Toivomusponsi, frisbeegolfrata Laajasaloon

Kaupunkiympäristölautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunki on vuonna 2012 laatinut Helsingin frisbeegolfrataselvityksen, jossa on esitetty nykyiset radat sekä uusien mahdolliset sijoittamispaikat. Selvityksen linjaukset on hyväksytty ohjeellisena noudatettavaksi yleisten töiden lautakunnassa ja liikuntalautakunnassa vuonna 2012. Selvityksessä esitetyt uudet frisbeegolfradat sijoitettiin Kivikon ja Vuosaaren liikuntapuistojen ympäristöön. Näistä Kivikon frisbeegolfrata on toteutettu ja Vuosaareen on tulossa 9 -väyläinen rata. Selvitykseen sisältyvässä verkostotarkastelussa Laajasaloon ei esitetty uutta frisbeegolfrataa. Frisbeegolfrataselvitys tullaan päivittämään vuoden 2019 aikana, jolloin myös Laajasalo on tarkasteluissa mukana.

Frisbeegolfratojen ratatyyppejä ovat puistorata, metsärata, peltorata sekä harvinaisempi kaupunkirata. Tällä hetkellä Helsingissä on viisi täysimittaista rataa sekä kolme harjoituspaikkaa. Frisbeegolfia voi harjoitella muutamien korien harjoituspaikoilla tai pelata radoilla, joilla on suunnitellut väylät ja tietty kiertosuunta. Optimaalinen täysimittainen, 18 -väyläinen frisbeegolfrata on muutaman kilometrin mittainen ja vaatii noin 20 - 30 hehtaaria tilaa. Yksittäisten väylien pituus vaihtelee 50 - 250 metrin välillä. Lisäksi radan läheisyydessä tarvitaan pysäköintitilaa sekä mielellään käymälä. Frisbeegolfradan tilantarve on huomattava ja Helsingissä rakennetut radat ovat olleetkin optimirataa lyhyempiä.

Frisbeegolfin sovittaminen muun virkistyskäytön kanssa on välillä aiheuttanut ristiriitoja. Muun muassa ulkoilijat ovat kokeneet frisbeegolfin peluun paikoin vaarallisena tai häiritsevänä toimintana. Ratojen toteuttamisen lähtökohtana on, että ne eivät saa ristetä nykyisten ulkoilureittien kanssa, eikä vilkkaassa käytössä olevaan puistoon tule sijoittaa rataa. Frisbeetä ei voi heittää, jos väylällä oleskelee muita käyttäjiä. Näin ollen paljon käytetyissä puistoissa esimerkiksi harjoituskorien käyttö voi jäädä varsin vähäiseksi.

Laajasalossa on melko vähän rakennettuja puistoalueita ja tilaa vievän radan sijoittaminen nykyisille puistoalueille rajoittaisi muuta virkistyskäyttöä. Vuonna 2007 Sarvaston aluepuistoon oltiin sijoittamassa pientä frisbeegolf-harjoitusrataa ja hanke kaatui lähialueen asukkaiden voimakkaaseen vastustukseen. Lisäksi monet Laajasalon puistoalueista ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kartano- ja huvilamiljöitä kuten Tullisaaren ja Stansvikin kartanopuistot, jotka ovat kummatkin RKY-alueita eli valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Pääosa Laajasalon viheralueista on virkistysmetsää, jota on noin 360 hehtaaria. Laajasalon metsistä on tehty METSO-kartoitus vuonna 2013. Yhteensä arvometsiä on noin 167 hehtaaria ja ne käsittävät kattavasti saaren laajemmat metsäalueet; arvometsän osuus on suhteellisen korkea kaikista metsäalueista.

Ottaen huomioon arvometsät, kulttuurihistorialliset arvot ja suositut lähipuistot, Laajasaloon ei ole mahdollista sijoittaa täyspitkää frisbeegolfrataa. Laajasaloon saattaa olla mahdollista sijoittaa 9-väyläinen rata tai frisbeegolfin harjoitusalue tai -rata. Alustavien tarkastelujen jälkeen Laajasalon luontevimmaksi sijoituspaikaksi nousi Suomensuonpuiston ja Vuorilahdenpolun välissä sijaitseva noin kolmen hehtaarin kokoinen metsäalue, johon olisi mahdollistaa sijoittaa lyhyt metsärata tai harjoitusalue. Ehdotettu metsäalue sivuaa Porekujaa, jonka päätteenä on yleinen 42-paikkainen pysäköintialue lähinnä virkistysalueen ja uimarannan käyttäjille. Pysäköintipaikka voisi palvella myös frisbeegolfin pelaajia. Ehdotetun metsäalueen länsipuolella on myös Hevossalmen uimaranta, jossa on ulkokäymälä. Frisbeegolfradan mahdollisesta sijoittamisesta Suomensuonpuiston ja Vuorilahdenpolun väliseen metsään on alustavasti selvitetty yhdessä kaupunkiympäristötoimialan ja kulttuuri ja vapaa-ajan toimialan kanssa.

Alueen soveltuminen frisbeegolfradaksi tai harjoitusalueeksi tutkitaan tarkemmassa suunnittelussa, joka tehdään vuorovaikutuksessa asukkaiden kanssa. Ratasuunnittelussa tulee ottaa huomioon erityisen arvokkaat metsäkuviot ja suunnitella rata niiden ehdoilla. Radan toteutus tulee tehdä pienieleisesti ja puita säästäen. Kaadetut puut jätetään pääosin maapuiksi ja niitä voi mahdollisesti hyödyntää radan kulunohjaukseen, jotta metsämaaston kulutus olisi vähäistä.