Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 92-24-954-1 ja 91-408-1-0, Valtimontie 10, Koskelan varikko, kaupunkiympäristön toimiala

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Kaupunkiympäristön toimiala
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

**********

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 24. kaupunginosassa Kumpulassa Kustaa Vaasan tien, Koskelantien ja Valtimontien väliin jäävällä alueella, kiinteistöllä 91-24-954-1. Alueen itäreuna ulottuu osin Kustaa Vaasan tien varrella kevyen liikenteen väylälle, joka sijoittuu kiinteistölle 91-408-1-0. Kiinteistöjen maanomistaja on Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 12.4.2024.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:
- Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Koskelan varikko, Helsinki, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, 11.4.2024, täydennetty 7.5.2024, Ramboll Finland Oy.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Varikon alueella on tapahtunut vuonna 1994 öljyvahinko. Maaperää kunnostettiin mm. huuhtelemalla maata mäntysuopaliuoksella ja asentamalla salaojaputkia. Vuonna 2001 alueella sijaitsevan rakennuksen (B) laajennusalueella todettiin pilaantuneisuutta öljyhiilivedyillä ja öljyn arvioitiin kulkeutuneen olemassa olevien putkilinjojen rakennekerrosten kautta kahden rakennuksen alle (A ja B). Rakennuksen B laajennusalueella kunnostettiin vuonna 2003 maaperää massanvaihdolla rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja kolmen metrin etäisyydellä laajennusosasta Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän ympäristöluvan (YS 949 29.8.2002) ehtojen mukaisesti. Alueelle jäi ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä vanhan putkitunnelin alapuolelle. Pilaantunut maa-aines eristettiin HDPE-kalvolla pilaantumattomista täyttömaista. Alueelle jäi myös ylemmän ohjearvon ylittäviä öljyhiilivetyjä uuden putkitunnelin alle noin 4–5 metrin syvyyteen ilman eristerakenteita.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Koskelan varikon vaunuhalleja on aloitettu rakentamaan vuonna 1951 ja kaikki nykyisen varikkoalueen hallit valmistuivat vuonna 1952 (rakennukset A-D). Ratakiskot ja ratapiha valmistuivat vuoteen 1953 mennessä. Tiloja on myöhemmin laajennettu (rakennus B). Linja-autotoiminta loppui alueelta vuonna 2011. Raitiovaunuvarikon käytössä on ollut väliaikainen kangashalli vuodesta 2017 lähtien.

Alueelle suunnitellaan uutta raitiovaunuvarikkoa, jonka katolle on tarkoitus sijoittaa yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevia toimintoja. Raitiotievarikkoa palvelevat rakennukset puretaan ja kiinteistölle rakennetaan yksi iso varikkorakennus, joka peittää lähes koko suunnittelualueen kulmia lukuun ottamatta. Rakennukseen on suunniteltu perustettavan betonilaatalle, jonka alla on salaojasepeli ja tuuletusputkisto. Näiden kerrosten alle on vielä suunniteltu paalulaatta ja sepelikerros. Suunnitellut kaivutasot ovat noin +9,5 ja noin + 7 (kellarilliset rakennukset). Rakentaminen edellyttää lisäksi hulevesiviemärin siirtoa kaivusyvyydellä 3…4 m Kustaa Vaasan tien varrella olevalla kevyen liikenteen väylällä.

Uuden varikon lämmitysjärjestelmää varten alueelle on suunniteltu yhteensä 45 kpl syviä maalämpökaivoja. Kaivot porataan suoraan, ei vinosti rakennusten alle. Kuvassa magentan väriset pisteet ovat varapaikkoja kaivoille.

Valmisteilla olevassa asemakaavassa (12852) kohde on lähes kokonaan merkitty yhdyskuntatekniselle huollolle (ET). Lisäksi kohteelle saa sijoittaa julkista ulkotilaa, liike-, toimisto-, liikunta- ja vapaa-ajantiloja sekä pysäköintitiloja. Länsiosan reuna on merkitty liikerakennusten korttelialueeksi, jolle saa sijoittaa myös palvelutilaa ja ympäristöhäiriötä aiheuttamatonta tuotantotilaa.

Kohteen naapurustossa on katu- ja kenttäalueita sekä asuinkiinteistöjä, jotka kaupunki omistaa. Kustaa Vaasan tien toisella puolella on viheralueita ja puutarhatoimintaa. Lounaisreunalla sijaitseva Annalan kenttä on sijainnut paikallaan jo vuonna 1932. Sen ympäristössä on yhä viljelypalstoja ja kallioalueita.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Alueella on toiminut varikko 1950-luvulta lähtien. Varikolla on todettu jääneen maaperään öljyhiilivetyjä puhdistustoimista huolimatta mm. 1994 tapahtuneen öljyvahingon seurauksena.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Alue on pääosin 1…3 metrin paksuudelta täyttömaata, koillisnurkassa täyttömaata on paksumpi kerros. Täytön alapuolella maaperä koostuu siltistä ja hiekasta, paitsi itäreunassa on savea. Eteläkärjessä täytön alla on kallio. Maan pinta on tasolla +13…+11. Kallion pinta on keskimäärin 8–7 metrin syvyydellä. Pohjavesi on todettu keskimäärin tasolla +9…+19 N2000.

Lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee noin 6 km etäisyydellä. Kohteen tai lähiympäristön vettä ei käytetä vedenhankintaan eikä lähialueella ole tiedossa yksityiskaivoja.

Lähin pintavesistö on Vantaanjoki, joka sijaitsee kohteelta noin 400 metriä itään. Heti suunnittelualueen pohjoispuolella on avouoma, samoin Kustaa Vaasan tien itäpuolella.

Haitta-ainetutkimukset

Kohteella on tutkittu maaperää vuoden 2003 kunnostuksen jälkeen vuosina 2005, 2008, 2010, 2011, 2022 ja 2023 sekä tämän kunnostussuunnitelman laadintaa varten vielä alkuvuodesta 2024. Lisäksi alueella on seurattu pohjaveden laatua vuosina 2010–2011 sekä vuosina 2022–2023, jolloin näytepisteistä kerättiin myös huokosilmanäytteitä. Tutkimustuloksista on laadittu raportit:
- Koskelan varikko, Helsinki, Pohjaveden öljypitoisuuksien tarkkailu P16188P001,10.10.2011, FCG Oy.
- Koskelan Varikkoalue, Helsinki, Ympäristötekninen tutkimusraportti, 30.11.2022, Vahanen Environment Oy.
- Koskelan varikon pohjavesi- ja huokosilmatarkkailun vuosiraportti 2023, 15.11.2023, AFRY Finland Oy.

Vuosien 2001–2023 maaperätutkimukset ja -kunnostukset on kuvattu seuraavissa raporteissa:
- Koskelan raitiovaunuvarikko, Helsinki, Maaperän haitta-ainetutkimus, 20.12.2001, Suomen IP-Tekniikka Oy.
- Koskelan raitiovaunuvarikko, Helsinki, Pilaantuneen maaperän kunnostus, suunnitelma näytteenotosta, kaivuista ja työjärjestelyistä, 11.9.2002, Suomen IP-Tekniikka Oy.
- Koskelan raitiovaunuvarikko, Helsinki, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen toimenpideraportti, 7.6.2003, Suomen IP-Tekniikka Oy.
- Koskelan raitiovaunuvarikko, Helsinki, Koskelan varikon alapiha, varikon laajennushanke, maaperän pilaantuneisuustutkimukset P16401, 16.11.2011, FCG Oy.
- Koskelan varikko, Helsinki, Ympäristötekniset tutkimukset, 1.11.2012, Vahanen Environment Oy.
- Koskelan varikkoalue, Helsinki, Ympäristötekninen tutkimusraportti, 5.9.2023, AFRY Finland Oy.

Vuosien 2005–2011 tutkimuksissa A-rakennuksen eteläpuolella todettiin alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus öljyhiilivetyjä sekä metalleja. B- ja D-rakennuksen välisellä alueella todettiin ylemmät ohjearvot sekä vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä. Tutkimuksissa todettiin myös yläpihalla alemman ohjearvon ylittäviä öljyhiilivetypitoisuuksia.

Vuosina 2012 ja 2021–2022 toteutetuissa maaperätutkimuksissa todettiin lisäksi kahdessa pisteessä ylemmät ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä sekä yhdessä pisteessä alemmat ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä. Kynnysarvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia (antimoni, arseeni, koboltti, bentso(a)pyreeni, fluoranteeni sekä öljyhiilivedyt) todettiin useammassa näytteessä.

Vuonna 2024 tutkimuksia on täydennetty yhdeksästä koekuopasta(29.1.–6.2.) ja 18 kairapisteestä (11.–22.3). Näytteistä analysoitiin laboratoriossa suunnitelman mukaisesti metalleja, öljyhiilivetyjä, VOC-yhdisteitä, PAH- ja PCB-yhdisteitä sekä pH. Lisäksi analysoitiin yhdestä näytteestä TOC ja teetettiin yhdestä näytteestä öljyhiilivetyjen fraktiointi.

Vuosien 2012–2024 maaperätutkimusten tulokset on koottu kunnostussuunnitelmassa taulukoihin. Taulukoiden perusteella kohteen maaperässä on todettu kynnysarvon ylittävä pitoisuus seuraavia epäorgaanisia haitta-aineita (suluissa näytteiden määrä, joissa pitoisuus ylitti alemman ohjearvon): antimoni, arseeni (1 kpl), kadmium, koboltti, lyijy, nikkeli ja vanadiini. Vastaavasti maanäytteissä on todettu seuraavia orgaanisia haitta-aineita kynnysarvon ylittävä pitoisuus (suluissa näytteiden määrä, joissa pitoisuus ylitti alemman ohjearvon): bentso(a)pyreeni, fluoranteeni, C₁₀-C₂₁ (9 kpl), C₅-C₄₀ summapitoisuus (5 kpl).

Pohjavedestä on tutkittu öljyhiilivetyjen pitoisuuksia sekä lisäksi vuonna 2023 liukoisia alkuaineita, VOC-yhdisteitä ja PAH-yhdisteitä. Vuosien 2010–2011 tutkimuksissa todettiin kohonneita pitoisuuksia öljyhiilivetyjä ja vuosien 2022–2023 tutkimuksissa pohjavesinäytteissä todettiin pohjaveden ympäristölaatunormin ylittäviä pitoisuuksia BTEX-, VOC- ja PAH-yhdisteitä sekä vinyylikloridia. Todettiin myös kohonneita pitoisuuksia useita alkuaineita useassa eri näytepisteessä.

Pohjavesiputkien huokosilmasta on tutkittu vuosien 2022 ja 2023 aikana VOC-yhdisteitä sekä piha-alueella että nykyisten rakennusten sisäpuolella. Lähes kaikista havaintopisteistä todettiin BTEX-yhdisteitä. Piha-alueella ilmoitusalueen länsipuolella todettiin bentseeniä TCA-arvot ylittäviä pitoisuuksia. Lisäksi rakennuksen A sisätiloissa sijaitsevassa tarkkailuputkessa (PVP21_2) todettiin TCA-arvot ylittäviä pitoisuuksia vinyylikloridia ja dikloorieteenejä sekä TVOC summapitoisuus ylitti viitearvon. Samasta tarkkailupisteestä todettiin määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia myös naftaleenia, trikloorieteeniä, 1,3,5-trimetyylibentseeniä ja propyylibentseeniä.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Suunnittelualueen koko pinta-ala noin 55 000 m². Öljyhiilivedyillä pilaantunutta maata on todettu suunnittelualueella nykyisten rakennusten B, C ja D väliin jäävällä alueella. Lisäksi alueella on todettu muutama yksittäinen ohjearvon ylitys A- ja C-rakennusten vieressä.

Massoja tullaan kaivamaan yhteensä noin 300 000 tonnia, josta haitta-ainepitoisia massoja arvioidaan olevan:

- vaarallisen jätteen tason ylittää noin 500 m³ (1 000 t)

- ylemmän ohjearvotason ylittää noin 5 000 m³ (10 000 t)

- alemman ohjearvotason ylittää noin 3 000 m³ (6 000 t)

- kynnysarvotason ylittää noin 13 000 m³ (25 000 t)

Massamääräarviot on eritelty myös kaivutasoittain (+11…+6). Kaivutasolta +10.50 ulottuen tasolle +6.00 arvioida kaivettavan maa-aineksia, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Puhdistustarvetta ja pitoisuuksien tavoitetasoa on tarkasteltu kohdekohtaisella riskinarviolla. Lisäksi on arvioitu maalämpökaivojen mahdollisesti aiheuttamia ympäristö- ja terveysriskejä.

Riskinarvion lähtökohtana on alueen tuleva käyttö varikkona, joka säilyy herkkyydeltään nykyisen kaltaisena. Varikon toimintaan kuuluu nyt huolto- ja korjaustoiminta, ajoneuvojen pesu sekä polttonesteiden jakelu. Alueelle voidaan sijoittaa toimisto- ja sosiaalitiloiksi tarkoitettuja tiloja, mutta pääosin rakennukset palvelevat varikkoa.

Tutkimusten perusteella alueen maaperässä, pohjavedessä ja maaperän huokoskaasussa esiintyy kohonneita pitoisuuksia öljyhiilivetyjä, aromaattisia sekä kloorattuja alifaattisia hiilivety-yhdisteitä sekä PAH-yhdisteitä. Pohjavedessä on todettu paikoin myös kohonneita metallipitoisuuksia. Käsitteellisessä mallissa on tunnistettu merkittävimmät haitta-aineiden kulkeutumis- ja altistusreitit sekä havainnollistettu kohteen topografiaa ja tunnistetun päästölähteen sijoittumista. Yläpihan vuodon on oletettu olleen kertaluonteinen eikä jatkuva päästö. Haitta-aineita on todennäköisesti edelleen myös yläpihan alapuolisessa maaperässä, ja haitta-aineita voi vielä kulkeutua alapihalle. Pitoisuuksien ei kuitenkaan arvioida nousevan nykyisestä tasosta. Tämä on otettu huomioon riskinarviossa ja kunnostussuunnittelussa.

Merkittävimmät haitta-ainepitoisuudet tarkastelualueella on todettu pohjavedessä ja huokoskaasussa. Maaperässä on todettu alemman ja ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä C₁₀-C₄₀. Pohjavedessä on todettu öljyhiilivetyjen lisäksi kohonneita pitoisuuksia metalleja, aromaattisia ja kloorattuja alifaattisia hiilivetyjä, bentso(a)pyreeniä sekä naftaleenia. Huokoskaasussa on todettu kohonneita pitoisuuksia mm. BTEX-yhdisteitä, öljyhiilivetyjä ja yksittäisessä pisteessä vinyylikloridia.

Pohjaveden arvioidaan liikkuvan täyttömaan ja savisen/silttisen maakerroksen rajapinnassa. Tiiviin kerroksen alla maaperä on hiekkaa tai kallion pintaa myötäilevää hiekkamoreenia. Pohjaveden pääasiallinen virtaussuunta alueella on kohti koillista/itää. Pohjaveden merkittävimmiksi kulkeutumisreiteiksi tarkastelualueen ulkopuolella arvioidaan Lahdenväylä sekä Kustaa Vaasan puisto. Molemmat reitit johtavat lopulta Vantaanjokeen lähimmillään noin 400 m päässä suunnittelualueelta koilliseen.

Karttatarkastelun perusteella pohjavesi voi kulkeutua Vantaanjokeen, mutta yhteyttä ei ole tutkittu. Vantaanjokeen kulkeutuvat haitta-aineet voivat teoriassa aiheuttaa haittoja joen eliöstölle. Vantaanjoen suulla ei sijaitse virallisia uimarantoja tai -paikkoja, joten ihmisten suoraa altistumista jokiveteen mahdollisesti kulkeutuville haitta-aineille ei pidetä todennäköisenä. Vantaanjoki on suosittua kalastusaluetta ja ravintokalojen välityksellä ihmiset voivat teoriassa altistua kaloihin mahdollisesti kertyville haitta-aineille. Yksinomaan Vantaanjoesta kalastettujen kalojen ei kuitenkaan arvioida olevan kenenkään pääasiallista ravintoa, ja suunnittelualueelta kulkeutuvien haitta-aineiden osuus Vantaanjoessa arvioidaan merkityksettömäksi.

Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä alueella esiintyvää pohjavettä käytetä talousvetenä. Suoraan pohjaveden kautta altistumista pidetään merkityksettömänä.

Pohjavedessä todetut haihtuvat yhdisteet voivat haihtua vesipinnan yläpuolisen maaperän huokosilmaan. Huokosilmasta haitta-aineet voivat kulkeutua edelleen kiinteistöllä sijaitsevien rakennusten sisäilmaan sekä piha-alueilla ulkoilmaan. Ulkoilmaan kulkeutuessaan haitta-aineet hajoavat ja laimenevat tehokkaasti, eikä ulkoilmaan haihtuville pitoisuuksille altistumisesta arvioida aiheutuvan merkittävää terveysriskiä.

Sisäilmaan kulkeutuessaan haitta-aineet voivat riittävän suurina pitoisuuksina aiheuttaa tiloissa työskenteleville ihmisille terveyshaittoja.

Maaperässä todetuista haitta-aineista kriittisiksi haitta-aineiksi on valittu riittävän haihtuvat haitta-aineet, jotka voivat haihtua huokosilmaan ja joiden pitoisuuksien on todettu kohteella ylittävän alemman ohjearvon (Vna 214/2007). Lisäksi riskinarviota on tarkennettu niiden pohjavedessä todettujen haitta-aineiden osalta, jotka voivat haihtua huokosilmaan tai kulkeutua veden välityksellä alueen ulkopuolelle. Tarkasteluun valitut haitta-aineet (21 kpl) ja niiden suurimmat todetut pitoisuudet eri väliaineissa on esitetty erillisessä taulukossa. Vastaavasti on esitetty haitta-aineiden jakautuminen maaperän ja pohjaveteen sekä haitta-aineiden laskennalliset kokonaismäärät kohteessa.

Kulkeutumisriskit

Haitta-aineita on todettu täyttömaakerroksen alaosissa ja luontaisten maakerrosten yläosissa, joissa myös alueen pohjavesi liikkuu. Pohjavedellä voi olla yhteys Vantaanjokeen. Pohjaveden virtausnopeus ei ole tiedossa. Kulkeutumisen arviossa sisäilmaan ja toisaalta pohjaveden mukana on käytetty laskennallisia menetelmiä. Ilmoituksen liitteissä on esitetty käytetyt laskentakaavat ja lähtöparametrien oletukset.

Öljyhiilivetyjen alifaattisten ja aromaattisten jakeiden määrät on arvioitu laskennallisesti käyttäen apuna kahdesta maaperänäytteestä tehtyä fraktiointia. Laskennassa ei ole huomioitu haitta-aineiden luontaista hajoamista. Tällä on riskiä yliarvioiva vaikutus.

Tulevien rakennustöiden edellyttämä kaivu ulottuu syvimmillään noin tasolle +7…+8 m. Tulevien rakennusten lattiatasot ulottuvat 2 m kaivutason yläpuolelle. Kulkeutumisen arvioinnin etäisyyden pohjaveden pinnasta tulevaan lattiatasoon oletetaan olevan 2 m. Laskennassa ei ole käytetyn menetelmän vuoksi voitu huomioida kaksinkertaista alapohjarakennetta. Tällä on riskiä yliarvioiva vaikutus.

Sisäilmaan kulkeutumisen arvioinnin tuloksena esitetään suurimmat laskennalliset haitattomat pitoisuudet maaperässä vedellä kyllästymättömässä kerroksessa, pohjavedessä ja huokosilmassa, joiden alittuessa haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan sisäilmaan terveydelle haitallisina pitoisuuksina.

Haitta-aineiden kulkeutumista pohjaveden mukana arvioitiin laskennallisesti eri etäisyyksillä (50 m tontin rajalla arvioidussa virtaussuunnassa ja 400 m Vantaanjoen reunalla) näytepisteestä talojen B ja C välillä, josta on todettu suurimmat haitta-ainepitoisuudet. Lisäksi on arvioitu haitta-aineiden pitoisuuslisäys (µg/l/d) Vantaanjokeen käyttäen apuna tietoa Vantaanjoen keskivirtaamasta Oulunkylässä (16,77 m3/s).

Laskennallisia pohjaveden haitta-ainepitoisuuksia on verrattu eräisiin pohjaveden laadun vertailuarvoihin haitta-ainepitoisuuksien suuruusluokan hahmottamiseksi. Tarkastelualueen reunalla (50 m) arvioidaan erityisesti arseenin, sinkin, vinyylikloridin ja aromaattisten öljyhiilivetyjakeiden C₁₆-C₂₁ pitoisuuksien ylittävän tarkastellut viitearvot, jotka on esitetty tärkeille ja muille vedenhankintaan soveltuville luokitelluille pohjavesialueille. Laskennallisen tarkastelun perusteella pohjaveden haitta-ainepitoisuudet laimenevat huomattavasti matkalla Vantaanjoen rannalle, jossa ainoastaan sinkin laskennallinen pitoisuus ylittäisi vastaavan viitearvon.

Pohjavesiputkista VAHPV4 ja PV4456/04 sijoittuvat pohjaveden virtaussuunnassa itää/koilliseen alueen ulkopuolelle, Kustaa Vaasan tien toiselle puolelle. Näistä VAHPV4-putkessa on todettu enimmillään öljyhiilivetyjen summapitoisuus 0,28 mg/l. PV4456/04 putkessa suurin todettu öljyhiilivetyjen summapitoisuus on 0,068 mg/l, pääosin mittaukset ovat alittaneet laboratorion määritysrajat. Pohjaveden virtaussuunnassa, suunnittelualueen koillisreunaan sijoittuvassa putkessa VAHPV3 on todettu öljyhiilivetyjen summapitoisuus 0,94 mg/l. Pilaantuneelta alueelta tuleva laskennallinen öljyhiilivetyjen summapitoisuus on 1,59 mg/l.

Vantaanjoen reunalle kulkeutuva laskennallinen öljypitoisuus Koskelantien kohdalla on 0,3 mg/l. Vantaanjoen reunalle laskennan perusteella kulkeutuva pitoisuus vastaa siis VAHPV4 putkessa Kustaa Vaasan tien itäpuolella todettua maksimipitoisuutta. Etäisyys putken ja Vantaanjoen rannan välillä tiealueita seuraten on noin 320 m. Todetut öljyhiilivedyt ovat koostuneet kulkeutumattomista raskaista jakeista sekä heikosti kulkeutuvista keskiraskaista jakeista. Helposti kulkeutuvia bensiinijakeita ei ole todettu laboratorion määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia yhdessäkään edellä mainituista havaintoputkista. Laskennallisten pitoisuuksien voidaan tällä perusteella sanoa yliarvioivan todellisia pitoisuuksia.

Terveysriskit ja mahdolliset viihtyvyyshaitat

Sisäilmaan kulkeutumisen laskennallisia haitattomia pitoisuuksia eri väliaineissa on verrattu todettuihin maksimipitoisuuksiin. Laskennan perusteella pohjavedessä ja maaperässä esiintyvistä öljyhiilivetyjen alifaattisista kevyistä ja keskiraskaista jakeista voi aiheutua terveyshaittaa tulevien rakennusten maan tasossa sijaitsevissa kerroksissa työskenteleville. Huokoskaasumittauksissa ei ole kuitenkaan todettu yhdenkään tarkastellut haitta-aineen suurimpien haitattomien pitoisuuksien ylityksiä. Maan tasoon on suunniteltu pääasiassa varikon korjaamo-, varasto- ja muita työtiloja, joiden ilmanvaihto on tavanomaisia työtiloja tehokkaampaa. Maantasokerroksiin ollaan sijoittamassa myös toimisto- ja oleskelutiloja, mutta nämä eivät sijaitse alueella, jolla on todettu suurimmat öljyhiilivetypitoisuudet. Haitta-aineiden kulkeutuminen näihin tiloihin arvioidaan merkityksettömäksi.

Todetut haitta-aineet (öljyhiilivedyt) sijaitsevat syvällä maanpinnan alla, jolloin niistä aiheutuvaa hajua ei ole merkityksellistä tarkastella. Hajua voisi käytännössä ilmetä, jos herkästi haisevat haitta-aineet sijaitsisivat pintamaassa. Alue on myös tulevaisuudessa aidattu, joten alueella ei pääse kulkemaan vapaasti.

Vantaanjoen rannalla ei sijaitse uimapaikkaa pohjaveden arvioidulla purkualueella. Vantaanjokeen sekoittuessaan haitta-ainepitoisuuden laimenevat huomattavasti. Merkittävin altistuja on joen eliöstö.

Alueen pohjavesi ei ole talousvesikäytössä.

Tontin sisäinen vesijohto uusitaan rakennustöiden yhteydessä. Tuleva vesijohto tehdään PEH-muovista. Koska alueen kaivu- ja kunnostustaso ulottuu vesijohtojen sijoitustasojen alapuolelle, haitta-aineet eivät pääse kosketuksiin talousvesijohtoverkostoon eikä riskiä haitta-aineiden kulkeutumiselle vesijohtoverkostoveteen ole.

Ekologiset riskit

Haitta-aineiden mahdollinen kulkeutuminen pohjaveden mukana Vantaanjokeen ja joen eliöstön altistuminen pitoisuuslisäyksille on tunnistettu merkittävimmäksi ekologiseksi riskiksi. Laskennallisesti arvioituja pitoisuuslisäyksiä on verrattu eräisiin veden laadun vertailuarvoihin, jotka on esitetty Ympäristöhallinnon oppaassa 6/2014 tai Euroopan Kemikaaliviraston ECHA:n tietokannassa. Kaikille tarkastelluille haitta-aineiden ei löydetty vertailuarvoja. Laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat niin pieniä, ettei niitä pystyttäisi havaitsemaan laboratoriomenetelmin. Pitoisuuslisäyksistä ei näin arvioida aiheutuvat haittaa joen eliöstölle.

Maalämpökaivoihin liittyvät riskit

Maalämpökaivoihin liittyvät ympäristöriskit kohdistuvat pääasiassa haitta-aineiden kulkeutumiseen pohjaveteen tai kaivon sisälle. Täyttökerroksessa esiintyvässä pohjavedessä on todettu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, mutta alueella esiintyvää pohjavettä ei suunnitella talousvesikäyttöön. Arviolta noin kymmenen kaivoa sijoittuu alueelle, jonka maaperässä tai pohjavedessä on todettu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia.

Ilmoitusalueen itäreunalla ja eteläkulmassa on todettu savi- ja silttikerros, jonka alla sijaitsee hyvin vettä johtavia kerroksia (hiekka, moreeni). Näillä alueilla olevissa putkissa veden pinta on mittauksissa noussut putkien siivilätasojen yläpuolelle, joka voi kertoa pohjaveden paineellisuudesta. Taso ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole noussut savikerroksen yläpinnan tasolle eikä lähelle maanpintaa. Eteläkulmassa, johon maalämpökaivoja asennetaan alueelle, jossa voi olla paineellista pohjavettä, ei ole todettu merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia pohjavedessä. Länsireunalla, johon pääosa maalämpökaivoista asennetaan, ja jossa on todettu haitta-aineita maaperässä, kallio on suhteellisen lähellä maanpintaa, eikä erottavaa tiivistä savi-/silttikerrosta ole havaittu (pohjavesi ei ole alueella paineellista).

Porattavat reiät aiheuttavat paikallisen (poratun kaivon ympärys) pienen yhteyden maakerroksien ja kallion välille. Maan ja kallion paine tiivistää reiät kuitenkin nopeasti, eikä pysyvää muutosta arvioida aiheutuvan. Työn aikana varaudutaan mahdolliseen paineelliseen pohjaveteen pumppauskalustolla ja laskeutuksen järjestelyillä.

Kallioporaus saattaa synnyttää kallioperään uusia rakoyhteyksiä, minkä seurauksena pohjaveden virtausolot paikallisesti muuttuvat. Raot voivat myös umpeutua uudelleen painemuutoksessa. Kallioperän rikkonaisuus todennäköisesti vaikuttaa asentamistyöhön esim. siten, että suojaputken kiinnittäminen joudutaan tekemään rikkonaisen pinnan alle. Rikkonaisuudella ei arvioida olevan vaikutusta asentamiseen liittyviin ympäristö- tai terveysriskeihin, sillä alueen pohjavedessä ei ole todettu merkittävästi sellaisia vettä raskaampia haitta-aineita, jotka voisivat kulkeutua kallion rakoihin.

Maalämpöjärjestelmän rakennetaan suljettuna järjestelmänä suojaputkiston sisässä. Suojaputken tiivistäminen kallioon estää haitta-aineiden kulkeutumisen liitoskohdan kautta kallioperään.

Maalämpökaivojen asentamisen ei arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai haitta-aineiden kulkeutumiseen maaperässä.

Poraus voi aiheuttaa myös väliaikaisesti pohjaveden samentumista sen välittömässä läheisyydessä. Alueella tai sen läheisyydessä ei tiettävästi sijaitse kallioporakaivoja tai muita talousvesikaivoja, joihin vaikutukset kohdistuisivat.

Maalämpökaivojen porausvedet suositellaan imeytettäviksi maaperään (Maalämpökaivojen porausvesien käsittelyohje; HSY, Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen). Kun imeytys tehdään vain alueille, joissa ei ole todettu maaperän pilaantuneisuutta, ei imeytyksestä aiheudu haitta-aineiden kulkeutumisriskejä.

Putkien reikiintyminen ei ole todennäköistä. Suojaputket ovat paksua terästä ja ne on mitoitettu kestämään minimissään 100 vuotta huomioiden alueen ympäristörasitukset.

Arvion perusteella todetaan, ettei maalämpökaivojen asentamisesta suunnittelualueella aiheudu ympäristö- tai terveyshaittaa.

Riskinarvion yhteenveto

Alueella tehtyjä tutkimusten määrää pidetään kattavana arvioinnin toteuttamiseksi. Laskennallisten tarkastelujen perusteella pohjavedessä ja maaperässä todetut öljyhiilivetypitoisuudet voivat kulkeutua tulevien rakennusten sisäilmaan pitoisuuksina, joista voisi aiheutua terveyshaittaa. Kulkeutumisen ei kuitenkaan arvioida olevan merkityksellistä, koska rakennuksen alapohjaa on suunniteltu kaksinkertainen laattarakenne ja tuuletuskerros. Pääosin laskennalliset haitattomat pitoisuudet ovat suurempia, kuin alueella todetut pitoisuudet. Lisäksi alueen huokoskaasuista otetuissa näytteissä ei ole todettu laskennallisesti määritettyjen haitattomien pitoisuuksien ylityksiä. Todellisen kulkeutumisen sisäilmaan arvioidaan olevan laskennallisesti arvioitua vähäisempää.

Suurin osa maaperässä todetuista öljyhiilivedyistä on todettu pohjaveden pinnan tasossa tai sen alapuolelle. Pohjaveden pinnan alapuolella haitta-aineet liukenevat ensin pohjaveteen ja sitten haihtuvat maaperän huokosilmaan. Maaperälle asetetut suurimmat haitattomat pitoisuudet koskevat vedellä kyllästymätöntä maakerrosta.

Pohjaveden pinnan alapuoliselle maaperälle ei arvioida olevan tarvetta määritellä tavoitepitoisuuksia.

Riskinhallinnan tarve ja puhdistustavoitteet

Kunnostustyön valvonnan sujuvoittamiseksi öljyhiilivetyjen tavoitepitoisuuksiksi on esitetty alempia ja ylempiä ohjearvoja, sillä haitattomat pitoisuudet on laskettu fraktiokohtaisesti, eikä niitä ole järkevä käyttää kunnostustyön valvonnassa. Mikäli jäännöspitoisuuksissa todetaan kunnostustavoitetta korkeampia pitoisuuksia, voidaan soveltaa fraktiokohtaisia laskennallisia haitattomia pitoisuuksia. Asetettu kunnostustavoite toimii fraktiokohtaisen tarkastelun laukaisevana, mutta terveysriskin kannalta varmasti turvallisena pitoisuustasona.

Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (öljyhiilivedyt C₅-C₁₀, C₁₀-C₂₁, BTEX-yhdisteet, klooratut liuottimet, naftaleeni) ei ole öljyhiilivetyjakeita lukuun ottamatta todettu alueen maaperässä alempien ohjearvojen ylittäviä pitoisuuksia. Laskennallisen tarkastelun perusteella haitaton pitoisuus voisi olla suurempi kuin ehdotettu kunnostustavoite. Jos alueella todetaan rakennustöiden yhteydessä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä yli kunnostustavoitteen sellaisessa maassa, jota ei kaiveta rakennustöiden vuoksi, voidaan tehdä työnaikainen arviointi näiden maa-ainesten poistamistarpeesta laskennallisiin pitoisuuksiin perustuen.

Kunnostuksen tavoitetasoja esitetään pohjaveden pinnan yläpuoliselle maaperälle. Pohjavesi esiintyy alueella noin tasolla +9…+10 m. Pohjaveden pinnan havainnointi kaivannosta voi alueella tehtyjen havaintojen perusteella olla hankalaa. Tavoitteet ulotetaan tasolle +9 (N2000). Tason alapuolelle ei esitetä puhdistustavoitteita maaperän haitta-ainepitoisuuksille.

Puhdistustavoitteeksi esitetään:
- Haihtuville yhdisteille (öljyhiilivedyt C₅-C₁₀, C₁₀-C₂₁, BTEX-yhdisteet, klooratut liuottimet, naftaleeni) alemmat ohjearvot (VNA 214/2007) rakennusten kohdalla ja 4 m niiden seinälinjoista ulospäin.
- Öljyhiilivetyjen raskaille jakeille C₂₁-C₄₀ ylemmät ohjearvot (VNA 214/2007) koko alueella ja haihtuville yhdisteille ylemmät ohjearvot (VNA 214/2007) rakennusten ulkopuolelle.
- Ei haihtuville ja kulkeutumattomille yhdisteille (metallit, PAH-yhdisteet pl. naftaleeni) ei aseteta puhdistustavoitteita. Jos näitä haitta-aineita todetaan alueella merkittävästi aiempaa suuremmissa pitoisuuksissa, arvioidaan kunnostustarve uudestaan.

Esitettyjen kunnostustavoitteiden ja tulevien kaivusuunnitelmien perusteella maaperään voi paikoin jäädä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia pohjaveden pinnan tason alapuolelle.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Maaperä kunnostetaan massanvaihdolla rakentamisen vaatimassa laajuudessa purku- ja rakennustöiden yhteydessä. Mikäli alueelta todetaan rakentamisen aikana aikaisemmista tutkimuksista poikkeavaa pilaantuneisuutta, arvioidaan pilaantuneisuus ja puhdistustarve uudelleen.

Pilaantuneet maat kaivetaan lajittelevana kaivuna, pilaantuneisuuden ja maalajin perusteella. Tarpeen mukaan erotellaan selvät jätejakeet ja isot kivet. Pilaantumattomat ja eri tavoin pilaantuneet tai jätteelliset maat pidetään erillään työmaalla.

Kaivetut pilaantuneen maat ja jätteet toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä aineksia. Vastaanottopaikka/-paikat ilmoitetaan valvovalle viranomaiselle.

Kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa. Siirtoasiakirjoihin merkitään mm. kohteen tunnistetiedot, jätteen haltija, lupatunnus, työstä vastaavat henkilöt, aineksen laatu (haitta-ainepitoisuudet, mahdolliset jätteet), jäteluokka, päivämäärä, auton rekisterinumero ja vastaanottopaikka (Jätelaki 121 §).

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Työmaalle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua, valvoo kunnostusta ja toteuttaa tarvittavat mittaukset. Pilaantuneisuuden rajauksia tarkennetaan työn aikana aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla. seurantanäytteitä. Seurantanäytteistä analysoidaan kyseisellä alueella aiemmissa tutkimuksissa todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet.

Pilaantuneiden alueiden kaivantojen seinämien ja pohjan jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla:
- kaivannon seinämistä yksi edustava kokoomanäyte maalajikohtaisesti jokaista noin 30 metriä kohden
- kaivannon pohjasta yksi edustava kokoomanäyte jokaista noin 200 m² kohden

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan aiemmissa tutkimuksissa todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet sekä mahdolliset kaivutöiden aikana todetut alustavista tutkimuksista poikkeavat muut haitta-aineet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Eriste- ja huomiorakenteet estävät haitta-aineiden kulkeutumista takaisin kunnostetulle alueelle tai havainnollistavat puhtaiden ja pilaantuneiden maa-ainesten rajapinnan sijaintia.

Huomiorakenne asennetaan kaivannon seinämiin ja/tai pohjalle, mikäli kunnostuskaivannon seinämissä ja/tai pohjalla todetaan haitta-aineita yli alemman ohjearvon olevissa pitoisuuksissa. Huomioverkkona voidaan käyttää maanrakentamisessa yleisesti käytössä olevista rakennusmateriaaleista poikkeavaa muoviverkkoa. Mahdollisten huomiorakenteiden sijainti esitetään loppuraportissa.

Öljyhiilivetyjen kulkeutumiseen pohjaveden pinnan yläpuolella vaikuttaa lähinnä painovoima. Pohjaveden pinnan alapuolella haitta-aineet kulkeutuvat pohjaveden välityksellä. Kohteen pohjavedessä on todettu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia myös suunnitellun kaivualueen ulkopuolella. Kaivualueen pystysuuntaisiin seinämiin asennettavilla eristerakenteilla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta haitta-aineiden kulkeutumisen estämisessä, eikä alueelle täten esitetä asennettavaksi eristerakenteita.

Mikäli työn aikana maaperässä todetaan aiemmasta pilaantuneisuudesta merkittävästi poikkeavaa pilaantuneisuutta tai muita helposti kulkeutuvia haitta-aineita, arvioidaan tapauskohtaisesti eristerakenteen tarve ja tarvittaessa suunnitellaan ja toteutetaan eristerakenne.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Ulkopuolisten pääsy kunnostustyömaalle estetään aitaamalla ja aitaan kiinnitetään varoituskyltit. Pilaantuneiden maiden ja jätteiden kuormat peitetään ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin tapahtuvan kuljetuksen ajaksi.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantoja pidetään tarvittaessa kuivana pumppaamalla. Kaivantoihin kertyvästä vedestä otetaan vesinäytteet ennen veden johtamista eteenpäin. Näytteet otetaan esimerkiksi laskeutusaltaasta, johon kaivantovedet pumpataan ennen lopullista johtamispaikkaa. Hulevesiviemäriin johdettavista vesistä analysoidaan laboratoriossa: pH, kiintoaine, öljyhiilivedyt (C₁₀-C₄₀), PIMA-metallit (VNA 214/2007) ja PAH-yhdisteet

Vain hyvin pienellä alueella suhteessa ilmoitusalueen kokonaispinta-alaan on todettu haitta-aineita yli alempien ohjearvojen olevissa pitoisuuksissa. Pilaantumattomat alueet ovat hyvin tiedossa ja näiltä alueilta on mahdollista johtaa kaivantovesiä hulevesiviemäriin ilman merkityksellistä haitta-aineista johtuvaa riskiä. Pilaantumattomien alueiden kaivantovedet johdetaan joko suoraan maastoon tai hulevesiviemäriin. Vesien johtaminen tehdään Helsingin kaupungin voimassa olevan työmaavesiohjeen mukaisesti.

Koskelan varikon allianssilla on valmisteilla erillinen selvitys rakentamisten aikaisten hulevesien hallinnasta, ja selvitys toimitetaan viranomaisille sen valmistuttua.

Kaivantojen, joissa on maaperässä todettu alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, kuivatusvedet johdetaan jätevesiviemäriin. Vesien käsittely ja viemäriin johtaminen tehdään HSY:ltä haettavan viemäröintiluvan mukaisesti. Jätevesiviemäriin johdettavasta vedestä analysoidaan ne haitta-aineet, joita HSY:ltä haettava viemäröintilupa edellyttää.

Jos alueen maaperässä todetaan myöhemmin yli kunnostustavoitteen olevia pitoisuuksia muita haitta-aineita, analysoidaan myös näiden haitta-aineiden pitoisuudet kaivantovesistä.

Kaivannoista pumpattava vesi käsitellään aina kiintoaineen erotuksella. Tarvittaessa vesi esikäsitellään ennen johtamista esim. öljynerottimella, aktiivihiilisuodatuksella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Alueella ei varastoida pilaantuneita maa-aineksia. Kynnysarvomaita välivarastoidaan alueella rakennustöiden aikana. Pilaantuneita maa-aineksia voidaan säilyttää lyhytaikaisesti kasalla niiden laadun varmentamiseksi ja vastaanottopaikan järjestämisen ajaksi. Varastokasat peitetään tarvittaessa.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostusalueen täytöissä hyödynnetään alueelta kaivettuja maa-aineksia, jotka ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia ja niiden haitta-aineiden pitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot.

Haisevia maa-aineksia ei hyödynnetä. Alueella hyödynnettävät kynnysarvomaat ovat aina tiiviin rakenteen (esim. asfaltti) alapuolella tai ne peitetään vähintään 0,5 m paksuisella pilaantumattomalla (alle kynnysarvotason) maa-aineskerroksella, jolloin estetään suora kosketus haitta-aineisiin.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa