Valtuustoaloite, Helsingin luonnon kokonaisheikentymättömyyden turvaaminen vuoteen 2030 mennessä

Kaupunkiympäristölautakunta antaa kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen kaupunkiympäristössä on tärkeää niin itsearvoisesti kuin luonnon ihmiselle tarjoamien ekosysteemipalveluidenkin vuoksi. Monimuotoinen lähiluonto tarjoaa terveyshyötyjä asukkaille ja on yksi kaupungin vetovoimatekijöistä. Monimuotoiset ekosysteemit ovat myös yksipuolisia ympäristöjä paremmin puskuroituja ilmastomuutoksen vaikutuksia vastaan.

Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja vaaliminen on Helsingin kaupunkistrategiassa 2021–2025 vahvana painopisteenä. Strategia linjaa mm. metsäisen verkoston ja niittyverkoston vahvistamista, kaupunkirakenteen tiivistymisen ja lähiluonnon arvojen yhteen sovittamista, metsien ja metsäisten alueiden suunnitelmallista monimuotoisuuden lisäämistä sekä uusien luonnonsuojelualueiden perustamista.

Helsinki on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmassaan (LUMO-ohjelma) siihen, että huolimatta kaupungin vääjäämättömästä kasvusta luonnon monimuotoisuutta kaupungissa lisätään ja sen huomioon ottaminen integroidaan kaikkeen kaupungin toimintaan. Ohjelman 11 osatavoitteen edistämiseksi tehtävät toimenpiteet on suunniteltu laajassa sidosryhmäyhteistyössä, ja niillä pyritään arvokkaimpien luontoalueiden säästämiseen, lajien ja luontotyyppien suojeluun sekä luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen kaikilla viheralueilla.

Luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyyden tavoite on LUMO-ohjelman periaatteiden mukainen. Kaupunkiympäristön toimialalla on päätöksentekoon valmiina vuonna 2012 hyväksytyn ympäristöpolitiikan päivitys. Sen luonnon monimuotoisuuden suojelua koskevassa osiossa esitetään tämän aloitteen kanssa yhdenmukaisesti keskipitkän aikavälin tavoitteena, että vuonna 2030 Helsingissä tapahtuva luontokato on pysähtynyt ja luonnon monimuotoisuus kasvaa.

Kokonaisheikentymättömyystavoitteen seuraaminen edellyttää, että luonnon monimuotoisuuden tilaa voidaan seurata ja sen muutosta mitata. Kaupunkiympäristön toimialalla on käynnissä useita hankkeita, jotka tähtäävät tähän. Vuonna 2021 toimialalla valmisteltiin kymmenvuotissuunnitelma luonnon tilan seurannasta (https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-10-22.pdf(Länk leder till extern tjänst)), ja sen mukaiset seurannat on aloitettu vuonna 2022.

Luontoseurannan tietojen pohjalta voidaan kehittää luonnon monimuotoisuutta kuvaavia indeksejä. Tässä Helsingin kaupunki tekee yhteistyötä muun muassa Suomen ympäristökeskuksen ja kuutoskaupunkien kanssa. Vuonna 2023 erityisenä projektina Helsingissä on monimuotoisuuspotentiaalin arviointikriteeristön kehittäminen rakennetuille viheralueille.

Käsitteellisesti luonnon kokonaisheikentymättömyys liittyy ekologisen kompensaation kokonaisuuteen. Ekologisessa kompensaatiossa ne luontohaitat, joita ei pystytä välttämään tai lieventämään, kompensoidaan lisäämällä luontoarvoja jossain muualla. Koska Helsingin kasvu on intensiivistä, on odotettavaa, että ekologinen kompensaatio tulee olemaan tarpeen kokonaisheikentymättömyyden saavuttamiseksi.

Helsinki tekee ekologisen kompensaation käyttöönottoon liittyvää tutkimusyhteistyötä Sitran rahoittaman No Net Loss City –hankkeen ja Suomen Akatemian Strategisen neuvoston rahoittaman BOOST-tutkimushankkeen kanssa. LUMO-ohjelmassa on toimenpiteenä kehittää Helsingille ekologisen tilinpidon ja ekologisen kompensaation malli, johon päästäneen BOOST-hankkeen kuluessa viimeistään vuonna 2027. Ekologisen kompensaation pilotteja on tarkoitus toteuttaa vuosina 2022–2023.

Helsingin seutu muodostaa maankäytöllisen kokonaisuuden, jossa eri kunnilla ja alueilla on erilainen rooli mm. kestävässä kasvun ohjaamisessa. Käynnissä olevan seutuyhteistyön puitteissa (mm. MAL-prosessi) voidaan tehokkaasti edistää luonnon kokonaisheikentymättömyyden tavoitteita. On todennäköistä, että kokonaisheikentymättömyyden saavuttamiseksi Helsingin täytyy kompensoida rakentamisen aiheuttamia luontohaittoja, eikä kompensoivaa maapinta-alaa löydy riittävästi kaupungin rajojen sisäpuolelta. Sen vuoksi laajahko seudullinen yhteistyö tulee pohdittavaksi myös Helsingin ekologisen kompensaation mallin kehittämisen yhteydessä.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että luonnon kokonaisheikentymättömyystavoite tulee luontevasti keskusteltavaksi ympäristöpolitiikan päivityksen päätöksenteon yhteydessä. Päivityksen valmistelussa se on tunnistettu EU-tason ja kansallisen keskustelun perusteella relevantiksi luonnon monimuotoisuutta koskevaksi keskipitkän aikavälin tavoitteeksi. Tavoitteen toteutumisen seurantaan ja mittaamiseen tarvitaan työkaluja, joiden kehittäminen on käynnistetty kaupunkiympäristön toimialalla.

Valtuustoaloite

Valtuutettu Amanda Pasanen ja 30 muuta valtuutettua ovat tehneet 15.6.2022 seuraavan valtuustoaloitteen:

Helsingin luonnon kokonaisheikentymättömyyden turvaaminen vuoteen 2030 mennessä.

Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen niin globaalisti kuin paikallisesti uhkaa ihmisten ja monien muiden lajien elämän edellytyksiä. Ekosysteemien romahtaessa ovat myös luonnon meille tarjoamat elintärkeät ekosysteemipalvelut kuten hyönteispölytys tai puhdas juomavesi, vaarassa kadota. Tarvitsemme elinvoimaisia ekosysteemejä ja lähiluontoa kaupungeissa paikallisen luontokadon torjumiseksi, mutta myös ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tutkimusten mukaan luonnossa vietetyllä ajalla on myös merkittäviä terveyshyötyjä, kuten sykettä ja verenpainetta alentavia ja mielialaa kohottavia vaikutuksia.

Suomen kaupungeista Espoo on ensimmäisenä kaupunkina asettanut tavoitteen luonnon kokonaisheikentymättömyyden saavuttamisesta vuoteen 2035 mennessä. Helsingissä olisi syytä asettaa oma tavoite luonnon kokonaisheikentymättömyydelle luonnon monimuotoisuuden ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Pääkaupunkiseudun kehityksen kannalta parasta olisi, jos luonnon kokonaisheikentymättömyyden tavoitteet asetettaisin yhteistyössä seudun muiden kuntien kanssa.

Myös osana EU:n uutta biodiversiteettistrategiaa valmistellaan jäsenmaita velvoittavaa lainsäädäntöä heikentyneiden luontoalueiden ennallistamiseksi takaisin luonnontilaan. EU komission asetusluonnoksessa kaupunkien viheralueiden kokonaisheikentymättömyys pitää saavuttaa vuoteen 2030 mennessä vuoden 2021 tasoon verrattuna. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että jos kaupunkien viheralueita on vuoden 2021 jälkeen heikennetty, ne pitää vuoteen 2030 mennessä palauttaa tai kompensoida vuoden 2021 tasoon. Asetusluonnoksessa on lisäksi esitetty, että kaupunkien viheralueita pitäisi myös lisätä kolme prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja viisi prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Sitovan EU-asetuksen voimaantulosta riippumatta Helsingin on syytä ryhtyä vaikuttaviin toimiin luontokadon torjumiseksi ja asettaa selkeät tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi. Helsingin luonto- ja viheralueiden kokonaiskehitystä niin pinta-alan kuin alueiden laadun ja monimuotoisuuden suhteen olisi syytä seurata ja siitä raportoida vielä nykyistä tarkemmin, jotta luontokadosta saadaan riittävä tietopohja päätöksenteon tueksi.

Me allekirjoitetut valtuutetut esitämme, että Helsinki asettaa tavoitteen luonnon kokonaisheikentymättömyyden turvaamiseksi vuoden 2021 tasoon vuoteen 2030 mennessä ja selvittää parhaita ja tehokkaimpia toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi seudullista yhteistyötä hyödyntäen.

Lausuntopyyntö

Kaupunginkanslia on pyytänyt kaupunkiympäristölautakuntaa antamaan lausunnon kaupunginhallitukselle 5.10.2022 mennessä.

Kaupunkiympäristölautakunta 20.09.2022 § 511

Detta beslut publicerades 07.10.2022

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §