Vahingonkorvaus, esinevahinko, 11.9.2023, Veijarivuoren puisto

Hallintopäällikkö päätti hyväksyä ********** korvausvaatimuksen ja myöntää oppilaan matkapuhelimen korjauksesta aiheutuneet kustannukset 189,90 euroa.

Hakija (huoltaja) on esittänyt 11.10.2023 Helsingin kaupungin kirjaamoon saapuneessa vahingonkorvausvaatimuksessa yhteensä 189,90 euron suuruisen korvausvaatimuksen oppilaan oppitunnilla rikkoutuneesta matkapuhelimesta. Puhelimen näyttö hajosi liikuntatunnilla suunnistuksessa oppilaan kaaduttua maastossa sovellusta käyttäessään. Huoltajan mukaan oppilaat oli ohjeistettu käyttämään suunnistuksessa puhelimiaan ja erityistä lupaa tähän ei vanhemmilta pyydetty. Oppilas liikkui maastossa puhelin kädessään, kun toinen oppilas kompastui törmäten häneen. Kännykkä tippui oppilaan kädestä näyttö edellä kiville, jolloin näyttö pirstoutui suojalasista huolimatta. Korvausvaatimuksen liitettyjen tositteiden mukaan matkapuhelin oli hankittu lokakuussa 2022 hankintahintaan 469 euroa ja näytön korjauskustannuksesta on aiheutunut 189,90 euron suuruinen korjauskustannus (maksutosite).

Peruskoulusta saadun selvityksen mukaan vahinko tapahtui 11.9.2023 klo 12.45 -14.15 viidennen vuosiluokan oppitunnilla. Luokka oli suunnistamassa luonnossa toista kertaa selvityksessä nimetyssä paikassa ja suunnistus tapahtui virtuaalisesti. Oppilaille oli ohjeistettu, että liikutaan pareittain tai pienissä ryhmissä. Sovellus tuli olla ladattuna jollakin ryhmän tai parin jäsenellä, jotta suunnistusalueella liikkuminen ja rastien tekeminen oli mahdollista. Kaikilla ryhmän jäsenillä ei tarvinnut olla puhelinta tai sovellusta. Suunnistustunneista oli informoitu huoltajia. Viestissä oli todettu muun muassa se, että oppilaalla voi olla tätä varten koulussa mukana oma puhelin ja että koululla ovat käytössä myös ipadit. Tunnin aikana oppilas oli tullut kertomaan, että puhelin oli rikkoutunut. Luokkakaveri oli kaatunut, minkä seurauksena oppilas oli myös kaatunut ja hänen kädessään ollut puhelin oli osunut maahan. Oppilaan puhelimen panssarilasi oli selvästi säröillä ja rikkoutunut, minkä lisäksi arvioiden puhelimen oma näyttö panssarilasin takana oli selvästi rikkoutunut. Selvitetyn mukaan oppilaalla ei ollut huoltajan lupaa (Wilma) käyttää omaa puhelinta tai omia laitteita opetuksessa.

Korvausvelvollisuuden syntyminen vaatii vastuuperusteen, muutoin vahinko jää vahingonkärsijän kannettavaksi.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan työnantajan vastuu koskee myös julkisyhteisöä, kun vahinko on aiheutunut sellaisen yhteisön työntekijän tai yhteisöön virkasuhteessa tai siihen verrattavissa palvelussuhteessa olevan henkilön virheestä tai laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo. Esineen uushankintahintaa ei korvata, kun vahingoittunut esine on käytetty.

Saatujen selvitysten perusteella voidaan vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten korvausvastuun edellytysten katsoa täyttyvän. Kaupungin voidaan katsoa isännänvastuun perusteella olevan vastuussa viranhaltijan lieväksi arvioidusta tuottamuksellisesta toiminnasta, jonka seurauksena oppilaan oma kännykkä on ollut käytössä opetustilanteessa ja rikkoutunut. Peruskouluilla käytössä olevassa menettelyssä (Wilma luvat) huoltaja ei ole antanut suostumustansa oppilaan oman laitteen käytölle opetustilanteissa.