Lausuntopyyntö, luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle eläinlääkintähuoltolaiksi sekä siihen liittyviksi laeiksi, Maa- ja metsätalousministeriö

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto antoi seuraavan lausunnon.

Esityksen 18 §:ssä on kuvattu Yliopistollisen eläinsairaalan tuottamat julkiset eläinlääkäripalvelut. Yliopistollisen eläinsairaalan palvelut rinnastettaisiin julkisiin palveluihin siinä laajuudessa kuin eläinlääkäreiden koulutuksen ja eläinlääketieteellisen tutkimuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen vaatii toiminta-alueellaan.

Yliopistollisen eläinsairaalan aseman turvaaminen esityksen mukaisena julkisena eläinlääkäripalvelujen tuottajana on kannatettavaa. Helsingin kaupunki on pitkään ostanut eläinten terveyden- ja sairaanhoidon palvelut ensin Eläinlääketieteelliseltä korkeakoululta ja sittemmin Helsingin yliopiston Yliopistolliselta eläinsairaalalta. Helsingin kaupunki ei tiettävästi ole koskaan tuottanut näitä palveluita itse, vaan palvelut on aina hankittu yliopistolta kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Järjestely on ollut erittäin toimiva ja turvannut nopeasti väestömäärältään kasvavan pääkaupungin eläinlääkäripalvelut. Yliopistollinen eläinsairaala pystyy järjestämään peruseläinlääkäripalvelun ja kiireellisen eläinlääkäriavun sekä lemmikki- että tuotantoeläimille. Yliopistollisessa eläinsairaalassa on uudet, toimivat tilat ja vakiintunut henkilökunta. Järjestely on ollut hyödyllinen myös eläintauti-ja eläinsuojelutapauksiin liittyvässä yhteistyössä. Eläintauti- ja eläinsuojeluvalvontaan liittyvissä eläinten lopetuksissa valvontaeläinlääkärit ovat voineet käyttää apuna yliopistollista eläinsairaalaa.

Helsingissä on arviolta sata tuhatta lemmikkieläintä, satoja hevosia sekä jonkin verran märehtijöitä ja sikoja. Lisäksi Helsingissä järjestetään vuosittain isoja eläintapahtumia kuten Helsinki International Horse Show ja kansainväliset koiranäyttelyt. Pääkaupunkiseudulla on saatavilla ympärivuorokautisia eläinlääkäripalveluja yksityisiltä eläinlääkäriasemilta pieneläimille, mutta hevosille tai muille suureläimille vastaavaa palvelua ei ole. Jos eläinlääkäripalvelut pitäisi kilpailuttaa, yksityiset pieneläinklinikat todennäköisesti tekisivät edullisen tarjouksen eläinlääkäripalveluista erityisesti lemmikkieläinten osalta. Tämä saattaisi johtaa ongelmiin palveluiden saatavuudessa, jos yksityinen palveluntuottaja joutuisi toiminnallisiin tai taloudellisiin vaikeuksiin.

Lakiesityksessä esitetyt tuotetuista palveluista maksettavat korvaukset on määritelty riittävästi palvelun ostajan kannalta. Kustannuksia voidaan laskea useammalla eri tavalla tai sopia niistä erikseen. Ympäristöpalveluiden ja Helsingin yliopiston välisen nykyisen eläinlääkintähuoltosopimuksen kustannus on noin 480 000 euroa vuodessa. Lakiesityksen perusteella kustannus voisi pysyä nykytasolla.

Lakiesityksessä esitetään, että yliopiston asiakkailta perimien maksujen tulee vastata sitä, mitä kuntien tuottamista palveluista voidaan periä palkkioina ja maksuina 14 ja 15 §:n mukaan, ja olla palvelujen käyttäjien kannalta kohtuullisia. Asiakasmaksuja koskeva kohta on kannatettava ja tarpeellinen.

Esityksen 22 §:ssä säädetään korvauksista, joita valtio voi maksaa valvontatehtävien järjestäjälle. Eläintauti- ja eläinsuojeluvalvonnan tehtävien suorittaminen on säädetty kunnaneläinlääkärien vastuulle ja kunnan velvollisuus on järjestää valvonta. Kunnaneläinlääkäreille säädettyjen valvontatehtävien suorittamisesta (aluehallintovirasto) maksaa järjestäjälle korvauksen laskutuksen mukaisesti. Esimerkiksi eläintautivalvonnan suorittamiseen voi liittyä tehtäviä, jotka kuuluvat myös peruseläinlääkäripalveluihin, kuten eläinten lopetuksia. Alueilla, joilla peruseläinlääkäripalvelujen järjestäminen on yliopiston vastuulla, olisi valvontatehtäviin liittyviä kustannuksia voitava maksaa myös yliopistolle.