Valtuustoaloite, konkreettisia tekoja koulukiusaamisen kitkemiseksi

Kaupunginhallitus esitti kaupunginvaltuustolle seuraavaa:

Kaupunginvaltuusto katsoo aloitteen loppuun käsitellyksi.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta kaupunginhallituksellaseuraavan lausunnon Said Ahmed Suldaanin valtuustoaloitteeseen koulukiusaamisen kitkemisestä:

Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen lautakunta hyväksyi lokakuussa 2019 kunnianhimoisen kiusaamisen vastaisen ohjelman eli KVO13. Ohjelma laadittiin yhdessä lasten, nuorten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Keskeistä ohjelman laatimisessa on ollut se, että lapset ja nuoret ymmärtävät suunnitelman ja ottavat sen omakseen. Ohjelmaa laadittaessa kartoitettiin ensin kiusaamisen estämisen nykytila varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella.

Ohjelmassa on kaikkiaan kolmetoista pääkohtaa, joista osa liittyy kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, osa päiväkodin/koulun/oppilaitoksen toimenpiteisiin kiusaamistilanteissa ja osa niihin tilanteisiin, joihin tarvitaan oman henkilökunnan ulkopuolisia toimijoita. Ohjelman toimenpiteitä on ryhdytty toteuttamaan sekä toimialan sisällä että yhteistyökumppanien kanssa.

Kiusaamisen vastaisen ohjelman pääkohdat ovat:

Kunnianhimoinen kiusaamisen vastainen ohjelma kokoaa nykyiset, toimivat keinot ja luo uusia keinoja kiusaamisen torjuntaan. Ohjelmaa muokataan käytössä sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee.

Ohjelma muokataan kuluttajaystävälliseen muotoon mainostoimiston avulla, ja se levitetään tiedoksi paitsi kouluväelle, myös laajemminkin kaupunkilaisten tietoon. Kiusaamisen torjunta on kaikkien aikuisten asia.

Yksi ohjelman toimenpiteistä on Aseman Lapsissa kehitellyn K-0 -mallin tai vastaavan juurruttaminen kaikkiin helsinkiläisiin kouluihin. Malli on tarkoitettu tilanteisiin, joissa kiusaamistilanne on kärjistynyt sille asteelle, että vähintään yksi kiusaamisprosessin osapuolista on tehnyt rikosilmoituksen. Aseman Lasten työntekijät ovat tulleet kouluun tai oppilaitokseen ja he ovat selvittäneet tilannetta eri osapuolten kanssa. Kouluun tai oppilaitokseen on tuotu esimerkiksi nuorisotyön, perhetyön ja sovittelun osaamista. Mallin avulla on tuotu uutta näkökulmaa konflikteihin, tehostettu yhteistyötä ja vahvistettu muissa yhteyksissä toimivia menetelmiä.

Toimintamallin ei ole tarkoitus korvata koulujen ja oppilaitosten käytössä olevia kiusaamisen vastaisia menetelmiä, vaan tukea ja vahvistaa niitä.

K-0:n avulla käsiteltävät kiusaamistapaukset ovat olleet usein moniulotteisia: niissä on voinut täyttyä useita rikosnimikkeitä, tekijöiden ja uhrien roolit ovat olleet epäselviä ja konfliktit ovat ulottuneet myös vapaa-ajalle sekä sosiaaliseen mediaan. Tilanteet ovat monesti kärjistyneet niin, että kodin ja koulun välinen yhteistyö on vaikeutunut. Työskentelyssä on jalkauduttu kouluun, koteihin ja verkostoihin. Keskeistä on selvittää tapahtumien kulku ja kaikki osapuolet, joihin tilanne on vaikuttanut. Tilanteen pysäyttämisessä ja selvittämisessä on huomioitu yksilöt, ryhmä, kouluyhteisö ja tarvittaessa vielä tätäkin laajempi sosiaalinen piiri.

K-0 -mallin vaikuttavuutta on arvioitu Noora Hästbackan julkaisussa Monialainen verkostotyö ja koulukiusaaminen (2018 Nuorisotutkimusverkosto: verkkojulkaisuja 130). Hän arvioi mallia lähinnä kahden tapaustutkimuksen kautta.

Ensimmäinen havainto tutkimusprosessin aikana oli kiusaamistapausten monisyisyys. Koska kiusaamistapaukset ovat monisyisiä, tapausten tunnistaminen ja niihin puuttuminen on haastavaa. Monimutkaisiin ilmiöihin ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Ristiriita syntyy siitä, että kiusaamistilanteiden selvittäminen vaatii tekijöiden ja uhrien määrittelyä ja toimenpiteiden kohdistamista oikeisiin henkilöihin, mutta tätä luokittelua on vaikea yksiselitteisesti tehdä.

Toiseksi, vanhemmilla on merkittävä rooli koulukiusaamisen selvittämisessä. Keskeinen havainto on vanhempien luottamuksen puute koulun toimiin. Koulun käytännöt kiusaamiseen puuttumisessa olivat niin nuorille kuin heidän vanhemmilleen esimerkkitapauksissa epäselviä. Lain määrittelemä vaitiolovelvollisuus estää työntekijöitä tiedottamasta muihin oppilaisiin kohdistuneista toimenpiteistä, mikä voi osaltaan selittää epätietoisuutta. Tutkimusaineiston perusteella ei voi sanoa, ovatko koulun toimenpiteet olleet kyseisissä tapauksissa johdonmukaisia ja riittäviä. Tästä huolimatta on selvää, että perheiden luottamuksen puute koulun toimiin tulisi paremmin huomioida ja että on työskenneltävä yhteisymmärryksen saavuttamiseksi.

Kolmas keskeinen tutkimustulos on yhtenäisten käytäntöjen puute viranomaisten välisessä työskentelyssä kiusaamistilanteissa. Oppilaitosten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on lainsäädännössä ohjattu useiden eri viranomaisten vastuulle ja siksi siitä huolehtiminen on pirstaleista.

Lainsäädäntö ei ohjaa tarkasti sitä, kenen tulee puuttua kiusaamiseen. Koulun sisäiset toimenpiteet etenevät portaittain, opettajalta kiusaamiseen puuttuvalle työryhmälle ja heiltä opiskeluhuoltoryhmälle. Tarvittava tieto ei aina siirry saumattomasti työntekijöiden välillä eivätkä yksilöllisen ja yhteisöllisen oppilashuollon menetelmät nivoudu yhteen.

K-0 -toiminta on ollut toimivaa ja mukana olleet perheet ovat saaneet siitä apua, joten kaupunki tarvitsee vastaavan tyylistä toimintaa myös jatkossa. Aseman lapset on pilotoinut mallia STEAn (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) rahoituksella, ja tämän jälkeen Helsingin kaupunki on ostanut palvelua suorahankintana. Tätä käytäntöä ei voi enää jatkaa, sillä Helsingin kaupungin tulee noudattaa hankintalain vaatimuksia. Tämän vuoksi K-0 -tyylinen toiminta kilpailutetaan kuluvan vuoden kevään aikana. Käytännössä hankintatoimisto tekee ensin tietopyynnön, jonka avulla kartoitetaan, millaisia valmiuksia mahdollisilla alalla toimivilla tahoilla on tuottaa tämän tyylistä palvelua. Jatkossa palvelua tulee saada myös ruotsin kielellä.