Vahingonkorvausvaatimus, ojituksesta johtuva maan vajoama, Leivosentie 23, 15.5.2018

Lakipalvelut-yksikön päällikkö päätti hylätä hakijan vahingonkorvausvaatimuksen.

Hakija on 11.10.2018 esittänyt kaupungille 4 625,00 euron suuruisen korvausvaatimuksen. ​Vahingonkorvausvaatimuksen mukaan kaupungin alueella olevat ojat ovat olleet tukossa pitkään ja aiheuttaneet tulvimisella hakijan tontille ison vajoaman. Vajoaman seurauksena myös piha-aita on romahtanut. Vajoaman korjaamiseksi hakija on ajanut maata tontilleen ja istuttanut romahtaneen aidan tilalle tuija-aidan.

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta edellyttää kuntaa pitämään kunnan hallinnassa olevan katuaukion, puiston ja muun näihin verrattavan yleisen alueen käyttötarkoituksen vaatimassa kunnossa. Kunnossapitolaki sallii kunnan antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten kadun ja yleisten alueiden kunnossapito ovat laissa asetetut velvollisuudet ja paikalliset olot huomioon ottaen hoidettava.

Hakijan tontti rajoittuu kaupungin asemakaavoitettuun viheralueeseen. Hoitoluokitukseltaan alue kuuluu C1 luonnontilaiseen lähimetsään. Lähimetsien hoitosuunnitelma tehdään 10 vuodeksi kerrallaan. Hoitosuunnitelman yhteydessä tarkkaillaan myös sarkaojien tilannetta, vaikka ojaverkosto ei ole suunnittelun varsinaisena kohteena. Leivosenpuiston hoitosuunnitelmaa päivitetään parhaillaan.

Vahinkopaikasta on pyydetty lausunto kaupunkiympäristön toimialan maa- ja kallioperäyksikön geotekniikan asiantuntijalta. Lausunto perustuu olemassa oleviin tietoihin. Lausunnon mukaan tontin maaperä on maaperäkartan perusteella savikkoa (kuva 1). Tontilla on ollut savikon päällä täyttömaa-ainesta ainakin 1930-luvulta lähtien vanhalla tienpohjalla, joka on kulkenut tontin halki viistosti lounais-koillissuunnassa (kuvat 2 ja 3). Vanhojen ilmakuvien perusteella savikon päälle tontin pohjoisosaan on läjitetty maa-ainesta myös talon rakentamisen aikoihin 1990-luvulla (kuva 4).

Savikon painumista aiheuttaa maan päälle läjitetty maa-aines, samoin kuin pohjaveden aleneminen ja joissakin tapauksissa puuston savea kuivattava vaikutus, jolloin savi kutistuu juuriston vaikutusalueella. Painuman ja painumanopeuden suuruus riippuvat kuormituksen suuruudesta, savikon paksuudesta ja saven ominaisuuksista. Savikon painumalle ominainen piirre on se, että painumanopeus hidastuu ajan kuluessa, ellei kuormitusta lisätä oikaisemalla aiheutunutta painumaa maamassoilla.

Painumaerot näyttäisivät olevan vesiongelman syy eikä seuraus. Tontin pohjoisosan painuma voi jatkua vuosikymmeniä lukuun ottamatta padottavaa vanhan tienpohjan aluetta, jonka painumanopeus on hidastunut merkityksettömäksi. Tontin pohjoisosan painuma veden vaivaamassa kohdassa jatkunee merkittävänä niin kauan kuin savea kuormittavia maamassoja ei poisteta. Todennäköisesti painumanopeus kasvaa, jos painumaa korjataan uusilla maamassoilla, jotka lisäävät savikerrosten kuormitusta.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennuspaikan haltija vastaa rakennuspaikan perustamis- ja pohjaolosuhteista sekä näiden edellyttämistä toimenpiteistä tontilla. Rakennuspaikan soveliaisuutta ja kelvollisuutta harkittaessa on muun muassa otettava huomioon, ettei rakennuspaikalla ole tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Lisäksi kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistön hulevesien hallinnasta.

Pelkästään se seikka, että lähimetsässä sijaitseva oja on tukkeutunut, ei perusta kaupungin vahingonkorvausvelvollisuutta. Kaupunki ei ole vastuussa maaperän luontaisista ominaisuuksista eikä tontin pihan mahdollisesti puutteellisesta pohjavahvistuksesta.

Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida, että ojien perkaaminen ei geoteknisessä mielessä pahenna ongelmaa, koska ongelman alkuperäisenä syynä voidaan pitää pihan puutteellista pohjavahvistusta. Toisaalta ojien perkaaminen ei myöskään estä lisäpainumien syntymistä. Teoriassa sarkaojien vesijuoksun syventäminen alkuperäisestä tasosta reilusti alaspäin voisi aiheuttaa alueen pohjavesitason laskua ja sitä kautta lisäpainumia alueelle, mutta pelkällä kasvillisuuden aiheuttaman umpeenkasvaneen osuuden poiskaivamisella ei periaatteessa ole vaikutusta lopullisen painuman suuruuteen. Tässä päätöksessä ei oteta kantaa ojan kunnossapidollisiin toimenpiteisiin.

Kaupunki katsoo, että hakijan tontin vajoama on johtunut maaperästä, tontin pihan mahdollisesti puutteellisesta pohjavahvistuksesta sekä maa-aineksen läjittämisestä tontille.

Edellä esitetyn perusteella Helsingin kaupunki ei ole asiassa korvausvelvollinen.

Sovelletut oikeusohjeet

Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978) 3 §, 6 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 103e §, 116 § 2 mom.

Kaupunkiympäristön toimialajohtajan päätös 21.6.2017 § 57