Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-41-12-22, Tuulilasintie 17, Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö sr

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö
Lemuntie 4 D 21
00510 Helsinki
Y-tunnus 0878982-7

Yhteyshenkilö: Jaakko Rustanius, jaakko.rustanius@ateljeesaatio.fi

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 41 kaupunginosassa (Suurmetsä) kiinteistöllä 91-41-12-22, jonka omistaa Helsingin kaupunki. Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö on kiinteistöllä vuokralaisena.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 18.12.2024.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat liitteet:

- Maaperän puhdistustarpeen arviointi ja kunnostussuunnitelma, Tuulilasintie 17, Helsinki, Tapio Strandberg Oy, 16.12.2024.
- Maaperän pilaantuneisuusselvitys, Tuulilasintie 17, 00770 Helsinki, Tapio Strandberg Oy, 26.8.2024.
- Alueen asemakaava
- Omistajien yhteystietoja.

Ilmoitusta on täydennetty 30.12.2024 sähköpostitse. Täydennyksessä toimitettiin mm. päivitetty ilmoituslomake ja tarkennettu tieto ilmoitusalueen jatkokäytöstä. Ilmoitusta on lisäksi täydennetty 7.1.2025 sähköpostitse mm. tarkennetuilla tiedoilla maanäytteenotosta, maa-ainesten kaivusyvyyksistä kunnostuksen aikana, haitta-ainepitoisen maa-aineksen peittävän rakennekerroksen vähimmäiskerrospaksuudesta sekä jäännöspitoisuusnäytteiden ottamistiheydestä. Sähköpostin liitteenä toimitettiin päivitetty kunnostussuunnitelma.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on 1 229 m². Ilmoitusalue (ylempi tontti) on esitetty alla olevassa kuvassa.

Kohteessa voimassa olevassa asemakaavassa kohdekiinteistö on osoitettu teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (T). Kiinteistöllä on ollut pienteollisuustoimintaa 1970-luvulta alkaen. Kiinteistöltä on purettu vuonna 1976 valmistunut teollisuushalli.

Kiinteistöllä on toiminut aiemmin kiviveistämö. Halli on purettu vuonna 2023. Kaavamuutosta ei ole tiedossa. Kiinteistöllä toimiva vuokralainen on irtisanonut tontin vuokrasopimuksen ja on lopettamassa toimintansa kiinteistöllä. Kiinteistön käyttötarkoitus ei ole kaavan mukaisesti muuttumassa, mutta tarkempi jatkokäyttö ei ole toistaiseksi tiedossa.

Kohteessa ei tällä hetkellä sijaitse rakennuksia. Piha-alue ei ole asfaltoitu ja sadevedet imeytyvät kiinteistöllä maahan. Vuotuinen sadanta on noin 600 mm vuodessa, minkä perusteella hulevesiä muodostuu kiinteistöllä noin 740 m³ vuodessa. Kiinteistöllä ei ole hulevesikaivoja. Ilmoituksen mukaan nykyinen vuokralainen ei tule asfaltoimaan tonttia kunnostuksen jälkeen, vaan tontti jää päällystämättömäksi.

Ilmoituksen sisältö

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Maaperä on kohteessa maaperäkartan perusteella savea, jonka päällä on 1–3 metrin täyttökerros. Maaperän pilaantuneisuustutkimuksissa havaittiin täyttökerroksen alla turvekerros, jonka alla oli savi. Kiinteistöä oli tasattu perusmaan (savi, turve) päälle moreenilla, jonka päällä oli paikoittain erillinen täyttöhiekkakerros.

Kiinteistö ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue (Tattarisuo, tunnus 0109102, I-luokka, vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue) sijaitsee noin 570 metrin etäisyydellä kiinteistöltä itään.

Lähin pintavesistö on Longinoja, jonka lähin haara sijaitsee 200 metrin päässä kohdekiinteistöstä länteen/luoteeseen.

Haitta-ainetutkimukset

Kiinteistöllä elokuussa 2024 tehdyissä maaperätutkimuksissa otettiin maanäytteitä kahdeksasta pisteestä. Näytteitä otettiin pintamaasta 0–30 cm tai 0–80 cm syvyydeltä sekä alempaa 140–180 cm:n syvyyteen saakka riippuen näytepisteestä. Näytteet otettiin maalaji/-kerros kohtaisesti siten, että täyttökerroksesta otettiin näyte, mikäli tämä kerros oli ulkonäöltään ja muilta aistinvaraisilta havainnoiltaan homogeeninen. Kaikista näytesyvyyksistä analysoitiin öljyhiilivedyt (C₁₀–C₂₁ ja C₂₂–C₄₀) ja metallit (As, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Sb, V, Zn ja Hg) sekä osasta näytteistä BTEX-yhdisteet ja bensiinijakeet C₅–C₁₀ sekä PAH-yhdisteet. Yhdestä näytepisteestä tutkittiin myös PCB-yhdisteet.

Kiinteistön itäosassa todettiin yhdessä näytepisteessä syvyydellä 0–80 cm ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia kuparia ja sinkkiä. Samassa näytepisteessä ylittyivät myös arseenin, koboltin, lyijyn ja öljyhiilivetyjen (C₁₀–C₄₀), bentso(a)pyreenin ja fenantreenin kynnysarvot. Kiinteistön eteläosassa todettiin syvyydellä 0–30 cm alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus kuparia sekä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia kobolttia ja öljyhiilivetyjä (C₁₀–C₄₀), josta valtaosa raskaita jakeita (C₂₁–C₄₀). Lisäksi samassa näytepisteessä syvyydellä 100–180 cm todettiin kynnysarvon ylittävä pitoisuus arseenia. Myös yhdessä näytepisteessä todettiin pintamaassa kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia kobolttia ja kuparia.

Yhdessäkään näytteessä ei todettu haihtuvia yhdisteitä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia. PCB-yhdisteiden pitoisuus ei ylittänyt laboratorion määritysrajaa.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Riskinarviossa on tarkasteltu terveys- ja ympäristöriskien osalta niitä haitta-aineita (kupari, sinkki, bentso(a)pyreeni, fenantreeni ja raskaat öljyhiilivedyt), joiden todetut pitoisuudet ovat olleet korkeimmat.

Riskinarvion mukaan alueen pohjamaa on vettä huonosti läpäisevää savea, jossa pohjaveden muodostuminen on vähäistä. Lähin pohjavesialue sijaitsee noin 570 metrin etäisyydellä kiinteistöltä itään. Tattarisuon alueella olevien pohjavesi- ja orsivesiputkien korkeushavaintojen perusteella pohjaveden virtaussuunta kohdekiinteistöllä on länteen/luoteeseen eli pohjavesialuetta päinvastaiseen suuntaan, jonka vuoksi riskiä pohjavesialueen vedenlaadun vaarantumiselle ei arvioida merkittäväksi.

Haitta-aineille altistuminen talousveden kautta ei ole arvioitu mahdolliseksi altistumisriskiksi, sillä alueella on kunnallistekniikkaa. Raskasmetallit eivät kulkeudu diffuusion vaikutuksesta talousvesiputkien läpi. Alueella ei kasvateta ravintokasveja eikä siellä esiinny luonnonmarjoja, minkä vuoksi altistuminen ravinnon kautta ei ole merkittävää.

Kohdekiinteistön läheisyydessä on Longinojan sivuhaara. Kiinteistöllä muodostuvat hulevedet saattavat etenkin runsaiden sateiden aikana virrata Longinojaan johtaviin ojiin, minkä vuoksi haitta-aineiden leviäminen pintavesistöön on arvioitu mahdolliseksi. Lisäksi altistuminen suoran ihokosketuksen tai haitta-ainepitoisen pölyn hengittämisen ja nielemisen välityksellä on mahdollinen altistumisreitti, sillä osa haitta-aineista esiintyy pintamaassa.

Riskinarviossa on arvioitu myös ekologisia riskejä. Pohjaveden pilaantumista ei pidetä merkittävänä riskinä, sillä pilaantuminen rajoittuu maan pintakerroksiin, jossa ei havaittu orsi- tai pohjavettä. Pilaantuneesta maasta arvioidaan olevan mahdollinen ekologinen riski alueen pintavesistölle. Haitta-aineet sijaitsevat maan pintakerroksessa, jonka vuoksi haitta-aineiden kulkeutuminen pintavalunnan mukana on mahdollista, kun Tattarisuon ojasto purkautuu Longinojan sivuhaaraan.

Kunnostustavoitteet ja arvio pilaantuneiden maa-ainesten määristä

Kunnostustarve perustuu alueen käyttötarkoitukseen (teollisuuskäyttö) ja edellä esitettyyn riskinarviointiin. Puhdistustavoitteeksi esitetään ylempää ohjearvoa raskas- ja puolimetalleille, kuitenkin siten, että maan pintakerrokseen ei jää ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia altistusriskin vuoksi. Orgaanisten haitta-aineiden osalta kunnostustavoitteeksi esitetään alempaa ohjearvoa ekologisen riskin perusteella. Täydennyksen (7.1.2025) mukaan maa-aineksia kaivetaan enintään täyttökerroksen paksuudelta, joka esiintyi kiinteistöllä 120–180 cm:n syvyydellä maan pinnasta.

Ilmoitusalueella arvioidaan olevan noin 130 m²:n kokoisella alueella ylemmän ohjearvon ylittäviä maa-aineksia noin 100 m³ktr. Alemman ohjearvon ylittäviä mää-aineksia arvioidaan olevan noin 180 m²:n kokoisella alueella noin 40 m³ktr. Lisäksi kynnysarvon ylittäviä maa-aineksia arvioidaan olevan noin 60 m²:n kokoisella alueella noin 60 m³ktr.

Kunnostustyön toteutus ja puhdistustyön laadunvalvonta

Ennen kunnostustöiden aloitusta merkitään työmaa pilaantuneen maaperän puhdistamisesta varoittavilla kylteillä.

Kaivutyötä ohjaa ympäristötekninen valvoja. Kaivettavat maat lajitellaan pitoisuuden perusteella, alueella hyödynnettäviin ja alueelta pois vietäviin massoihin. Poisvietävät massa lajitellaan niiden pitoisuuksien perusteella. Kaivuuta ohjataan kenttämittauksien sekä pilaantuneisuusselvitysten perusteella. Maaperästä otetaan tarvittaessa näytteitä, jotka lähetetään analysoitavaksi laboratorioon poistettavien massojen haitta-aineiden selvittämiseksi.

Alueella ei varastoida pilaantuneita maita, ellei se niiden tarkemman luokittelun kannalta ole välttämätöntä. Tällöin kaivetut massat varastoidaan kuormalavoilla ja peitetään varastoinnin ajaksi. Massat toimitetaan käsittelylaitokseen niin pian kuin mahdollista. Työnaikaisia ympäristöhaittoja torjutaan mm. kastelemalla tarvittaessa massoja, estämällä haitta-aineiden kulkeutuminen ajoneuvojen renkaiden mukana ja pitämällä alue siistinä.

Pilaantuneen maan kuormista laaditaan siirtoasiakirjat. Maat toimitetaan vastaanottopaikkaan, jolla on voimassa oleva ympäristölupa ottaa vastaan kyseisiä massoja.

Kaivualueen reunoista ja pohjamaasta otetaan jäännöspitoisuusnäytteet. Näytteitä otetaan vähintään yksi näyte/250 m² kohti, kuitenkin siten että kaivannosta otetaan pohjanäyte ja seinämistä koostetaan vähintään 2 kokoomanäytettä. Seinämistä näytteet otetaan enintään 20 metrin välein. Jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan akkreditoidussa laboratoriossa. Näytteistä analysoidaan öljyhiilivedyt, raskasmetallit ja PAH-yhdisteet. Kaivua jatketaan, kunnes maaperässä ei enää todeta ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita.

Jos kunnostustavoitteita ei kaivuteknisistä tai muista syistä saavuteta, levitetään kaivannon reunoille huomioverkko. Kaivannot peitetään puhtailla täyttömassoilla. Pilaantumattoman maa-aineksen kerrospaksuus on vähintään 50 cm.

Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti. Raportissa esitetään karttapiirustus toteutuneesta kaivutyöstä, kunnostusalueista ja näytteenottopaikoista, kuvaus näytteenottomenetelmästä, tiedot mittausten tuloksista sekä tiedot pois kuljetetuista massoista niiden määristä ja laaduista sekä käsittelypaikasta. Raportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin ja työsuojelu on esitetty yleissuunnitelmassa.

Veden tutkiminen ja johtaminen

Kunnostustyön aikana kaivantoihin mahdollisesti kertyvästä vedestä otetaan näytteet haitta-aineiden pitoisuuksien selvittämiseksi. Kaivantoihin kertyvä vesi toimitetaan imuautolla vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisiä vesiä.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksen vireilläolosta tiedotettiin 9.1.2025 kiinteistön omistajaa, jolle asianosaisena varattiin tilaisuus tehdä muistutus ilmoituksesta.

Muistutukset ja mielipiteet

Helsingin kaupunki, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu on antanut 22.1.2025 asiassa lausunnon/muistutuksen, jossa on tuotu esiin mm. seuraavaa:

Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu toteaa, että alueen pilaajan/poistuvan vuokralaisen tulee poistaa ilmoituksessa esitetystä poiketen maaperään päästetyt haitta-aineet valioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisiin alempiin ohjearvoihin asti. Tällöin alueen pilaaja/poistuva vuokralainen välttää vastuun pilaantuneista maa-aineksista mahdollisesti myöhemmin aiheutuvista haitoista sekä niistä aiheutuvista toimenpiteistä ja kustannuksista.

Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu toteaa, että ilmoituksen kohteena oleva tontti on ollut vuokrattuna vuodesta 1972 alkaen. Vuokraus on päättynyt 31.12.2024. Tontille suorittujen maaperätutkimusten mukaan kahdessa pisteessä (TS1 ja TS6) on todettu Vna 214/2007 mukaisten alempien ohjearvojen ylityksiä. Kyseiset haitta-ainepitoisuudet esiintyvät pintakerroksessa. Pintanäytteiden alapuolisissa näytteissä ei ole tutkimuksissa todettu Vna 214/2007 mukaisia alempien ohjearvojen ylityksiä. Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu katsoo, että tämän perusteella on hyvin epätodennäköistä, että pintakerroksen Vna 214/2007 mukaiset haitta-aineet olisivat aiheutuneet esim, vanhoista täytöistä.

Vastineet

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on 22.1.2025 varannut Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiölle tilaisuuden antaa vastine maanomistajan lausunnosta/muistutuksesta. Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön 22.1.2025 antamassa vastineessa on tuotu esiin mm. seuraavaa:

Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö toteaa, että puhdistussuunnitelma perustuu tontin kaavassa määrätyn käyttötarkoituksen mukaisiin ohjearvoihin ja riskiarvioon. Helsingin kaupunki on luovuttanut tontin pienteollisuuskäyttöön ja velvollisuutemme voi rajoittua enintään siihen, että luovutamme tontin vuokrasuhteen päättyessä omistajalle tähän kaavanmukaiseen käyttötarkoitukseen soveltuvana.

Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö katsoo, että mikäli tontin omistaja haluaa kehittää tonttia tulevaisuudessa esim. muuttamalla käyttötarkoitusta, näiden muutosten mahdollisesti edellyttämät toimenpiteet ovat tontin omistajan omalla vastuulla. Helsingin kaupunki ei voi maksattaa omistamiensa maa-alueiden kehittämiskustannuksia nykyisillä vuokralaisillaan.

Lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Tuulilasintie 17, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Alueelta on poistettava maa-ainekset, joissa raskas- tai puolimetallien pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Lisäksi alueelta on poistettava orgaanisia haitta-aineita yli alemman ohjearvon sisältävät maa-ainekset. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. Lisäksi alueelta tulee poistaa muualtakin jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki (646/2011) 12, 13 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

4. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

5. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

6. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyn mukaisesti siten, että kaivantojen pohjilta otetaan vähintään yksi näyte ja lisäksi kaivantojen reunoilta vähintään kaksi edustavaa kokoomanäytettä jokaista 20 metrin matkaa kohden maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

7. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

8. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

9. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

10. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

11. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

12. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

13. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 17 §)

14. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

15. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

16. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Maa-ainesten välivarastointi

17. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

18. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

19. Pilaantuneen maaperän kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (YSL 7, 155, 172 §).

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

20. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

21. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, minkä puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

22. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli kunnostus tehdään useassa osassa, tulee jokaisesta kunnostusvaiheesta tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

23. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

24. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Lisäksi loppuraportissa tulee olla tiedot mahdollisista huomio- ja eristysrakenteista myös karttaan merkittynä, poikkeuksellisista tilanteista sekä mahdollisista kaivantovesien käsittelyistä ja vesien määristä. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Päätöksessä ja sen määräyksissä on otettu huomioon Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun 22.1.2025 antama lausunto/muistutus.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Määräykset 1–4.

Maaperän kunnostaminen kohteessa on tarpeen, sillä kiinteistöllä toiminut vuokralainen on lopettamassa toimintansa. Maaperätutkimuksissa todettiin ylemmän ja alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia metalleja ja kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia metalleja ja PAH-yhdisteitä. Alueen käyttötarkoituksen ja riskinarvion perusteella ilmoituksessa on esitetty kunnostustavoitteeksi ylempää ohjearvoa raskas- ja puolimetalleille siten, että maan pintakerrokseen ei jää ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia altistumisriskin vuoksi. Lisäksi orgaanisten haitta-aineiden osalta kunnostustavoitteeksi on esitetty alempaa ohjearvoa ekologisen riskin perusteella. Ilmoituksen täydennyksessä (7.1.2025) on tarkennettu, että maa-aineksia kaivetaan enintään täyttökerroksen paksuudelta noin 120–180 cm:n syvyydellä maan pinnasta.

Kiinteistön omistaja on lausunnossaan 22.1.2025 vaatinut, että alueen pilaajan/poistuvan vuokralaisen tulee poistaa ilmoituksessa esitetystä poiketen maaperään päästetyt haitta-aineet Vna 214/2007 mukaisiin alempiin ohjearvoihin asti. Kiinteistön omistaja on lausunnossaan mm. katsonut, että on hyvin epätodennäköistä, että pintakerroksen Vna 214/2007 mukaiset haitta-aineet olisivat aiheutuneet esimerkiksi vanhoista täytöistä. Ilmoituksen tekijä on vastineessaan 22.1.2025 todennut, että puhdistussuunnitelma perustuu tontin kaavassa määrätyn käyttötarkoituksen mukaisiin ohjearvoihin ja riskiarvioon. Helsingin kaupunki on luovuttanut tontin pienteollisuuskäyttöön, ja vuokralaisen velvollisuus voi rajoittua enintään siihen, että tontti luovutetaan vuokrasuhteen päättyessä omistajalle tähän kaavanmukaiseen käyttötarkoitukseen soveltuvana. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että ilmoituksessa esitetyt puhdistustavoitteet soveltuvat kiinteistön kaavanmukaiseen maankäyttöön ja toteuttavat Ympäristöhallinnon ohjeiden 6/2014 mukaista kestävää riskinhallintaa. Ilmoituksessa esitetyn riskitarkastelun perusteella haitta-aineita ei arvioida kulkeutuvan pinta- eikä pohjaveteen kunnostuksen toteutuksen jälkeen, sillä haitta-aineille altistumisen riski poistuu haitta-aineita sisältävän maa-aineksen poistamisen jälkeen. Näin ollen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt ilmoituksessa esitetyt kunnostustavoitteet. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö ei voi ottaa kantaa maanomistajan ja vuokralaisen väliseen maanvuokraussopimukseen.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Määräykset 5–7.

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

Määräykset 8–10.

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Määräykset 11–16.

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Maa-ainesten välivarastointi

Määräykset 17. ja 18.

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Veden tutkiminen ja käsittely

Määräys 19.

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi. Vesien laatutiedon perusteella kaivantovedet voidaan toimittaa sellaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisen laatuisia kaivantovesiä.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Määräykset 20. ja 21.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi

Määräykset 22–24.

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa ja tiedon kulkemisen varmistamisessa maanomistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 85, 133, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Jätelaki (646/2011) 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.