantuneisiin maa-aineksiin. Kaivun yhteydessä pidetään erillään eri tasoisesti pilaantuneet maat sekä toimenpidealueella hyödynnettäväksi soveltuvat maat. Pilaantuneet maa-ainekset ovat lähtökohtaisesti aina jätettä ja ne toimitetaan luvanvaraiseen käsittely-/sijoituspaikkaan.

Kaivutyön yhteydessä voidaan seuloa jätettä sisältäviä maa-aineksia. Seulonta toteutetaan niin, että haitta-aineita ei päästetä leviämään ympäristöön seulonnan yhteydessä. Tarvittaessa seulottavaa maa-ainesta esimerkiksi kastellaan pölyämisen estämiseksi. Seulonnalla erotellut maa-ainekset ja muut jätejakeet toimitetaan ympäristöteknisen valvojan ohjeiden mukaisesti luvalliseen vastaanottoon. Tarvittaessa seulonnan tuloksena syntyneistä jätejakeista otetaan näytteitä.

22.5.2024 toimitetussa ilmoituksen täydennyksessä todetaan, ettei seulottavaa maa-ainesta kastella läpimäräksi, jolloin haitta-aineiden kulkeutuminen veden mukana arvioidaan pienemmäksi kuin normaalin vesisateen. Lisäksi seulomisen riskit, tarve ja hyöty arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja tilanteisiin käytetään parhaita käytettävissä olevia toimintatapoja.

Kaivun aikana muodostuvat muut jätteet, esim. rakenteiden purkujätteet, toimitetaan asianmukaisiin jätteiden vastaanotto- tai kierrätyspaikkoihin. Jätteet luokitellaan tarvittaessa vaarattomaksi tai vaaralliseksi jätteeksi valtioneuvoston asetuksen jätteistä 978/2021 jäteluettelon mukaisesti. Mahdollisuuksien mukaan jätteet toimitetaan hyödynnettäväksi. Jätteitä voidaan hyödyntää myös maarakentamisessa, mikäli ne täyttävät asetuksen ”Asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa” (VNa 843/2017, ns. MARA-asetus) mukaiset vaatimukset.

Pilaantuneeksi luokiteltu maa-aines sekä muut jätteet kuljetetaan vastaanottopaikkoihin kuorma-/kasettiautoilla. Pilaantunutta maata ja jätettä sisältävät kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi niin, ettei maata, jätteitä tai haitta-aineita leviä ympäristöön. Mahdolliset haitta-aineita sisältävät vedet ja muut nestemäiset jätteet kuljetetaan säiliöautoilla, jos tarvetta kuljettamiseen on.

Pilaantuneita maita ja jätteitä luovutetaan kuljetettavaksi vain elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusyrityksille (JL 29 §). Vaarallista jätettä kuljetettaessa ajoneuvot merkitään tarvittavin vaaramerkein (JL 16 §). Jätekuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa ja kuormien mukana toimitetaan siirtoasiakirja kuorman vastaanottajalle (JL 118 §). Jätteen haltija tai hänen valtuuttamansa taho säilyttää siirtoasiakirjoja kolme vuotta ja toimittaa siirtoasiakirjan tiedot Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään ns. SIIRTO-rekisteriin. (JL 121 §). Kuormakirjanpitoa säilytetään 6 vuotta (JL 119 §). Siirtoasiakirjoihin merkitään VNa (978/2021) 40 §:n mukaiset tiedot.

Puhdistus on päättynyt, kun rakentamisen edellyttämät kaivutyöt on tehty ja esitetyt tavoitteet on saavutettu tai kun puhdistustavoitteiden mahdollisesta ylityksestä on sovittu asianomaisten (maanomistajat ja viranomaiset) kanssa. Kaivua ei uloteta ilmoitusalueen ulkopuolelle. Jos puhdistustavoitteiden ylityksen arvioidaan aiheuttavan terveysriskiä, kohteen puhdistamista jatketaan tarpeen mukaan muilla menetelmillä tai rakentamisen yhteydessä tehtävillä riskinhallintaratkaisuilla.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Työmaalle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua ja valvoo puhdistustyön toteutusta. Valvojia voi tarvittaessa olla useampia. Ympäristötekninen valvoja on paikalla, kun pilaantunutta maa-ainesjätettä kaivetaan tai käsitellään kohteessa. Ympäristötekninen valvoja vastaa laadunvalvontanäytteiden ottamisesta.

Puhdistustyön aikana poistettavista pilaantuneista maa-aineksista otetaan aikaisemmat tutkimukset mukaan lukien vähintään yksi edustava näyte jokaista noin 200–300 m³itd:n maa-aineserää kohden.

Kenttätesteillä voidaan määrittää maanäytteiden kokonaishiilivetypitoisuus (Petroflag -testi), metallien pitoisuuksia (XRF-kenttämittari), sekä haihtuvien hiilivetyjen suhteellista esiintymistä (PID-mittaus). Laboratoriossa tarvittaessa analysoitavia haitta-aineita ovat: metallit, PAH-yhdisteet, hiilivedyt C₅-C₄₀, BTEX-yhdisteet ja klooratut alifaattiset hiilivedyt. Lisäksi tarvittaessa tehdään liukoisuustestejä sekä jätemateriaaleista asbestimäärityksiä. Vähintään 10 % kenttätestein mitatuista näytteistä varmistetaan laboratorioanalyysein.

Kaivun aikana otetuista ohjausnäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään tutkimusten aikana kyseisellä alueella kynnysarvotason ylittäneet haitta-aineet. Bensiinihiilivedyt (C₅-C₁₀), BTEX-yhdisteet ja klooratut alifaattiset hiilivedyt analysoidaan kaivun aikana otettavista ohjausnäytteistä, mikäli niiden esiintymisestä alueella on viitteitä (esimerkiksi kenttämittausten tai ennakkotutkimusten perusteella). Bensiinihiilivetyjen, kloorattujen alifaattisten hiilivetyjen ja BTEX-yhdisteiden pitoisuudet määritetään kuitenkin siten (ennakkotutkimuksin tai kaivun aikana otettavin näyttein), että ne tulevat alueelta edustavasti tarkastettua. Öljyhiilivetyjen jäännöspitoisuuksien tarkistamiseksi määritetään tarvittaessa öljyhiilivetyjen fraktiointi.

Öljyhiilivetyjen (öljyhiilivedyt, bensiinijakeet, BTEX-yhdisteet) pitoisuuksien ollessa korkeita, määritetään tarvittaessa PAH-yhdisteiden pitoisuudet vaarallisen jätteen luokittelun tarkistamiseksi, vaikka PAH-yhdisteitä ei olisikaan todettu kyseisellä kaivualueella.

Pilaantuneen maan poistamisen jälkeen kaivualueelta otetaan jäännöspitoisuusnäytteitä 4–6 osanäytteen kokoomanäytteinä. Näytteet otetaan siten, että jokainen kaivannon pohjasta otettu kokoomanäyte edustaa noin 100–200 m² ja kaivannon seinämistä otettu kokoomanäyte edustaa noin 20–50 metrin matkaa. Mikäli kaivantoihin joudutaan tekemään tukiseiniä, ei niiden takana sijaitsevista seinämistä oteta jäännöspitoisuusnäytteitä, vaan jäännöspitoisuudet arvioidaan kaivumassojen pitoisuuksien perusteella. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään tutkimusten aikana kyseisellä alueella kynnysarvon ylittäneet haitta-aineet. Bensiinihiilivedyt (C₅-C₁₀), BTEX-yhdisteet ja klooratut alifaattiset hiilivedyt analysoidaan jäännöspitoisuusnäytteistä, mikäli niitä on todettu alueella ennakkotutkimuksissa tai kaivun aikana tehdyissä lisätutkimuksissa.

Mikäli bensiinihiilivetyjen kokonaispitoisuus (jakeet C₅–C₁₀) ylittää 100 mg/kg liiketilojen alapuolella ja muiden tilojen alapuolella 150 mg/kg tai öljyhiilivetyjen keskitisleiden pitoisuus (jakeet C₁₀-C₂₁) ylittää 1000 mg/kg liiketilojen alapuolella ja muiden tilojen alapuolella 1500 mg/kg, määritetään hiilivedyt fraktioittain (fraktiot C₅-C₄₀) vähintään yhdestä näytteestä kaivualuetta kohti. Fraktioinnin tuloksia verrataan puhdistustavoitteisiin. Fraktiointien tulosten perusteella voidaan laskea öljyhiilivetyjen jakeille C₅-C₁₀ ja C₁₀-C₂₁ kaivualueittain uudet tarkistetut tavoitepitoisuudet. Mikäli öljyhiilivetyjen pitoisuudet alittavat edellä mainitut rajat kaikissa kaivualueelta laboratoriossa määritetyissä analyyseissä, ei kyseiseltä kaivualueelta teetetä fraktiointeja enää jäännöspitoisuusnäytteistä. Fraktioinnit (fraktiot C₅-C₄₀) teetetään jäännöspitoisuusnäytteestä kuitenkin, jos jäännöspitoisuusnäytteessä todettu bensiini- tai öljyhiilivetyjen pitoisuus (jakeet C₅-C₂₁) poikkeaa merkittävästi aiemmin alueelta analysoiduista tuloksista. Lisäksi klooratut alifaattiset hiilivedyt analysoidaan niillä alueilla, joilla ennakkotutkimuksessa tai kaivun aikana tehdyissä lisätutkimuksissa kyseisiä haitta-aineita on todettu.

Ympäristötekninen valvoja seuraa aistinvaraisesti mahdollisten jätejakeiden laatua. Tarvittaessa jätemateriaaleista otetaan näytteitä vastaanottopaikan vaatimusten mukaisesti.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

Korttelin 17112 alue tulee kokonaisuudessaan peitetyksi joko rakennuksin, päällysteellä tai rakenne-/kasvukerroksella, mikä eristää haitta-aineet ja/tai rajoittaa veden imeytymistä maaperään. Haitta-aineita mahdollisesti sisältävien kaivannon pohjien ja seinämien eristämistä erillisellä eristysrakenteella ei nähdä tarpeellisena. Mikäli maaperään kuitenkin jää kaivun yhteydessä puhdistuksen tavoitearvot ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita, voi eristäminen olla mahdollinen riskinhallintavaihtoehto. Mikäli vesijohdon läheisyyteen jää maaperään tai orsiveteen sellaisia haitta-ainepitoisuuksia, jotka voivat kulkeutua suojakerroksista huolimatta talousveteen, arvioidaan näiden osalta tapauskohtaisesti eristystarve ja vesijohtojen materiaaliratkaisut.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Rakennustyömaan alue tullaan aitaamaan. Työmaa-alue merkitään pilaantuneen maaperän puhdistustyöstä ilmoittavin kyltein, mikäli kohteessa kaivetaan haitta-ainepitoisuudeltaan alemmat ohjearvot ylittäviä maa-aineksia. Kaivannon ympäristö pidetään siistinä. Kaivumaiden ja työmaavesien kulkeutuminen ympäristöön estetään. Massojen pölyämistä seurataan aistinvaraisesti työn aikana ja tarvittaessa massoja kastellaan pölyämisen ehkäisemiseksi. Pilaantuneita maita kuljettavien kuorma-autojen lavat peitetään kuljetuksen ajaksi. Tarvittaessa työmaalta lähtevien ajoneuvojen renkaat puhdistetaan. Voimakkaasti haisevia maa-aineksia ei pääsääntöisesti välivarastoida kohteessa hajuhaittojen vuoksi. Mikäli välivarastointi on kuitenkin tarpeen, peitetään välivarastoitava voimakkaasti pilaantunut maa-aines haitta-aineiden leviämisen ja mahdollisen pölyämisen ja hajuhaittojen estämiseksi. Märkiä tai valuvia massoja ei pääasiallisesti kuljeteta ja välivarastoida. Mikäli massoja on tarve kuivattaa ennen kuljetusta, voidaan massat kuivattaa kaivualueen reunalla, josta kuivatusvedet on mahdollista ohjata hallitusti takaisin kaivantoon. Työmaa-alueella olevat raskaan liikenteen ajoväylät puhdistetaan tarvittaessa ja pidetään pölyämättöminä (JL 13 §). Ajoväyliä ja ajokaluston renkaita varaudutaan puhdistamaan mahdollisen pilaantuneen maan ympäristöön leviämisen estämiseksi. Mikäli varotoimenpiteistä huolimatta puhdistusalueen ulkopuolisille katu- ja piha-alueille kulkeutuu maa-aineksia, katu- ja piha-alueet puhdistetaan. Maa-ainesten ja jätteiden kuljetukset tehdään vastaanottopaikkojen aukioloaikojen puitteissa.

Työturvallisuuteen liittyvät asiat on esitetty yleissuunnitelmassa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Maaperän puhdistamisen ja alueen rakentamisen vaikutuksia alueen orsi- ja pohjaveden pinnankorkeuksiin, virtaukseen sekä haitta-ainepitoisuuksiin seurataan maaperän puhdistamisen ja alueen rakentumisen aikana sekä sen jälkeen. Vedet ohjataan joko viemäriin tai imeytetään alueelle. Mikäli vesiä ei voida johtaa maastoon, ohjataan vedet viemäriin HSY:n luvalla ja lupaehtojen mukaisesti. Tarvittaessa vedet esikäsitellään ennen niiden johtamista maastoon/viemäriin. Esikäsittelynä voi olla esim. kiintoaineksen erotus, öljynerotus, aktiivihiilisuodatus tms.

Mikäli kaivun yhteydessä joudutaan kuivattamaan kaivantoja, seurataan pumpattavan veden laatua pääsääntöisesti mahdollisen hiekan- ja öljynerotuksen tai muun puhdistuksen jälkeen ennen veden johtamista imeytykseen tai viemäriin. Vesinäytteitä otetaan ensin pumppauksen aloituksen yhteydessä ja sen jälkeen pumppauksen aikana kerran viikossa. Kaivannosta pumpattavasta vedestä analysoidaan haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoisuus C₅-C₁₀, BTEX-yhdisteet, öljyhiilivetypitoisuus C₁₀-C₄₀, PAH-yhdisteet, klooratut alifaattiset hiilivedyt ja liukoiset metallien pitoisuudet. Viemäröitävästä vedestä analysoidaan myös kiintoainepitoisuus. Mikäli todetaan, ettei vedessä esiinny edellä mainittuja yhdisteitä, voidaan kyseisten yhdisteiden analyysit jättää pois viikoittaisesta näytteenotosta. Mikäli pumpattavassa vedessä ei kahdella peräkkäisellä näytteenottokerralla todeta yhdisteitä, joita ei ole todettu myöskään kohdealueen maaperässä eikä alueen pohjavesiputkesta otetuissa vesinäytteissä, voidaan kyseiset yhdisteet jättää pois vesitarkkailun analyyseistä.

Keskustakorttelin/Triplan puhdistuksen yhteydessä maaperään imeytettäville vesille laskettiin haitta-ainekohtaisesti suurimmat sallitut pitoisuudet, joilla imeytyskentän maaperän pitoisuus ei ylitä maaperän pitoisuuden kasvulle asetettua raja-arvoa. Samoja pitoisuusrajoja esitetään käytettäväksi myös korttelin 17112 kaivantojen kuivatuksen yhteydessä syntyville mahdollisesti imeytettäville vesille. Korttelin 17112 puhdistuksen yhteydessä imeytettävien vesien määrä on Triplan työmaata huomattavasti pienempi. Ilmoituksessa on esitetty maaperään imeytettäville vesille lasketut raja-arvot. MTBE:lle ei esitetä imeytysraja-arvoa lainkaan, koska MTBE:tä ei ole todettu pima-ilmoitusta koskevan alueen maaperässä eikä orsivedessä eikä sen lähialueella olevissa pohjaveden tarkkailuputkissa.
Maaperään imeyttämisen raja-arvot on esitetty alla olevassa taulukossa.

Alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteet sekä todetut haitta-aineet ovat sellaisia, että haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan orsi- ja pohjaveden mukana alueen pohjavettä pilaavina pitoisuuksina. Koska imeytettävän veden haitattomat pitoisuudet on määritetty maaperään muodostuvien pitoisuuksien perusteella, ovat keskimääräiset pitoisuudet määrääviä eikä yksittäisillä maksimipitoisuuksilla ole niin suurta merkitystä maaperän pitoisuuksiin. Mikäli esitetyt pitoisuusrajat ylittyvät, otetaan ensimmäisen ylittävän pitoisuuden jälkeen tarkistusnäyte, ellei kyseessä ole vähäinen ylitys (alle kaksinkertainen tavoitepitoisuus). Tarkistusnäytteellä tarkistetaan, onko kyse yksittäisestä ylityksestä vai kasvavasta trendistä. Jos tarkistusnäytteenkin pitoisuus ylittää selvästi tavoitepitoisuuden, niin aletaan valmistella toimenpiteitä, joilla saadaan imeytettävän veden pitoisuudet alittamaan tavoitepitoisuudet. Mikäli viimeisten näytteiden keskimääräinen pitoisuus kuitenkin laskee tavoitepitoisuuksien alapuolelle, niin toimenpiteitä ei tarvitse ottaa käyttöön. 22.5.2024 esitetyssä ilmoituksen täydennyksessä todetaan, että kaivantovedet käsitellään tarpeen vaatiessa kiintoaineen erotuksella, öljynerottimella, tai aktiivihiilisuodattimilla.

Imeytysalueen maaperään johdettavissa vesissä olevat haitta-aineet kiinnittyvät imeytysalueen ja sitä ympäröivän maaperän maa-ainekseen ja aiheuttavat maaperän pitoisuuksien kasvua. Pidättyminen riippuu yhdisteen ja maaperän ominaisuuksista. Täyttömaakerroksen alla on savea tai kallio. Vaikka haitta-aineita pääsisikin suotautumaan pieniä määriä maaperän orsi-/pohjaveteen asti, eivät ne kulkeudu merkittävässä määrin imeytysalueen ympäristöön. Imeytyksen osalta varmistetaan lisäksi, että imeytysalueen maaperän haitta-ainepitoisuudet eivät ennen imeytyksen alkua ylitä Pima-asetuksessa annettuja alempia ohjearvoja seuraavien aineiden osalta: haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoisuus (C₅-C₁₀), BTEX-yhdisteet, naftaleeni ja klooratut alifaattiset hiilivedyt. Muiden haitta-aineiden osalta käytetään tavoitepitoisuuksina soveltuvin osin tässä puhdistussuunnitelmassa esitettyjä maaperän tavoitepitoisuuksia. Kun noudatetaan esitettyjä pitoisuusrajoja, voidaan haitta-ainepitoisuuksien kasvua maaperässä pitää hitaana eikä merkittävää lisäpilaantumista arvioida tapahtuvan. Imeytysalueen arvioidaan kestävän ja kykenevän suodattamaan kaivannosta pumpattavat vedet ilman, että syntyy merkittävää lisäpilaantumista. Vedenpumppausten ja imeytyksen loputtua, kun imeytysalueiden tarve päättyy, imeytysalueiden täyttömateriaalien ja kenttien pohjien materiaalien haitta-ainepitoisuudet tarkistetaan. Imeytyskenttien täyttömateriaalit ja kenttiä välittömästi ympäröivä maaperä poistetaan, mikäli pitoisuuksien kasvun määrä on suurempi kuin alemmat ohjearvot.

Mahdollisesta viemäriin johtamisesta sovitaan HSY:n kanssa ennen toimenpiteeseen ryhtymistä ja vesien viemäriin johtamisen osalta noudatetaan HSY:n myöntämää lupaa ja siinä määrättyjä lupaehtoja.

Mikäli vesiä halutaan johtaa imeytyksen tai jätevesiviemärin sijasta hulevesiviemäriin, sovitaan kaivantovesien johtamisesta HSY:n kanssa. Kaivantovesien laadun osalta hulevesiviemäriin johtamisesta tulee puolestaan sopia kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Massojen kaivu pyritään tekemään niin, ettei muuta kuin täyttömaaksi suunniteltua maa-ainesta välivarastoida kohteessa. Pilaantuneeksi luokiteltuja massoja tai jätejakeita voidaan kuitenkin tarvittaessa välivarastoida kaivualueella tai varastointiin soveltuvassa paikassa lyhytaikaisesti, mikäli näytteenoton takia tai kaivu- tai kuljetusteknisistä syistä niitä ei voida välittömästi kuljettaa pois kohteesta. Pilaantumattomia maa-aineksia, jotka soveltuvat täyttömaaksi, voidaan varastoida pitempiaikaisesti kaivualueella. Haitta-ainepitoisuuksiltaan erilaiset maa-ainekset välivarastoidaan toisistaan erillään. Voimakkaasti haisevia maa-aineksia ei pääsääntöisesti välivarastoida kohteessa hajuhaittojen välttämiseksi.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Pilaantumattoman maa-aineksen, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, eli ns. kynnysarvomaan (pitoisuudet kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä) hyödyntämiseen on ympäristölupa (10.6.2021, HEL 2021-000328), jonka mukaisesti hyödyntäminen toteutetaan.

Piha-alueiden ja kunnallisteknisten kaivantojen täyttöihin voidaan käyttää pilaantumattomia (haitta-ainepitoisuudet alle alempien ohjearvojen ja tavoitepitoisuuksien) rakennustekniseltä laadultaan täyttöön soveltuvia kaivumassoja suojaetäisyydet huomioiden. Maa-aineksia, joissa haihtuvien haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät kynnysarvon tai tavoitepitoisuudet, ei käytetä täyttöön. Täyttömaana voidaan käyttää myös maa-ainesten ottopaikalta tuotua maa-ainesta tai muulta maarakennustyömaalta tuotavaa puhdasta (pitoisuudet alle kynnysarvojen ja tavoitepitoisuuksien) täytemaata.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristötekninen valvoja ohjaa maaperän puhdistustöitä. Odottamattomista tilanteista (esimerkiksi haitta-aineet, joita aiemmissa tutkimuksissa ei ole todettu, aiemmin tuntemattomat maanalaiset rakenteet, massamäärän huomattava kasvu arvioidusta, veden huomattavan runsas suotautuminen kaivantoon) ympäristötekninen valvoja informoi tarpeen mukaan tilaajaa ja/tai ympäristöviranomaisia. Vahingoista, onnettomuuksista ja muista häiriötilanteista, joista aiheutuu tai uhkaa aiheutua määrältään ja laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä ilmaan, pinta- tai pohjaveteen tai maaperään, ilmoitetaan viipymättä ympäristöviranomaisille sekä tarvittaessa pelastusviranomaiselle. Edellä mainittujen tahojen kanssa päätetään tarpeen mukaan mahdollisista jatkotoimenpiteistä poikkeustilanteissa. Jos puhdistuksen aikana havaitaan pilaantuneisuuden levinneen naapurikiinteistön puolelle, ilmoitetaan asiasta tilaajalle, maanomistajalle sekä ympäristöviranomaiselle. Puhdistustöitä ei jatketa naapurikiinteistöjen puolelle. Puhdistuksen tarve arvioidaan todettujen pitoisuuksien perusteella.

Jälkiseuranta

Kohteessa ja sen läheisyydessä ole todettu sellaisia pitoisuuksia, jotka edellyttäisivät jälkitarkkailua tai tarkkailusuunnitelman laatimista. Korttelin 17112 itäpuolella sijainneessa pohjavesiputkessa ei ole todettu merkittäviä pitoisuuksia haitta-aineita ja länsipuolella sijaitsevassa putkessa ei ole todettu laboratorion määritysrajat ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita seurannan aikana.

Tiedottaminen ja raportointi

Tiedot pilaantuneen maaperän puhdistustöiden aloittamisesta, pilaantuneiden maiden sijoituspaikoista sekä ympäristöteknisen valvojan ja urakoitsijan sekä muiden pilaantuneen maaperän puhdistamiseen liittyvien tahojen yhteystiedot toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön ennen maaperän puhdistustöiden aloittamista. Puhdistustyön päättymisestä ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön viikon kuluessa puhdistustöiden päättymisestä. Aloitus- ja lopetusilmoituksien toimittamisesta vastaa ympäristötekninen valvoja.

Ilmoitusalueen pilaantuneen maaperän puhdistuksen tiedottamisesta ympäristöviranomaisille vastaa ympäristötekninen valvoja. Muusta rakentamiseen liittyvästä tiedotuksesta vastaa päätoteuttaja tai rakennuttaja.

Ympäristötekninen valvoja pitää puhdistuksesta päiväkirjaa, johon merkitään vähintään seuraavat asiat:
- tiedot alueelta poistetuista pilaantuneista maista sekä vesistä (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta),
- tiedot otetuista näytteistä (näytteenottaja, näytetiedot, ajankohta, kenttämittaustulokset, sijainnit),
- maaperään jäävät maiden haitta-ainepitoisuudet ja sijainnit,
- kaivettujen hyötykäytettävien massojen sijainti, laatu ja arvioitu määrä,
- eriste- ja havainnointirakenteen sijainti sekä
- mahdolliset poikkeamat.

Näytepisteiden ja kaivantojen sijainnit merkitään kartalle. Eri työvaiheista otetaan valokuvia. Mahdollisista riskinhallintaratkaisuista laaditaan tarvittavat erillissuunnitelmat. Suunnitelmissa esitetään mahdollisten riskinhallintarakenteiden rakentamisen valvonta ja kirjattavat asiat. Riskinhallintaratkaisuista dokumentoidaan vähintään toteutumapiirustukset ja rakenteiden toiminnan seurannan vaatimukset.

Pilaantuneen maan puhdistustyöstä laaditaan puhdistuksen toimenpideraportti puhdistuksen päätyttyä. Toimenpideraportissa esitetään vähintään seuraavat asiat:- hankkeen osapuolet ja aikataulu,- työn vastuuhenkilöt,- puhdistuksen aikainen näytteenotto ja näytteiden analysointi,- kaivutyön ja muiden toimenpiteiden toteutus,- puhdistustyön seuranta ja tiedot poistetuista pilaantuneista maa-aineksista ja jätteistä,- mahdollinen massojen hyötykäyttö kohteella,- laadunvarmistusmenetelmät,- vesien käsittelytiedot,- jäännöspitoisuustiedot asemapiirroksessa ja taulukoituina,- arviot tavoitteiden toteutumisesta,- mikäli maaperään jää puhdistustavoitteet ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, arvioidaan niiden aiheuttamaa ympäristö- ja terveysriskiä ja mahdollisten riskinhallintatoimenpiteiden tarvetta,- piirustukset puhdistetuista alueista ja näytteenottopaikkojen sijainnista,- mahdollisesti rakennettujen huomio- ja eristerakenteiden sijaintitiedot ja asennuspiirustukset,- mahdolliset jatkotoimenpiteet sekä - valokuvia puhdistustyön ajalta.

Toimenpideraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön ja muille kohteen alueen omistajille ja haltijoille neljän kuukauden kuluessa toimenpiteiden päättymisestä.

Puhdistustyön ajankohta

Alueen rakentamiseen liittyvät maanrakennustyöt on suunniteltu aloitettavan vuoden 2024 keväällä.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen

Avain Yhtiöt Oy:lta saatu maanomistajan suostumus maaperän kunnostusluvan hakemiseen on toimitettu 9.4.2024.

Lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Senaatti-kiinteistöjen ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Keski-Pasilan ratapihakorttelin 17112 alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Alueelta on poistettava maa-ainekset esitettyjen puhdistustavoitteiden mukaisesti, kun pohjalaatan ja haitta-ainepitoisuudeltaan tavoitepitoisuudet alittavien maa-ainesten välissä on vähintään 0,5 metriä haitta-ainepitoisuudeltaan kynnysarvot alittavia maa-aineksia. (YSL 135 §)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi riittävä, mutta vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (jätelaki 12, 13 §)

Mikäli työn aikana arvioidaan/todetaan kaivualueelle jäävän aiemmin todettua korkeampia haitta-ainepitoisuuksia tai haitta-ainepitoisuuksia arvioidaan/todetaan jäävän syvemmälle maaperään, tulee riskinarviota tarvittaessa tarkentaa vastaamaan muuttuneita lähtöoletuksia. (YSL 135 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä luotettavasti haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista on varmennettava laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNA (214/2007) 5 §, YSL 6 ja 209 §)

Mikäli poiskuljetettujen massojen kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen otettavista jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä kaivualueella on todettu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Jäännöspitoisuusnäytteitä on otettava ilmoituksessa esitetyn mukaisesti siten, että jokainen kaivannon pohjasta otettu kokoomanäyte edustaa noin 100¬¬–200 m²:n alaa ja kaivannon seinämistä otettu kokoomanäyte edustaa noin 20–50 metrin matkaa. Kaivannon seinämistä otettavien jäännöspitoisuusnäytteiden tulee kuitenkin edustaa maalajikohtaisesti enintään metrin paksuista näytekerrosta. (YSL 6 §) 4

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista kaksi viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12, 13 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 17 §)

Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantoihin mahdollisesti kertyvistä vesistä on tehtävä riittävästi tutkimuksia niiden laadun selvittämiseksi.

Imeytettävät vedet eivät saa ylittää alla esitettyjä haitta-ainepitoisuuksia ja imeytysalueen maaperän haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisia alempia ohjearvoja. (YSL 17 §)