Asiantuntijakuulemispyyntö, vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista annetun asetuksen 1 §:n muuttamisesta, sosiaali- ja terveysministeriö

Pormestari päätti antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n muuttamisesta:

Helsingin kaupunki kiittää mahdollisuudesta lausua asetusmuutoksesta. Helsinki ei vastusta asetusmuutoksen tekemistä, mutta ei näe muutoksella myöskään suurta käytännön merkitystä. Valmistelun yhteydessä on hyvä vielä arvioida, kuinka pitkälle meneviä velvoitteita kunnalle voidaan asettaa asetusmuutoksella. Joka tapauksessa rokotuskattavuuden nostamiseksi ja rokotteiden ripeäksi tarjoamiseksi on kunkin toimijan tehtävä kaikki tehtävissä oleva.

Helsingin kaupunki on toiminut asetusmuutoksessa ehdotetulla tavalla jo viime keväästä lähtien. Tuolloin rokottamisen tahtia sääteli rokotteiden saatavuus eikä työterveyshuollon palveluntuottajien osallistumisella rokotuksiin olisi ollut merkitystä rokotusten viivytyksettömässä tarjoamisessa.

Työterveyshuollon palveluntuottajien mukaan saamista on merkittävästi hankaloittanut nykyisen sääntelyn tulkinnanvaraisuus. Helsingissä lähdettiin valmistelemaan asiaa hyvin pian covid-19-rokottamisen käynnistyttyä siten, että kunta olisi tehnyt yksilökohtaiset palvelusopimukset jokaisen työterveyshuoltotoimijan kanssa erikseen ja antanut HUS:ille logistiikkakeskuksena luvan toimittaa kullekin palveluntuottajalle rokotteita. Rokotteita olisi voitu näin toimittaa vain helsinkiläisten työterveyshuoltoasiakkaiden rokottamiseen.

Kunnan on järjestettävä tartuntatautilain 45 §:n mukaisesti yleiset vapaaehtoiset rokotukset, joiden tarkoituksena on suojata covid-19-taudilta. Työterveyshuoltolaissa tarkoitetulla työterveyshuollolla on oikeus osallistua rokotusten toimeenpanoon tartuntatautilain 49 §:n mukaisesti.

Laista tai asetuksesta ei selkeästi ilmene, mitä työterveyshuollon oikeudella osallistua rokotusten toimeenpanoon on tarkoitettu, eikä THL:n ohjeistuksessa ole tarkemmin määritelty, minkälaisella toimintamallilla työterveyshuollon toimijuus rokottajana on ylipäänsä mahdollista ja miten se organisoidaan sairaanhoitopiirin jakelutehtävän näkökulmasta. Tämän täsmentäminen olisi tarpeellisempaa kuin nyt ehdotettu muutos. Ehdotetulla asetusmuutoksella ei sellaisenaan pystytä varmistamaan rokottajien riittävyyttä, kuten perustelumuistiossa esitetään.

Olennainen kysymys on yksityisen työterveystoimijan asema suhteessa kuntaan: onko sääntelyllä tarkoitettu rinnastaa yksityinen työterveystoimija omalla vastuullaan toimivaksi itsenäiseksi toimijaksi vai kunnan järjestämisvastuun alaiseksi valvottavaksi toimijaksi. Asema määrittää myös rekisterinpitäjyyden ja siitä seuraavat vastuut ja velvoitteet.

Olemme pääkaupunkiseudulla tulkinneet rokotusten toimeenpanoon osallistumisen niin, että yksityiset toimijat voivat rokottaa omalla vastuullaan itsenäisinä toimijoina, toki sopimusten kautta velvoitettuina noudattamaan annettuja kansallisia ja paikallisia ohjeita. Tämä mahdollistaa sen, että sopimus työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa laaditaan kuntien suostumuksella suoraan sairaanhoitopiirin toimesta. Menettely yksinkertaistaa ratkaisevasti käytännön toimia ja on käytännössä ainoa vaihtoehto, jolla rokottaminen saadaan käyntiin myös työterveyshuollon palveluntuottajien toimesta.

Järjestämisvastuussa oleva kunta luonnollisesti valvoo palveluntuottajia, tehtiin sopimus millä tavalla tahansa.