Vahingonkorvaus, henkilövahinko, 18.5.2019, Fredrikinkadun ja Runeberginkadun välinen entinen bussiterminaali

Lakipalvelut-yksikön päällikkö päätti hylätä hakijan vahingonkorvausvaatimuksen.

Hakija on 17.7.2019 esittänyt kaupungille vielä yksilöimättömän korvausvaatimuksen. Vahingonkorvausvaatimuksen mukaan hakija on 18.5.2019 kello 14.00 kompastunut katkaistuun pysäkkitolpan tynkään Kampin metroaseman edustalla, käytöstä poistetulla bussilaiturilla.

Kunnossapitolaki edellyttää kaupunkia pitämään kadut liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys.

Kunnossapitolain mukaan kunta voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten kadun ja yleisten alueiden kunnossapito talvella, muu kunnossapito sekä puhtaanapito on laissa asetetut velvollisuudet ja paikalliset olot huomioon ottaen hoidettava. Määräykset voivat koskea mm. suoritusaikaa sekä katujen ja yleisten alueiden jaottelua tavoitetason mukaan eri kunnossa- ja puhtaanapitoluokkiin. Kadun kunnossapito käsittää muun muassa katurakenteiden kunnossapidon, kuten rikkoutuneen päällysteen korjaamisen tai uudelleen päällystämisen.

Helsingissä kadut ja kevyen liikenteen väylät jaetaan kolmeen hoitoluokkaan katuluokituksen sekä väylän vilkkauden mukaan. Pääkadun ja erittäin vilkkaan liikenteen väylän (I-luokan kadun) päällysteessä ei ole vaurioita yksittäisiä viivahalkeamia lukuun ottamatta ja urasyvyys on vähäinen. Kokoojakadun ja vilkasliikenteisen kevyen liikenteen väylän (II-luokan kadun) päällysteessä voi olla lieviä vaurioita ja se voi olla kulunut, mutta urasyvyys ei saa olla huomattava. Tonttikadun ja vähäliikenteisen kevyen liikenteen väylän (III-luokan kadun) päällysteessä sallitaan vaurioita kohtuullisin määrin, mutta ne eivät saa aiheuttaa vaaratilanteita.

Kampin metroaseman edustalla olevaa aluetta kunnossapidetään III-luokan mukaisesti.

Vahinkopaikan kunnossapitotoimenpiteistä on pyydetty selvitys alueen kunnossapidosta vastaavalta. Saadun selvityksen mukaan vahinkopaikka on entinen linja-autoterminaali, joka linja-autoliikenteen päätyttyä siirtyi kaupunkiympäristön toimialan kunnossapidettäväksi alueeksi. Vahingon aiheuttaja on ollut linja-autopysäkin tolpan jalusta, joka on jäänyt osittain maahan. Jalustan tynkä on noussut mahdollisesti roudan takia koholle noin sentin verran.

Alueella on nykyisinkin linja-autoliikenteen päätyttyä taksiliikenteelle tarkoitettu ajokaista entisen pysäkkilaiturin ja metroaseman sisäänkäynnin välissä. Vahinko on tapahtunut ajokaistojen välisellä olevalla korokkeella (entisellä pysäkkilaiturilla) eikä kohdalla ole suojatietä.

Kadun kunnossa- ja puhtaanapitoon liittyvä vahingonkorvausvastuu perustuu lähtökohtaisesti tuottamukselle. Pelkkä tolpan jalustan tynkä käytöstä poistetulla linja-autolaiturilla ei yksin osoita kaupungin korvausvastuuta, vaan kaupungin on tullut syyllistyä laiminlyöntiin, huolimattomuuteen tai virheelliseen menettelyyn. Lisäksi vahingon on täytynyt aiheutua kyseisestä laiminlyönnistä tai muusta virheellisestä menettelystä (syy-yhteys).

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta ei sääntele tyhjentävästi kaikkea. Katupäällysteiden laatuvaatimuksista mittayksiköissä (cm) ei ole olemassa kaupunkia sitovaa lakia tai normia. Kadunpitäjänä kunta määrittelee yleisen katujen kunnossapidon palvelutason ja siihen liittyvät laatuvaatimukset. Kaupunki on antanut sanalliset määreet laatuvaatimusten tulkinnalle hoitoluokitusten kuvauksissa. Vahinkopaikan (III-luokan kadun) jalankulun tarpeita tyydyttävä kunto säilyy, mikäli päällysteessä on vaurioita kohtuullisessa määrin.

Vahingonkorvausvastuuta voidaan rajoittaa tai se voidaan evätä, jos vahingonkärsijä on itse myötävaikuttanut vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä. Myötävaikutus voi perustua esimerkiksi siihen, että vahingonkärsijä on havainnut käyttäytymiseensä liittyvän normaalia suuremman riskin, mutta ei ole kuitenkaan valinnut vähemmän riskialtista menettelytapaa. Ajoväylä olisi ollut ylitettävissä käyttämällä kevyen liikenteen väylää tai suojatietä. Vahinko on tapahtunut valoisaan aikaan klo 14.00. Vahinkopäivä on ollut aurinkoinen eikä sateita ole esiintynyt. Hakijalla on siten valaistuksen puolesta ollut mahdollisuus havaita katupäällysteen epätasaisuudet.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella voidaan todeta, että jalustan tynkä on ollut havaittavissa sekä väistettävissä. Lisäksi vahinkopaikka sijaitsee taksiliikenteelle tarkoitettujen kaistojen välisellä korokkeella, sivussa varsinaiselta kävelyreitiltä.

Asiassa saatujen selvitysten perusteella on kaupunki ryhtynyt kunnossapitotoimiin saatuaan tiedon jalustan tyngästä. Kaupunki on näin ollen toiminut huolellisesti, ja täyttänyt kunnossapitolain mukaiset tehtävänsä.

Kaupunki katsoo, että noin sentin kohoumaa ei voida pitää vaaraa aiheuttavana tekijänä jalankulkuliikenteelle. Kaupungin puolelta ei ole todettavissa tahallisuutta tai tuottamusta. Kyseinen vahinko on valitettava tapaturma, josta kaupunki ei ole vastuussa.

Sovelletut oikeusohjeet

Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §, 6 luku 1 §

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978) 1–4 §, 14 §

Kaupunkiympäristön toimialajohtajan päätös 21.6.2017 § 57